Huomenna matkaan!

Ens viikolla on taas vaihteeks parit kansalliset kissanristiäiset, joten luentoja olisi ainoastaan tiistaina. No tilaisuus käytetään hyväksi, ja ollaan lähössä jälleen road-tripille! Tällä kertaa sinne etelään päin. Kokoonpanon piti olla sama kuin viimeksi, mutta on vielä pientä epäselvyyttä että lähteekö sinne nyt sitten muita kuin mä ja Tuomas.. toivottavasti ny joku lähtis vielä, kun ollaan varattu jo tilava autokin, Citroën Berlingo. Matkan pituus olis sellaset kymmenen päivää, eli aika pitkä trippi tiedossa!

Suunnitelmissa on suunnata Sevillaan, ja sieltä sitten rannikkoa kenties kiertäen Costa del Solin kautta takasin. Siinä nyt sitten on niitä mestoja, Jerez, Cádiz, Gibraltar, Malaga ym. Oon myös uhonnut että mentäis Sierra Nevadaan laskemaan. Sen kanssa on vielä vähän niin ja näin, että toteutuuko se sittenkään vilä tällä reissulla. Siellä kun avataan ekat rinteet 2. päivä joulukuuta, ja aluksi vasta jotain pieniä rinteitä. Lisäksi ensi viikko on ilmeisesti hyvin suosittu ajankohta kyseisessä keskuksessa. Lähes kaikki hostellit on buukattu täyteen ym. Että voipi olla että laskureissu jää sitten erikseen tehtäväksi, mutta kattoo nyt mitä tapahtuu.

Joten mä tästä pakkailen kamat reppuun, latailen kameran akut ym. Reilun viikon päästä on sitten luvassa jälleen stooria reisusta varmasti uskomattomien kuvien kera. Joten kannattaa pysyä hollilla! Tämä vain siksi, että kaikesta päätellen joku tätä blogia kuitenkin lukee, kun kerran mittaritkin raksuttelee jo yli tuhatta tossa vieressä. Toivonkin että voin antaa esim. tulevaa vaihtoa miettiville joitain näkökulmia täältä päin.

Sitten päivän kuvat:

-Pitäskö lähteä uudeks vuodeks jonnekki tosi eksoottiseen paikkaan? Miltä kuulostais Finlandia?
-Mikä se on? Se vois olla kyl tosi siistiä joo. Eikun 1410e tiskiin vaan ja 5 päiväks Finlandiaan!

Auringonnousu vanhalta kämpältä Malva-Rosa beachilta. Mun silloisen huoneen ikkunasta kuvattuna.

Niin ja lisäsin yhden karttakuvan tohon kämppä kuvina -poustiin.

Formula van, hier ai kam!

No huhhuh mitä tuli tehtyä. Tuli ostettua se lippu sinne Barcelonan Formulakisaan! Suunnitelmissa tää oli kyl, mut nyt se sitten on siinä. Halvin lippu mitä tähän aikaan sai, ja hinta vaivaiset 117 euroa! On se jotain niin sairasta ettei mitään järkeä. Onneks on eurot niin se ei tunnu ollenkaan niin pahalta.. Ja kaikenlisäks toi lippu on tollanen simppeli paperiprintti, missä on vielä vähän painovirhettäkin, puuttuu puolet noista päivämääristä... no toivotaan että pääsen silti sisään. Ei tahtonu löytyä mitään paikkaa mihin ton ees voi laittaa säilöön. Pitäs kuitenkin sellaset melkeen puol vuotta säilyä toi lippu tallessa. Kelasin että pitäs varmaan laminoida toi lippu tyhjiöön ja laittaa jonnekki pankin tallelokeroon jos sellasta olis.

Lippujen osto tuntui aluksi aivan ylitsepääsemättömän vaikealta, kun koluttiin jo muutama viikko sitten kaikki mahdolliset nettisivut läpi missä niitä myydään, ja siitä ei tullut yhtään mitään. Joko hinnat oli älyttömiä, tai toimitusehdot järjettömiä. Lopulta löysin tänään sattumalta että myös el corte ingles myy niitä ainakin netin kautta, ja ilman mitään hirveitä toimituskuluja, toisin kuin melkein kaikilla muilla sivuilla. No piti jo ostaa ne liput, mutta eihän se tietenkään onnistunut edes rekisteröimisprosessin jälkeen. No sitten päätettiin vielä koittaa viimeisenä oljenkortena mennä sinne el corteen paikan päälle kyselemään josko sellaisia lippuja olis olemassa myynnissä. Ja yllätys oli suuri kun liput saikin ostettua suoraan tiskiltä käteen...lopulta kuitenkin niin helposti. Miksei siitä voitu sanoa siellä Catalonian radan sivuilla että el corte tosiaan myy niitä? Olis vissiin ollu vaan liian helppoa..

Kisa on siis 11.-13. toukokuuta 2007. Sitten vaan peukut pystyyn että Kimi ja Heikki ei oo just sillon flunssassa eikä ajakaan kisassa. No niin kauan kun ei käy samoja kuin Indianapolisissa joku vuosi (kun kisaan osallistui vain 6 autoa), niin se on varmaan ihan kokemus. Nyt eikun keksimään jotain tekemistä toukokuuhun asti.

Keväällä on myös tuo MotoGP jälleen täällä Espanjan Jerezissä. Jos palaset loksahtaa kohilleen, eli toisinsanoen jos saadaan aikaseks, ni sinnekin ehkä mennään ottaan jo täällä Valenciassa kertaalleen nähty motohepe uusiks.

Uus kämppä kuvina

30.11.
Lisäsin tän karttakuvan missä näkyy välimatkat vanhasta sekä uudesta kämpästä eräisiin oleellisiin kohteisiin. Uus sijainti on huomattavasti keskeisempi, vaikka ranta ja koulu hiukan onkin kauempana. Tähän voisi vielä lisätä että kauppareissu lyheni vajaasta puolesta kilsasta muutamaan sataan metriin, sekä kävelymatkan päässä on myös "aina" aukioleva Open Cor, vastaavaa ei vanhan kämpän seudulla ollut.

Niin ja matkat ovat linnuntietä, todellisuudessahan kilometrejä kertyy sitten hieman enemmän.

Valencia city.

Vuorossa on tour de mun uus kämppä kon kuvat.

Kun ovesta tullaan sisälle niin näkymä on tämä. Oikealla olkkari, vasemmalle lähtee käytävä.

Tässä olkkari eteisestä päin.

