tiistaina, toukokuuta 29, 2007

Etelä kutsuu

Suuntana Fuengirola, Fuge, Funkku

Huomenna keskiviikkona lähetään Senjan kanssa ajelemaan kohti etelää. Tavoitteena Suomen siirtokunta Fuengirola, josta Senja haaveilee löytävänsä väliaikaisen oleskelupaikan. Matkaan ollaan varauduttu yöpymiskelpoisella autolla ja kiireettömällä aikatalulla. Eli toisinsanoen etelänlomalle ollaan lähössä. Tosin mulla on edessä reissun jälkeen tentti, johon ehkä pitäisi jotenkin valmistautuakin.

Tänään kävin tekemässä espanjankurssin tentin, joka meni ihan niinkuin pitikin. Aika helppo oli, vaikka ei varmasti kaikki mennytkään oikein. Kurssi oli nelostaso eli B2. Tentti koostui monivalinnoista sekä lyhyestä luentun ymmärtämisestä ja ainekirjoituksesta. Aikaa sen tekemiseen meni reilu tunti. Kurssi menee saletisti läpi, koska oon ollu paljon paikalla sekä pitänyt vielä ihan ok esitelmänkin, joka on osa arvostelua. Tentin painoarvo on jotain puolet tai vähemmänkin, sanoi opettaja, eli eipä ole ressiä tuon kurssin suhteen.

Nyt olisi sitten jo kaksi kurssia suoritettua kevätpuolella. Kolmas on tuotteen suunnittelukurssi, jonka harkkatyötä ollaan tehty viimeaikoina melko paljon. Kyseinen työ on ihan älyttömän työläs verrattuna kreditteihin mitä kurssista saa. EU-kurssi oli 4,5 kreditin arvoinen, ja luentoja oli kaksi tuntia viikossa, joista puolet peruttiin. Tunneilla tehtiin pari pientä harkkaa, ja niiden lisäksi ei ollut muuta kuin kurssin päättötyö parityönä. Tenttiä ei ollut. Suunnitteluprosessikurssi taasen on vain 4 kreditin kurssi, luentoja sama määrä 2h/vko, mutta pakollinen harkkatyö on ollut todella työläs. Siihen vielä päälle tentti. Pare ois päästä läpi, ettei oo turhaan oltu yömyöhään koululla vääntämässä sitä harkkatyötä.

Syksyn markkinoinnin kurssista on vielä uusintakoe, se kun ei mennyt jostain syystä läpi. Yks risti kaks ei osunut kohilleen viimekerralla. Vähän harmitti kun huomas kokeessa että monilla vaihtareilla oli sanakirjat messissä ja ite koitti arvailla että mitäköhän jotku sanat mahto tarkottaa.. katotaan osuisko uusinnassa parempi veikkausrivi.

Zumo de naranja


Kateltiin ohimennen läheisen hedelmävihanneskaupan tarjouksia, ja pisti oikeen silmään että voiko appelsiineja saada eurolla kolme kiloa? Niin se vaan oli, ja muovikassillinen appelsiineja lähti mukaan vaivaisella eurolla, eli puol ilmatteeks. Innostuin joku aika sitten puristelemaan mehua tuoreista appelsiineista, joten se sai jatkoa.


Ja siinä se sitten on. Jääkylmä, takuulla tuore zumo de naranja. Maistuu!

"Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille"


Asia joka ei ole suomalaisille alunperin tuttu on kerjäläiset. Kyseessä ei ole myöskään mikään helppo juttu. Nyt ihan viimepäivinä ollaan pohdiskeltu yhessä Senjan kanssa asiaa, ja se onki herättänyt mielenkiintosia näkökulmia.

Tähän asti oon suhtautunut todella välinpitämättömästi kerjäläisiin. Ne on lähinnä ärsyttänyt, ja joku saattaa vielä muistaa syksyltä tarinan kun kerjäävä mummo varasti multa hampurilaisen Burger Kingissä. Mutta nyt Senja on avannut mun mieltä sen verran, että suhtautumiseni on hieman jopa muuttunut.

