Suomeen!

Koitti sitten tämä päivä että saan lähteä kotia kohti. Tänään Barcelonaan, huomenna Suomeen. Kiva mennä kotiin, mutta onneksi saan vielä tulla myös takasin! Joululoma on pitkä, takaisin lennän vasta tammikuun 16. päivä. On tosi siistiä lähteä, kun tietää että kohta näkee oman rakkaan Suomen.

Toivotan kaikille erittäin kivaa joulua, ja vielä uudet vuodetkin siihen päälle!
Feliz Navidad & Bon Nadal!

Sylje verta

Selailin arkistoja, ja löysin koneelta videoklippejä härkätaistelusta lokakuulta. Ei mikään kovin erikoinen video, mut onhan nyt kumminkin.

Itaaliaa!

Frutti di mare! Caffe Latte, Piccolo, Tutti, Ciao Bella!

Siinä melkeen kaikki italia mitä osaan, ja millä pärjäs jo ihan hyvin. Italiahan on ihan helppoa, sanoo vaan jotain pizzannimiä peräkkäin, ja se on siinä. Eimut oikeesti se muistuttaa tosi paljon espanjaa ja vaikka osaan vain vähän espanjaa, niin silti italiasta ymmärsi jo tosi paljon. Ja kaikki siellä puhu englantia ihan toiseen malliin mitä täällä. Ne on tajunnu että se on oikeasti se kieli mitä tarvii pärjätäkseen tässä kansainvälisessä maailmassa.

Italianreissu tosiaan oli ja meni. Tuli nähtyä Pisa ja Firenze.

Yhteenvetona vois sanoa että eipä juuri eroa huomannut Espanjaan. Ei oikeestaan ees tajunnut että tosiaan oltiin eri maassa. Mitä nyt kieli vaan vähän erilaista, mutta kun täälläkin on noita heimokieliä jos jonkunlaisia, ja tosta kun tosiaan sai jotain irtikin, niin ei se ollut mikään iso muuri. No tietty sitten noi nähtävyyskohteet oli se mistä ehkä saatto päätellä että Italiassa ollaan.

Torre di Pisa, The Leaning Tower.

Pisan kalteva torni oli todellakin näkemisen arvonen. Se vaan on niin hämärä kun se on niin vino. Sitä voi vaan pällistellä ja ihmetellä aina vaan uudestaan ja uudestaan. Ja joka kerta kun sitä kääntyy kattomaan, ni se vaan on niin hämärä juttu että se on niin vino. Ja hassua siinä on se, että kun sitä raksattiin aikoinaan, ni se alko jo rakennusvaiheessa kallistua, mutta sitten päätettiin vaan rakentaa toista puolta vähän korkeemmaksi, että se niinkö näyttäs sitten suoralta. Fiksu ratkasu. Ja nyt se onkin niin että juuresta tornin eri sivujen korkeusero on isompi mitä se on tornin huipulla. Tornin toiselle puolelle on myös laitettu hirveet vastapainot estämään enempi kallistuminen, ja siihen on upotettu ihan mieletön määrä rahaa kaikenkaikkiaan, restaurointiin ym.

Jollai oli varmaa vatupassi väärinpäin.

No arvatenkin sinne tornin huipulle kiipeeminen ei ollut ilmaista huvia.. ei vaan siitä tosiaan joutu pulittaan suolaset 15 euroa! No mutta niinhän se on, että kun turisti lentää Italiaan ja Pisaan toisesta maasta kattomaan sitä tornia, niin ei se jätä sinne kiipeemättä sen takia että se maksaa 15 euroa.. ja todistimme tämän itsekin. Vistat oli ihan kivat, vaikkei mikään unelmailma ollutkaan, mutta ei se kyllä mitenkään vastannut sitä 15 euron hintaa. Mutta onpahan sielläkin nyt sitten käyty. Tornin vieressä oli myös joku kirkko, mistä löyty kyllä vaikuttavia yksityiskohtia. Aina ollaan mietitty noitten kirrkojen kohalla et miten ihmeessä ihmeessä ne on voitu rakentaa joskus vuonna nakki. Niitä on nakerrettu joku sata tai kaksataa vuotta yleensä yhtä puljua. Kelaa ny, joku duunari on viettäny elämänsä samalla kirrkotyömaalla, jääny eläkkeelle ja kuollu pois, ja sen jälkeen kyseinen kirkko on ollu puolessa välissä valmistumista... ei näitä juttuja vaan käsitä.

Kalliit maisemat Pisan tornista.

Yhen yön jälkeen Pisassa junailtiin vitosella Firenzeen joka on 80 kilsan päässä. Siellä meil oli kaheks seuraavaks yöks hostelli. Firenze olikin sitten oikeen rysien rysä. Monenlaisia rysiä ollaan jo nähty, mut luulen et Firenze pomppas siinä kategoriassa kyl listan kärkeen. Sitä turismia mikä siellä on, on vaikee kuvailla millään. Nyt oli melkolailla low-seasoni, ja nytkin se lähti vähän käsistä se touhu. En välttämättä haluis kokea samaa high-seasonin aikaan.

Ku saavuttiin Firenzeen, oli ihan sellanen fiilis ku olis Moskovaan tullu. Junat oli musta rumia.

Näkemistä Firenzessä on enemmän kuin monessa maassa on yhteensä, mutta loppupeleissä me ei oikeestaan nähty paljoa mitään. Jos tykkää museoista niin Firenzessä riittäisi niitä varmaan moneksi viikoksi. Vaikka Uffizin museo on kuulemma ihan must-juttu, niin yhteenkään museoon ei entrattu. Lähinnä nähtiin vain ripaus siitä kaameasta turistirysän ilmapiiristä mikä siellä vallitsee, ja tietenkin kaikki se mitä on siinä keskustassa ihan kävellen nähtävissä. Eli varmaan kuuluisin juttu siellä on se David-patsas. Siellä se jökötti joo torilla ja kaikki oli kamerat ojossa ja salamat vaan vilkku. Sitten siel on niitä patsaita muitakin aika paljon, ja ne on aivan uskomattomia. Ei niitä voi ku vaan ihmetellä, et miten ihmeessä joku on voinu sellaset veistää, ja lisäks tietty et miks kaikki patsaitten henkilöt on munasillaan, kuten David itekin.

Mää ja melkosen kuuluisa Daavidi (tosin kopio) ilkosillaan.

Michelangelon puistosta tähyiltiin öistä viretseä.

Meni vähän yli, kun kirkossa oli tälläsiä automaatteja mistä sai eurolla sytytettyä valot! (Että näkisi hienot katto- ym. maalaukset..)