Olohuone edelleen.

Olkkarista katottuna eteiseen, vasemmanpuolimmainen on siis ulko-ovi, oikeanpuolimmainen on käytävä. Sitten keittiö ja kiinnioleva ovi on Julietan huone.

Keittiö. Kunnon uuni ym. Ja tiskikone! (uunin vasemmalla puolella, vaikkei siltä näytäkään)

Käytävä, vasemmalla Julian huone, oikealla Edurnen huone, ja viimisenä perällä vasemmalla mun huone, ja toinen kylppäreistä sitten fondossa kuten näkyy, toinen on käytävällä mikä menee Edurnen huoneeseen, oikeella.

Ja sitten se banjo. Ekan suihkun jälkeen menin kiinalaiskauppaan ja ostin uuden letkun ja pään tohon suihkuun. Oli toi aika kauhees kunnos meinaan.

Una habitacion de alquiler

Aikasemmin mainitsemien circunstancioiden johdosta mulle tuli siis ajankohtaiseksi asunnon vaihto. Lopullinen niitti vaihdolle tuli torstaina, ja kämpän haun aloitin heti perjantaina. Netissä loquovalencian sivuilla on aina aika hyvin ilmotuksia että etsitään kämppiksiä tai tarjotaan kämppiä vuokralle. No sieltä rupesin bongailemaan kiinnostavia ilmotuksia ja sitten kokeilin soitella. No aika nihkeeltä tuntu alku, joko ei vastattu tai sitten kämppä oli jo menny. No sitten sain jopa sovittua yhden näytön, mutta vasta sunnuntaiksi. Myöhemmin vasta muistinkin että sillonhan en välttämäti ees pääsis sitä kattomaan..no sitä piti miettiä vielä.

Tuolla loquon sivuilla on mahdollisuus myös jättää ilmoitus että etsii kämppää. No ajattelin että eipä siinä mitään ainakaan häviä jos sellasta kokeilee, vaikka loppupeleissä olin valmistautunut että ite se asuinpaikka pitää löytää, ei sitä kukaan sulle tuu tyrkyttämään. Nää asuntomarkkinat kun näyttää olevan koko ajan aika kiihkät täällä Valenciassa. Siis varsinkin hyvät asunnot (sijainti, kunto, hinta) menee tietty aina heti, yleensä samana päivänä kuin ilmoitus on jätetty nettiin tai kadulle. Katu on siis toinen paikka josta noita ilmotuksia voi etsiä. Lähes yhtä hyvin niitä siellä on kuin nettisivullakin, tosin vaatii vaan hieman enemmän, eli pitää lähteä kävelylenkille Blasco Ibañezille taikka muualle yliopistojen seuduille. Ja kadulla vallitsee viidakon laki, eli kuka ensimmäisenä näkee kiinnostavan ilmotuksen, usein repäsee numeron sijasta koko ilmotuksen itelleen, joten riippuu tuurista mitä löytyy. Varsinkin lukukausien aluissa katu on melkeinpä paras paikka etsiä ilmotuksia, sillä netti-ilmotuksen perässä jos menet, niin voit olla varma ettet ole ainoa..

No perjantaina iltapäivällä olin sitten jättänyt ilmotuksen jossa kerroin että oon erasmus-opiskelija Suomesta ja etin kämppää Politecnican lähettyviltä. No samana iltana luukkuun napsahti meili että kadulla Calle de los santos Justo y Pastor olis huone tarjolla kämpästä missä asuu tällä hetkellä kolme tyttöä, kaks belgiasta ja yks espanjalainen. No kerroin että kiinnostaa, ja sovittiin näyttö lauantaiksi. Lauantaina sitten menin katteleen kyseistä kämppää, ja näytti ihan hyvältä. Asunto oli aika iso ja tilaa oli paljon, keittiö näytti hyvältä (tosin edelliseen verrattuna se ei ole kovin paljoa vaadittu) ja huone joka oli tarjolla oli ihan siisti. Kerroin että oon tosi kiinnostunut, ja ne lupas samantien että voin muuttaa koska tahansa. Ainoo vaan että sunnuntaina olis tulossa vielä yks tyyppi kattomaan kämppää, joten siihen asti pitäs odottaa. No se oli sillä selvä sitten ja lähin meneen.

Asia meni kuitenkin taas vaikeemmaksi seuraavana päivänä, kun ei luvattua puhelinsoittoa kuulunut, niin pistin viestiä että koskas voin tulla. No vastaus olikin sitten että sori vaan, mutta yks tyyppi on viel tulossa maanantaina kattomaan, ja he päättää vasta sen jälkeen kenet he ottaa, eli mun pitää viel oottaa maanataihin ja sitten he ilmottaa. Jotenkin oli ollut sellanen kutina koko ajan, että ei tää voinut näin putkeen mennäkään, et joku täs on nyt vialla. Ja vasta tuli mieleen että olis pitänyt tietty suullisen lupauksen sijasta lyödä rahat tiskiin ja pyytää avaimet.. mutta se nyt meni. Mietein että noh, huomenna pitää alkaa soitteleen muita kämppiä taas, et puihin meni. Tää on tällasta kun vuokrasopimukset on suullisia, eli niitä ei toisinsanoen olekaan. Ja niin kauan kun sulla ei ole avaimia niin sulla ei tosiaan oo mitään.

Olin illalla vähän hermona ton kämpän suhteen kun ei taaskaan ollut mitään ja taas pitäs alottaa alusta. Eikä aikaakaan ollu liikaa. Mutta yritin unohtaa kaiken ja kuitenkin vielä venata huomista että saisi varmistuksen asiaan. No seuraavana aamuna puhelin piippas kaheltatoista ja viesti oli että "huone on sun, voit tulla koska haluat!". Qué bien! Huh! No mä pakkasin saman tien ja lähin viemää ekaa satsia kamoja. Sinne päästyäni siel oli vaan toinen niistä Belgialaisista paikalla, ja kun se avas mulle oven, ni se ihmetteli et "ai säkö oot muuttamassa tänne?". No aattelin jo että se viesti oli menny vahingossa mulle jokun toisen sijasta tai jotain! Ei voi olla.. no sitten varmistuksen jälkeen asia oli sittenkin ok. Hän ei vaan tiennyt asiasta vielä... noniin. Lopulta olen täällä uudella kämpällä, ja tunnen oloni jo nyt paljon paremmaksi, vaikka en nyt ihan oo vielä kotiutunutkaan. Mutta eiköhän tää tästä.