Kelatkaa kuinka paljon meillä on rahaa. Me maksetaan joka kuukausi muutama satanen vuokraa, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Me syödään joka kuukausi vähintään parilla huntilla, varmaan enemmälläkin. Ku mä meen kauppaan, mun ei tarvi ikinä laskea että onko mulla varaa johonkin vai ei. Mä otan just kaiken mitä ikinä haluan. Tottakai katon hintoja ja ihan luonnollisestikin pyrin edulliseen ostoskoriin, mutta pointti on siinä että periaatteessa mä voin ostaa kaikkea sitä mitä vaan tekee mieli. Koskaan ei oo tarvinu mennä nälkäsenä nukkumaan sen takia ettei olis ruokaa, korkeintaan en oo kerenny käymään kaupassa hakemassa sitä.

"Pakollisten" menojen lisäks me ostetaan ja tehään paljon kaikkea kivaa, mikä usein maksaa, joskus vain vähän, joskus todella paljon. Ja silti me voidaan vaan edelleen jatkaa samaa rataa, ostaa kaupasta just sitä mikä vaikuttaa kivalta ja mitä sattuu tekemään mieli.

Kaiken tän jälkeen kadulla joku pyytää sulta euroa, ja sä et anna. Sä et anna koska sua ärsyttää likaiset haisevat ihmiset jotka kerjää rahaa. Sä kelaat että sä oot ite omas rahas ansainnu työllä, menis toikin töihin ja tienais ite omat rahas. Sä myös aattelet että ei se mitään auta vaikka antaisinkin, huomenna se on kuitenkin vielä tossa samassa paikassa kerjäämässä lisää. Et myöskään anna sen takia, koska luulet että se vaan menee ostamaan viinaa sillä rahalla.

Tänään oltiin biitsillä, ja siel oli sitten sellanen koditon nainen koiransa kanssa. Se oli sama muija jota näin syksyllä ja talvella useasti vanhan kämpän suunnalla, siellä se kerjäs Mercadonan edessä ja nukku pankkiautomaattikopissa koiriensa kanssa. Kello alko lähestyy jo seittemää, ja väki oli jo vähentynyt biitsiltä. Oltiin mekin sitten siinä lähtöä tekemässä, kun tää nainen tuli kyselemään että osataanko sitä espanjaa. No sitä osattiin, ja kävi ilmi että rahaahan se yllättäen halusi. Euroa pyyteli, kun pitäs ruokaa saada. Mitään ei ollut syönyt koko päivänä kuulemma. Vähän siinä sitten nihkeilin kuten aina ennenkin näissä tilanteissa. Jotenkin sitä on vaikea lähteä mitään myöntymään. Samat edellämainitsemani kieltäytymisen (teko)syyt ne vaan tulee mieleen.

Muistin sitten että mulla oli kylmäkassissa ylijääneet hedelmät joita ei jaksettu ite syödä. No tarjosin mieluummin sille niitä, ja kyllähän se kovin mielellään otti yhen banaanin ja omenan vastaan, mutta kyseli vielä etteikö sitä rahaa heruisi. Sanoin että ei nyt kyllä tipu.

Sitte se meni mutustelemaan niitä hedelmiä, tais antaa koiralleenkin palan ja musta oli ihan siistiä auttaa noin konkreettisesti antamalla ruokaa ennemmin kuin rahaa. Sitte alko kyllä vähän mietityttää että eikö mulla oikeasti ollut varaa antaa sille sitä euroa. Katoin lompakkoa ja siellä oli kasa epämääräsiä pikkuhiluja, yhteensä ehkä just joku reilu euro. Niillä hiluilla en juurikaan mitään tekisi, ja mitä menettäisin jos antaisin ne pois? Tää nainen oli myös pyytänyt hyvin kohteliaasti, ja oikein eritteli että mihin se raha olisi menossa: se sano oikeen jonku syötävän minkä se ostaisi, en kylläkään tajunnut mikä se oli. Niinpä huitelin vielä muijalle että tuuppahan tänne, mulla on sulle kourallinen rahaa.

Oikeesti, kuinka monta kertaa mun pitäs antaa kerjäläiselle euro kun se sitä pyytää, että se alkais vaikuttamaan mun omaan elämääni jotenkin? Kuinka moni kehtaa kerjätä vaikkei oikeasti olisikaan tarvetta? Ja jos nyt vippaat sen euron, niin kuinka helposti sen voit "säästää" takaisin omista mukavuuksistasi: jätät kupin kahvia juomatta tai jätskin syömättä.

