NY, TX, MA, NC, SC, ND, SD...

Yllätyin suuresti kun sain tänään sähköpostin Nokialta. Vielä enemmän pöllähdin kun luin sen. Siinä kun sanottiin, että "Olet sopinut kesätyöstä Nokiassa x:n kanssa, onnittelut kesätyöpaikan johdosta!" Ei muuten mitään, mutta kun en ole ollut missään yhteydessä kehenkään tuon asian tiimoilta, en ole edes minkäänlaista hakemusta lähettänyt kyseiseen firmaan!

Vastasin postiin että en oo kyllä kehenkään ollut yhteydessä, mutta tulkitsen tämän työtarjouksena viimekesän työpanoksen johdosta. Tilanteeni vain on niin hankala, etten pääse Suomeen aloittamaan sitä duunia niin aikasin ku pitäis, koska täällä lukukausi jatkuu pitkälle kesään. Ja niinhän se sitten meni, että vaikka muuten voisin jopa päästäkin sinne töihin, niin ei oo mitään asiaa sinne enää keskellä kesää mennä alottelemaan hommia. Kiva kuitenkin että vielä muistavat mutkin, vaikka sitten vahingossa. Luulen että vuoden päästä soittelen taas sinne ja kyselen pääsiskö kesätöihin työnjohtajaks, muistatteko kun mä olin siellä sillon kaks vuotta sitten, ja piiskasin ne duunarit tekeen hyvää tulosta teille..

Tää viikko on muuten mennyt kyllä ihan hukkaan. Nyt alkaa viimein olla sairaus kukistettu, ja voi taas alkaa harkita kotoa lähtemistäkin jonnekin, mutta nää kelit ei kyllä innosta juurikaan mihinkään. Jotain kuvaa mun tän viikon noulaiffista antaa ehkä se, että viimeyönä joskus kolmen neljän aikaan kun ei uni vielä tullut, niin opettelin Yhdysvaltojen osavaltioiden nimiä ulkoa! Itseasiassa se on aika mielenkiintosta, ja väitän että on turhempiakin tietoja kuin noitten osaaminen, ja vieläpä kartalle paikantaminen, sitäkin nimittäin harjoittelin. Yhtenä turhempana voin mainita esimerkiksi piin sadan ensimmäisen desimaalin osaamista, vaikka enää muistan niitä varmaan enää 50 jos sitäkään. Mut jos joskus on tylsää, ja vaikkei oliskaan, ni suosittelen Lintukodon osavaltiotestin kokeilua! Se yllättää, kuinka hankala niitä osavaltioita onkaan tietää/muistaa. Ekoilla kerroilla pääsin johonki kymmeneen ehkä, en muista tarkalleen, mut nyt voin rehvastella ja väittää että pääsen vähintään 45:n, ellen jopa lähelle 50:tä. Kartta helpottaa muistamista todella paljon, ja tavoitteenani onkin osata sijoittaa ne kaikki blankolle kartalle. Referenssinä tohon osavaltiotietämykseen voin kertoa, että kysyin yheltä jenkiltä joka on samalla espanjankurssilla mun kanssa, että muistaako se ne kaikki, ja sehän rupes niitä paperille kirjottamaan... no ei ollut helppoa sillekään. Se muisti pitkän mietinnän jälkeen vajaat neljäkymmentä.

Kun osavaltiot ovat jo liian helppoja, niin sen jälkeen voit opetella niiden pääkaupungit. Siihenkin löytyy testi Lintukodosta integroituna osavaltiovisan kanssa. Kun osaat ne kaikki etu- ja takaperin niin hihkaise, tarjoan sulle jätskin.

Mas fotos de Barca

Arvostan tageja suuresti, tälläisiä erityisen paljon.

Spotti oli kiinni.

Kalle pivotti feikkiin.

Kalle bäkki teili.

Pojat Fondolla.

Tuukka bäkki pivotti ja yritti kolosshuvittia ulos, mut eipä tuo menny.

Julle ja kierremanu

Julle teki manuaalin ku se kävi tääl, ja mä kuvasin sekkarin.