Taustoista sen verran, että näillä tytöillä oli ollut joku ranskalainen jätkä kämppiksenä, mutta se oli majottanu kämppään tai siis tonne olohuoneeseen niin paljon porukkaa että nää tytöt ei oikeen tykänny siitä ja potki sen lopulta pihalle. Siel oli ollu lattia täynnä porukkaa, jotka oli asunu täällä ja syöny näitten ruokia ym. mukavaa. Mutta keskusteltiin vieraista sen verran, että mun huoneessa jos on jonkun aikaa kavereita niin se on ok, edellyttäen tietenkin että käytös on asiallista.

Näin siis sain vihdoin vaihdettua kämppää, ja oon (ainakin vielä) tosi tyytyväinen. Katotaan miten tää lähtee tästä uusien kämppiksien kanssa.

Tältä näyttää mun uus huone. Saattaa näyttää karulta, mutta mun silmissä tää on aika luksusta. On jopa pöytä, mitä mulla ei ennen ollut! Ja kuvan ulkopuolelta kerrotaan: huoneessa on ihan oikea lämpöpatteri!

Ikkunasta avautuu hulppeat näkymät sisäpihalle. Saattaa olla vähän rauhallisempaa kuin edellisellä kämpällä, sieltä kun kuului joka päivä rakennustyömaan mekkalaa sekä liikenteen melua aamusta iltaan. Ainoo vaan että tääl on ihan tossa naapurissa koira joka haukkuu yksinään kotona. Ja se on kuulemma ollut jo ongelma pidempäänkin, ja asialle ollaan ehkä tekemässä jotain. Täl hetkel sen hiljentämiseen tarvii sohia mopilla sitä. Ihme kyllä se toimii, mutta tosin vain hetkeksi.

Hippidyyd

Oon viimeaikoina miettiny että haluan muuttaa. Syitä tähän on kaksi: kämppikset ja tänhetkisen kämpän sijainti. Kämppiksissä ei sinänsä oo mitään vikaa, mutta siltikin on. Sandra ja Alex on yli kolmekymppisiä ja käy töissä. Vaikka ne ei oo kämpillä kuin vain iltaisin ja viikonloppuisin, niin silti... On se ihan sairasta. Ja ne niinkun "hallitsee" tätä asuntoa. Tunnen asuvani heidän asunnossaan, en omassa. Mä en todellakaan tunne olevani samanarvoinen asukas kuin he. He kun asuu tässä vakituisesti, ja me ollaan Julion kanssa vaan väliaikaisasukkeja. Ja muutenkin, mulla ei oo mitään yhteistä heidän kanssaan, joten en pysty olemaan heidän kanssaan edes samassa huoneessa kuin vain sen mitä on välttämätöntä. Ei kiinnosta vaan istua iltaa ja kattoa teeveetä heidän kanssaan. Ei todellakaan. Juliossa nyt ei oo hirveesti muuta vikaa kun et se on liian karvanen. Aina on suihku täynnä sen hiuksia. Ja sekään ei viimeaikoina oo hirveesti ollu kämpillä kun se painaa duunia jossain ties missä. Asunnon sijainnissa ärsyttää se että tää on kaukana kaikesta muusta paitsi rannasta ja koulusta. Ranta on kesällä ihan ok, mut näin talvella se ei paljoo hyödytä. Kouluun oon viimeaikoina kävelly, sinne menee 15-25min suunta, riippuu kuinka tarmokkaasti astelee. Se menettelee. Mut kaikenkaikkiaan en oo tyytyväinen tämänhetkiseen asuintilanteeseen. Haluun asua muitten opiskelijoitten kanssa, mielellään vielä erasmusten. Sit olis vähän samanlainen tilanne ehkä ja vois tuntea olonsa mukavammaks. Mitä oon käyny toisten vaihtareitten kämpillä, niin se ilmapiiri on niin erilainen. Jokainen voi olla niinkun kotonaan ja kaikki on samanarvoisia.

Mietein että vuodenvaihteen jälkeen kun palaan tänne niin alan viimeistään tosissaan ettiä uutta kämppää, kunnes tänään sitten asiat saikin uudenlaisen käänteen. Sandra ja Alex ilmoitti että Alexin joku kaveri tai joku muu vastaava tyyppi Kolumbiasta on tulossa tänne opiskelemaan, ja on muuttamassa tähän kämppään asumaan. Ja tilaa ei kuulemma ole, eli mun pitää ettiä itelleni uus kämppä ja muuttaa pois! Juliosta en tiiä vielä, mut en yhtään ihmettelis vaikka se "sais" jäädä tänne. No ei oikeestaan kiinnostakaan. Parasta on että nyt mun on pakko ettiä itelleni uus asunto! Huh! Pääsee täältä pois!

Asunnon etsimisen aloitan huomenna perjantaina. Toivottavasti löytyy joku mulle sopiva kämppä sopivalla sijainnilla sekä hinnalla. Viimeksi meni kolme erittäin hikistä päivää että sai kämpän, mutta nyt näyttäisi olevan ihan kohtuusti tarjontaa, ja ei välttämättä ihan niin paljon kysyntää kuin silloin syksyllä kun kaikki vaihtarit saapuivat. Nyt pikkuhiljaa puolen vuoden tyypit alkavat jo muutella takasin kotimaihinsa, ja viimeistään tammi-helmikuussa kämppiä vapautuu paljon, ja silloin saapuu myös uudet vaihtarikulit ettimään niitä kämppiä.

Sitten taas jokunen kuva piristykseksi.

Komiat ovet kun aukee väärään suuntaan. Tää pirssi oli Morellassa.

Tällänen kyltti oli Barcessa. Salama iskee jos uit. Tai kun salama iskee niin et enää ui..

Alkuelämää.

Lo siento pero no sé, soy erasmus.

