Touri jatkuu

Ma 4.12.

Heräiltiin sitten Jerezistä hyvin levänneinä uuteen päivään, ja käppäiltiin aamukahveelle. Niin ja tosiaan tää reissu oli siinä mielessä erikoinen, että heti ekasta päivästä lähtien join lähes joka päivä kahvia. Tuli kokeiltua café con lecheä eli ihan perus maitokahvia, ja se oli sen verran hyvää, että tuli sitten juotua uudestaankin, ja siinä sitten oltiinkin koukussa. Normisti en oo paljoa kahvista itestään juomana välittäny, vaikka tosin kaikki kahvin makunen on ollut mieleen. Nyt sitten kahvi kon letse teki vaikutuksen. En kyllä usko että niin pitkälle meen että joskus vielä keittäisin itelleni kahvia, mutta saas ny nähä. Niin sitten aamukahveeta ja leipää tilatessa törmättiin hassuun espanjan kieleen. Sandwitchiä kun yritettiin tilata, niin eipä vaan tarjoilija ymmärtänytkään. No sitten se tajus, ja toisti: "aa, sanwih?". Naureskeltiin hiukan tota, ja myöhemmin vielä kävi ilmi että sanakirjan mukaan sen voi kirjottaa espanjaksi joko "sandwich" tai "sangüich". Mutta silti outoa jos ei ymmärrä sandwichia lausuttuna englantilaisittain, vai onko edes. No kuitenkin saatiin sitten lopulta ne leivät ja kaffeet, se on pääasia.

Lähettiin sitten katteleen Jereziä vielä kävellen, ja kaupunki teki meihin kyllä vaikutuksen. Mun mielestä se oli oikeen mukava pieni suuri kaupunki. Väkeä oli, muttei liikaa. Kaupungin keskusta oli oikeen viihtysää. Sieltä puuttu sellanen suurkaupungin meteli ja isot tiet. Ja kuten suuressa osassa Espanjan kaupunkeja, myös Jerezissä oli jonkinlainen linnake. Niitä on tullut jo nähtyä useampi, ja taas nähtiin yksi lisää, joka oli ihan ok siisti. Kivat puutarhat ja jotain historiallisia juttuja.

Muoviluistelurata Jerezin keskustassa. Vastaava on myös Valenciassa, jota olis tarkotus mennä testaamaan.

Joku iso prässi, liitty vissiin jotenki johonki (ruoka)öljyn valmistamiseen tai vastaavaan.

Linnapuutarhasuihkulähdestillivesiroiske.

Matkaoppaamme mukaan Jerezissä oli vielä Zoo, mutta se oli maanantaina kiinni, joten se piti jättää ensi kertaan. Päätimme siis lähteä Jerezin moottoriradan kautta eteenpäin. No autolle kun päästiin niin siel olikin lasissa sitten se yllätys - 72 euron parkkisakko! Pitihän se arvata! Ja mitään merkkiä pysäköinnistä ei näy missään! No sakon mukaan me oltiin parkkeerattu maksulliselle alueelle. Ja maksullinen aika oli alkanu aamulla yheksältä, ja sakko oli annettu jo kymmenen jälkeen. Sitten lueskeltiin aikamme sitä sakkoa, ja siinä puhuttiin jotain sen sakon peruuttamisesta... siinä sanottiin jotain että sakon antamisen jälkeen on tunti aikaa mennä peruuttamaan se sakko sellaseen parkkiautomaattiin. Ja se peruutus maksais 7 euroa. Aivan käsittämätön systeemi... mutta joka tapauksessa oli jo liian myöhäistä, kello oli jotain kolme. Eipä siinä auttanu ku lähteä selvittelemään asiaa. Otettiin suunta kyttikselle, ja siellä mentiin aseman edustalla palloilevilta poliiseilta kyseleen että mitä me tehään sen lipun kanssa. Eihän meil ollu hajuakaan että minne se edes pitäis maksaa. No ensinnäkin se poliisi sanoi että nää parkkivalvonnat on Policia Localin hommia, ja ne sattu olemaan Policia Nacional. Sitten se kysy että mistä me ollaan ja ollaanko vuokra-autolla liikkeellä. No kun vastattiin että joo vuokra-autolla Valenciasta lähetty, ni sit ne vaan sano et älkeepähän pojat vaivatko päätänne sillä sakolla, ei sitä tarvi maksaa, ja ei ne sitä tuu lähettelemään perään! Aika hyvä neuvo poliiseilta..! Se poliisisetä vielä kerto että hänkin on saanu sakot Madridissa, eikä mitään oo kuulunu, et ei ne hirveesti lähettele niitä toisiin itsehallintoalueisiin. No sen jälkeen ei meijän tarviny kauaa enää miettiä, kaasua vaan ja eteenpäin, perästä kuuluu sitten jos kuuluu..