Italian yhdistäminen Pizzaan ei todellakaan oo mikään perätön juttu, meinaa siellä pizzan kotimaassa tosiaan syödään mielettömästi sitä itteään. Mekin tietenkin asiaankuuluen syötiin koko matkan ajan pelkkää pitsaa, yhtä mäkkärikeikkaa ja yhtä kebab-iltapalaa lukuunottamatta. Oli taas pakko alentua kertaalleen kultaisten kaarien alle, kun meni hermot ruokaa ettiessä. Alkuun meillä meni vielä hyvin, kun Pisassa löyty helposti pizzapaikat joissa ne paisto pizzat oikeissa uuneissa, missä palo oikea liekkikin. Niitä oli runsaasti joka nurkalla. Firenzessäkin pizzapaikkoja oli todella runsaasti, mutta ongelmana oli se, että ne oli kaikki liian hienoja ja/tai kalliita paikkoja meille. Hintataso olikin melko korkea monissa paikoissa, mutta semihalvalla me syötiin joka kerta pizzat ja juomat noin kympillä per nuppi. Pari ekaa pizzaa Pisassa oli aivan loistavia, vaikka niiden maku lähtikin valtavasta rasvan ja SUOLAN määrästä. Sitä suolaa oli tosiaan enemmän kuin laki sallii. Se ei enää voi olla terveellistä. Pettymys oli suuri kun sama taso ei jatkunutkaan loppuun asti. Ei oo kivaa maksaa pienestä pahasta pitsasta kymppiä, kun on tottunut että Suomessa se on vitosen pitsa kuin pitsa, ja on paljon parempaa. Luulis et pitsan kotimaassa ei tarttis tällasia pettymyksiä kokea, mut viel mitä.

Oi kuinka joulunen pizzapaikka.

Hah, hah.

Hienosti piirretty katuun.

Ryanairin lennot oli loppupeleissä ihan ok, mutta kaikenlaista säätöä oli aika runsaasti. Sekä meno että paluulento oli reilun tunnin myöhässä, ja odottelu ei ollut mitään kovin riemukasta. Hintaansa nähden (47e menopaluu) matkat oli kyllä ihan laadukkaita. Ja maanantaina lentokentältä pois pääseminen kesti ihan tolkuttoman kauan. Kaupungissa oli niin kauhee ruuhka, et vartin bussimatka kesti yli kolme varttia.

No viimein pääs sitten kotio taas hetkeks, ennenku perjantaina lähetää porukalla Barcelonaan ja siitä jatketaan lauantaina Suomeen! Tänää oli espanjan tentti, mikä oli ihan lapsellisen helppo. Yks osio oli vaikeempi missä piti subjunktiivia käyttää, mutta se oli vaan 15 pistettä 70:stä. Että ongelmia ei pitäs tulla ainakaan sen kurssin läpipääsyssä. Tosi typerää kyllä että tentti oli monivalintatentti...kielen koe, eikä ollu mitään luetunymmärtämistä saatikka tekstintuottotehtävää...pelkkiä monivalintoja tai yhden sanan täydentämisiä. Kun ei me olla edes koko kurssin aikana kirjotettu yhtäkään tekstiä. Ja muitakin kotitehtäviä tuli aina ihan lapsellisen vähän, tosi turhauttavaa olla tollasella kurssilla mis ei pidä tehä mitään. Tottakai sitä pitäs itekseen tehä ja opiskella, mutta ei se oo niin helppoa yrittää itsekseen jotain, jos ei oo "pakko", ja ilman palautetta oppiminenkin on hankalampaa.

Myös Organizational Behavior ja High Tech Marketing näyttäs että olis menossa läpi. Välikokeita oli kolme, ja kävikin ilmi että niistä piti saada keskiarvoksi vitonen tai parempi (asteikko 0-10). Olin luullu että joka kokeesta pitäis saada vitonen tai parempi. No parempi näin. Jos saisin vielä Mercadotecnian läpi, niin tilanne opintojen osalta olisi jo parempi kuin hyvä, mutta en mee kuitenkaan niin pitkälle vielä. Se tentti on sitten tammikuussa. Katotaa kuin käy.

Johan sitä oltiinkin

Noniin, juuri kun sain taltioitua edellisen reissun, niin uutta pukkaa. Lähden meinaa tänään viikonlopuksi Italiaan! Ryanairilla oli kohtuuedullisia lentoja, joten ostettii Tuomaksen kans menopaluut Pisaan, kuluineen kaikkineen 47 eurolla. Reissu kestää neljä päivää, ja Pisan lisäksi yritetään käydä Firenzessä. Katotaa maanantaina millasta juttua sieltä tulee.

Niin ja eilen kävin testaamassa Valencian luisteluradan! Se on siis sellanen muovinen tekojäärata, eli sellasta muovilevyä mitä Bämikin laitto joskus kämppääs Viva la Bamissa. Ja luistimet mitä siellä vuokrattiin oli samanlaisia sinisiä muovihokkareita mitä tossa yhessä kuvassa Malagan luisteluradalta.

Kun mentiin Carolinen kanssa paikalle, niin naureskelin taas niitä muutamia paikallisia jotka käveli siellä laitaa pitkin.. odotin kovin että pääsisin näyttämään miten sitä oikeesti luistellaan..! Mutta pettymys oli niin kova ku pääsin sinne "jäälle"! Se oli ihan hirveetä! Ei se toiminu niinku alkuunkaan! Siellä ei yksinkertasesti pystyny luistelemaan! Jokanen on varmaan joskus luistellu, ja joskus jopa tylsillä luistimilla, ja tietää että se on vähän ärsyttävää jos terät on tylsät.. mutta toi oli jotain vielä paljon kamalampaa! Parhaiten voisin ehkä kuvailla sitä niin, että kuvittele ottaavasi hokkareista terien metallinen osa kokonaan pois, niin että siihen jää vain se muovi, ja mene sitten jäälle ja koita luistella. Ne terät oli meinaa niin tylsät, että siinä muovilla en päässy edes eteenpäin, potkut suti täysin tyhjää, ilman minkäänlaista pitoa, ja oli vaikeuksia pysyä pystyssä... tunsin itteni niin alistetuksi niissä olosuhteissa... !!!

Ja periaatteessa se muovilevy kyllä toimii ja siinä pystyy luisteleen, sen todisti muutama tyyppi joilla oli omat luistimet. Ne kyllä luisteli ihan oikeasti siinä, ja kaikki oli ihan ihmeissään. Sain räpeltämisestä tarpeekseni hyvin äkkiä ja lopetin homman suosiolla, vaikka olinkin maksanut siitä huvista viis euroa. Mun piti saada päteä, mut tulikin nöyryytys..

Enää en ihmettele yhtään miksei kukaan osaa luistella täällä, eikä kukaan ikinä tuu oppimaankaan, ainakaan muovilla. Jätkät joilla oli omat luistimet, sano että täälläkin on ollu oikeen oikea jääkenttä joskus, mutta se on suljettu. Siellä ne oli jopa pelannut lätkääkin. Olis vähän kyl siistiä pelaa lätkää Espanjassa. Kyl nyt osaa antaa isosti enemmän arvoa sille että Suomessa on niitä ulkojäitä vaikka muille jakaa (paitsi ei nyt), jäähalleista puhumattakaan.

Harmittaa ettei ollut kameraa mukana, olis saanu niin makeen videon kun kaikki skidit otti "luistelukisan" kaukalon päädystä päätyyn..voi elämä sitä menoa. Se oli sitä että ne käveli tai juoksi niillä luistimilla... ei paljon liukua ollut havaittavissa.

Nyt odotan jopa sitä että pääsen joskus hamassa tulevaisuudessa kunnolla luistelemaan ja höntyilemään lätkää.

Touri pakettiin

Tänkertanen reitti. Iso kokonaiskilometrimäärä (2800km) johtuu kaupunki- ynnä muista piuhoista joita vedettiin aika runsaasti. Suoriltaan toi reitti tekis ehkä reilun kaks tuhatta.