Olin historiallisen ahkera ja tein yhden palautustehtävän kurssille Haitek Marketing. Aiheena oli Youtube ja kuinka Google osti sen. Siitä innostuneena tajusin siirtää nuo videoklipit mihin mul on täältä blogiltakin linkit, Youtubeen. Ja jatkossa saatan julkaista enemmänkin Youtube-klippejä, jos tulee kuvattua jotain järkevää. Se kun on niin helppoa ja kätevää.
Niin ja mussa on varmaan jotain pahasti vialla, koska kävin juoksemassa! En tajua minkä ihmeen takia, mut yhtäkkiä tuli vaan tarve juosta, ja sitten juoksin aika pitkään tuolla rantsulla. Aika pelottavaa, mutta totta. Se tapahtu eilen, ja tänään jopa teki mieli toistaa sama uusiks... näin ei voi jatkua. No sitten menin onneks skedeemään, kun ensin olin ostanu uuden dekin. Ostin jonku paikallisen merkkisen neljäänkymppiin. Tai ei se ees oo minkään merkkinen, pohjassa vaan lukee vlc skate. No pitää sitä ny paikallista skedemeininkiä tukea.
Ens viikonlopuksi on suunnitteilla visiitti Madridiin. Vaikka kuullun perusteella ei oo odotukset kovin korkeella siitäkään metropolista, niin pitäähän se nyt nähdä. Onhan se mun tietääkseni vielä Säpsänjän pääkaupunkikin.
Niin ja molempien enkunkielisten kurssien toiset välikokeet meni läpi. Que fuerte, tio! Ainoo vaan että Haitekin eka välitentti ei oo vielä läpi.. noh kait se järjestyy, se opettaja kun haluaa että kaikki läpäsevät sen kurssin, ja tekee kaikkensa sen eteen. Enemmän mitä kukaan opiskelijoista, heh. No me ollaan vaan erasmuksia, somos erasmus, no podemos saber nada. Lo siento.

Uus tabla. Kiva nintendoteema.

Nappasin ohimennen kuvan tollasist rehuista Plaza Ajuntamientolla, ja musta siit tuli hieno.

Muutama foto lisää reissulta

En ollu ennen nähny livenä isoja tuulipuistoja. Sen vasta tajus että ne oikeesti "pilaa" maiseman aikalailla.

Näitä merkkejä oli tosi paljon, mut ei yhtään lehmiä näkyny teillä.

Tää on vissiin ghostbusters-ajoneuvo tai joku vastaava.

Akvaarion tunnelbaana.

Tietulleja on isoilla motareilla. Me taidettiin maksaa kaks kertaa koko reissulla, kun koiteltiin vältellä mahollisimman paljon teitä missä noita on.

Tuur d spaña - osa 1 - Norte

Noniin maanantaina palattiin sitten tourilta. Touri tehtiin siis vuokra-autolla pohjoiseen Espanjaan.

Reitiksi muotoutui tällänen lenkki.

Autoksi saatiin uudenkarhea Ford Fusion 1.4 TDI, jonka mittarissa oli vasta noin 13000km. Ja itse vuokra maksoi tosiaan viideltä päivältä vain ~110e. Tai oikeastaan vain ~80e, mutta lisähinnan ottivat kolmannesta kuskista 2e/päivä, sekä vapaaehtoisesta renkaiden ja lasien vakuutuksesta 20e. Siihen tietenkin vielä polttoaineet päälle, eli ensimmäinen tankillinen (43l) oli ostettava vuokrausfirmalta kalliiseen 50e hintaan. Diesel kun maksaa bensa-asemilla vähän vajaa 90 senttiä litra.

Ford Fusion valmiina lähtöön. Rami hyppäämässä puikkoihin.

No mutta kun saatiin auto alle niin ei muuta kuin lähettiin huristelemaan kohti pohjoista. Ensimmäinen etappimme oli Zaragoza, tarkoituksena moikata muita suomalaisia erasmuksia. No ajettiin kuitenkin heti ohi siitä tiestä mikä meijän piti ottaa Zaragozaan päin, mutta onneksi näin kävi, sillä vaihtoehtoiselta reitiltä mikä me sitten otettiin, löyty matkan varrelta paikka nimeltä Morella, joka oli todellakin näkemisen arvoinen. Se oli pieni kylä joka oli rakentunut kukkulalle linnakkeen ympärille. Kuva kertonee enemmän kuin neljä sanaa. Aivan mieletön paikka oli.

Morella.

Sikojahan siellä viedään. Ahtaalla ovat.

Illalla saavuttiin Zaragozaan, käytiin tsekkaan poikien kämppä siellä ja käytiin syömässä. Matkaa päästiin jatkamaan vasta puolenyön jälkeen, kun oltiin hiukan kateltu mestoja.

Ajeltiin siinä sitte yön yli, suuntana Santander. Matkantekoa hidasti aivan mieletön sumu. Näkyvyys oli välillä tosi nollissa, ja kun vielä jotain elukkavaaran merkkiä näky vähän väliä, niin ei siinä kovin lujaa eteenpäin päästy. Niin jotain peuran tapasia ne varmaan on, en tiiä kun ei tullu yhtään eteen. Ainoastaan yhteen jänikseen taisin osua.. se kun pomppi suoraan eteen, enkä viittiny sen takia ojaan ajaa. Etupyörien välistä se vielä taisi selvitä, mutta sitten tuntui vain pieni kopsahdus..

Aamulla kuuden aikoihin sitten alkoi tankki olla jo niin tyhjä ettei ollut varmuutta mihin asti sillä pääsisi, ja kun viimein löytyi automaatillinen bensa-asema mikä ei tietenkään toiminut, niin päätimme jäädä ootteleen siihen pihaan tunniksi että se aukeis. Otettiin torkut ja tankattiin ja jatkettiin matkaa.

Santanderiin päästiin aamupäivällä, auto parkkiin ja turistikiertueelle. Eipä siinä kaupungissa hirveästi mitään ihmeellistä nähtävää ollut, mutta ihan nätti paikka kyllä. Meri ja kaikki.

Santanderin rantakadulla.

Jatkettiin Bilbaoon. Siellä käytiin kuikuilemassa Guggenheimin museota ulkoapäin. Se kun on tollanen vähän erikoisemman olonen. Piti myös ajaa pätkä metrolla, koska meidän matkaopas, eli Lonely Planet -kirja, kertoi että Bilbaon metro on maailman modernein, tai ainakin oli vuonna 2005. Se on avattu vuonna 1997, ja olikin ihan ok, mutta ei mitenkään erikoinen. Onhan Valenciankin metro aika uusi. Avattu 1988, ja uusimmat linjat otettu käyttöön ihan vuosina 95-05. Ehkä se ei siksi tehnyt mitenkään suurta vaikutusta. Ja trami eli sporakin oli ihan moderni kyllä joo.

Guggenheimin museo Bilbaossa.