Meillä on niin paljon makkaraa leivän päällä, että hyvä kun mahtuu leipä enää ees suuhun. Mä uskon että vähin mitä me voidaan tehä on antaa paljostamme kun joku sitä pyytää.

perjantaina, toukokuuta 25, 2007

Restaurante chino buffet libre


Pakko laittaa ravintolaesittely yhdestä todella mainiosta kiinalaisesta ravintolasta jossa on tullut käytyä jo useampaan otteeseen. Kyseessä on aasialainen seisova pöytä -ravitola joka sijaitsee Calle del Poeta Artolan ja Calle del Serpisin kulmassa, lähellä Blasco Ibañesia.

Tänään mentiin taas cenailemaan sinne Senjan kanssa, ja edelleen oli erittäin maittavaa ruokaa tarjolla kuten ennenkin. Ruokavalikoima on todella monipuolinen aina salaateista lihoihin ja kanoihin. Erikoisuutena tässä ravintolassa on tarjolla myös sushia, joten sushin ystäville paikka on enemmän kuin täydellinen. Tarjolla myös kaikenlaista jälkiruokaa jotka sisältyy ruokailuun, sitäkin saa vetää niin paljon kuin pystyy.

Buffetin hinta vaihtelee ajan mukaan. Viikonloppuhinta oli 8,50/buffet, joka taisi olla myös viikolla iltahinta. Aamupäivisin hieman edullisempaa. Ainoa miinus on että juomat ei kuulu hintaan. Koko setistä selviää siis kympillä, mikä on varsin yleinen päivän menun hinta paikassa kuin paikassa.

Ei kai siinä muuta. Lähistöllä on myös muita kiinalaisia seisovan pöydän ravintoloita, mutta tämä on kokemukseni mukaan ehdottomasti paras.

Muutenkin kiinalaisesta ruoasta olen/ollaan useasti sanottu, että se on yksi parhaista ruuista mitä Espanjasta saa! Asiasta voi toki olla montaa mieltä, riippuu keltä kysyy.

Sapuska lapioitiin suihimme tietty (a)asiaankuuluvilla välineillä.

torstaina, toukokuuta 24, 2007

Taivas lyö tulta


Iski tässä yöllä aikamoinen ukonilma. Pauketta ja välähtelyä oli sen verran että piti oikeen mennä kattomaan olkkarin ikkunasta, kun ei uni ollu vielä tehnyt tulojaan. Ja sitten piti tietenkin koittaa onko mahollista kuvata salamoita. Ajattelin ainakin etukäteen että vaikeeta se voi olla, ja niinhän se olikin. Kun en löytäny ees mun pientä tripodijalustaa tähän hätään, ni aika vaikeeta oli.

Seikat jotka tekee siitä niin vaikeeta ovat tietty ensinnäkin ajotus, et sä tiiä etukäteen koska se lyö, ja sitte ku se lyö, ni on jo liian myöhäistä. Ne kun on niin salamannopeita! Toiseksi, suuntaus. Sitä et myöskään tiiä että minne se salama ny sitte lyö. Ja olikos sellanen sanontakin olemassa, että salama ei lyö koskaan kahta kertaa samaan paikkaan..? No ihan sama oliko vai ei, vaikeeta se silti on.

Päädyinkin sitten ampumaan kuuden sekunnin sarjatulta taivaalle, ja tuloksena kolmisensataa mustaa kuvaa, joiden joukossa kuitenkin pari joista näkyy jopa jotaan! Kokeilin vielä sekunnin valotuksella sarjatulta, mutta eipä oikein osunut hyvin. Jotain pieniä haituvia vaan sain taltioitua, ehkä se pidempi valotus on vaan parempi. Ja jalusta tietty ehdoton. Noh, täsä nää nyt sit on mitä sain aikaseks. Kuvaa ite paremmin.

P=UI

tiistaina, toukokuuta 22, 2007

Formulat Formulat, ei mulla muuta

No vielä niistä Valencian mahdollisista tulevista Formulakisoista. Tässä linkki josta löytyy ratasuunnitelma. Aika tylsältä radalta näyttää vielä tossa suunnitelmassa, mutta virallinen tavoite on "rakentaa urbaani rata jollaista ei ole koskaan ennen nähnty Formuloiden historiassa", joten eiköhän ne laita sen sitten viimisen päälle kun se oikeasti toteutetaan.

Patrulla Aguila otra vez.

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2007

Sekalaisia fotoja

Ferrarin pilttuu kiinnostaa.

Pääsuora.

Skriinin tausta.

Uskollisia Formulafaneja.

Se tosiaan on stopattu.

America's cup hiekkalaatikollakin.

Siitä lähtee maikkarillekin kuvaa.