La 9.12.

Lauantaipäivä oli taas ihan pakko aloittaa Thelman pullapuodista, vielä kun oli mahollista saada riisipiirakoita munavoilla. Kaffela oli täynnä taas suomalaisia, lähinnä eläkeläisiä. Riisipiirakat, korvapuustit, reissumiehet ynnä muut herkut teki kauppansa aikamoisella vauhdilla. Välillä joku teki tilauksia joulusapuskoista: Rosollia, porkkana-, peruna- ja lanttulaatikkoa... Ei sieltä mielellään poies lähteny, mut muutaman piirakkasatsin jälkeen piti taas tehä tilaa muille ja astua ulos takaisin Espanjaan.

Sitten oli aika jättää viimein Funkku. Lähettiin Benalmadenaan. Halusin et käydää tsekkaa Puerto Marina, huvivenesatama kon kävelykuja ym. Oli kyl ihan siistiä. Kannattaa käydä sitä kautta jos pyörii Benaalissa. Sielt nähtii taas kondoolihissi joka menee viereisen vuoren huipulle. Samainen joka viime kerralla nähtiin lähes päivittäin junasta, ja aina sanottiin: "Tonne pitää mennä!". Mutta ei taidettu sitten koskaan mennä... ei edes takastulomatkalla.. No mepäs oltiinkin paljon aikaansaavempia, ja päätettiin samantien että mehän muuten mennään! Ja sitten me mentiin. Ja sitä ei tarvinu katua. 800m korkea vuori avas tosi makeet näkymät yli Costa del Solin. Kabiinimatka oli melko pitkä, ja eestaas piti maksaa 12e. Mut kyl se hinta-laatusuhteellaan jopa voitti ehkä Gibraltarinkin, vaikkei siel apinoita ollukaan.

Puerto Marinassa ei köyhät soutele.

Tuttu Benaali-kyltti, illalla hienompi valaistuna.

Teleférico.

Tuomaskin hiljentyy näitten päräyttävien maisemien äärellä.

Mä kuvaamassa edellistä kuvaa.

Edelleen päräyttävää, Riku Rantalaa ja kumppaneita sujuvasti lainaten.

Kaapeliauto viel kertaalleen.

Penaalin vuorilta jatkettiin Malagaan. Sitten koitti yks reissun kivoimmista ohjelmista, meinaan skedesessiot! Kun kerran olin ottanu skeitinkin mukaan ihan vaan varoiks, ni nyt oli aika vaihtaa kengät ja pöksyt ja mennä testaamaan niitä kuuluisia rantareilejä. No paiskoin niihin sitten ihan vaan molemmat boordit, ja se riitti, en lähteny mitää siin repimään enempää. Sattumalta just samaan aikaan spotille tuli myös joukko ruottalaisia rullaajia. Yhen niistä muistan nähneeni myös viime kerralla Malagassa. Juttelin sitten oisko se ollu Peterin kanssa, joka on opiskelemassa Malagassa, ja hän kerto että Malagan seudulla on tällä hetkellä ainakin Pirkka ja Sami (Miettinen kai). Ja että Hene on armeijassa ja siks ei pääse tuleen tänne. Ja Veksusta ei tiä onko se tulossa. Ja Henelle lähetti myös terveisiä, että jos nyt vaikka joku sattuu lukemaan kuka Heneä näkee niin voi välittää terveiset perille. Hajoo vaan aamuihis Hene, missä ikinä sitten ootkaan! Ja Ville kans!

Perusboodi.

Ja viel toiselta puolelta sama. Svedut taustalla.

Tuomaskin pääsi siinä sitten skeittauksen makuun parkkiksella, ja yllätti kyllä mut otteillaan. Siitä meinas jopa tulla jotain.

Viel sen verran piti poiketa Malagan keskustassa, että syötäs jotaan. Malagas oli tosi siistit jouluvalot, hienommat mitä oon missään Suomessa nähny. Suomes ne on aika kälysiä verrattuna näihin mitä tääl on. Ja sitten Plaza de la Marinalla oli luistelurata! Ja se oli oikeen oikeata jäätä. Se oli aika hauskaa kateltavaa kun paikalliset skidit "luisteli". Suurin osa könys laitaa pitkin, ja loput käveli sitten ilman tukea siinä keskemmällä. Luistelukin on asia mitä en ainakaan ite osaa ajatella et se olis mitenkään erikoista, mut täälläpäin ei turhan paljon jääkenttiä oo, joten jos joku osaa luistella ni se on iso ihme.

Lätkäkaukalo Marinalla.

Oli sen verran huvittava näky et oli pakko kuvata.. huomatkaa "luistimet", sekä tietty tän jäbän varustus. Vuokraluistimiahen ne tietty oli, eihän kukaan täällä omista luistimia.

Kävelykatu Malagan keskustassa oli täynnä ihmisiä, ja illan hämärtyessä sinne alko myös asettua tosi paljon katutaiteilijoita. Oli kaikennäköstä vääntäjää, perus patsastyypeistä aina esiintyviin taiteiloihin ja playback-inkkareihin asti. Oli kyl niin siistiä kun ihmiset oli liikenteessä, ja oli paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Se mikä valenciasta juuri puuttuu on tällainen pääkatu, ja se on suuri pena, eli harmi. Siellä oli mukava vaan kävellä ja ihmetellä.

Malava centro.

Vielä Malagassakin kohdattiin Funkku-syndroomaa, eli kun mentiin ravintolaan syömään, niin ainoot muut asiakkaat ketkä sinne tuli, oli suomalaisia. Tätä ei niin kovin usein tapahdu muualla kuin Aurinkorannikolla. No Valenciassakin se on kyllä mahdollista, mut on kyl isommat kertoimet.

Sit me illan jo tultua lähettii ajeleen kohti Almeríaa. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina olis jo päätettävä koko reissukin. Illaks päästii sit Almeríaan, ja kurvailtiin keskustassa. Keskusta näytti aluks ihan ok:lta, mut sit eksyttiin niin kamalaan gettoon, et maku suussa muuttui. Siellä raunioiden keskellä joku vielä asuikin, toinen lämmitteli nuotiolla, toiset jossain trukkilavoista ja pellistä kyhätyssä majassa. Niin muuttui vaan glorious Costa del Sol karuun Almeríaan.

Edessä oli reissun viiminen yö, ja autossahan se tietenkin oltiin, kaks yötä putkeen hostellissa oli jo liian bling blingiä. Vaikka takana oli jo monen yöpaikan metsästys, niin tällä kertaa sen löytyminen tuntui olevan kaikista vaikeinta. Uni puski silmiin eikä yhtään enää kiinnostanut ajaa ympäri ties mitä alueita. Lopulta oltiin jossain 8km keskustasta, ja päädyttiin kääntyyn takasin keskustaan. Sitä paikkaa ei vaan simppelisti löytyny, kuulostaa se kuinka halpolta tahansa, mut meille se ei jostain syystä sitä ollu. No lopulta kuitenkin asetuttiin sivukadun päähän kukkulan huipulle, ja päästii nukkuun. Nyt oli vaan pakko repiä espanjan sanomista muutama sivu ja tummentaa niillä tienpuoleiset ikkunat, muuten olis viereen ajamalla voinu pällistellä meitä.