No siitä sitten jatkettiin San Sebastianiin. Sieltä etittiin hostelli, mikä kävi suht helposti kunhan vain ensin saatiin ittemme kartalle, ja auto parkkiin. Siinä meinaan vierähti hieman pidempi tovi. Vieraaseen kaupunkiin kun tulee pimeellä, eikä oo mitään hajua että missä on mitäkin, niin se ei ole kovin helppoa siellä sitten koittaa ajaa jonnekkin järkevään paikkaan minne ehkä haluttais mennä. Hostellin kanssa kävi kuitenkin lopulta hyvä mäihä. Toisesta mestasta mistä kysyttiin, saatiin huone kolmella sängyllä, omalla kylpyhuoneella, lämmityksellä sekä telkulla varustettuna, 25e/naama, ei paha. Se oli kuin hotelli.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähettiin katteleen Pyhää Seppoa, lähinnä kahta kukkulaa. Harmituksemme oli vain melkoinen kun ilma oli sumuinen ja sateinen... Juuri siellä missä olisi tarvittu sitä kirkasta ilmaa. Noilta kukkuloilta olis meinaan ollu hiukan nätit näkymät, mut eiku mää sadan.

No kierreltiin ja patikoitiin kukkuloille ja käytiin jopa akvaariossakin, missä oli sellanen lasitunneli. Siellä nähtiin hai. Ja sitten lopulta oli aika vaihtaa maisemaa. Kohti Pamplonaa.

Pamplonaan saavuttiin jo vissiin valosaan aikaan, ja löydettiin jälleen pienen sompailun jälkeen autolle parkkipaikka, ja ittemme kartalle. Sitten mentiin taas kysymään hostaalia, tai oikeastaan Pensioneja ne oli (pension = täysihoito). Elikkä sellasia yksityisiä hostelleja, mitkä muistuttaa enemmän tavallisia huoneistoja, joissa on vain sitten huoneet muutettu hostellihuoneiksi. Toinen Pensioni tärppäs taas, ekassa kun ei ollut ketään paikalla. Huone oli hieman matalampitasoinen kuin eka, mutta ihan kohtuullinen ja kohtuulliseen hintaan 18e/lärvi. Pamplonahan tunnetaan maailmankuulusta härkäjuoksustaan eli juhlasta nimeltä San Fermin joka järjestetään joka kesä. Vaikuttikin että kaupunki tai ainakin sen turismi elää pitkälti tuon kyseisen fiestan ympärillä. Turistikaupat ovat täynnä kaikenlaista mahdollista härkäjuoksumatkamuistomateriaalia. Käveltiin siinä sitten sitä reittiä millä ne härätkin juoksee. Mutta eipä tuossa 190 000 asukkaan pikkukaupungissa sitten hirveästi mitään ihmeellistä nähtävää ole. Ja vaikka oli lauantai-ilta, niin suhteellisen rauhallista kaupungilla oli. Sellaista pikkukaupungin menoa. Toki oli vanhan kaupungin pääkadulla kaikki kahvilabaariravintolat ihan täynnä ja kadullakin ihmisiä niin että joutui raivaamaan tietään eteenpäin, ja tietyt muutkin kadut oli kansoitettu ihan täyteen, mutta sitten viereiset kadut huusivat tyhjyyttään.

Pamplonan kaupunkipoliisi ajaa Smartilla!

Sitten oltiinkin jo niin pitkällä että herättiin sunnuntaiaamulla Pamplonassa hostellissa. Lähettiin liikenteeseen hyvissä ajoin vielä vähän pällistelemään kaupunkia. Lähettiin eka autolle viemään kamoja, mutta kun saavuttiin parkkipaikalle, niin odottikin se mistä oltiin vitsailtu ehkä jo ohimennen, meinaan eipä ollutkaan automme enää siellä minne me se edellisenä iltana jätettiin! Vähän loksahti suu auki... mitäs sitten tehdään? Missäs meijän Fuusioni on? No siinä oli tasan kaks vaihtoehtoa, joko sen on joku vienyt, tai sitten sen on joku toinen vienyt, eli hinausauto... ja vahvasti epäiltiin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Mentiin kysyyn paikalliselta korttelipoliisilta että mikä nyt neuvoksi, ja se naureskeli ja näytti kartalta missä on Pamplonan väärin pysäköityjen autojen varikko. No eikun sinne käveleen, toivoen että se sitten kanssa olis siellä, ja siellähän se tietysti oli, aitojen takana, lukkojen takana. Ainoa mikä enää pelotti oli summa joka meille annettaisiin maksettavaksi... ja summaksi muodostui lopulta 113e.. No eihän siinä mikään muukaan auttanu ku lyödä rahat tiskiin ja ottaa auto takasin... kyl se vähän kirpasi, mut minkäs teet. Niin, oli siinä parkkiksella jonkinnäkönen liikennemerkkikin koskien parkkeerausta, ja me mielestämme tulkittiin se niin, että se oli maksullinen vain arkisin ja lauantaisin päivisin. No se taisi kuitenkin olla joku varattu paikka, ja siitä syystä oli oikeen hinailtu vekeen meijän pirssi. No siitä oli hyvät fiilikset jatkaa matkaa, tuntui olevan vielä jopa ihan kunnossa meijän auto..

Oppi uuden tärkeän sanankin: Grua.

Siellähän se, aitojen takana.

Saatiin se lopulta sitten takasin, huh.

Ajeltiin sitten Pamplonasta Oliteen, joka on pieni 3400 asukkaan kylä Pamplonan eteläpuolella. Siellä on joku linna mitä mentiin kattomaan. Oli ihan mielenkiintonen, vaikka sen autenttisuus onkin kärsinyt kun sitä on restauroitu 1900-luvulla, mutta sen torneista näkymät oli ihan kivat yli kylän ja kauemmaskin.

Oliten linna.

Syksy linnan puutarhassa.

