Itaaliaa!

Frutti di mare! Caffe Latte, Piccolo, Tutti, Ciao Bella!

Siinä melkeen kaikki italia mitä osaan, ja millä pärjäs jo ihan hyvin. Italiahan on ihan helppoa, sanoo vaan jotain pizzannimiä peräkkäin, ja se on siinä. Eimut oikeesti se muistuttaa tosi paljon espanjaa ja vaikka osaan vain vähän espanjaa, niin silti italiasta ymmärsi jo tosi paljon. Ja kaikki siellä puhu englantia ihan toiseen malliin mitä täällä. Ne on tajunnu että se on oikeasti se kieli mitä tarvii pärjätäkseen tässä kansainvälisessä maailmassa.

Italianreissu tosiaan oli ja meni. Tuli nähtyä Pisa ja Firenze.

Yhteenvetona vois sanoa että eipä juuri eroa huomannut Espanjaan. Ei oikeestaan ees tajunnut että tosiaan oltiin eri maassa. Mitä nyt kieli vaan vähän erilaista, mutta kun täälläkin on noita heimokieliä jos jonkunlaisia, ja tosta kun tosiaan sai jotain irtikin, niin ei se ollut mikään iso muuri. No tietty sitten noi nähtävyyskohteet oli se mistä ehkä saatto päätellä että Italiassa ollaan.

Torre di Pisa, The Leaning Tower.

Pisan kalteva torni oli todellakin näkemisen arvonen. Se vaan on niin hämärä kun se on niin vino. Sitä voi vaan pällistellä ja ihmetellä aina vaan uudestaan ja uudestaan. Ja joka kerta kun sitä kääntyy kattomaan, ni se vaan on niin hämärä juttu että se on niin vino. Ja hassua siinä on se, että kun sitä raksattiin aikoinaan, ni se alko jo rakennusvaiheessa kallistua, mutta sitten päätettiin vaan rakentaa toista puolta vähän korkeemmaksi, että se niinkö näyttäs sitten suoralta. Fiksu ratkasu. Ja nyt se onkin niin että juuresta tornin eri sivujen korkeusero on isompi mitä se on tornin huipulla. Tornin toiselle puolelle on myös laitettu hirveet vastapainot estämään enempi kallistuminen, ja siihen on upotettu ihan mieletön määrä rahaa kaikenkaikkiaan, restaurointiin ym.

Jollai oli varmaa vatupassi väärinpäin.

No arvatenkin sinne tornin huipulle kiipeeminen ei ollut ilmaista huvia.. ei vaan siitä tosiaan joutu pulittaan suolaset 15 euroa! No mutta niinhän se on, että kun turisti lentää Italiaan ja Pisaan toisesta maasta kattomaan sitä tornia, niin ei se jätä sinne kiipeemättä sen takia että se maksaa 15 euroa.. ja todistimme tämän itsekin. Vistat oli ihan kivat, vaikkei mikään unelmailma ollutkaan, mutta ei se kyllä mitenkään vastannut sitä 15 euron hintaa. Mutta onpahan sielläkin nyt sitten käyty. Tornin vieressä oli myös joku kirkko, mistä löyty kyllä vaikuttavia yksityiskohtia. Aina ollaan mietitty noitten kirrkojen kohalla et miten ihmeessä ihmeessä ne on voitu rakentaa joskus vuonna nakki. Niitä on nakerrettu joku sata tai kaksataa vuotta yleensä yhtä puljua. Kelaa ny, joku duunari on viettäny elämänsä samalla kirrkotyömaalla, jääny eläkkeelle ja kuollu pois, ja sen jälkeen kyseinen kirkko on ollu puolessa välissä valmistumista... ei näitä juttuja vaan käsitä.

Kalliit maisemat Pisan tornista.

Yhen yön jälkeen Pisassa junailtiin vitosella Firenzeen joka on 80 kilsan päässä. Siellä meil oli kaheks seuraavaks yöks hostelli. Firenze olikin sitten oikeen rysien rysä. Monenlaisia rysiä ollaan jo nähty, mut luulen et Firenze pomppas siinä kategoriassa kyl listan kärkeen. Sitä turismia mikä siellä on, on vaikee kuvailla millään. Nyt oli melkolailla low-seasoni, ja nytkin se lähti vähän käsistä se touhu. En välttämättä haluis kokea samaa high-seasonin aikaan.

Ku saavuttiin Firenzeen, oli ihan sellanen fiilis ku olis Moskovaan tullu. Junat oli musta rumia.

