Pelipaikalla

Sky diver.

Oli livenä ihan hieno maisema, mut eipä sitä saanu kameralle.

...with the broken board, back to back. Nyt sitä ollaan sitten takasin kotona, sen jälkeen ku kävin visiitillä kotona. Espanjaan oli nyt ihan kiva lähteä harmaasta vesisateesta. Kun se kone nousee pilvien yläpuolelle missä paistaa aina aurinko, tulee aina parempi mieli. Sit viel kun ländättii Barceen, hyvä keli jatkui. Koneesta ku tuli pihalle ni ei paljoa takkia taikka pitkää paitaa tarvinu päälle laittaa. Nappasin sit Barcesta junan Valenciaan ja saavuin myöhään yöllä himaan taksin heittäessä mut kotiovelle. Matka-aika oli tällä kertaa lähemmäs 15 tuntia siitä kun kotiovesta lähti. Tosin menin eka Helsinkiin morottaan Kallea, joka myi mulle uudet trukit ja laakerssit. Rullat ja dekin kävin hakemas eilen, ja uus kompliitti oli siinä sitten kokonaisuudessaan. Kasailin Plaza de la Virgenillä kompleten kasaan ja kun lähin siitä sitten ottaan ekoja hatseja uudesta setistä, niin huh huh. Ensinnäkin se muutos mikä oli Salon sinne-parkin rouheelta asvaltilta jumittavien laakereitten ja vanhojen renkaitten kanssa maailman smuuteimmalle marmoriflätille uusien laakereitten ja renkaitten kanssa... se oli kuin ois leijunut pari senttiä flätin yläpuolella. Ei siin ollu mitää järkee. Ja sitten uuden kompleten myötä täydellinen muutos skedetuntumaan. Lähinnä uudet trukit toi hirveet vaikeudet mukanaan. Oli ihan sellanen ekan vuoden olo. Ei siinä saanu mitää muuta tehtyä ku jotai shovitteja flätillä. Tyhmännäkösenä sitten kruisin ees taas yrittäen säätää trukit jotenki järkevälle kireydelle ja totutellen tuntumaan, ihanku ei ois koskaan ennen skeitin päällä ollu.

Keskustas tapasin sitte muitaki skedeejiä ja tutustuin muutamiin paikallisiin ja yhteen Belgialaiseen jäbään. Ilta meni hyvin skedetessä lähinnä Virgenin täydellistä flättiä. Ilmastonvaihdos suomen melkeen pakkasesta tänne oli aika karu: puol kahentoista aikaan ku lähin rullaan himaan, mittarit näytti vielä yli kahtakymmentä astetta lämpöä. Tänään onkin taas pilvisempää jo, ja on lupaillu taas sateita loppuviikoks, mut tänää meen viel yrittää iltasessioita.

Uutta pelivälinettä.

Valokuva

Suomimaisema kotipihalta.

Siikret spot

Tollanen tuli tehtyä.

Missä mä oon

Tänne ei oo tullu pitkään aikaan kirjotettua yhtään mitään. Mistäs semmonen. Mulla katkes meinaa ajatus tän blogin kanssa. Tarina ikäänkuin taukosi. Kelan vaihto.

Kelaa lähin vaihtamaan niinkin eksoottiseen mestaan kuin Suomen Salo. Ajatus Suomeen lähdöstä tuli yhtäkkiä päähän, ja sitten vielä pääsin toteuttamaankin sen. Mikäs sen siistimpää. Nyt oon täällä Suomessa lomailemassa, ja musta tää näyttää tosi siistiltä mestalta. Paremmalta mitä joulun aikoihin, kun mistään vuodenajasta ei ollut mitään tietoa. Nyt on paistanut arska, on päässy skedeen ja muuta. Ja ennenkaikkea on tosi valoisaa. Se piristää mieltä kummasti. Päivä on jo niin pitkä, että iltaan asti voi olla ulkona. Haha.

