Virastossa on virkoja

En oo koskaan tykänny virastoissa asioimisesta, eikä siihen muutosta tuonut tämäkään päivä, kun lähdin yrittämään tekemään ilmoitusta kadonneesta lompakostani. Löysin netistä Policia Localin toimiston Avinguda del Cidillä, ja menin ekana sinne. Siellä oli löytötavaratoimisto, mutta ei siellä mitään ollu, ja käskivät menemään Policia Nacionaliin, joka oli siinä jossain suht lähettyvillä, mutta loppupeleissä ku löysin itteni sinne, niin oli se aika korvessa. Tai ei korvessa, mutta täysin vastakkaisella puolella kaupunkia kuin missä ite asun.

Aulassa istuskeli muutama poliisi päivystämässä jätskiä syöden. Kerroin asiani ja ne ohjas mut odottamaan jonnekin kämäseen odotushuoneeseen, jossa oli muutama muukin tyyppi venailemassa. Mua ennen oli siis kaks ihmistä, ja sain odottaa joku 45 minuuttia vuoroani. Sitten kun lopulta oli mun vuoro, niin siinä mun jutussa meni 5 minuuttia ja se oli sillä selvä. Mahto olla paljon ilmotettavaa niillä jotka oli mua ennen. Mikä siin voikin olla että aina kestää..

No sen jälkeen haahuilin läheiseen Gran Turia -ostoskeskukseen, ja käväsin siellä ihan oikeestaan sen takia, etten oo aikasemmin sitä kunnolla nähny. Mutta eipähän tuo sen kummempi ollut kuin muutkaan, samanlaisia ne kaikki on, eikä mua ees kiinnosta mitkään shoppingsentterit, kun en haluu todallakaan shopata yhtään mitään. Sitten laahustin vielä takasin lähimpään metroon ja ajelin himaan, ja koko tähän souviin meni joku yli kolme tuntia, vain että sain tehtyä sen ilmotuksen. Kyl voi olla hankalaa elämä.

Sitten tossa yks päivä Caro anto mulle "lahjaks" rubikin kuution jonka se oli ostanu kiinalaiskaupasta. Tää sen takia ku oon joskus puhunu siitä et tekis mieli omistaa sellanen kuutio ja harjotella tekemään se. No siinä olikin sitten vääntelemistä kerrakseen, ja eihän sitä voi kokeilemalla oppia, joten netistä hain yksityiskohtaset ohjeet. Tehtävän vaikeus yllätti, koska luulin että ohjeilla se menisi tosi helposti läpi, mutta eipäs mennykkään. Vääntelin ja kääntelin monta tuntia sitä kuutiota, ja tehtävää vaikeutti myös kuution huono laatu. Sivut ei tahtonu välillä kääntyä millään siihen suuntaan kun halusin, ja jumitti välillä tosi pahasti. Muutaman kerran jokunen palanen irtoskin, mutta sain ne vielä loksautettua takasin kiinni rikkomatta systeemiä. Välillä kesti kauan että edes tajusi mitä niissä ohjeissa oikeen sanotaan et pitäs tehä.

Lopulta olin jo tosi pitkällä. Oli melkeen kaikki sivut jo samaa väriä, enää puuttu viimeistely joittenki ihme kikkasiirtojen avulla, jotka ei sekota niitä jo valmiita sivuja. Mutta sitten yhessä vaiheessa kuutio taas jumitti, ja sen takia sekosin missä kohtaa olin menossa, ja koko pakka oli taas sekasin! Siinä vaiheessa meni niin hermo, että kiinalainen kuutio hajos tuhannen päreiks samantien, ja tehtävä jäi siihen paikkaan. Sen pituinen se rubikin kuutio.

Rompecabezas päättyi tällä kertaa näin.