Leijat Malva-Rosan yllä.

Lihansyöjäkasvi.

IVAM

Instituto Valenciano de Arte Moderno

Senja tuli tänne kyläilemään, ja turisteiltiin perjantaina oikeen ajan kanssa. Käytiin sit tsekkaa Valencian modernin taiteen museo IVAM. Se oli sellanen Kiasman tapanen iso kolhoosi jossa olevista taideteoksista osa pisti vaan nauramaan että "mikä tää luulee olevansa?" Oli siel tosi siistejä juttujakin, mm. interaktiivinen videoteos, joka toimi niin, että kun heiluit siinä skriinin eessä, niin se kohta missä ite olit, oli pysäytettynä, muuten video rullas koko ajan. Pop-taidenäyttelyssä oli muutama ihan jees juttu. Kokonaisuudessaan tosi paljon oli tavaraa eikä kaikkeen jaksanut kunnolla paneutua edes.

Päästiin ilmatteeks sisään kun oli joku erikoinen päivä, mut normaalistikaan se ei montaa euroa maksa. Kannattaa kyl käydä vilkasemassa jos täälläpäin turisteilee.

keskiviikkona, toukokuuta 16, 2007

Ne vormulat

Kimi Kimi Kimi, Räikkösen Kimi.

Pääsuoran päässä jarrut hehku punasena.

Viime viikonloppu meni Barcelonassa Formuloiden parissa. Heti alkuun voinee kait todeta että penkin allehan se kisa meni, näin sinivalkoisesta näkökulmasta. No joo ajo se Kovalainen siellä sentään kisan loppuun asti, mutta jotenkin se sen touhu siellä Renaultin puikoissa ei oo sytyttäny mussa minkäänlaisia intohimoja, eikä se sitä nytkään sitten tehnyt. No parempi kait et se siel ajeli suomalaisena messissä kun et ei ois ajellu. Pääsi viel pisteille kauden parhaalla sijoituksellaan.

Edustin ylpeänä Suomea, niin kauan ku sitä kesti..

Mut mut, minkälainen kokemus se sitten oli?

No ensinnäkin tapahtu yks aika ärsyttävä juttu joka vähän myös osaltaa vesitti meijän kolmen (mä, Tuomas ja hänen serkkunsa Antti) kisaviikonloppua. Eikä niin vähänkään. Torstaina pojat oli käyny radalla varikkovierailulla, mä tulin sillon vasta Barcelonaan ni en ehtiny. No illalla hostellilla sitten Antti alko kaivelee taskujaan ja ihmettelemään että missäs se olikaan se hänen lippunsa. Siis juuri se paperinpala jolla päästään porteista sisälle rata-alueelle, josta hän oli pulittanut suolaset ~170 euroa. Juuri se paperinpala, jota ei todellakaan halua hukata. Etsiskelyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että lippu tosiaan oli hävinnyt! Mitä sitten tehtäisiin?! Hyvät neuvot olis ollu tarpeen, mutta eihän siinä mikään auttanut. Lipulla mennään sisään, ei millään muulla, ja kun lippua ei ole, ei pääse sisään. Se tarkoitti sitä että yhden meistä kisaviikonloppu katkesi jo ennen ensimmäistäkään ajopäivää...!

Noh, Tuomas oli todella lojaali ja päätti antaa oman lippunsa Antin käyttöön perjantaiksi sekä lauantaiksi, jolloin ajettiin harkat ja aika-ajot. Kisaan mentiin sitten me kahestaan Tuomaksen kanssa, ja Antti jäi kattelemaan kisaa töllöstä. Kaikenlaista sitä voikin sattua. Luulis et tollanen ei oo mahollista, mut näköjään on.

Harkoissa kierrettiin perjantaina rataa ympäri, kun sillon pääsi meijänkin lipuilla ihan mihin vaan halusi istumaan. Nähtiin sitten melkeen kaikki katsomopaikat mitä radalla on, pääkatsomo mukaanlukien. Pitää kyl sanoa, et läheskään kaikista niistä istumapaikoista en maksais sitä hintaa mitä niistä pyydetään, eli n. 200-400e koko kisaviikonlopulta. Ei ne näkymät kaikista ollu niinkään kummoset verrattuna meijän pelousepaikkoihin, eli nurtsipaikkoihin ilman penkkejä tai mitään.

