Aika menee niin nopeeta

Takana nyt Fallasit ja viikko Barcelonassa. En oo kerenny päivitellä blogia hetkeen.

Fallasten loppupläjäytykset meni rauhallisissa merkeissä. Kiertelin Caron kanssa tosi paljon kattelemassa eri Falloja ja yleistä menoa pitkin poikin kaupunkia. Cremá meni osittain vähän penkin alle. Ensin kateltiin yks pikkufallan poltto. Sitten Ayuntamienton pikkufallan poltto. Sen jälkeen oli ohjelmassa kaikkien muitten fallojen poltto paitsi Ayuntamienton. No valittiin sitten just se falla, minkä poltto oli yli tunnin myöhässä, joten ei keretty enää näkemään sitä Ayuntamienton fallan polttoa joka oli koko bileitten päätöstapahtuma. No ne niistä sitten, isot patsaat oli hetkessä vain tuhkakasoja. Pauke vaimenee, tai ainakin harvenee, Las Fallas 2007 on historiaa.

Tosi turvallisen olosta. On on.

Sin män muutama miljoona.

Tiistaina lähin aamulla dösällä Barcelonaan. Pojat oli ollu jo muutaman päivän sessioimassa Barcelonan kuuluisilla spoteilla, ja tiistaina munkin jalat oli jo siinä kunnossa että

kykenin yhtymään kyseisiin sessioihin. Barcessa skedeeminen on aina siistiä. Se on niin oma maailmansa. Ei sellasta vaan voi olla. Vanhat spotit on edelleen uskomattomia, ja uusia tulee koko ajan, miksei sama toimi Salossa?

Talvinen Plaza Catalunya. Iha rehellinen turistiotos. Eiku paisto kivasti arska illalla.

Kalle manuttelee Molinsil.

Mun matkamuisto-ollie Molinsilla.

Molinsin kurbi on melkosen pyöree jo. Jokunen graindi on taidettu siihen vuosien saatossa hypätä.

Päästiin sitten vetään perinteisten Parallelin, Molinsin ja Fondon lisäks myös aika paljon sellasia uudempia spotteja missä ei olla ennen oltukaan. Kaljaliuskat oli tosi jees, ja taas näkee leffoja uusin silmin kun näki niitä spotteja ite livenä. Paras fiilis jäi kyllä keinosesta Fondon rapuista, ja muutenkin kaikki sai aika paljon materiaalia nauhalle. Lauantaiaamu tuli aivan silmänräpäyksessä, ja silloin jo olikin kamat kasassa ja session's over. Pojat Suomeen ja meikäläinen bäkkiin Valenciaan. Kukaan ei ollut oikeen tyytyväinen tilanteeseen, mutta mulla oli siltikin varmaan kaikista helpointa.

Otin bussin himaan, ja tunsin itteni todella kipeäksi. Kurkkukipu oli jo orastanut edellisinä öinä, ja viimeinen yö oli kaikkea muuta kuin mukava. Epätavallisen kylmä ilma oli tietenkin vilustuttanut mut, eikä kolea kämppä yhtään auttanut asiaa. Tää päivä menikin sitten vaan kotona maaten. Kaupassakäyntikin oli aika uuvuttavaa. Huomenna onneksi vielä lepopäivä, vaikka olis kyl yks koulujuttu mikä pitäs olla jo tehtynä ja lähetettynäkin opettajalle. No mut mä meen espanjalaisen sanonnan mukaan: Älä tee tänään, jos voit tehä sen huomenna. Tos on ainoo huono puoli et sillä ei oikeen pääse velvotteista eroon, sillä voi ainoastaan pitkittää tuskaa.

Nyt pitää lepäillä ja parantua pian. Odotan myös kesäkelien lopullista läpimurtoa, joka ei sitten tapahtunutkaan tossa pari viikkoa sitten kun jo oli niin lämmintä. Nyt on jopa luvattu tänne sadetta, mikä on toteutuessaan sinänsä jo aika harvinaista. Pääsiäinen on myös tulossa, ja sen myötä kahden viikon loma. Ensi viikko on sentään normaalisti koulua, pitää kattoa kuinka monelta kurssilta oon jo tipahtanut kärryiltä viikon poissaolon jälkeen. Lyönpä nyt sitten jotaa fotojakin.

Kalle teki vaik mitä manuaaleja.

Jollain on menny ilmeisesti hermot ainaiseen kolinaan ja on tarttunut betonilaikkaan. Tohon ledgeen on sitten muuten tehty bluntti.

Toi auto painaa kilon.

Matkamuistoboordi.

Ja Kalle kuittas rösseleistä vauhdeista huolimati kauniin feeblen. Tohon spotille tuli myös Gailea Momolu samaan aikaan meijän kanssa. Pyöritteli hetken svits fronttislaidia, ei menny, ja lähti meneen. Rajuu.

Julle.

El monopatin = keitlauta.

Tää oli hyvä läppä. Otin Valenciasta viimisen ison pommin mukaan mikä jäi Fallaseilta, ja kokeiltiin sen tuhovoimaa Tuukan kengän sisällä. No eipä siitä paljoa jäljelle jäänyt!