Oliten jälkeen lähettiin kohti Huescaa, joka on vajaan 50 000 asukkaan kaupunki Zaragozan pohjoispuolella. Siellä kateltiin kaupunkia autosta ajellen taas ympäriinsä yrittäen saada jonkinlaista kuvaa kaupungista. Päätettiin sitten myös että seuraava yö vietettäisiin autossa. Ei sitä nyt joka yö voi sängyssä nukkua, se on ihan yliarvostettua. Lopulta yöpaikaksi muodostui Lidlin parkkipaikka. Kello ei ees ollu paljoa kun me parkkeerattiin siihen, joten siinä sitten vietettiin aikaa mm. espanjaa opiskellen. Lopulta sitten saatiin hiukan nukuttuakin. Heräilin vähän väliä, ja huomasin kuinka joku vartiointiliikkeen auton tapainen tuli tarkastamaan mitä me oikeen ollaan. No se ajo vaan ohi. Toiseenkin kertaan tuli joku tarkastamaan tilanteen. Mutta sitten herättiinkin puoli neljän aikaan siihen että oikeet polliisit ajo viereen ja kyseli että mitä me oikeen tehään. No sanottiin vaan että nukutaan tässä näin, ja passin ja auton papereitten näkemisen jälkeen ne oli tyytyväisiä ja toivotti hyvää yötä. Siinä sitten jatkettiin unia, tai mä en kyllä saanu enää millään unta. Eikä poikien piereskely yhtään helpottanu tilannetta. No joku kolme tuntia siinä sitten hengailin ja sitten aamulla kuuden aikaan taas nukahdin muutamaksi tunniksi.

Ysiltä Rami sitten sanokin että lähetääs meneen katteleen vielä keskustaan, ja lähti ajaan keskustaan päin. No ajettiin sata metriä kun huomattiin että meijän autosta lähtee hirvee savupilvi. Pysättiin ja haisteltiin, niin ei se hirveesti savulta haissut, vaikutti pikemminkin vesihöyryltä, ja kohta se jo loppuikin, joten arvailimme että pakoputkessa vaan oli kosteutta joka höyrysi pihalle. Oltiinhan me käytetty jonkinverran tyhjäkäyntiä yön aikana, oli meinaan aika viileetä ulkona. No ei siinä sitten mitään, jatkettiin vaan ajamista, kun jälleen sadan metrin jälkeen Rami huikkas että hei, täällä palaa moottorin huoltovalo! No sitten ei enää ollukkaan kivaa. Ajettiin heti sivuun, ja ruvettiin miettiin että mitäs ihmettä me nyt ollaankaan oikeen tehty.. Haettiin aamupalaa marketista ja kelailtiin että minne aletaan soitteleen ja selvitteleen mitä tehään. Eihän sillä nyt viittis oikeen ajaa, jos kerran varotusvalo on päällä.. jos se siitä leviää, niin meijän vikahan se sitten on. No Rami alko soitteleen ensin autonvuokrausfirmaan, ja sitten heidän käskystä road asistanceen, ja eihän siitä mitään tullut. Kumpikin sanoi että soita sinne toiseen paikkaan. Ja vuokrafirma sanoi että voitte jättää auton ja ottaa junan, ja road asistance sanoi ettei niin voi tehdä niin kauan kuin autolla pystyy ajamaan! No sen jälkeen kun kumpaankin paikkaan oli tehty kaksi puhelua, ja ohje kuului että niin kauan kuin auto liikkuu niin sillä ajetaan, päätös oli selvä: eikun kaasu pohjaan ja menoksi!

Tämä valo toi paljon mutkia matkaan.

Nyt piti vaan sen verran muuttaa suunnitelmia, että ei sitä uskaltais enää hirveen pitkiä mutkia tehä. Vaikka matkaa olikin jäljellä vielä paljon, niin ei olis kivaa että auto leviäis jonnekin Pyreneille. Sinne kun oli jotain haaveita mennä katteleen, mutta tossa vaiheessa oli aikakin jo kortilla, eli järkevintä oli vaan lähteä kohti Valenciaa. Otettiin vielä yks välikohde, eli Loarren linnake, mikä on Huescan pohjoispuolella. Se on taas yksi linnake lisää. Ennen sitä poikettiin matkalla olleisiin pariin pikkukylään. Tunnelma oli kyllä jotain ihan toista mitä suurkaupungeissa...ensinnäkin, oli hiljaista. Hiljaisuuden rikkoi vain joskus koiran haukunta tai yksittäisen auton ääni. Kaduilla ei ollut ketään. Toisessa kylässä nähtiin vain muutama ihminen. Tosin asukkaita näissä kylissä oli tietojen mukaan muutama sata. Sitten kun nähtiin ihminen, niin se tervehti meitä.. tai morotti autosta jos se ajo ohi. Vaikka niissäkin kylissä varmasti käy haisiisonin aikaan paljon turisteja, niin tuntui että me saatiin silti mukava "kohtelu" siellä.

Rauhallinen pikkukylä kapeine katuineen.

No sit mentiin ite linnaa kattomaan. Näkymät oli tosi komeet jälleen kerran. Ja ulospäin se näytti ihan jännältä. Sisällä ei hirveesti ollu mitään erikoista. Jälleen mietittiin samaa mitä kaikissa linnoissa, että olis tosi siistiä nähdä miten siellä on oikeesti asuttu tai taisteltu, tai mitä lie ikinä tehtykään. Ja sama noissa kylissä aina mietittiin että mitä ihmettä niitten kylien asukkaat tekee työkseen? Ja miten ne elää ylipäätään? Miten ne viettää vapaa-aikaa, mitä nuoret tekee? Ei vaan voi käsittää.

Ford Fusion - because you're worth it.

Loarren lähistöltä maisemaa.

Loarren linna näkyy kuulemma Kingdom of Heaven -leffassa.

Sitten olikin jo aika painella takasin Valeciaan. Matkaa oli jokunen kolme neljäsataa kilsaa. Ja kuinka ollakaan, kun matkaa oli jäljellä enää muutama tunti, moottorin huoltovalo sammui! Eli se siitä, mitään ongelmaa ei koskaan ollutkaan. Trippimittariin kertyi reilu 1900 kilsaa, mutta ei ees vielä tuntunut että oltaisi ajettu paljoa. Palautettiin auto, ja matka päättyi. Taksi kotiin ja sänkyyn nukkumaan. Aah.

Seuraavaksi vuorossa tour de etelä.

Tommonen pieni cambio suunnitelmiin

Huomenna lähetään reissuun, mut suuntana tuleekin olemaan etelän sijasta pohjonen. Tämä siksi, että etelässä on tulvia, ainakin Malagan seudulla. Ja ei me haluta veneillä vaan autoilla, eli vaihdettiin kohteeksi pohjoinen Espanja. Lähinnä varmaan San Sebastian. Mitään sen kummempia suunnitelmia ei oo, kuhan vaan lähetään.. Ja takasin tullaan kait ens maanantain kieppeillä. Matkalla käydään sitten varmaan jossain mestoissa mitkä tulee vastaan. Jää nähtäväks. Etelään suunnataan uudestaan tossa joulukuun ekalla viikolla kun on koulustakin vapaata melkeen yks kokonainen viikko.

