Kieli ja muut cosat

Tosta espanjan kielestä muutama ajatus mitkä on pyöriny mielessä. Opiskelin siis suomessa ennen tänne tuloa koulussa espanjan alkeiskurssin. Sen jälkeen oli pieni haju että minkälainen kieli se espanja ehkä saattaisi olla, mutta puhumaan ei siellä kyllä juurikaan oppinut. Into siihen opiskeluun oli kuitenkin kova, ja se hidas opiskelutahti vähän turhauttikin. Siinä ajassa olis kuitenkin opiskellut sillä innolla jatkokurssin ja monta muutakin kurssia sitä espanjoolia. Jotenkin meni hukkaan paljon potentiaalia sillä alkeiskurssilla, siltä tuntuu. Ja kovan opiskeluinnon tuloksena sainkin alkeiskurssin tentistä vitosen, ja suullinenkin koe oli aika läpihuutojuttu, mutta siltikin vain suoritusmerkintä siitä tuli opintorekisteriin.

No kurssin jälkeen oli tarvetta vielä opetella paljon lisää, jos vaikka oppis vähän puhumaankin. No soittelin skypellä tänne Espanjaan random tyypeille ja juttelin. Siinä sitä oppi hiukan puhumaan, ja varsinkin ymmärtämään oikeeta puhetta. Kun eihän tollaset esim. kirjan kappaleet cd:ltä kuunneltuina oo kovin aitoa kieltä. Tein tota jo oikeestaan ennen mun alkeiskurssin loppumista, ja siitä oli paljon apua kyllä ainakin suulliseen kokeeseen. Osas sanoa kaikki tietämänsä sanat peräkkäin jotenkuten järkeviksi lauseiksi järjestettyinä.

Kielioppia ei tullu hirveesti opeteltua enää kesällä, vaikka tarvetta olis kyllä ollut. Aikamuodoista kun osasin vaik preesensin, futuurin ja perfektin. Imperfekti kun on sen verran komplikaado espanjan kielessä, ettei siitä puhuta sanaakaan alkeiskurssilla. Imperfektejä kun on tavallaan kaksi. Ja en mä sitä vieläkään osaa käyttää kunnolla, mut nyt ainakin tiedän jo jotain siitä, ja voin ehkä joskus yrittää sitä jopa käyttää.

Täällä sitten ensimmäinen ja tärkein asia olis ollu päästä espanjankurssille, mutta eihän se niin helppoa ollut. Mun kurssi alko vasta pari viikkoa sitten. Kesällä tehtiin netissä tän koulun sivuilla tasokoe jonka mukaan sitten pääsi oman tasoiselle kurssilleen. Tasoja on neljä, ja mä olin testin mukaan sitten kolmostasolla, mikä kyllä yllätti. Olin varmaan arvannut hyvin ne monivalinnat siinä testissä. Koska oikeesti olisin ehkä kakkostasolla, sillä kolmostasolla oletuksena on jo että tuo nimenomainen imperfekti on jo tuttua asiaa, mutta enhän mä sitä tosiaan hallitse. Ja se on kuitenkin aika iso asia, vaik voi tuntua pieneltä. No mutta mulle se on vaan parempi että pääsin kolmostasolle, koska kävin ekalla kakkostason tunnilla, ja se vaikutti vähän liian helpolta kuitenkin. Siellä oli tyyppejä jotka oli opiskellut espanjaa kaks viikkoa jne. Olis sielläkin varmasti oppinut paljon uutta, mut ennemmin oon vaikeemmalla kurssilla, jos vaikka oppis vähän enemmän. Sitten kävin yhessä kolmostason ryhmässä, ja se vaikutti tosi vaikeelta: kahen kerran jälkeen oli jo tullut kaks ainetta kotona kirjotettavaks. No mut sit vaihdoin ryhmää tohon mikä alko just vasta vähän aikaa sitten, ja se on paljon helpomman tuntunen. Se on sit taas vähän liiankin helppo. Eikä siel tuu paljoa mitään kotona tehtäväks, mikä ei hirveesti edistä sitä oppimista. Aluks oli pieni paine että onko kaikki nyt ihan proita muhun verrattuna, mut ei kait niin sitten oo. Vaikka ykskin tyyppi sano siellä et hän on opiskellu espanjaa jo kaheksan vuotta.. ja silti me ollaan suht samalla tasolla. Joten voin olla ihan luottavainen ja tyytyväinen mun kielitaitoon.

Vaikka jotenkin tuntuu etten puhu paljoa espanjaa. Syystä että nään paljon suomalaisia koulussakin, ja muutenkin on tullu hengattua paljon suomipiireissä..mikä ei todellakaan oo ideaalinen tilanne espanjanoppimiseen. Luulen että eniten on kehittynyt mun ymmärtäminen. Kuitenkin on tullut noita espanjankielisiä luentoja seurattua jo pari kuukautta, ja yrittäny koko ajan roikkua kärryillä. Sillon tällön siinä onnistuukin, ja ymmärtää tosi pitkiä pätkiä ilman ongelmia, mutta joskus tuntuu että kaikki menee vaan ohi, ja kaikki on yhtä siansaksaa. Tai ei välttämättä ihan noin, mutta niin että sä kuulet sen ja vaikka suurinpiirtein ymmärrätkin, mutta kaikki valuu suoraan toisesta korvasta ulos. Se vaatii niin ison keskittymisen että saa sen pidettyä ikäänkuin sisällään ettei se valu samantien pihalle. Sit ku siinä onnistuu niin tulee kyl hyvä onnistumisen fiilis.

Sillon ku tulin syyskuussa espanjaan, se oli sairaan outo tunne, kun yhtäkkiä ymmärsikin sen mitä esimerkiksi kuuli ohimennen kadulla kun ihmiset puhu. Ihanku olis korvat auennu, tai jotain. Se oli vaan tosi outoa. Ja vaikka aluks joutu miettiin kaikkea mitä aiko sanoa, ni oli se silti aika hämmeriä, että pysty kommunikoimaan täällä espanjaks, kielellä mikä on mulle kokonaan uusi, ja ns. harvinainen ja outo kieli. Vieläkin tulee joskus sellasia outoja viboja, että hei kamoon, toi puhuu tuolla espanjaa, ja mä ymmärrän kaiken mitä se sanoo! Miten tää on ees ylipäätään mahollista? Just esim. espanjantunnilla kun opettaja puhuu kuitenkin koko ajan espanjaa, ja siitä ymmärtää ihan kaiken. Tottakai se käyttää sellasta kieltä joka on helppo ymmärtää, mutta silti. Se vaan on outo tunne. On se siistiä.

Sitten taas toisaalta kun joskus yrittää Juliollekin selittää jotain asiaa, eikä siitä tuu yhtään mitään, ni tuntee ittensä niin turhaksi. On vaikeeta puhua sellasen kanssa jonka äidinkieli on espanja, koska siinä alkaa pelkäämään virheitä, eikä siten uskalla sanoa mitään. Paljon mukavempaa on sönköttää jonkun kanssa joka on samalla tasolla ittensä kanssa, siin kun tehään virheitä puolin ja toisin, niin uskaltaa puhua ja yrittää selittää asioita espanjaks. Varsinkin menneiden tapahtumien selittäminen on tuskaisen vaikeeta yleensä.

Luulen että mun ainoo toivo oppia kunnolla espanjaa on se että oon täällä koko vuoden. Puolessa vuodessa ei kyllä vielä kerkeä sitä kieltä saamaan millään haltuun.