Aika-ajoissa oli jo ihan ok tunnelma. Aina kun Alonso teki parhaan ajan, sitä ei voinut olla huomaamatta, yleisö piti siitä huolen. Formuloitten lisäks radalla ajeltiin täytteenä GP2 sarjaa sekä Porscheilla jotain skabaa. Niistä en sen enempää tiiä, mut kyl niitäkin siinä sivussa katteli. Kaikki ne ainakin kohtalaisen lujaa meni, ainakin pääsuoralla jossa nopeudet nousee ainakin Formuloilla helposti yli kolmensadan.

Sunnuntai oli sitten iso päivä, tai piti olla. Herättiin aamulla viideltä, otettiin eka juna Barcelonasta radalle, eli Montmelóhon joka lähti puol seiskalta. Juna oli Montmelón kylässä seiskalta, eli juuri sillon kun ovet radalle avautuivat. Kylästä kestää kävellä parikyt minsaa radalle, joten paikkoja päästiin varailemaan siinä puoli kaheksan aikaan aamusta. Kaikki suju hyvin, ja tuloksena oli ihan ok paikat, joista oli näkymä sekä pääsuoralle että takasuoralle, ja vielä skriinikin ihan nenän edessä. Neuvona voin sanoa Formulakisaan tai vastaavaan ilman istumapaikkaa menevälle, että kisapäivänä ei oo mahdollista herätä liian aikaisin, tai olla radalla liian aikaisin. Siellä pitää olla just niin aikasin kun vaan mahollista, jos oikeesti haluaa sen paikan jonka on aikasemmin bongannut radan parhaaksi paikaksi. Et ole meinaan ainoa joka herää aikaisin.

Aamu sarastaa, puoli kaheksan aikaan saatiin vielä suht iisisti hyvät paikat, vaikka porukkaa oli jo mestoilla jonkun verran.

Neljälläsadalla pääset toki tuonne katsomoon, ja sillon sun ei tarvi herätä aikaisin.

Me oltiin nuolen osoittamassa kohdassa. Siitä näki pääsuoralle, muttei sentään ekoihin kurveihin. Siitä pitää sitten maksaa enemmän jo. Jos rahasta ei oo kiinni, ni suositten jollekin katsomoita C ja L. Ite menisin C-katsomoon, sieltä näkee melkein eniten rataa kerralla mitä mistään.

Aamupäivä meni suht nopeesti järkyttävän kuumissa olosuhteissa auringon paahtaessa täpöjä. Kateltiin täyteluokkia ja mm. lentonäytöstä, ennenkuin ensin kuskit esiteltiin kuorma-auton lavalla, sen jälkeen ajoivat autonsa ruutuihin, ja viimein punasten valojen sammuessa lähtivät kisaamaan kuka on nopein. Kisa käytiin oikeestaan ekalla kierroksella, ekassa mutkassa. Alonso koitti ohittaa Massaa, mutta ajautu hiekalle ja tippu neljänneks. Kimi ajo kolmantena kymmenen kierrosta, ja sen jälkeen saatiin todeta skriiniltä että siellä se lipuu etanavauhtia varikolle. Se oli siinä sitten. Voi pojat.

Ei sitä rataa paljoa kerrallaan Barcelonan radalla nää.

Lakkimuodissa oli havaittavissa yhteneviä piirteitä.

Poismenossa on oikeestaan kaks vaihtoehtoa, lähtee ajoissa juosten pois alta, tai venata rauhassa, ja pitkään.

Jengiä radalla oli yli 140 000 henkeä, mikä oli radan uus ennätys. Me haluttiin yrittää nopeeta poistumista, ja oltiin kisan loppuessa jo matkalla kohti uloskäyntiä. Paluumatka sujui yllättävän hyvin, saatiin pian juna ja päästiin pois sieltä. Illalla piti viel mennä kattomaan sitä lätkän finaalia, mutta yllättäen ainoa tiedossa oleva paikka jossa näki lätkää, eli Nordisk bar parallelin lähellä, oli aivan täynnä jengiä, ja sinne ei tosiaan mahtunut sisään. Siinä sitten kolme nolla tilanteessa oli vähän huonot fiilikset lähteä takas kotia kohti. Mut aina ei voi voittaa, ei ees jääkiekon maailman mestaruutta. "Mä niin muistan sillon ysiviis..." Tohon pitäs mun mielestä pikkuhiljaa saada jotain muutosta. Ei me voida aina vaan muistella sitä yhtä ainoota mestaruutta jonka ruottalaiset meille päästi.. Voittaminen on suomalaiselle vissiin aika vaikea juttu..

perjantaina, toukokuuta 11, 2007

Hockey jään päällä - Hockey sobre hielo

Johan on kun Suomi tempasi ittensä lätkässä välieriin! Harmi kun ei oo nähny yhtään ottelua, ku ylen nettitelkusta ei näy suomen ulkopuolelle mitään.