Sikkinä ollaan

Meni sunnuntaikin sängyn pohjalla maaten. Kaks päivää oon nyt ollut täysin kuollut. Aamulla jopa luulin että nyt on asiat pahasti, kun vessareissulla meinas alkaa laatattaa oikeen huolella, mutta kun pääsin takasin sänkyyn, asiat palautu taas normaaleiksi. Lepäilemällä tää tästä menee. Ehkä jo ihan pikkusen parempi olo. Niistellä saa silti jatkuvasti mintuntuoksuisiin nenäliinoihin. Eka paketillinen oli jotain aloe veraa sisältäviä nenäliinoja, nekin oli ihan kivoja. Mut noita minttunessuja kun haistelee niin aukee kyllä röörit. Apteekistakin kävin täydentämässä särkylääkevaraston, ja tuli myös ostettua ihan tyhjänpäiväsiä kurkkupastilleja. Ne on jotain desinfiointitabletteja, mutta aika turhilta ne vaikutti.

Taas kun kaverit lähti Suomeen takasin, ni tuli hirvee välikuolema. Ennenkin kun kylässä olleet on lähteny, ni oon seuraavan päivän tai pari vaan maannu kotona tekemättä mitään. Nyt kun vielä tulin kipeeks, ni välikuolema oli jälleen väistämätön. No jos tästä vielä joskus selviäis kouluun tai vaikka Hispaniaankin kun vähän tervehtyy.

Silmät melkeen vuotaa kun niistelen tolla minttunessulla, niin voimakas minttuaromi siitä lähtee!

Nyt kun on hirveet bileet vihdoin ohi, niin onkin seuraavaksi sitten pääsiäinen. Tiedossa taas varmasti aika paljon niitä ihme pääsiäiskulkueita sun muita juttuja. Ainakin Malagassa jokunen vuosi sitten niitä nähtiin, ja oli aika massiivinen ja tärkeä juhla tää pääsiäinen täällä katolissa maassa. Lomaa tosiaan koulusta parisen viikkoa, siinä ois mahis vaikka tehä joku reissu, vaikka fakta on se, että matkakassa alkaa pikkuhiljaa olemaan aikalailla tyhjä kaiken tän jälkeen mitä tääl on reissaillu. Noh, rahaa saa pankista, ja se on vaan rahaa.

Nyt se sitten alko. Ulkona sataa. Sadetta on luvattu muutamaks päiväks ainakin. Ei tällänen oo mistään kotosin. Pari vuotta sitten ku oltii Malagas, ni pääsiäisviikolla oli ekat rantakelit, ja sillon poltin itteni totaalisesti. Siitä sen ainakin muistan. Seuraavat päivät olikin sitten yhtä tuskaa, kun ei pystyny käveleen niillä palaneilla polvitaipeilla. Ja selkää poltteli öisin aika mukavasti. Eipä tarvi näillä sateilla ainakaan palaa biitsillä. Suomestakin kaikki fiilistelee että siellä on viistoista lämmintä ja aurinko paistaa, pitää varmaa lähtee Suomeen sadetta karkuun.

Kelasin et kuin kauheeta olis jos mun läppäri pöllittäis. Ei mua haittais siinä mikää muu ku se että mun kaikki kuvat ja videot menis. Mul on koneella mun Espanjanreissun tähänastiset kuvat, reilu seittemäntuhatta kappaletta, plus kaapatut videot, skedejuttuja ihan mieletön määrä. Kuvat mul on tosin koneella ja lisäks toisella ulkosella kovolla, mut kuljetan niitä samassa laukussa, eli siinä menis samalla molemmat.. Sitten kuvat ennen tätä reissuakin, kolmisen tuhatta tsipaletta, on koneella, mut ne mulla on kyllä kotona Suomessa tallessa. Samoin reissukuvat ajalta ennen joulua. Mut silti menetystä tulis aivan varmasti liikaa. Kaiken lisäks hirvee yleinen säätö mikä siitä seurais, sitä en jaksais. Vaik mul on kone itessään vakuutettu, ni silti ois se tietty parempi ettei sitä pöllittäis, säästyis niin paljolta. Oon kyl kelaillu et tarttis varmaan poltella jotaa varmareita, mut ei vaan oo saanu aikaseks. Niitä kun on niin kauhee määrä mitä pitäs polttaa. Tavotteena muuten on saada ainakin kymmenentuhannen kuvan raja rikki ennen reissun loppua. Se varmaan tuleekin helposti, luulisin. Hassua et niitä kuvia tosiaan on niin älyttömästi. Kun musta niissä ei ees oo mitään kovin erikoista. Mut niitä vaan pitää ottaa paljon, ni joku on mahdollisesti sitten hyväkin. Ja kuvaaminen kun ei maksa mitään, ni parempi ottaa liikaa kuin olla ottamatta. Siitä tulikin mieleen yks helmi otos minkä räpsäsin kun oltiin Fallasten aikaan kiertelemässä kaupunkia, elikkä tämä:

Pieni rottaparka on jäänyt auton alle!