Vuokra-autoilu on täällä suhteellisen halpaa. Noin kuuden päivän vuokra on jotain kaheksankympin tienoilla, eli suht ilmasta. Bensat tulee olemaan jonkunverran, mutta jaettuna kolmeen ei varmaan mitään hirveesti.

Tänään olin eka kertaa Espanjassa leffassa. Leffan nimi oli Yo Soy La Juani, ja se ei ollut mitenkään erikoinen. Aikast tylsä ja juonikin nyt oli mikä oli. Ainoa siinä oli se kieli. Hyvää harjotusta, ja oli ihan kiva kun ymmärsi lähes kaiken. En halunnu mennä ainakaan näin aluks kattomaan mitään dubattua leffaa, vaan ihan espanjalaista. No kait sitä sit pitää viel mennä jotaan dubattuakin kattomaan, jos ne vaik olis leffoina sitten vähän laadukkaampia kuin nää paikalliset rainat.

Noista tulvista. Jotenki outoa että kun tääl sato joku kolme päivää, ni heti aivan mielettömät tulvat. Tuleeks sitä vettä sitten vaan niin törkeen paljon enemmän, vai mikä siin on että heti tulvii? Suomessahan voi sataa kaks kuukautta ja sitte ehkä aletaan pikkuhiljaa puhua että ois hiukan kosteeta jossain päin Suomea. No en mä tiä, kait se vesi vaan ei pääse kaupungeissa varsinkaan mihkään. Kait siinä joku selitys on. Kaikkea ei aina vaan tajua. Tyhmä kun on. Nyt näyttäs että taas aurinko ottais oman roolinsa ja saatais lämpöäkin vähän lisää.

Koulun biitsikenttä sateen jälkeen.

Jollain on huumoria, tai sitten vaan tarkka kuva siitä että haluaa just ton 6666 euroa autostaan. Ei, neuvotteluvaraa on vielä, negociable!

Uutisia

• Sade taukosi
• Ulkona skeittaaminen on ihan jees
• Meni puuliin akselistooli, kuumotti kyllä hiukan, kovin kun on jyrkkä
• Reissuun lähetään näil näkymin torstaina
• Tourille osallistujat kait mä, Tupe ja Rami
• Touri tapahtuu vuokra-autolla
• Kohde: Sevilla, Gibraltar ja muut määrittelemättömät kohteet reitillä Val-Sev-Gib
• Netti sekos
• Langaton jökki ja tökki, lopulta ei enää millään yhteyttä koko kummalliseen internettiin
• Hermot meni
• Nyt pelaa taas ainakin piuhalla
• Edit: nyt taas langatonkin fiksattu, mutta outoa on yhteyden nopeuden tippuminen langattoman kautta 1,3 megaan, piuhalla se on n. 4 Mb
  
• Löysin Mercadonasta törkeen hyvän jäätelön, sellasia ihme suklaalla päällystettyjä biittejä
• Koulujuttujen tekemisestä ei oo tähän mennessä tullu yhtään mitään
• Tarttis varmaan tehä jotain
• Tekee mieli laskemaan
• Oispas jouluna kelejä
• En vieläkään tiedä millon tuun takasin tänne joulun jälkeen
• Ryanilla on tosi halpoja lentoja joka paikkaan
• Suunnitelmissa paluu Dublinin kautta tänne, jos siin on mitään järkeä
• Myös Roomanreissu kuumottais tehä jo ennen joulua, lentoliput alk.35e menopaluu Valenciasta
• Pihalla on kiva keli vaik onkin "kylmä", sellanen hupparikeli, vähän raikkaampi ilma kuin tähän asti ollu, 15 astetta, ei ainakaan painostavan hiostava ilma
• Kunhan vaan nyt ei satais taas
• Sisällä se raikas keli on edelleen jäätävää, noin 16 astetta sisällä rupee jo vähän olee vilpoisaa, tarttis varmaan tehä jotain, siis ostaa lämmitintä
• Salaatti on hyvää ja edullista tehdä täällä
• Koulustakin löysin salaattibaarin josta saa kulhollisen rehuja parilla eurolla, ei hassumpi diili
• Limpparin juomista oon ehkä hiukan miettiny vähentäväni, siirtynyt mehuihin
• Tekis mieli mökille Suomen kesään
• SAUNAAN!
• Mietin et pitäiskö ostaa mp3-soitin
• Mitä mä silläkin tekisin?
• No kuuntelisin varmaankin musiikkia
• Pimee tulee täällä kuuden aikaan, mut Suomessa vissiin jo hieman aiemmin
• Heh, kuuntelen joululaulua, ei oikeen sovi kuvaan, mut jos sitä virittäytyis jo pikkuhiljaa tunnelmiin...

Kylymää

Tuli hiukan talvikelit ainakin hetkeks tännekin. Torstaina alko sataa ja lämpö tippu 15 asteeseen. Ja sisälämpötilahan on sama kuin ulkolämpötila, eli hiukkasen kylmää on puskenu meijänkin kämppään. No sunnuntain jälkeen pitäs sateen jo lakata ja tulla taas reilut parikymmentä mittariin, toivottavasti näin.

Täl hetkel on suunnittelun alla jonkinnäköstä reissua. Kohde ja ajankohta ei oo ihan selvillä, mutta jos ne vaikka joskus selviää ja pääsis joku viikonloppu johkin suuntaan reissuun niin laitan juttua.

Kieli ja muut cosat

Tosta espanjan kielestä muutama ajatus mitkä on pyöriny mielessä. Opiskelin siis suomessa ennen tänne tuloa koulussa espanjan alkeiskurssin. Sen jälkeen oli pieni haju että minkälainen kieli se espanja ehkä saattaisi olla, mutta puhumaan ei siellä kyllä juurikaan oppinut. Into siihen opiskeluun oli kuitenkin kova, ja se hidas opiskelutahti vähän turhauttikin. Siinä ajassa olis kuitenkin opiskellut sillä innolla jatkokurssin ja monta muutakin kurssia sitä espanjoolia. Jotenkin meni hukkaan paljon potentiaalia sillä alkeiskurssilla, siltä tuntuu. Ja kovan opiskeluinnon tuloksena sainkin alkeiskurssin tentistä vitosen, ja suullinenkin koe oli aika läpihuutojuttu, mutta siltikin vain suoritusmerkintä siitä tuli opintorekisteriin.