Ja Valencian katukisa näyttäs nyt toteutuvan. Melkeen pitäs ens vuonna sitä tulla oikeen kattomaan...

Nyt oon hostellissa Barcelonassa. Venaan et pojat herää ja sitte lähetää kattoon vähä mitä siel radal tapahtuu. Jotaan reenejä pitäs tänää olla ohjelmassa.

torstaina, toukokuuta 10, 2007

Gran Premio de España Telefónica

Tänää lähen viimein sinne Barcelonaan Formulakisoihin. Lento lähtee kolmen tunnin päästä. Oli suhteellisen halpa siivu, 35 euroa suuntaan. Sellasta junan hintaluokkaa. Kokonaisuudessaan matka-aika on tietty suunnilleen sama, ei ainakaan yhtään nopeempi, mut on se aina kiva lennähtääkin.

Pakkasin Suomen lipun seinältä mukaan, voi fanittaa Kimiä voittoon. Kisoista on ehkä tulossa aika rankat, sillä tiedossa on ainakin kisapäivänä hyvin aikainen herätys. Montmelón radalle pitää Barcen keskustasta mennä lähijunalla, ja luultavasti ne junat ei oo ihan tyhjiä... joku muukin sinne kuulemma on menossa autokisaa kattelemaan. Saa nähä kuin käy. Ja myös se, että miten monta tuntia menee sitten sunnuntaina että päästään radalta pois. Valencian MotoGP:n muistaen se ei oo kovin helppoa. Meil meni useampi tunti sillon junaan pääsyä ootellessa.

Ja luin uutisista, että Valenciaan ollaan puuhaamassa Formulakisaa jo ens vuodeks. Ja mikä oudointa, vieläpä katuratakisaa. En oikeen käsitä et miks sen pitäs olla katuratakisa, kun tääl on toi aika hyvät puitteet antava moottoriratakin. Mut tottakai katurata ois paljon paljon siistimpi, joten ehkäpä vastasin jo itelleni.

Nyt lähen. Kattokaa telkusta jos meitä suomiurpoja näkyy lehtereillä kun Kimi vie GP:n nimiinsä.

Ferrari tammikuussa Valenciassa.

maanantaina, toukokuuta 07, 2007

America es cup

Pueno pues, käytiin Circuit de Valencialla kattomas tollasia autoja mitkä ajo siellä rundia radalla. LeMans-seriessiä siel oli, ja muitakin.

Sitten kävin taas tuolla puertossa kattoos sitä hirveen hienoo purjehdusta:

Hirveen kokosia mohkuloita.

Me encantan las kukkitos.

Tääl ainaki yritetää lajitella. Oikeen hyvä. Muy bien.

Sininen on azul.

perjantaina, toukokuuta 04, 2007

Arto Saari

Suomalaisen aikaansaannos amerikkalaisissa Kiinassa valmistetuissa jalkineissa espanjalaisella biitsillä.

torstaina, toukokuuta 03, 2007

Panoramaa



keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007

Vieraita ja matkailua

Niina ja Ansku oli tosiaan käymässä. Olivat ensin Barcelonassa ja tulivat sitten tänne. Täällä oltiin reilu päivä, ja sitten lähettii katteleen lähiseutua autoilureissun muodossa. Lähettiin ajeleen sitten kohti Etelää, ilman mitään sen kummempia päämääriä. Ajettiin rantaa pitkin, ja stopattiin kun siltä tuntui. Lähtiessä ilma oli hieman sateisen olonen, ja tipautteli sillon tällön pisaroita, tosin tarpeeks lämmin kyl oli.

Hetken päästä sitten arska päätti alkaa paistaa, ja me stopattiin sitten heti ekaa kertaa biitsille pieneen kylään, joka näytti siltä että siellä on kesällä jonkinlaista turismia. Nyt siel näky parit svedut ja venakot eikä juuri muita meidän lisäksi. Aurinko paahto hetken tosi kuumana, mut sit se kuitenkin vetäyty pilvien taakse. Pilvienkin takaa se hohkas tosi kuumana ja tunsi oikeen miten se säteili iholle. Hetken pilvenoton jälkeen oli sitten aika jatkaa matkaa.