Näkemistä Firenzessä on enemmän kuin monessa maassa on yhteensä, mutta loppupeleissä me ei oikeestaan nähty paljoa mitään. Jos tykkää museoista niin Firenzessä riittäisi niitä varmaan moneksi viikoksi. Vaikka Uffizin museo on kuulemma ihan must-juttu, niin yhteenkään museoon ei entrattu. Lähinnä nähtiin vain ripaus siitä kaameasta turistirysän ilmapiiristä mikä siellä vallitsee, ja tietenkin kaikki se mitä on siinä keskustassa ihan kävellen nähtävissä. Eli varmaan kuuluisin juttu siellä on se David-patsas. Siellä se jökötti joo torilla ja kaikki oli kamerat ojossa ja salamat vaan vilkku. Sitten siel on niitä patsaita muitakin aika paljon, ja ne on aivan uskomattomia. Ei niitä voi ku vaan ihmetellä, et miten ihmeessä joku on voinu sellaset veistää, ja lisäks tietty et miks kaikki patsaitten henkilöt on munasillaan, kuten David itekin.

Mää ja melkosen kuuluisa Daavidi (tosin kopio) ilkosillaan.

Michelangelon puistosta tähyiltiin öistä viretseä.

Meni vähän yli, kun kirkossa oli tälläsiä automaatteja mistä sai eurolla sytytettyä valot! (Että näkisi hienot katto- ym. maalaukset..)

Italian yhdistäminen Pizzaan ei todellakaan oo mikään perätön juttu, meinaa siellä pizzan kotimaassa tosiaan syödään mielettömästi sitä itteään. Mekin tietenkin asiaankuuluen syötiin koko matkan ajan pelkkää pitsaa, yhtä mäkkärikeikkaa ja yhtä kebab-iltapalaa lukuunottamatta. Oli taas pakko alentua kertaalleen kultaisten kaarien alle, kun meni hermot ruokaa ettiessä. Alkuun meillä meni vielä hyvin, kun Pisassa löyty helposti pizzapaikat joissa ne paisto pizzat oikeissa uuneissa, missä palo oikea liekkikin. Niitä oli runsaasti joka nurkalla. Firenzessäkin pizzapaikkoja oli todella runsaasti, mutta ongelmana oli se, että ne oli kaikki liian hienoja ja/tai kalliita paikkoja meille. Hintataso olikin melko korkea monissa paikoissa, mutta semihalvalla me syötiin joka kerta pizzat ja juomat noin kympillä per nuppi. Pari ekaa pizzaa Pisassa oli aivan loistavia, vaikka niiden maku lähtikin valtavasta rasvan ja SUOLAN määrästä. Sitä suolaa oli tosiaan enemmän kuin laki sallii. Se ei enää voi olla terveellistä. Pettymys oli suuri kun sama taso ei jatkunutkaan loppuun asti. Ei oo kivaa maksaa pienestä pahasta pitsasta kymppiä, kun on tottunut että Suomessa se on vitosen pitsa kuin pitsa, ja on paljon parempaa. Luulis et pitsan kotimaassa ei tarttis tällasia pettymyksiä kokea, mut viel mitä.

Oi kuinka joulunen pizzapaikka.

Hah, hah.

Hienosti piirretty katuun.

Ryanairin lennot oli loppupeleissä ihan ok, mutta kaikenlaista säätöä oli aika runsaasti. Sekä meno että paluulento oli reilun tunnin myöhässä, ja odottelu ei ollut mitään kovin riemukasta. Hintaansa nähden (47e menopaluu) matkat oli kyllä ihan laadukkaita. Ja maanantaina lentokentältä pois pääseminen kesti ihan tolkuttoman kauan. Kaupungissa oli niin kauhee ruuhka, et vartin bussimatka kesti yli kolme varttia.

No viimein pääs sitten kotio taas hetkeks, ennenku perjantaina lähetää porukalla Barcelonaan ja siitä jatketaan lauantaina Suomeen! Tänää oli espanjan tentti, mikä oli ihan lapsellisen helppo. Yks osio oli vaikeempi missä piti subjunktiivia käyttää, mutta se oli vaan 15 pistettä 70:stä. Että ongelmia ei pitäs tulla ainakaan sen kurssin läpipääsyssä. Tosi typerää kyllä että tentti oli monivalintatentti...kielen koe, eikä ollu mitään luetunymmärtämistä saatikka tekstintuottotehtävää...pelkkiä monivalintoja tai yhden sanan täydentämisiä. Kun ei me olla edes koko kurssin aikana kirjotettu yhtäkään tekstiä. Ja muitakin kotitehtäviä tuli aina ihan lapsellisen vähän, tosi turhauttavaa olla tollasella kurssilla mis ei pidä tehä mitään. Tottakai sitä pitäs itekseen tehä ja opiskella, mutta ei se oo niin helppoa yrittää itsekseen jotain, jos ei oo "pakko", ja ilman palautetta oppiminenkin on hankalampaa.

Myös Organizational Behavior ja High Tech Marketing näyttäs että olis menossa läpi. Välikokeita oli kolme, ja kävikin ilmi että niistä piti saada keskiarvoksi vitonen tai parempi (asteikko 0-10). Olin luullu että joka kokeesta pitäis saada vitonen tai parempi. No parempi näin. Jos saisin vielä Mercadotecnian läpi, niin tilanne opintojen osalta olisi jo parempi kuin hyvä, mutta en mee kuitenkaan niin pitkälle vielä. Se tentti on sitten tammikuussa. Katotaa kuin käy.