Aika menee niin nopeeta

Takana nyt Fallasit ja viikko Barcelonassa. En oo kerenny päivitellä blogia hetkeen.

Fallasten loppupläjäytykset meni rauhallisissa merkeissä. Kiertelin Caron kanssa tosi paljon kattelemassa eri Falloja ja yleistä menoa pitkin poikin kaupunkia. Cremá meni osittain vähän penkin alle. Ensin kateltiin yks pikkufallan poltto. Sitten Ayuntamienton pikkufallan poltto. Sen jälkeen oli ohjelmassa kaikkien muitten fallojen poltto paitsi Ayuntamienton. No valittiin sitten just se falla, minkä poltto oli yli tunnin myöhässä, joten ei keretty enää näkemään sitä Ayuntamienton fallan polttoa joka oli koko bileitten päätöstapahtuma. No ne niistä sitten, isot patsaat oli hetkessä vain tuhkakasoja. Pauke vaimenee, tai ainakin harvenee, Las Fallas 2007 on historiaa.

Tosi turvallisen olosta. On on.

Sin män muutama miljoona.

Tiistaina lähin aamulla dösällä Barcelonaan. Pojat oli ollu jo muutaman päivän sessioimassa Barcelonan kuuluisilla spoteilla, ja tiistaina munkin jalat oli jo siinä kunnossa että

kykenin yhtymään kyseisiin sessioihin. Barcessa skedeeminen on aina siistiä. Se on niin oma maailmansa. Ei sellasta vaan voi olla. Vanhat spotit on edelleen uskomattomia, ja uusia tulee koko ajan, miksei sama toimi Salossa?

Talvinen Plaza Catalunya. Iha rehellinen turistiotos. Eiku paisto kivasti arska illalla.

Kalle manuttelee Molinsil.

Mun matkamuisto-ollie Molinsilla.

Molinsin kurbi on melkosen pyöree jo. Jokunen graindi on taidettu siihen vuosien saatossa hypätä.

Päästiin sitten vetään perinteisten Parallelin, Molinsin ja Fondon lisäks myös aika paljon sellasia uudempia spotteja missä ei olla ennen oltukaan. Kaljaliuskat oli tosi jees, ja taas näkee leffoja uusin silmin kun näki niitä spotteja ite livenä. Paras fiilis jäi kyllä keinosesta Fondon rapuista, ja muutenkin kaikki sai aika paljon materiaalia nauhalle. Lauantaiaamu tuli aivan silmänräpäyksessä, ja silloin jo olikin kamat kasassa ja session's over. Pojat Suomeen ja meikäläinen bäkkiin Valenciaan. Kukaan ei ollut oikeen tyytyväinen tilanteeseen, mutta mulla oli siltikin varmaan kaikista helpointa.

Otin bussin himaan, ja tunsin itteni todella kipeäksi. Kurkkukipu oli jo orastanut edellisinä öinä, ja viimeinen yö oli kaikkea muuta kuin mukava. Epätavallisen kylmä ilma oli tietenkin vilustuttanut mut, eikä kolea kämppä yhtään auttanut asiaa. Tää päivä menikin sitten vaan kotona maaten. Kaupassakäyntikin oli aika uuvuttavaa. Huomenna onneksi vielä lepopäivä, vaikka olis kyl yks koulujuttu mikä pitäs olla jo tehtynä ja lähetettynäkin opettajalle. No mut mä meen espanjalaisen sanonnan mukaan: Älä tee tänään, jos voit tehä sen huomenna. Tos on ainoo huono puoli et sillä ei oikeen pääse velvotteista eroon, sillä voi ainoastaan pitkittää tuskaa.