Ajettiin sitten kohti Deniaa, ja matkalla stopattiin Olivan kohalla. Tarkotus oli mennä ajaan kartingia, mut se jäi sittenkin vain minigolfin pelaamiseen. 15 eurolla ois päässy 8 minuutiks ajamaan, joten pitkän ja vaikean harkinnan jälkeen se jäi ensi kertaan. Minigolf oli kyllä sekin ihan hienoa, radat oli suhteellisen siistejä ja melkein kunnossa. Eräällä reiällä pallon eteen osui valtava heinäsirkka, toisella sarjakuvamaisen stereotyyppinen komea etana.

Reikä 16.

Etana näytti ne sarvensa.

Kun olin hakannut tytöt minigolfissa, jatkettiin kohti Deniaa. Deniasta oon kuullu ainoastaan että siellä pääsee surfaamaan. No surffista ei ollut kyllä tietoakaan, mutta muuten oli tosi mukava mesta. Kaupunki yllätti "suuruudellaan", ollen kuitenkin samalla viihtyisän rauhallinen. Biitsi löytyi, sekä ostoskatu kauppoineen. Joku linnake siellä myös oli, mutta olipahan kiinni, ei päästy. Biitsipiknikin ja shoppailukierroksen jälkeen alko päivä jo tulla päätökseensä, joten lähettiin viel ajamaan. Matkalla hyvin pian kuitenkin päätettiin että nyt ois aika ettiä majotus. Pysättiin heti ekaan hostelliin mikä tuli vastaan hyvin pian, ja otettiin sieltä viiminen vapaa huone kahden äijän nenän edestä. Hostellin pappa kirjotteli mun ajokortista joku reilu viis minuuttia tietoja ylös, ja lopputulos oli todellakin hilpeyttä herättävä:

Hostellin isäntä täytti lapun 11 kohdasta jopa 7 päin mäntyä. Hämmästyin kun sain tietää että synnyn vasta vuonna 2054 Salon poliisilaitoksella. Viimeinen monivalinta meni siksi väärin, että kun näin papan ruksineen kaikki kohdat, niin kysyin yllättyneenä että "Ai aamupala kuuluu hintaan?", vastaus oli että eipäs kuulu! Totuus taisi siis olla ettei se papparainen tajunnut mitä tuo monivalintaruksiminen edusti.

No tärkeintä ehdottomasti oli että saatiin katto pään päälle, ja sängyt allemme. Huone oli hintaisekseen ihan hyvä.

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena, ja siitä tulikin meidän biitsipäivä. Suunnattiin Benitachell-nimiseen kylään, sillä oon kuullut että siellä on sellaiset rantakalliot joista voi hyppiä mereen. Hyppimään en nyt välttämättä halunnut, mutta ainakin paikka olisi kiva nähdä. Löydettiin sitten ensin hieno vuorenhuippu hulppeine näkymineen, ja sen jälkeen ranta kallioineen. Hyppypaikasta ei ollut hajua, mutta luulen että ainakin tosi lähellä me oltiin. Ehkä sen kerkee vielä joku toinen kerta toteamaan. Ranta oli erilainen mihin on tottunut: hiekka ei todellakaan ollut hienoa, päinvastoin, isoa murkulakiveä koko ranta. Sellasta pyöreetä mukulaa. Oli todella hienoa vaihtelua perinteiseen, ja rantakalliot muodosti tosi siistin maiseman.

Rantavahti.

Posse.

Murkularanta.

Tein levytyssopimuksen.

Tyhmemmätkin/ranskalaisetkin tajuaa/luulis tajuavan.

Tää on ny sitä zona peligrosaa. Luolamainen juttu.

Piti sitä välillä vähän rentoutuakin.

Marketin nakkihylly oli täytetty turisteja silmällä pitäen.

Maistettiin inkivääriolut-limsaa ekaa kertaa. Eipä kovin kummosta. Eikä kovin paikallista.

Biitsiltä matka jatkui kohti Benidormia. Benidorm on varsinainen turistirysä, mutta ihan vielä ei rantakausi oo päässy alkamaan. Benidormissa on myös huvipuisto Terramitica sekä eläinpuisto Terra Natura tai jotain. Tultiin vähän liian myöhään, ja puistoihin jäi menemättä.