Eilen ja tänään tuli tehtyä eräs projekti. Mun ikioma vanha miniramppi tuli tiensä päähän ja sai purkutuomion. Joku seittemän kaheksan vuotta sitten sitä rakennettiin muistaakseni viikon verran kolmen hengen voimin, ja nyt se meni matalaksi hyvin nopeesti, kahen päivän aikana. Miljoonan naulan pitelemien puiden irroittaminen oli kyllä hetkittäin hyvin työlästä, mutta lopputulos on se, ettei miniä enää ole olemassa. Oli kyllä hyvä mini, ja sillä on ollut tosi iso vaikutus mun skedeykseen. Sieltä ne nykyään niin monesti nähdyt bluntit ynnä muut koparitemput on peräsin. Sinä kesänä kun se valmistui, sitä skedettiin tosi ahkeraan. Muistan et ekat kaks viikkoa skedettiin joka ikinen päivä sitä miniä niin paljon kuin vaan kesätöiltä kerkes, ja sen jälkeen kun meni parkkiin, niin tuntu oudolta rullata asvalttiflättiä, jalat kun meni vielä kaarevan vanerin mukaan. Se oli siihen aikaan Salon seudun ainoa mini, ja monet kävi sitä kokeilemassa. Vaikka rakennustekniikka olikin täysin ei mistään kotoisin, niin uskomattoman onnistunut kokonaisuus se oli. Myös talviaikaan ministä oli uskomattomasti iloa, sitä kun skedettiin joskus talvellakin kun tuuli oli putsannut sen lumesta.

Porakone ja vasara, niillä lähetään.

Hyllyn poiston jälkeen viel vähän viilistelyä viiblellä.

Lapset rakkaat, kun rakennatte minin, älkää missään nimessä tehkö tukirakenteita näin! Eihän tossa oo minkään sortin päätä eikä häntää. Paksut levyt oli meijän pelastus.

Lapset lapset, kun rakennatte miniä, jokaiseen liitokseen ei tarvi laittaa puolta kiloa nauloja.

Trukkilavat oli tukeva perusta.

Ne tosin ehti vuosien saatossa puolittain maatua.

Mitään ei jäänyt.

Tein vielä miniin viimeisen bluntti feikkiin, tempun joka on todellakin peräisin tuolta miniltä. Ilman hyllyä. Se jäi sitten viimeiseksi tempuksi mitä tolla minillä ikinä tehtiin.

Espanjaan pitäs vielä palata kääntymään, ja sitten onkin jo kesä. Sitten pitää uudestaan miettiä mitä tekee. Onko Espanjassa kuinka pitkään, vai tuleeko Suomeen kenties metsästämään jotain duunia loppukesälle. Saa nähä. Nyt on kuitenkin sellanen olo, että Valencia alkaa olla aika nähty. Tuntuu ettei siellä enää tuu niinkään paljon uusia juttuja eteen. Ehkä rupeen jo mielessäni irrottelemaan itteäni sieltä tänne Suomeen takasin. No katotaan kuin asiat on ku sinne taas pääsee takasin, ja jos vaikka se Espanja sais sellaset espanjakelitkin vielä, niin asiat saattas saada uusia aspekteja. Mutta tämähän on sipeaalinen. Pietrolle terveisiä.

Hui hai hauki

L'oceanograficissa on mahollista saada iso kala verkkoon.

5 metriä.

Pääsiäishuput.

Puerto America's cup oli aika siistiksi laitettu.

Veneilykisan palkinto, vähänku Stanley Cuppi.

Parkour-suoritus!

Matin temppuiluja Valenciassa.

Mitä näit ny o

Viikko alkaa oleen lopuillaan, huomenna turisteilu päättyy tonne tiedemuseoon. Kuvat kertoo jotain, minä en. Pitää löytää kirjoittamisen ilo jostain niin saa dokumentoitua tännekin taas jotain. Tiistaina sitten lähtö jonnekin.

Matti pääs hyppiin voltteja rannalle.

Duchito.

Gatito pesulla.

Lehtito.

Kukkito.

Vacaciones con familia

Jes. Iskä ja Matti tuli kylään, ja nyt tää viikko turisteillaan tosissaan, ja pääsen mäkin viimein ehkä näkemään Artes & Cienciasin sun muut oikeen sisältäpäin jne. Käyty ollaan jo kaupunkikierroksella, sekä kirkontorniin kiivettiin katteleen Valencian kattoja. Sää on näyttänyt hyvääkin puoltaan mutta vettäkin on ripsinyt, onneks ei kovin rankasti.

Tiistaihin asti perhelomaa. Sen jälkeen loma jatkuu... jossain ihan muualla.