Nyt pitää lepäillä ja parantua pian. Odotan myös kesäkelien lopullista läpimurtoa, joka ei sitten tapahtunutkaan tossa pari viikkoa sitten kun jo oli niin lämmintä. Nyt on jopa luvattu tänne sadetta, mikä on toteutuessaan sinänsä jo aika harvinaista. Pääsiäinen on myös tulossa, ja sen myötä kahden viikon loma. Ensi viikko on sentään normaalisti koulua, pitää kattoa kuinka monelta kurssilta oon jo tipahtanut kärryiltä viikon poissaolon jälkeen. Lyönpä nyt sitten jotaa fotojakin.

Kalle teki vaik mitä manuaaleja.

Jollain on menny ilmeisesti hermot ainaiseen kolinaan ja on tarttunut betonilaikkaan. Tohon ledgeen on sitten muuten tehty bluntti.

Toi auto painaa kilon.

Matkamuistoboordi.

Ja Kalle kuittas rösseleistä vauhdeista huolimati kauniin feeblen. Tohon spotille tuli myös Gailea Momolu samaan aikaan meijän kanssa. Pyöritteli hetken svits fronttislaidia, ei menny, ja lähti meneen. Rajuu.

Julle.

El monopatin = keitlauta.

Tää oli hyvä läppä. Otin Valenciasta viimisen ison pommin mukaan mikä jäi Fallaseilta, ja kokeiltiin sen tuhovoimaa Tuukan kengän sisällä. No eipä siitä paljoa jäljelle jäänyt!

Nit de foc

Eilisillan parikytminuuttisen rakjettishown päätös.

Tätä on Las Fallas

Kulkueita mistä ei tajuu yhtää mitää.

Ihmisiä kadulla niin ettei pysty liikkuun.

Ihmisiä metrossa.

Ihmisiä metrotunneleissa.

Jättimäisiä Falloja

Hulppeita jouluvaloja.

Raketteja, paukkuja, ja vielä vähän lisää raketteja.

Aikamoinen ränttätänttä

Tää viikko on ollu aikamoista menoa. Las Fallas on jotain mitä ei oo helppoa kuvailla sanoin.

Torstaina oli ensimmäinen jättimäinen ilotulitus, ja se tosiaan oli jotain aivan käsittämätöntä. Turian alue oli aivan piukassa ihmisiä. Se kesti jotain vartin verran, ja se oli kyl sellasta mitä ei vaan nää Suomessa. Kamerallekin se otettiin, mut eihän ne siinä miltään näytä.

Ilotulituksen jälkeen jäätiin palloilemaan ympäriinsä, kuten miljoona muutakin ihmistä. Suunnattiin Torres de Serranoille, ja siel oli jengiä ihan hulluna ja musaakin. Kaikista hulluinta oli paikallisten ilotulitteiden käsittely. Ne pisti siellä väkijoukossa ihan surutta kaikkia mahollisia pommeja, ja me pompittiin siel pitkin seiniä.

Sit suunnattiin el Carmeniin, jossa oli kanssa meno kohdillaan. Kadut täynnä ihmisiä. Siitä jatkettiin kiertelyä, ja vastaan tulikin stage jossa deejii pisti pyörimään. No pojathan hullantui niistä reiveistä, ja siinä oltiin jonkin aikaa. Silmiin pisti se, että tuntu kuin me kolme oltas oltu melkeen ainoot ei espanjalaiset mestoilla. Olin kyllä luullu että tähän aikaan näkyis paljon enemmän ulkolaista turistiakin.

Yö meni sitten siinä kaupungilla pyöriessä, ja alettiin kyllä ettiä kyytiä kotiin jo ajoissa, mutta eihän me mitää taksia saatu, kun jokunen muukin niitä harvoja oli haluamassa. No päästiin sitte aamun ekalla metrolla himaan, eli ajoissa oltiin kotona näin espanjan rytmiin verrattuna.