Su 10.12.

Vikan päivän ohjelma oli kotiin ajaminen, kuitenkin sitä ennen haluttiin käydä "Minihollywoodissa", josta matkaoppaamme kertoi. Se sijaitsee parikymmentä kilsaa Almeríasta pohjoseen, missä maisema on todella karua vuoristoa, ja hieman muistuttaa Arizonan aavikkomaisemia. Siitä syystä siellä on 60 ja 70-luvulla kuvattu useita länkkäreitä, myös oikeen isoja Clint Eastwoodin ja muitten kuuluisien leffoja. Leffatehtailu on jättänyt jälkeensä muutamia "Villin Lännen" kylälavasteita. Ja isoin niistä on nimenny ittensä Minihollywoodiksi.

Päätettiin sitte entrata siihen isoimpaan, mutta hinnat mitä piti maksaa sai meijät kyl heittän kärrynpyörää. Vaikka arvattiin että teemapuisto ei missään nimessä olisi sen hinnan väärti, niin piti se silti nähdä, kun kerran siellä oltiin. Sitä kun ei koskaan tiedä koska tulee seuraava mahdollisuus.

Vaild vaild vest.

Puistossa oli sitten pieni länkkärikylä sheriffin officeineen, hirsipuineen ja saluunoineen. Lisäksi samaan puistoon kuului eläintarha, miks ihmeessä?! Eihän se liity mitenkään aiheeseen. Se oli vielä paljon laajempi ja ehkä jopa melkein mielenkiintosempi kuin itse villin lännen jutut.

Otus, joka oli ehkä vähän mökkihöperö.

Meikä ottaa lunkisti, vaik on sheriffi perässä.

Puiston paras anti oli kuitenkin ravintola, jossa oli seisova pöytä kaikkine herkkuineen. Siellä meninkin sitten hetki kun yritettii ottaa takasin sitä kallista sisäänpääsymaksua.

Lopulta oltiin siinä tilanteessa, että piti oikeasti lähteä kotia kohti, kohti Valenciaa. Aika, jota reissun alussa tuntui olevan reilusti liikaakin, olikin yhtäkkiä mennyt, ja kun motari oli vielä tukkeessa, alkoi jopa tuleen pieni hoppu. Auton palautus oli yhteentoista mennessä illalla, ja matkalla vuokrafirmasta vielä soitettiin että ne sulkeekin jo kymmeneltä. No mut sen jälkeen palautus piti vaan tehä lentokentän parkkikselle. Auto piti palauttaa tankki tyhjänä, ja aika kuivaks se oli menossakin. Oli vaan hankala arvioida miten piti tankata, kun ei ollut tarkkaa tietoa kulutuksesta sekä paljonko matkaa oli jäljellä. No bensavalo sytty sitten joku kolkyt kilsaa ennen Valenciaa, eihän siin vaihees enää voinu tankille mennä. Loppumatka ajeltiin sitten jännityksessä että kuinka käy. Tasan kympiltä oltiin vuokrafirman pihassa, mutta se oli jo niin pimeenä kuin vain voi olla, tietenkin. No sitten vaan jatkettiin lentsikalle, ja ilman ongelmia saatiin auto parkkiin ja avaimet tiputettiin vuokrafirman autoon, jossa oli ikkuna raollaan. Tosi hyvä systeemi joo..

Sitten vaan jonotettiin taksi himaan. Takana oli kymmenen päivää, 6 yötä autossa ja 2800 kilometriä mittarissa. Tuli nähtyä tosi paljon erilaisia kaupunkeja ja maisemia, ja koettua taas kaikenlaista uutta. Suosittelen ehdottomasti auton vuokraamista tällaisiin reissuihin, oli porukkaa sitten enemmän tai vähemmän. Autolla on kätevintä liikkua, reitin ja kohteet voi valita itse, ja helpompi pysähdellä kun siltä tuntuu. Kaupungeissa se ei tietenkään ole mitään herkkua, mutta siihenkin tottuu, ja ainakin parkkihalleista löytyy yleensä parkkipaikka.

Oon tosi tyytyväinen että oon saanu nähä paljon Espanjaa, mutta paljon on tietty vielä näkemättäkin. Ainakin vasen ylämummo pitäs vielä käydä kattomassa, eli La Coruñan seutu Luoteis-Espanjassa. Ja Madridikin jää keväälle, kun en oo sielläkään vielä saanu käytyä.

Hyvin valaistu linnake jossain päin Espanjaa. Stopattiin ainoastaan valokuvan takia.

Vihdoin oon saanu referoitua roudtripin jotenkuten kokonaan. Vaikka paljon jäi vielä dokumentoimattakin. Unohdin esimerkiksi sen, kun mentiin johonki punttikselle vaan sen takia että päästäs suihkuun. Maksettiin kertamaksu, käveltiin läpi hienhajuisen kuntosalin pukkariin, suihkuteltiin, ja käveltiin ulos. Bodarit katto ihmeissään, mutta minkäs teet kun on pakko vaan päästä suihkuun, keinolla millä hyvänsä. Se on kun elää autossa näin talviaikaan.

Autoilu Espanjassa on erilaista mitä ajattelin etukäteen. Ennakkoluulin että kaupungeissa olisi lähes mahdotonta ajaa, mutta se luonnistuu kuitenkin jotenkuten, tosin tiettyjen kohteiden saavuttaminen sekä parkkipaikan löytäminen voi olla aika työlästä. Ja matka-ajoon liittyen ollaan nähty kuinka mahtava on Espanjan tieverkosto. Suomen motariverkosto on tosi säälittävä verrattuna Espanjan vastaavaan. Täällä moottoriteitä on todella paljon ja koko ajan rakennetaan lisää. Motareista Autovíat on ilmasia, sitten on myös maksullisia Autopistoja, jotka pystyy kyllä lähes aina kiertämään ajamalla vastaavaa vanhaa tietä. Tällä reissulla maksettiin kaks kertaa muutama euro, ja nekin olis voitu välttää jos olis vaan ollu vähän skarpimpana. Teiden kunto on yleisesti hyvä, ei oo sellasia nastojen kuluttamia uria eikä routavaurioita mitä Suomen teillä.

Maasto Espanjassa on hyvin vaihtelevaa, ja motareillakin ajaminen on yleensä paljon mielenkiintosempaa mihin on Suomessa tottunu. Korvat paukkuu vähän väliä korkeuserojen takia, ja monennäköstä maisemaa on tarjolla. Ajovalojen käyttö on hieman poikkeavaa totutusta 24/7 valopakosta. Tunneleissa valot pitäisi aina sytyttää, mutta tunnelin jälkeen tulee liikennemerkki joka kehoittaa harkitsemaan uudemman kerran että onko valot tarpeen vai ei, riippuen tietenkin vuorokaudenajasta ja säätilasta. Aika tyhmä systeemi mun mielestä, ajovalot kun ilmaisee keskellä kirkkainta päivääkin niin selkeästi että auto on liikkeessä. Sitten motareilla täällä on sellanen fiksu tapa, että jos autojonon vauhti hidastuu radikaalisti tai pysähtyy, niin takaatulevia varoitetaan siitä hätävilkuilla. Siten signaali kulkee taaksepäin autosta toiseen takaatuleville. Osaa nää sentään jotain tehä fiksusti.