No kurssin jälkeen oli tarvetta vielä opetella paljon lisää, jos vaikka oppis vähän puhumaankin. No soittelin skypellä tänne Espanjaan random tyypeille ja juttelin. Siinä sitä oppi hiukan puhumaan, ja varsinkin ymmärtämään oikeeta puhetta. Kun eihän tollaset esim. kirjan kappaleet cd:ltä kuunneltuina oo kovin aitoa kieltä. Tein tota jo oikeestaan ennen mun alkeiskurssin loppumista, ja siitä oli paljon apua kyllä ainakin suulliseen kokeeseen. Osas sanoa kaikki tietämänsä sanat peräkkäin jotenkuten järkeviksi lauseiksi järjestettyinä.

Kielioppia ei tullu hirveesti opeteltua enää kesällä, vaikka tarvetta olis kyllä ollut. Aikamuodoista kun osasin vaik preesensin, futuurin ja perfektin. Imperfekti kun on sen verran komplikaado espanjan kielessä, ettei siitä puhuta sanaakaan alkeiskurssilla. Imperfektejä kun on tavallaan kaksi. Ja en mä sitä vieläkään osaa käyttää kunnolla, mut nyt ainakin tiedän jo jotain siitä, ja voin ehkä joskus yrittää sitä jopa käyttää.

Täällä sitten ensimmäinen ja tärkein asia olis ollu päästä espanjankurssille, mutta eihän se niin helppoa ollut. Mun kurssi alko vasta pari viikkoa sitten. Kesällä tehtiin netissä tän koulun sivuilla tasokoe jonka mukaan sitten pääsi oman tasoiselle kurssilleen. Tasoja on neljä, ja mä olin testin mukaan sitten kolmostasolla, mikä kyllä yllätti. Olin varmaan arvannut hyvin ne monivalinnat siinä testissä. Koska oikeesti olisin ehkä kakkostasolla, sillä kolmostasolla oletuksena on jo että tuo nimenomainen imperfekti on jo tuttua asiaa, mutta enhän mä sitä tosiaan hallitse. Ja se on kuitenkin aika iso asia, vaik voi tuntua pieneltä. No mutta mulle se on vaan parempi että pääsin kolmostasolle, koska kävin ekalla kakkostason tunnilla, ja se vaikutti vähän liian helpolta kuitenkin. Siellä oli tyyppejä jotka oli opiskellut espanjaa kaks viikkoa jne. Olis sielläkin varmasti oppinut paljon uutta, mut ennemmin oon vaikeemmalla kurssilla, jos vaikka oppis vähän enemmän. Sitten kävin yhessä kolmostason ryhmässä, ja se vaikutti tosi vaikeelta: kahen kerran jälkeen oli jo tullut kaks ainetta kotona kirjotettavaks. No mut sit vaihdoin ryhmää tohon mikä alko just vasta vähän aikaa sitten, ja se on paljon helpomman tuntunen. Se on sit taas vähän liiankin helppo. Eikä siel tuu paljoa mitään kotona tehtäväks, mikä ei hirveesti edistä sitä oppimista. Aluks oli pieni paine että onko kaikki nyt ihan proita muhun verrattuna, mut ei kait niin sitten oo. Vaikka ykskin tyyppi sano siellä et hän on opiskellu espanjaa jo kaheksan vuotta.. ja silti me ollaan suht samalla tasolla. Joten voin olla ihan luottavainen ja tyytyväinen mun kielitaitoon.

Vaikka jotenkin tuntuu etten puhu paljoa espanjaa. Syystä että nään paljon suomalaisia koulussakin, ja muutenkin on tullu hengattua paljon suomipiireissä..mikä ei todellakaan oo ideaalinen tilanne espanjanoppimiseen. Luulen että eniten on kehittynyt mun ymmärtäminen. Kuitenkin on tullut noita espanjankielisiä luentoja seurattua jo pari kuukautta, ja yrittäny koko ajan roikkua kärryillä. Sillon tällön siinä onnistuukin, ja ymmärtää tosi pitkiä pätkiä ilman ongelmia, mutta joskus tuntuu että kaikki menee vaan ohi, ja kaikki on yhtä siansaksaa. Tai ei välttämättä ihan noin, mutta niin että sä kuulet sen ja vaikka suurinpiirtein ymmärrätkin, mutta kaikki valuu suoraan toisesta korvasta ulos. Se vaatii niin ison keskittymisen että saa sen pidettyä ikäänkuin sisällään ettei se valu samantien pihalle. Sit ku siinä onnistuu niin tulee kyl hyvä onnistumisen fiilis.

Sillon ku tulin syyskuussa espanjaan, se oli sairaan outo tunne, kun yhtäkkiä ymmärsikin sen mitä esimerkiksi kuuli ohimennen kadulla kun ihmiset puhu. Ihanku olis korvat auennu, tai jotain. Se oli vaan tosi outoa. Ja vaikka aluks joutu miettiin kaikkea mitä aiko sanoa, ni oli se silti aika hämmeriä, että pysty kommunikoimaan täällä espanjaks, kielellä mikä on mulle kokonaan uusi, ja ns. harvinainen ja outo kieli. Vieläkin tulee joskus sellasia outoja viboja, että hei kamoon, toi puhuu tuolla espanjaa, ja mä ymmärrän kaiken mitä se sanoo! Miten tää on ees ylipäätään mahollista? Just esim. espanjantunnilla kun opettaja puhuu kuitenkin koko ajan espanjaa, ja siitä ymmärtää ihan kaiken. Tottakai se käyttää sellasta kieltä joka on helppo ymmärtää, mutta silti. Se vaan on outo tunne. On se siistiä.

Sitten taas toisaalta kun joskus yrittää Juliollekin selittää jotain asiaa, eikä siitä tuu yhtään mitään, ni tuntee ittensä niin turhaksi. On vaikeeta puhua sellasen kanssa jonka äidinkieli on espanja, koska siinä alkaa pelkäämään virheitä, eikä siten uskalla sanoa mitään. Paljon mukavempaa on sönköttää jonkun kanssa joka on samalla tasolla ittensä kanssa, siin kun tehään virheitä puolin ja toisin, niin uskaltaa puhua ja yrittää selittää asioita espanjaks. Varsinkin menneiden tapahtumien selittäminen on tuskaisen vaikeeta yleensä.

Luulen että mun ainoo toivo oppia kunnolla espanjaa on se että oon täällä koko vuoden. Puolessa vuodessa ei kyllä vielä kerkeä sitä kieltä saamaan millään haltuun.