Perjantai oli taas tulossa samanlaiset bileet, mutta täl kertaa oli suunnitelmissa mennä ajoissa lepäileen, pojat kun oli lähössä aamulla seiskalta dösällä Barceen. Kateltiin hetki kulkuetta mikä meni Ayuntamientolla, ja siitä taas lähettii kierteleen vanhaa kaupunkia. Kateltiin vähän Falloja, ja taas löyty konserttia jostain pikkuplazalta. Jälleen oli jätti-ilotulitus yhden aikaan, mutta me ei oikeen ehitty kunnon näkymille. Oltiin aika kaukana, ja näkyhän se sinnekin ihan jees, mutta ei se tehny läheskään samanlaista vaikutusta mitä se edellinen, lähempää nähtynä. Noita on viel ainakin pari, joten pitää yrittää mennä sellai mahollisimman lähelle katteleen joku kerta.

Pommien paukuttelu alkaa vähitellen jo käydä hermoille. Ne pääsee välillä kadulla kävellessä säpsäyttämään. Pieniin on jo tottunut, mutta isot, lähes kipurajaan yltävän pamauksen tuottavat pläjäykset laittaa aina välillä säpsäämään. Pariin kertaan on osunut kadulla tosi lähelle niin, ettei oo kerenny suojaamaan kuuloa, ja kyl se vähän ottaa kyl hermon päälle. Ihmettelen miten paikallisilla on edes jotain jäljellä kuuloaistista. Tänään aamulla kun olin käyny heittään pojat bussiasemalle seiskaks, pääsin himaan ja nukkumaan joskus kasin ysin aikaan, niin vieläkin paukku ulkona koko ajan. Niin tiheeseen että vaikka olin kuolemanväsynyt, niin se häiritsi mun nukahtamista. Ja mun huone on sentään sisäpihalle päin, et ei sielt kuulunu ku kaukaista pauketta jostain, mut se jotenki kaiku talon rakenteista kun laitoin korvan kiinni tyynyyn. Nyt iltapäivällä on taas hieman rauhallisempaa, toisin kuin eilen, kun tossa kämppien ihan lähellä oli kaks sellasta samantapasta mascletaa mitä keskustassa on joka päivä kahelta, mut vaan vähän pienemmässä mittakaavassa.

Huh huh, pari päivää viel, ja sitte pääsee Barcelonaan rauhottumaan. Vieläkin on muuten jalat aivan soosina, kun oltiin hyppimässä torstaina grandes tresejä, eli isoja kolmen portaan rappuja. Hakkasin nollie flippiä niin kauan ku jaksoin, eikä ees menny. Jullen flipille propsit. Pojat on jo Barcessa, Julle sieltä soitteli päivällä, että he on löytäny vuokra-asunnolle, mutta ei he pääse sisään sinne. Ovipuhelimesta oli joku vastannu, kälättäny jotain espanjaks, mut ei avannu ovea. No mä sitte soitin sille tyypille, ja se ihmetteli että "Jaa ootatteko alhaalla, tulkaa ny ihmeessä ylös vaan." No sit se sano että joo hän tulee alas, ja kait ne pojat pääsi sinne, kun ei mitään kuulunu enää sen jälkeen. Kallekin tuli Barceen, nättiä, näkyy Barces!

Muutamia kuvia noista Falla-patsaista. Ne on niinkö paperimassaa tai jotaan sellasta, ja ne taiteilijat duunaa niitä ympäri vuoden. Ne on törkeen isoja, kerrostalon korkusia, ja niitä on ympäri kaupunkia; katuja on suljettu sen takia että noita on joka puolella. Noi on maksanu aivan käsittämättömiä määriä, ja tosiaan lopuks noi sitten poltetaan, fiksu ratkasu.

Ayuntamienton Falla.

Falla lähel Av. del Puertoa.

Keskusta yöllä joskus kahen aikaan.

Joku turismifalla.

Sama takaa.

Skedee ja muuta

Ollaa käyty poikien kans joka päivä rullailemas, ja nautiskeltu hyvistä keleistä. Läväytän tähä ny jotain kuvia, ku en jaksa kirjotella mittää. Mascletas ollaa oltu korvia tuhoomassa ja arvostelemassa pyroteknikoita. Kebabbei on uponnu muutamia, sillon ku ei Burger Kingin safkat oo maistunu. Tänää on taas päivän ohjelmana syömään, mascletaan, syömään, skedeen, syömään, skedekauppaan dekkiostoksille, syömään, skedeen, iltailotulituksia kattoon, jne.