Noniin, eiköhän tää oo jo täsä.

Vieläkin jatkuu touri

Nyt on jo 8/10.

Ke 6.12. - Suomen itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivään havahduttiin jälleen auton takaata, ja aurinkohan se tietenkin paistoi! Eihän Espanjassa ees koskaan sada, paitsi joskus. No ei siinä sit muuta ku uudestaan rajan yli Britteihin ja heti suoraan vaan taksikyytiä kattelemaan. Ja samantien päästiin matkaan, kahden eläkeläisen kanssa. Maisemat oli mahtavat ja päivä täydellinen. Nähtiin joku mukamas aito tippukiviluola, ja sitte tietty apinat. Ei mitään valittamista, mutta siltikin jäi loppupeleissä sellanen maku suuhun että turistia viedään jälleen. Sama fiilis oli jo silloin kun ekan kerran kävin Gibraltarilla, hirvee rysähän se on. Turistin rahat yritetää viedä keinolla millä hyvänsä. Sellasen vinkin antaisin niille jotka joskus menee Gibraltarille, että ottakaa vaan se cable car sinne ylös, jos se vaan suinkin on toiminnassa. Pääsee ehkä vähän halvemmalla, ja näkee kaiken olennaisen, maisemat ja apinat.

Pari apinaa.

Briteissä oltiin tosiaan.

Gibraltarilta sitten oli suuntana jo Costa del Sol. Ajeltii rannikkoa pitkin ensin Estepona, sitten Marbella, sitten seuraavana olikin vuorossa Fuengirola. Funkku olikin sitten ihan kuin kotiin olisi tullut, kahdesta syystä. Ensinnäkin se, että oon viettäny siellä vajaat kaks kuukautta muutama vuosi sitten. Toiseks tietty se suomalaisuus mikä siellä on. Suomalaisuus oli hassunhauskaa jo viimekerralla, mutta nyt se oli jotain ihan toista! Viimeksi tunsi kaikesta huolimatta olevansa Espanjassa, mutta nyt... se oli kaikkea muuta kuin Espanjaa! Kaikki oli joko englanniksi tai sitten jopa suomeksi! Nyt kun on asunut melko espanjalaisessa kaupungissa hetken, niin se oli kuin eri maassa olis ollu. Sitten piti heti mennä kattomaan vanhaa kämppää missä viimeksi asusteltiin, sekä kaikkia suomimestoja: kahvila Sininen koti, Thelman pullapuoti, Avenida de Finlandia... ja lopulta päädyttiin suomibaari Reflaan. Oliko outoa... telkkarista tuli linnan juhlat! Ja baari oli täynnä suomalaisia, koska siellä oli alkamassa itsenäisyyspäivän illallinen. Baarin työntekijät kaikki suomalaisia, kaikki puhui suomea..!

Tyypillistä Fuengirolaa. Avenida Finlandialla.

Siinä kun kahvikupposen äärellä kattoi itsenäisyyspäivän traditioita teeveestä, niin tuli kyllä sellanen olo, että on se Suomi vaan hieno maa, ja on se vaan niin siistiä olla suomalainen! No lueskeltiin siinä iltalehteä, ja Tuomas pääsi jopa maistamaan aitoa Porin karhua. Olo oli niin kotoisa, ettei sieltä edes tehnyt mieli lähteä pois, ulos kylmään Espanjaan. Suomessa oli niin hyvä olla.

Iha jees hiekkalinna Funkun rannalla.

No piti sitä sitten lähteä, ja vaihteeks oli edessä yö autossa. Ajeltiin Mijakseenkin kattelee maisemia ja sieltä jostain löyty jälleen täydellinen yöpaikkakin. Niin ja jossain välissä käytiin myös härkäkukkulalla ihmettelemäs yöllisiä maisemia. Ja ajeltiin me jossain välis Benaaliinkin asti kattelemaan mestoja. Tutun näköstä oli kyllä. Mikään ei ollu juurikaan muuttunu sitten viimenäkemän, paitsi meijän ex-kämppien silloinen rakennustyömaa oli saatettu päätökseen. Siinä oli nyt sitten vieressä futiskenttä! Luulin kyl et ne oikeesti jotain siihen rakentais, oli siin sellaset kuopat sillon, mut kai vaan joku maanalanen juttu siihen tuli, ja pinnalle sitten futiskenttä.

Maisemii Mijaksesta alas.

To 7.12.

Aamu alkoi täydellisesti, kun käytiin Thelman pullapuodissa vetään karjalanpiirakoita munavoilla! Aiettä oli muuten hyviä.

Päätettiin että perjantaina mentäis sittenkin Sierra Nevadaan, joten piti koittaa ettiä jotain mahollista vaatetta millä vois laskea. Kun puuttui vähän toi talvivarustus ihan hanskoista lähtien. No jotaan sitte löydettiinkin, tosin ei kovin edullisia. Sitten alko etsimisprojekti, kun meijän piti tavata eräitä toisia suomalaisia jotka asustelevat Fuengirolan lähistöllä. No siinä se ilta sitten menikin etsiessä oikeaa paikkaa. Ja seikkaillessa Mijaksen kylässä tuli ajettua sellasiin mestoihin ettei paremmasta väliä. Ensin ajoin niin kapeesta kadunkohdasta että piti peilit kääntää että auto mahtu siitä. Sen jälkeen tulikin yllättäen jyrkkä lyhyt alamäki jonka jälkeen 180 asteen käännös, jonka suorittamiseen tilaa oli todella niukasti.. noh siinä keikuttiin välillä kahellakin renkaalla, niin jyrkkä se mäki siinä kurvin kohallakin oli, ja lopulta selvittiin kolhimatta autoa. Sen jälkeen kadut jotka ennen tuntu kapeilta, olikin oikein mukavan leveitä.

Illalla me päädyttiin sellaseen ratkasuun, että otettiin hostelli Funkusta kaheks yöks, ja käytäs seuraavana päivänä Sierra Nevadassa ja palattais Funkkuun vielä yöks. Tämä siksi että tapaamamme Katrina lähtisi myös mukaan Nevadaan. No hostelli olikin sitten aika hauska, se oli meinaan yllättäen suomalaisomistuksessa. Kaikki oli sujuvasti suomeksi, ja huoneen telkusta näkyi jälleen Suomi-TV. Sitä oli jälleen kuin Suomessa olisi ollut.

Pe 8.12.

Lähettii aamulla aikasin Sierra Nevadaan. Ja ei se turha reissu ollutkaan...eiku olipas! Siellä meinaa sato vettä kaatamalla! Ihmeteltiin ala-asemalla sijaitsevassa kylässä monen muun tavoin aikamme, ja lopulta saimme tarpeeksemme sateesta ja koleasta ilmasta. Rinteitä ei taidettu loppupeleissä ees avata ollenkaan. Siinä sitten oltiin vähän suu auki, että kuis tässä näin kävi.. Vuorelta kun tultiin alaspäin, niin sitten kyllä heti alko aurinko paistaa, ja ilma oli oikeen kiva. Mutta ne rinteet on niin korkeella, et siel sää saattaa olla ihan toista. No käytii sit kattoo Granadan toisella pääkohteella, Alhambran linnotussysteemillä, mutta siel oli niin paljon porukkaa, et kaikki parkkikset oli täynnä, joten ei me sinnekään sitte jääty. Loppupeleissä päivä meni siihen että käytiin Granadassa syömässä.. no yritys oli ainakin hyvä. Pitää mennä sinne Nevadaan joku kerta tosiaan sellai et siel on kaikki mäet auki kunnolla. Nyt siel olis vissiin ollu suurin osa mäistä jotain vihreitä ja sinisiä, et ei se välttämät mitää kivaa ois ollu, ainakaa vesisateessa.