Täl kertaa tikettiä..

Mentiin sitten tarkastamaan Jerezin moottorirata. Se oli hiukanmatkaa keskustasta poispäin, mutta kun kurvattiin pääportille, tuli sieltä äijä sanomaan ettei sinne radalle pääse, kun siel on Formuloitten testit käynnissä. Vähän harmitti, oltas vaan haluttu nähä se rata, jos vaikka ollaan vielä menossa sinne kattelemaan sitä mopokisaakin keväällä. Ja joskus testeihinkin pääsee kattomaan, mut tällä kertaa ei sitten päässy. Kuikuiltiin vielä jostain toisen sisäänkäynnin luota radalle, mut eipä juuri näkynyt kuin jokunen Formulatallien rekka. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin jatkaa matkaa. Seuraava kohde oli Cádiz.

Cádiziin saavuttiin iltapäivällä. Ekana silmään pisti mielettömän pitkä katu jouluvaloineen. Katu ei ollut loppuakseen, mutta lopulta sen päädystä löyty se varsinainen vanha kaupunki eli keskusta. Cádiz on meren rannalla, ja lähettiin kiertään kaupunkia rantaa pitkin. Auringonlaskuksi ehdittiin aallonmurtajan tapaseen mestaan kuvailemaan artistifotoja. Pasailtiin sitten läpi keskustan takasin autolle päin. Ihmisiä oli mukavasti liikenteessä ja jouluvalot oli asennettu myös Cádizin kaduille. Siinä sitten loppu tekeminen joten seurasi maisemanvaihto.

Cádiz. San Sebastianin linnoitussysteemi taustalla.

Cádiz, auringonlaskusta nautiskelemassa siellä Sebastianin korvilla.

Lähettiin siitä ajeleen Tarifan suuntaan, ja ihan Tarifaan asti myös jatkettiin. Tarifaan saavuttaessa meitä tervehtii kyltit: "Tervetuloa tarifaan, leijasurffaukseen kaupunkiin". Ja saatiin nähdä, että kaupunki ei ole tosiaan mitään muuta kuin leija- ja tuulisurffausta. Pääkadulla oli molemmin puolin surffikauppoja ja -kouluja. Pääsin myös itse todistamaan surffikebabin olemassaolon, josta kuulin villejä tarinoita pari vuotta sitten. Käytiin tietty testaamassa miltä surffikebabbi maistuu, ja ihan syötävää se oli, palvelu vaan oli tosi hidasta. Aika rajua kyllä miten se kaupunki elää pelkästään sillä että siellä tuulee aina.

Surffikebabbi alko kyllä hieman surffaileen vattassa syömisen jälkeen..