Ja tänää kävin taas toteemassa etsiin kv-toimiston toimivuuden. Piti allekirjottaa joku paperi mis on kaikki kurssivalinnat, mut tietty siitä sitten puuttu yks kurssi mikä on adelta. No sit ne soitteli sinne adeen, mutta ne oli jo lähteny fallas-lomille, joten ne ei voinu tehä asialle mitään. Eli uusiks meni, joskus parin viikon päästä pitää mennä selvitteleen asioita uusiks.

Tikarimeininkii pyriksellä.

Falloja ollaa raksailtu koko viikko, tänää ne valmistuu ja on loppukekkereitten avajaiset.

Mascletan aikaa keskustas on joku muukin aina.

Julle feikkififti.

Suomiurpot Espanjassa

Tuukka ja Julle laskeutuivat lauantai-iltana tänne Valenciaan. Heti lauantaina oli illalla Fallaksiin liittyvä kulkue ja illan päätti jonkinlainen pieni ilotulitus keskustassa. Se pommitus oli tosiaan sellanen että se laitto suomiurpot hiljaseks!

Pojat on tääl tän viikon, ja lauantaina he suuntaa Barcelonaan. Mä meen varmaan sinne vasta perästä, tiistaina ehkä, koska Las Fallasten päätös on maanantaina. Ny ku oon täällä ollu ja tuun oleen koko vuoden, niin jotenkin tuntuu et en voi missata Fallasten päätöstä.

Suomiurpot.

Sitten oltiin kattomassa päivämascletaa, ja taas meni reilusti yli kipurajan kyllä ne papatit. Ollaan just lähössä kattomaan tän päivän spektaakkelia. Eilen räjäytettiin kyllä pankki kun käveltiin kotia päin skedeemästä. Nähtii yks sellanen pieni kioski mis myytii tosiaa niitä paukkuja, ja me suomiurpothan mentiin tietty ostamaan niitä! Myyjä kyseli että mitä me halutaa, ja sit se myi meille muutaman paketin "keskikokosia" ja "pieniä" pommeja. No ne oli kyl aika jytyjä kyl ne pienetkin, varsinkin ku ne kaikuu tääl kaupunkiympäristössä aika lujaa. Kadulla ku kävelee, ni saa säpsähdellä koko ajan ku kakarat paukuttelee. Tuukka varsinki oli ihan säpsänä. "Keskikokoset" olikin sit aivan käsittämättömiä läjäyksiä, ja hauskaa oli niitten kans pelleillessä. Tosin vähän piti varoa ettei sormet lähe lentoon.

Otin paukuttelun mun kameralla nauhalle, ja näkee siit ny ehkä jotain. Pitkään se kestää ja paljon menee rahaa ilmaan, ja desibelit oli varsinkin loppupläjäyksessä hyvin korkealla.

Foto del día

Päivän kuvana seesteistä vesimaisemaa.

Puoli vuotta on pitkä/lyhyt aika

Tänään tuli puoli vuotta täyteen siitä kun lähdin Espanjaan. Näin jälkeenpäin katsoen se aika on tietenkin mennyt nopeesti, mutta toisaalta, on siihen aikaan mahtunut tosi paljon asioitakin. Pitkän matkan oon talsinu syyskuun viidennestä tähän päivään, monen mutkan, ylä- ja alamäen kautta oon tähän pisteeseen missä nyt oon.

Positiivisista asioista tulee ensimmäisenä mieleen se, ettei mulla oo ollut kovin montaa kertaa sellasta oloa, että haluan lähteä täältä takasin Suomeen samantien. Toisinsanoen koti-ikävää ei oo ihan hirveesti ollu. Tietenkin alkuvaiheessa iski pakollinen sopeutumisikävä, ja silloin tällöin ollut jonkinlaisia fiilistelyikäviä ja sitten ihan pelkkiä ikäväikäviäkin. Mutta yleisesti ottaen kotiin ei sen suurempaa kaipuuta ole. Oikeestaan aika surullista että täältä joutuu joskus lähtemään kokonaan pois. Niin ettei enää "ikinä" pääse takaisin. En ookaan aikasemmin ajatellu tota noin, mutta nyt ajattelen, kun juna on kääntynyt kotia kohti, ja päiviä alkaa olemaan enemmän takana mitä edessä.