Tarina jatkuu vielä, menee kyllä vähän överiks tää selostaminen jo, mutta elän siinä toivossa että näistä on sitten jälkeenpäin mulle vielä iloa kun muistelen reissuani, ties miten pitkän ajan päästä vielä..

Mää mielipuuhassani eli fotitoja räpsimässä, Granadas.

Touri jatkuu

Ma 4.12.

Heräiltiin sitten Jerezistä hyvin levänneinä uuteen päivään, ja käppäiltiin aamukahveelle. Niin ja tosiaan tää reissu oli siinä mielessä erikoinen, että heti ekasta päivästä lähtien join lähes joka päivä kahvia. Tuli kokeiltua café con lecheä eli ihan perus maitokahvia, ja se oli sen verran hyvää, että tuli sitten juotua uudestaankin, ja siinä sitten oltiinkin koukussa. Normisti en oo paljoa kahvista itestään juomana välittäny, vaikka tosin kaikki kahvin makunen on ollut mieleen. Nyt sitten kahvi kon letse teki vaikutuksen. En kyllä usko että niin pitkälle meen että joskus vielä keittäisin itelleni kahvia, mutta saas ny nähä. Niin sitten aamukahveeta ja leipää tilatessa törmättiin hassuun espanjan kieleen. Sandwitchiä kun yritettiin tilata, niin eipä vaan tarjoilija ymmärtänytkään. No sitten se tajus, ja toisti: "aa, sanwih?". Naureskeltiin hiukan tota, ja myöhemmin vielä kävi ilmi että sanakirjan mukaan sen voi kirjottaa espanjaksi joko "sandwich" tai "sangüich". Mutta silti outoa jos ei ymmärrä sandwichia lausuttuna englantilaisittain, vai onko edes. No kuitenkin saatiin sitten lopulta ne leivät ja kaffeet, se on pääasia.

Lähettiin sitten katteleen Jereziä vielä kävellen, ja kaupunki teki meihin kyllä vaikutuksen. Mun mielestä se oli oikeen mukava pieni suuri kaupunki. Väkeä oli, muttei liikaa. Kaupungin keskusta oli oikeen viihtysää. Sieltä puuttu sellanen suurkaupungin meteli ja isot tiet. Ja kuten suuressa osassa Espanjan kaupunkeja, myös Jerezissä oli jonkinlainen linnake. Niitä on tullut jo nähtyä useampi, ja taas nähtiin yksi lisää, joka oli ihan ok siisti. Kivat puutarhat ja jotain historiallisia juttuja.

Muoviluistelurata Jerezin keskustassa. Vastaava on myös Valenciassa, jota olis tarkotus mennä testaamaan.

Joku iso prässi, liitty vissiin jotenki johonki (ruoka)öljyn valmistamiseen tai vastaavaan.

Linnapuutarhasuihkulähdestillivesiroiske.

Matkaoppaamme mukaan Jerezissä oli vielä Zoo, mutta se oli maanantaina kiinni, joten se piti jättää ensi kertaan. Päätimme siis lähteä Jerezin moottoriradan kautta eteenpäin. No autolle kun päästiin niin siel olikin lasissa sitten se yllätys - 72 euron parkkisakko! Pitihän se arvata! Ja mitään merkkiä pysäköinnistä ei näy missään! No sakon mukaan me oltiin parkkeerattu maksulliselle alueelle. Ja maksullinen aika oli alkanu aamulla yheksältä, ja sakko oli annettu jo kymmenen jälkeen. Sitten lueskeltiin aikamme sitä sakkoa, ja siinä puhuttiin jotain sen sakon peruuttamisesta... siinä sanottiin jotain että sakon antamisen jälkeen on tunti aikaa mennä peruuttamaan se sakko sellaseen parkkiautomaattiin. Ja se peruutus maksais 7 euroa. Aivan käsittämätön systeemi... mutta joka tapauksessa oli jo liian myöhäistä, kello oli jotain kolme. Eipä siinä auttanu ku lähteä selvittelemään asiaa. Otettiin suunta kyttikselle, ja siellä mentiin aseman edustalla palloilevilta poliiseilta kyseleen että mitä me tehään sen lipun kanssa. Eihän meil ollu hajuakaan että minne se edes pitäis maksaa. No ensinnäkin se poliisi sanoi että nää parkkivalvonnat on Policia Localin hommia, ja ne sattu olemaan Policia Nacional. Sitten se kysy että mistä me ollaan ja ollaanko vuokra-autolla liikkeellä. No kun vastattiin että joo vuokra-autolla Valenciasta lähetty, ni sit ne vaan sano et älkeepähän pojat vaivatko päätänne sillä sakolla, ei sitä tarvi maksaa, ja ei ne sitä tuu lähettelemään perään! Aika hyvä neuvo poliiseilta..! Se poliisisetä vielä kerto että hänkin on saanu sakot Madridissa, eikä mitään oo kuulunu, et ei ne hirveesti lähettele niitä toisiin itsehallintoalueisiin. No sen jälkeen ei meijän tarviny kauaa enää miettiä, kaasua vaan ja eteenpäin, perästä kuuluu sitten jos kuuluu..

Täl kertaa tikettiä..

Mentiin sitten tarkastamaan Jerezin moottorirata. Se oli hiukanmatkaa keskustasta poispäin, mutta kun kurvattiin pääportille, tuli sieltä äijä sanomaan ettei sinne radalle pääse, kun siel on Formuloitten testit käynnissä. Vähän harmitti, oltas vaan haluttu nähä se rata, jos vaikka ollaan vielä menossa sinne kattelemaan sitä mopokisaakin keväällä. Ja joskus testeihinkin pääsee kattomaan, mut tällä kertaa ei sitten päässy. Kuikuiltiin vielä jostain toisen sisäänkäynnin luota radalle, mut eipä juuri näkynyt kuin jokunen Formulatallien rekka. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin jatkaa matkaa. Seuraava kohde oli Cádiz.

Cádiziin saavuttiin iltapäivällä. Ekana silmään pisti mielettömän pitkä katu jouluvaloineen. Katu ei ollut loppuakseen, mutta lopulta sen päädystä löyty se varsinainen vanha kaupunki eli keskusta. Cádiz on meren rannalla, ja lähettiin kiertään kaupunkia rantaa pitkin. Auringonlaskuksi ehdittiin aallonmurtajan tapaseen mestaan kuvailemaan artistifotoja. Pasailtiin sitten läpi keskustan takasin autolle päin. Ihmisiä oli mukavasti liikenteessä ja jouluvalot oli asennettu myös Cádizin kaduille. Siinä sitten loppu tekeminen joten seurasi maisemanvaihto.

Cádiz. San Sebastianin linnoitussysteemi taustalla.

Cádiz, auringonlaskusta nautiskelemassa siellä Sebastianin korvilla.