Keskusta käytiin kattelemassa, ja turistikrääsäähän siellä myytiin, ja kaikesta paistoi läpi se turismi mikä siellä on.

Benidorm.

Illan tullen lähettiin ajeleen kohti sisämaata, suuntana Alcoy. Muutamaan kertaan eestaas hinkattuamme löydettiin oikeelle tielle, ja päästiin maistamaan vuoristotien ihanuutta. Matkaa ei ollut kuin viitisenkymmentä kilsaa, mutta siihen meni reilusti aikaa, keskinopeuden ollessa jotain neljänkympin tienoilla. Pimeyskin laskeutui vielä puolessa matkassa mikä ei yhtään nopeuttanut kapealla serpentiinitiellä ajelemista. Loppuvaiheessa kaikki alkoi jo voimaan pahoin, ja lopulta laskeuduimme turvallisesti Alcoyhin.

Alcoy, Plaza España

Sitten alettiin ettiä hostellia, mikä ei ollutkaan ihan helppoa. Ajelukierros kaupungissa tuotti bongatuksi vain yhden ainoan hotellin eikä mitään muuta. Kysymällä saimme selvää että kaupungissa on sen lisäksi vielä yksi hostelli. No hostellin löydyttyä siellä ei ollutkaan tilaa meille, joten yöpymispolitiikka sai täysin uuden käänteen.

Ensin auton kurssi kääntyi kohti Alcoyn skeittiparkkia, joka oli mun toivomuslistalla. Parkki löytyi, ja vieläpä valaistuna, joten seuraavana oli vuorossa parkin rullajaiset. Yön pimeydessä tytöt söi iltapalaa, mä kruisailin puulia, ja ajauduttiin lopulta siihen tilanteeseen ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viettää yö autossa. Oli muuten ihan siisti parkki. Ihan uus betoni ei paljoa uuden kompleten alla rätissyt. Ainoa mikä pisti silmään oli maailman loivimmat nousut funboksissa. Ne oli niin loivat että oli ihan sama ku ois hypännyt flätiltä niihin ledgeihin.

Alcoyn betoni.

Puulijyrän paratiisi.

Siitä sitten kaks eessä ja yks takana yritettiin asettautua autoon. Kaikilla oli makuupussi messissä joten sen puolesta oli hyvä lähteä yrittämään. Omalla kohalla kuskinpaikka ei tällä kertaa tarjonnut kovin makeita unia, joten aikani ähellettyä ja kerran havahduttua jalka täysin tunnottomana siirryin pihalle. Siinä makoilin makuupussissa asvaltilla auton vieressä muutamia tunteja tähtiä katsellen. Montaa silmällistä ei tullut nukuttua, mutta muuten oleminen siinä oli paljon helpompaa kuin autossa. Lopulta halusin oikeasti yrittää nukkua, ja siirryin takaisin autoon. Siinä vaiheessa uni painoi jo sen verran, että lopulta saimme kaikki nukuttua aamusella hetken.

Sitten alkoikin aurinko häikiä ja kuumuus puskea autoon. Heräsin jälleen vasen jalka täysin tunnottomana, olo oli kuin halvaantuneella. Aikani sitä jalkaa läiskittyä pääsin kuin pääsinkin jaloilleni jälleen auton vierestä asvaltilta ylös johon vaivuin tuskissani kun veri palasi normaaliin kiertoon jalkaani.

Päivä oli jälleen biitsipäivän oloinen, ja pienen summittaisen ajon jälkeen päätimme lähteä takaisin rannikolle biitsi mielessä. Palasimme Gandían biitsille, ja Gandíakin pääsi yllättämään mut. Olin luullu että se ei oo niin iso paikka mitä se sitten olikin. Siel on hieno biitsi ja kaikki. Jos joku on sinne menossa opiskelemaan, niin voin sanoa että ihan hyvältä se näytti. Siellä siis sijaitsee yksi meidän yliopiston kampus.

Gandían biitsin jälkeen edessä oli enää paluu Valenciaan ja auton palautus lentsikalle. Nykyään menee metro suoraan mun kämpiltä lentokentälle, joten se matka menee kätevästi. Lopuksi vielä pieni kuva tänkertasesta autoilureitistä. Kilometrejä kertyi muistaakseni vain vajaat nelisensataa. Voin suositella kaikille autoilua Costa Blancalla, hienoa nähtävää kyllä löytyy, ja mun mielestä sellasta aika espanajalaisen näköstäkin vielä.

Ruta por Chile.