En nyt sen suurempaa muisteloa osaa tähän kirjotella. Ehkä ei pidäkään sellasta tehä. Ne voi jättää sitten myöhempään, vielähän ei kaikki ole ohi, päinvastoin, odotan että paljon on vielä edessä.

Vielä ennen ja jälkeen kuvat, tähän asti. Mikään ei oo muuttunut.

Eka päivä, lentokoneessa matkalla tuntemattomaan.

Puoli vuotta sen jälkeen, voi vain haikailla kotimaastaan.

Vielä kuva Andorran seudulta, hotellihuoneemme partsilta. Huomasin vasta nyt, että taisin saada kuvaan vahingossa ufon. Mikä muukaan toi ny olis. Klikkaappa suuremmaksi ja kato ite.

Biitsikauden avajaiset

Tänään, sunnuntaina maaliskuun 4. päivä oli biitsikauden viralliset avajaiset. Playa oli ihan täynnä porukkaa, ja aurinko todella hohkasi lämpöä. Lisäksi tyyni sää teki ilmasta täydellisen. Päivän ylimmäksi lämpötilaksi weather.com raportoi 27 astetta. Biitsivolleytä pallotellen tuli korkattua rantakausi aidosti käyntiin. Meressäkin oli ihan mahdollista käydä, tosin kylmäähän se vielä on. Ite kävin vaan vähän kostuttelemassa, uimakamoja kun ei ollut messissä.

Myös Fallasit jatkuu niissä merkeissä, että kaikki kakarat paukuttelee kiinalaisia kaduilla. Paukuttelua jatkuu aamusta iltaan, ja tulee olemaan sitä enää seuraavat kaks viikkoa. Mysteeri on vielä se, mistä niitä paukkuja saa ostaa. En oo nähny niitä missään myynnissä, vaikka niitä on ihan kaikilla. Pienetkin lapset paukuttelee omin päin, meneeköhän täällä paljon silmiä. Jos Suomessa sattuu yhdessä illassa vuoden aikana jo monta tapaturmaa ja tulipaloa, niin pakkohan täälläkin niitä sattua.
Kaduille asennetaan myös paljon valoja, mitkä lyödään varmaan sitten joskus kunnon juhlien aikaan päälle. Myös lippusiimat Valencian lippujen kera koristavat katuja. Ihmismäärä tuntuu yhtäkkiä tuplaantuneen, ja lisää on varmasti vielä tulossa, ja paljon.

Mascleta napolitana

Ranskanperunakämppiksillä on pari kaveria kylässä ranskanmaalta, ja ei siinä mitään, ei mua sellai haittaa, ku kuitenkin omiakin kavereita on ollu ja tulee vielä kylään. Mut tänä aamulla meinas vähän revetä kun heräsin ovisummeriin. Tai siis eihän se enää aamu ollu, mutta kuitenkin heräsin siihen. Ja sit kun ei ketään tuntunut olevan ainakaan tajuissaan, niin mun piti nousta avaan ovi, ja siel oli toinen niistä kavereista. En tiiä oliko se tulossa baarista vai jostain muualta. No kello oli jotain 11 jo aamupäivällä, mut kuitenkin hajotti nousta tollasen takia. En varmasti nouse enää kertaakaan jatkossa. Hoitakoot avaimet mukaansa.

Sitten myöhemmin päivällä, meen olkkariin, ni toinen niistä kavereista istuskelee sohvalla ja vetelee röökiä. Ei siin mitään, niin kuvottavaa ku se onkin, on tääl ennenki joskus joku polttanut sisällä, mutta kun kyseessä oli vierailija joka oli talossa toista päivää, niin otti se hiukan pannuun. Ei ees viitiny olkkarin ovea sulkea vaan ihan reteesti veteli sohvalla röökiä. Sitte viel vähän myöhemmin ne piti hirveetä mekkalaa, en tiä miks mua ärsytti se, mut jotenkin vaan ärsytti. Jos suomalaiset on vierailijoina jonkun toisen asunnossa, niin ei ne vaan tee tollasia asioita.

Onneks ne on vaan viikon tääl, ja lähtee just ennen sitä kun Julle ja Tuukka pamahtaa pelipaikalle.