Lähettiin siitä ajeleen Tarifan suuntaan, ja ihan Tarifaan asti myös jatkettiin. Tarifaan saavuttaessa meitä tervehtii kyltit: "Tervetuloa tarifaan, leijasurffaukseen kaupunkiin". Ja saatiin nähdä, että kaupunki ei ole tosiaan mitään muuta kuin leija- ja tuulisurffausta. Pääkadulla oli molemmin puolin surffikauppoja ja -kouluja. Pääsin myös itse todistamaan surffikebabin olemassaolon, josta kuulin villejä tarinoita pari vuotta sitten. Käytiin tietty testaamassa miltä surffikebabbi maistuu, ja ihan syötävää se oli, palvelu vaan oli tosi hidasta. Aika rajua kyllä miten se kaupunki elää pelkästään sillä että siellä tuulee aina.

Surffikebabbi alko kyllä hieman surffaileen vattassa syömisen jälkeen..

Yöpaikka löyty taas jonkinmoisen pyörimisen jälkeen. Tällä kertaa uskallettiin jäädä hieman keskeisemmälle paikalle, koska siel oli paljon surffituristeja nukkumassa matkailu- ja pakettiautoissaan, joten emme olleet ainoita autossa yöpyjiä. Edelleen tummennetut takalasit olis silti ollu ihan jees, kuten aikasemminkin, mut onneks lasit veti aika hyvään huuruun, se toimi meijän tummennuksena. Mentii nukkuun ja mietittii et seuraavana päivänä mennää jotain kautta sitten surffaamaan.

Ti 5.12.

No aamulla heräiltii ja tsekattii playa, tuuli oli aikamoinen. Siel oli muutamia leijasurffaajia, mut ei juurikaan muuta meininkiä. Olo oli aika jumiutunut, ei oikeen olis tehny mieli mennä sinne veteen. No ei siel sit oikeen ollu muutakaan, joten aikamme pyörittyä lähettii aamupalan kautta pois. No siin tuli heti sitten hirveitä tuulipuistoja. Myllyt oli aika vanhan näkösiä. Varmaan jos kerran siel tuulee aina, ni sinne on kannattanu raksata ensimmäisenä myllyt pyörimään. Sit siin tuli sellanen miradoori, joku kioski näköalapaikalla. Siit näki sitten Afrikkaan ihan helposti. Siit on melkeen kivenheitto Tangeriin, ja Tarifasta sekä Algeciraksesta kulkee paljon lauttoja sinne. Jossain liikennemerkeissäkin luki jotain jollain arabiankielellä, jotta markkolaiset löytää oikeeseen suuntaan kun ne käy lomilla kotona.

Tarifan tuulet valjastettu.

Mää, Espanja ja Afrikka.

Seuraavana vastaan tuli sitten Gibraltar. Ite olin jo kerran aikasemminkin käyny siellä, ja tiesin että se on ihan siisti paikka. Ylös vuorelle pitäisi taas päästä, apinoita moikkaamaan. Me jätettiin auto suosiolla Espanjan puolelle, ja ylitettiin raja jalan. En tiä oisko sillä autolla päässy sinne, ehkä, mutta helpompi se oli jättää rajalle. Passintarkastus oli aika muodollinen, molempien puolien virkailijat katsoivat vain että meillä oli passit, sisältö ei paljoa kiinnostanut. No kondooli oli sitten tietty suljettuna, koska oli mukamas jotain voimakkaita sivutuulia. No toinen tapa nousta on sitten taksit, jotka tarjosivat palveluitaan tuttuun tapaan matkalla kaapeliautolle. Ainoo vaan että niitten kiskurihinnat ei oikeen sytyttäny mun intoa. Lisäksi me ei voitu kahestaan ottaa taksikyytiä, koska se ois maksanu sitte paljon enemmän, piti odottaa jos tulis lisää halukkaita, joiden kanssa sitten jaettais iso hinta. No eihän siellä tietenkään ketään enää ollut ketä ois halunnu nousta, oli jo sen verran myöhä, ja kohta olis pimeekin jo puskenut pikkuhiljaa. No eihän siitä sitten mitään tullut. Päätettiin että lähetää Espanjan puolelle nukkumaan, ja palataan seuraavana päivänä tekemään uusi yritys.

The rokki Algeciraksesta.

Käveltii sitte Briteistä takas Espanjaan, ja mentii palloilee La Líneaan, mikä on Gibraltarin kohdalla oleva Espanjanpuoleinen kaupunki. Sit jossain vaiheessa alko sataakin kaatamalla. No siinä sitten käytiin kafe con letsellä ja muuta. Sitte voitiinkin taas alkaa metsästämään paikkaa missä vois olla yötä autossa. Täl kertaa se löyty muistaakseni melko helposti, ainakin verrattuna pahimpiin kertoihin. Rauhallinen syrjäkatu, kuitenkin melko läheltä keskustaa. Alettii nukkuu ja toivottiin ettei seuraavana päivänä satais, muuten menis kaikki ihan piloille. Ja arvatkaa vaan mikä oli seuraavan päivän säätila...

Jatkuu...

Tour d spaña - osa II - Sur

Pe 1.12.

Perjantaina pakattiin Tuomaksen kanssa reput ja lähettii toteuttaan suunnitelmien mukaista Etelä-Espanjan roadtrippiä. Lähettiin sitten lopulta vaan kahestaan matkaan, kun Rami sairastui eikä saatu sitten ketään muutakaan lähtemään. No alkuun tuntu vähän tyhmältä lähteä kahestaan isohkolla autolla liikenteeseen, ku ei me kamaakaan ihan hirveesti mukaan otettu. Auto oli tällä kertaa Peugeot Partner, tollanen Berlingon kaltainen korkeakattoinen tila-auto, joka osottautui jatkossa kaikinpuolin ihan oivaksi menopeliksi, vaikka tosin ajoasento tuntui mun mielestä aluksi vähän oudolta, paikat oli kipeenä jo kahen tunnin ajon jälkeen.

Ei siinä sitten muuta kuin noudettiin auto puolenpäivän jälkeen lentokentältä, jo hyväksi todetusta firmasta nimeltä Auriga. Sitten otettiin suuntimat kohti Sevillaa, välietappina Albacete ja Cordoba. Albacetessa stopattiin tavaratalo Carrefouriin hakemaan makuupussit, suunnitelmissa kun oli viettää ainakin muutama ellei useampikin yö autossa. Löydettiinkin molemmille pussit, 15 ja 25 euron, eli noin yhden hostelliyön hintaan. Pussit oli edullisia ja ajoivat hyvin asiansa näissä Espanjan öissä, jolloin lämpötila laskee jonnekin kymmenen asteen korville tai jopa allekin.

Eka päivä meni ajellessa Sevillaan. Saavuttiin sinne illalla ja alettiin ettiä keskustaa. No siinä se ilta sitten menikin. Heitettiin lenkkiä tuntikausia ja etittiin sitä keskustaa. No siinä matkalla nähtiin jonkin verran sitä kaupunkia, ja näin mm. sillan jonka olen halunnut jo pitkään nähdä! Oon nähny kyseisestä sillasta joskus kuvan netissä, ja tiesin että se on Espanjassa, mutta en tiennyt että se onkin Sevillassa. Pääsin sitten ikuistamaan sen komeassa öisessä valaistuksessa, ja nyt voin jakaa näyn myös täällä kaikille lukijoille, aikun kivaa.