Yöpaikka löyty taas jonkinmoisen pyörimisen jälkeen. Tällä kertaa uskallettiin jäädä hieman keskeisemmälle paikalle, koska siel oli paljon surffituristeja nukkumassa matkailu- ja pakettiautoissaan, joten emme olleet ainoita autossa yöpyjiä. Edelleen tummennetut takalasit olis silti ollu ihan jees, kuten aikasemminkin, mut onneks lasit veti aika hyvään huuruun, se toimi meijän tummennuksena. Mentii nukkuun ja mietittii et seuraavana päivänä mennää jotain kautta sitten surffaamaan.

Ti 5.12.

No aamulla heräiltii ja tsekattii playa, tuuli oli aikamoinen. Siel oli muutamia leijasurffaajia, mut ei juurikaan muuta meininkiä. Olo oli aika jumiutunut, ei oikeen olis tehny mieli mennä sinne veteen. No ei siel sit oikeen ollu muutakaan, joten aikamme pyörittyä lähettii aamupalan kautta pois. No siin tuli heti sitten hirveitä tuulipuistoja. Myllyt oli aika vanhan näkösiä. Varmaan jos kerran siel tuulee aina, ni sinne on kannattanu raksata ensimmäisenä myllyt pyörimään. Sit siin tuli sellanen miradoori, joku kioski näköalapaikalla. Siit näki sitten Afrikkaan ihan helposti. Siit on melkeen kivenheitto Tangeriin, ja Tarifasta sekä Algeciraksesta kulkee paljon lauttoja sinne. Jossain liikennemerkeissäkin luki jotain jollain arabiankielellä, jotta markkolaiset löytää oikeeseen suuntaan kun ne käy lomilla kotona.

Tarifan tuulet valjastettu.

Mää, Espanja ja Afrikka.

Seuraavana vastaan tuli sitten Gibraltar. Ite olin jo kerran aikasemminkin käyny siellä, ja tiesin että se on ihan siisti paikka. Ylös vuorelle pitäisi taas päästä, apinoita moikkaamaan. Me jätettiin auto suosiolla Espanjan puolelle, ja ylitettiin raja jalan. En tiä oisko sillä autolla päässy sinne, ehkä, mutta helpompi se oli jättää rajalle. Passintarkastus oli aika muodollinen, molempien puolien virkailijat katsoivat vain että meillä oli passit, sisältö ei paljoa kiinnostanut. No kondooli oli sitten tietty suljettuna, koska oli mukamas jotain voimakkaita sivutuulia. No toinen tapa nousta on sitten taksit, jotka tarjosivat palveluitaan tuttuun tapaan matkalla kaapeliautolle. Ainoo vaan että niitten kiskurihinnat ei oikeen sytyttäny mun intoa. Lisäksi me ei voitu kahestaan ottaa taksikyytiä, koska se ois maksanu sitte paljon enemmän, piti odottaa jos tulis lisää halukkaita, joiden kanssa sitten jaettais iso hinta. No eihän siellä tietenkään ketään enää ollut ketä ois halunnu nousta, oli jo sen verran myöhä, ja kohta olis pimeekin jo puskenut pikkuhiljaa. No eihän siitä sitten mitään tullut. Päätettiin että lähetää Espanjan puolelle nukkumaan, ja palataan seuraavana päivänä tekemään uusi yritys.

The rokki Algeciraksesta.

Käveltii sitte Briteistä takas Espanjaan, ja mentii palloilee La Líneaan, mikä on Gibraltarin kohdalla oleva Espanjanpuoleinen kaupunki. Sit jossain vaiheessa alko sataakin kaatamalla. No siinä sitten käytiin kafe con letsellä ja muuta. Sitte voitiinkin taas alkaa metsästämään paikkaa missä vois olla yötä autossa. Täl kertaa se löyty muistaakseni melko helposti, ainakin verrattuna pahimpiin kertoihin. Rauhallinen syrjäkatu, kuitenkin melko läheltä keskustaa. Alettii nukkuu ja toivottiin ettei seuraavana päivänä satais, muuten menis kaikki ihan piloille. Ja arvatkaa vaan mikä oli seuraavan päivän säätila...

Jatkuu...