Tänää oli keskustan peruspommituksen lisäks illalla rannalla toinen mascleta, mascleta napolitana. Siel oli väkeä ku Salon iltatorilla, ja ite pommitus oli aikalailla älytön. Koitin kuvata videolle koko homman, katoin että kaheksan minuuttii oli tilaa kortilla, no eihän se riittäny mihinkään. Se kesti jonkun vajaan vartin, ja koostui suurimmaks osaks pelkistä pamauksista. Kuudelta oli viel valosaakin, eli se pointti noissa mascletoissa on ainoastaan kovat pamaukset. Ne ampu tosiaan vartin verran thunderking-tyyppisiä jytkeitä ilmaan, ja niistä ei lähe mikää pieni ääni. Telkusta kun katoin ekan keskustan mascletan, ni siinä näky desibelimittari mikä näytti koko ajan yli sataa. Ja noi tänpäiväset rannan pommit vaikutti olevan vielä niistäkin hieman kovempia papatteja. Ne kyl pisti korvat lujille. Mun espanjanopettajakin sitä sano, että kaikki Valencialaiset on ihan kuuroja, kun pienestä pitäen altistuu ties minkälaiselle paukkeelle harva se päivä ilotulitusten muodossa. Onhan noi papatit siistejä, vielä ku niistä lähtee hirveitä paineaaltoja mitkä tuntee koko kropassa, mutta siltikin perinteiset visuaaliseen efektiin perustuvat on kyl mun suosikkeja. Niitäkin on onneks vielä tulossa, ilmeisesti suht koht runsaasti vielä.

Tänään oli myös kuunpimennys. Näin kuun tummuvan tossa kun äsken tulin kotiin. Se meni jotenki vissiin purppuranpunaseks tai jotain. Tai harmaalta se kyllä näytti, mut uutisissa ne puhu jotaa sellasta. Kokonaan se ei menny pois näkyvistä, meni vaan varjoon.

Niin ja vielä yks juttu. Tarkkailin taas tota klusterikarttaa, ja siinä on aika jännissä maissa spotteja. Nyt vaadinkin, että jos joku lukee tätä muualta kuin Suomesta tai Espanjasta, niin on pakko jättää kommentti ja kertoa mitä tekee siinä kyseisessä maassa josta tälle blogille eksyy!

Paseo Maritimo mascletaa odotellessa.

Kesä + Koulu = Mahdoton yhtälö

Fiilistelyä Andorran reissulta.

Tääl on todellakin jo aivan kesä. Maaliskuu alkoi, ja aurinko paistaa aivan hulluna. Ollu sellasia päiviä mitä Suomessa ei kesälläkään ihan joka päivä oo. Aika mukavaa on, paitsi että opiskelusta ei kyllä tuu mitään tällasilla keleillä. Tänäänki menin kouluun kun piti olla harkat, mutta kun ei ollu hajuakaan missä se luokka on missä ne pitäis olla, niin enhän tietenkään löytänyt sinne. Sitte aattelin että meen tekeen EU-kurssin tehtävää mikä pitäs huomiseks tehä, mut eihän se ohjelma auennu mitä oisin tarvinu siihen et oisin nähny ne nettisivut mitä pitäs tutkia.. No meni sitten auringonotoksi. No sit mun piti kans mennä Hispaniaan, mut enhän mä sinnekään sitte päässy. Ei saanu aikaseks et ois kerenny. No kait sinne viel kerkee.

Ja tänää alko viimeistään bileet nimeltä Las Fallas. Tästä päivästä alkaen on keskustassa joka päivä hirvee pommitus kahelta päivällä. Tänää en huomannu mennä sinne paikanpäälle, kateltiin vaan telkusta millasta siel oli. Huomenna tai viimeistään viikonloppuna pitää kyl mennä kattoon. Kadulla kuulee myös kun kakarat pommittelee papatteja sun muita kiinalaisia. Aamusin pitäs olla joka päivä joskus kasilta hirvee papattimekkala, kun ihmiset kulkee kaduilla ja pommittelee sellasia koiranpommeja. Se on niinkun aamuherätys eli despertá muistaakseni nimeltään. En oo vaan kuullu aamusin mitään, ehkä sitä ei täällä päin kaupunkia niin paljoo oo.

Tällasta täällä. Mites Suomi? Räntää kuulemma? Ei siinäkää kai mitää vikaa... vai onko?