Haaveesta tuli totta, Puente de Alamillo.

Lisää öistä Sevillaa.

Toinen silta, mää tykkään näistä yökuvista niin pal.

Sitten tuli aika ettiä yöpaikka. Siis paikka missä voisi nukkua autossa. Saattaa kuulostaa simppeliltä, mutta kävi ilmi että se on kaikkea muuta.. sitä kun ei viitti kovin keskustaan jäädä, ei oo kivaa jos ohi kävelee paljon ihmisiä jotka näkee autoon sisälle. Eikä sitä voi ihan koskelle ei mitäänkään jäädä, eikä vilkkaiden teiden varsille. Me ei myöskään haluttu herätä mistään keskeltä markkinoita, eikä siihen että autoa hinataan taikka sakot on tuulilasissa tms.. että siinä sitä sitten olikin hommaa. Ajeltiin ekana ulos keskustasta jonnekin syrjäkyliin. Siellä sitten alettiin katteleen paikkoja missä vois yön yli olla. Siinä kun oltiin jo aikamme pyöritty siellä keskustassa niin alko jo olla rankkaa kun ei sitä yöpaikkaa tahtonu millään löytyä. Kello alko jo oleen jotain kolme, ja sitten päädyttiin vihdoin ja viimein jonkun pienen syrjäkylän sivukadulle parkkiin. Paikka oli hyvä, saatiin rauhassa nukkua, ohi ei kulkenut juuri muita kuin partioiva poliisi. Niin ja nukkuminen tapahtui tosiaan automme takaosassa siten että takapenkit nostettiin pystyyn. Tavaratilasta tuli siten niin iso, että siellä mahtui makaamaan, jalat koukussa tosin. Jalat sai suoraksi kun ne nosti penkkien päälle ylös. Tämä oli kuitenkin aika luksusta verrattuna esim. etupenkeillä nukkumiseen laskemalla selkänoja alas. Siinä ekan yön jälkeen tuntuikin että oli tullut nukuttua paras yö henkilöautossa ikinä.

Auton takana oli hyvät tilat kahelle.

La 2.12.

Nukuttiin pitkään ja herättiin sateeseen. Koko seuraava päivä satoi, joten ei saatu juurikaan mitään aikaseksi. Ekana etittiin "uimahallia" aika pitkään, jollasia piti olla karttojen ja muidenkin lähteiden mukaan muutamiakin, mutta tulokset oli aika säälittävät.. yksi "uimahalli" oli joku uimakoulu. Toinen oli myös olemassa, mutta se oli yksityinen, eli sinne ei ollut asiaa. Tämä siis sen takia, että eläteltiin toiveita suihkuun pääsystä.. No, se jäi lopulta vain haaveeksi. Illalla käveltiin keskustassa joka me viimein löydettiin, käytiin syömässä ja muuta, sekä lopulta tapettiin aikaa menemällä kattomaan uusin Bondi, Casino Royale. Elokuvasta meni jonkinverran ohi, mutta äksöni on äksöniä, sitä ei dubbauskaan pääse pilaamaan. Elokuva loppui enemmän tai vähemmän osuvasti repliikkiin: "Me llamo Bond, James Bond".

Sit mentiinkin taas ettimään yöpaikkaa, ja jälleen aikamoisen rundin jälkeen jäätiin jonnekin pikkukylään taas nukkumaan. Yöllä oli melkosen vilpoisaa, ja pitikin monesti sulkeutua kokonaan makuupussin sisälle jotta pysyi lämpimänä. Jälleen yöpaikan valinta onnistui ja saatiin nukkua ja herätä rauhassa. Seuraavana aamuna paistoikin mukavasti aurinko, ja oli aika lähteä turistikierrokselle.

Su 3.12.

Sunnuntaipäivä menikin turisteillessa. Käytiin kattomassa Alcazarin linnake/puutarha, mikä oli tosi nätti paikka. Puutarha oli tosi laaja ja siel oli mm. puistolabyrintti. Puistokompleksi taitaa olla todellinen turistirysä, sillä sinne on sisääntulossakin samanlaiset portit kuin metroon mentäessä, sekä kävellään metallinpaljastimien läpi. Yllätys oli että opiskelijoina päästiin sisään ilmatteeks.

Alcazarin puutarhaa.

Juurakkoja on pieniä, ja sitten vähän isompia.

Rehuja. Kukkei.

Kyyl häikii, miinnes sitä seuraavakss..?

Alcazarin vieressä on toinen pääturistikohteista, katedraali (Catedral de Santa María de la Sede). Se on yksi maailman suurimmista kirkoista, ja se todella oli valtava. Sisällä oli mm. Kolumbuksen hautamonumentti, jossa ei tosin ole edes välttämäti hänen jäännöksiään sisällä, mutta mitäpä siitä. Sitä kokoa on vaikea kuvailla, mutta iso se oli... Sitten siinä samassa kompleksissa on Giralda, sellanen torni mihin pääsi kiipeemään ylös. Sieltä näky sitten siistit maisemat yli koko Sevillan. Ja jälleen yllätti kun tähänkin turistikohteeseen päästiin ilmatteeks sisälle, kun sattu olemaan sunnuntai. Yleensä kun turistia on tapana viedä niin paljon kuin mahdollista.

Touristit kun menee kattoon nähtävyyksiä, niin toiset yrittää saada jotaan syödäkseen (tai juodakseen..)

Katedraali oli iso, ei saanu oikeen mahdutettua kuviin.

Näitten jälkeen käppäiltiin vielä todella hankalasti hahmotettavassa vanhassa kaupungissa, ja käytiin kattomas viel yks "nähtävyys", Plaza de España. Sitte alko jo hämärtää ja me alettiin tuntea että oltiin saatu jo ihan tarpeeks Sevillaa. Painettiin siis kaasua ja napattiin suunnat etelään päin kohti Jereziä. Mietittiin että vois testata jotain maantiehostellia, mutta sellaista sopivaa ei nyt sitten tullutkaan vastaan, ja jatkettiin Jerezin keskustaan asti. Jälleen oli edessä vaikea tehtävä, kartalle pääseminen. Ja jonkinlaiseen majapaikkaa piti jo päästä yöksi, lähinnä sen suihkuttelun takia.. alko jo sukka- ynnä muutkin hiet olemaan sitä luokkaa. No tietenkin taas päti vanha sääntö: Kaikkea on aina tarjolla silloin kun et sitä tarvi, mutta silloin kun tarvit ja oikein alat ettimään, ni et varmana löydä. No sitten otettiin meijän matkaoppaan eli Lonely Planet -kirjan avulla suuntia mahdolliseen low budget -majotukseen, ja siellä suunnalla sitten oli muutamia muitakin majataloja. Eka mistä kysyttiin oli täynnä, mutta tokasta saatiin huone kolmeen viiteen, eli suht edullisestikin vielä. Kyl maistu suihku ja sänky. Huoneessa oli vielä ilmastointikin minkä sai puhaltamaan lämmintä, tosin aamulla suuta kuivas kovin, johtuko sitten siitä ilmastoinnista, tiiä sitä sitten.

Seuraavana päivänä meitä odottikin mukava yllätys...

Jatkuu...