Se video

Täsä tää ny sit on tää skeittipäivä Getafessa. Musa on kova espanjahitti joka soi taas radiossa useamman kerran kun ajeltiin. Ihan kauhee.

Madrid - Getafe

Saavuttii Madridin gettoon Getafeen sateisissa merkeissä maanantaina. Etittiin netistä katottujen ohjeitten mukaan se skedeparkki sieltä, ja kovin ois tehny mieli rullaamaan, mutta oli liian kosteeta. Sit päätettii että jätetää auto sinne, ja otetaa metro Madridin keskustaan ja ollaan siel yötä. Ja se tehtiin.

Madridista ei oo oikeen mitään sanottavaa. On se iso. Ja se on iso. Nyt on talvi, joten ei Retiron parkissa viihtyny ku kääntymässä käydä vaan. Sauhua sielt olis saanu kyl. Huan Karloksen kämppä oli iso, jos se nyt ees siel Palacio Realissa ikinä hengaa, emmätiä. Sit napattiin randomilla "hostelli" suht edullisesti ihan keskustasta. Se oli kämänen huone parisängyllä, mutta kyl se kelpas ihan hyvin.

Sitten tänään (eilen) tiistaina mentii metrolla takas Getafeen ja keli oli kuin olikin ennusteista huolimatta suotuisa, ja skedettiin koko päivä. Parkki oli paras betoniparkki missä oon rullannu. Aika uus, raksattu vissiin 2004.

Tälläne parkki, dimanddine.

Sit lähettii illan tullessa kotia kohti, ja täällä ollaan. Väsyttää. Meen nukkuun. Tein just videon juutuuppiin skeittipäivästä. Aika paljon painottu mun juttuihin, Marko ei jostaa syystä saanu oikee mitää aikaseks. Kivaa oli. Video tulee iha just.

Joku jossai.

Reaali palatsi.

Nopein sai leipäpalan Retiron puistossa.

Markon day in the life, dimanddist

Kuvattii Fugessa yks päivä Markon elämää, ja tällänen siit tuli, dimanddinen päivä.

Malaga Toledo

Ny ollaan Toledossa Hostellissa, lähettiin sittenkin Madridin suuntaan, mutta päivä suunniteltua myöhemmin. Syynä tähän oli sensaatio nimeltä lumisade Espanjassa. Tääl tuli aika reilusti lunta monessa osissa Espanjaa, monet tiet oli tukkeessa tossa loppuviikosta, joten ei me viititty ottaa turhia riskejä. Sunnuntaina oltii sitte menossa Malagaan skedeen, mut päähänpistona sitten päätettiinkin että lähetääs ajaan sinne Madridiin vaan. No sitten aateltiin että lähellä Madridia on sellanen siti ku Toledo, ni ajettii sit sinne yöks.

Tää on aika siistinnäkönen mesta, hirvee historiapläjäys. Ja sen tiiän et jossain tääl pitäs olla joku vanha akvedukti. Katotaa huomisen keli, ja sitte päätetää jatketaanko suoraan Madridin seudulle skedeen vai jäädääks viel ihmetteleen tänne hetkeks. Tääl ei tosiaan oo yhtään lunta, mutta tossa matkalla Granadan kohilla ja sitten tossa hieman ennen tätä Toledoa oli tien varsilla ja pelloilla oikeen kunnolla lunta. Oli hullua ajaa kesärenkailla lumivallien välissä. Tiet oli tosin täysin kuivia, tai korkeintaan hieman märkiä kun lumien sulamisvedet valu, mitään pakkasia kun ei ole, vaan plussaa. Lumi ei ollut yhtään uskottavaa. Se ei vaan sovi tänne maisemaan. Eihän tääl voi olla olla lunta.

Telkkarista tuli uutisissa hirveet hehkutukset miten lunta on tullu ties missä ties kuinka paljon, ja sielt tuli kaikenmaailman suoria reportaaseja jostaan lumen keskeltä. Bazan kaupungissa, Etelä-Espanjassa lähellä Granadaa oli satanu metri lunta, ja sielt tuli suoraa lähetystä missä joku reportteri kikkaili siel lumihangessa ja haastatteli ihmisiä. No sitten se kameramies kuvaili vähän ympäriinsä, ja näky miten lapset leikki lumisotaa ym.. No sit siin oli joku vanhahko parru ihan tohkeissaan esittelemässä kun se käveli polviaan myöten lumessa, ja se maa vietti vähän alaspäin siinä. No sitte se veti hirveet ryhät ja kieri siin hangessa miten sattuu, suorassa tv-lähetyksessä, ja meil oli hauskaa. Sit jotai pikkutyttöä haastateltiin kun se hypisteli ihmeissään lunta. Se ihmetteli et onpas se lumi kovaa, hän oli luullu et se ois pehmeempää. Ja kylmääkin se kuulemma oli. Hauska havainto myös kuinka espanjalaiset kävelee lumisateessa sateenvarjojen kanssa, en muista et oisin nähny vastaavaa Suomessa. Edes räntäsateessa harvoin? Korjatkaa jos muistan väärin.

Me jatketaa reissua viel keskiviikkoon asti, ja sit palataa todennäköisesti aurinkoiseen Valenciaan. Yheksän Formulatallia ajaa ti, ke ja to testejä Valencian radalla, joten torstaina varmaan mennään moikkaan Kimiä ja Heikkiä sinne! Molempien pitäs ajella siel sillon, Kimi nousee ekaa kertaa Ferrarin tän vuoden autoon.

PLN:llä oltiin tosiaan skedees, ja Marko teki enemmän tai vähemmän aidon bluntin kurbiin. Saatii me jopa jotai lainejakin kuvailtua.

Näit espanjalaisia sähköasennuksia on aina siisti ihmetellä, ja toihan toimi ihan normaalisti, eli ei vaadi toimenpiteitä.

Un día de mi vida

Tänää kuvattii Markon dei in the laiffi. Siit tuli tosi mielenkiintonen. Lähettii skeittaa eka tänne Fugeen ja sitten kävästiin viel tuolla Penaalin tienoilla. Aikasekssaaminen oli melko vähäistä, mut hauskaa oli kun Marko yritti kaikkensa että sais ees yhden tempun nauhalle joltain spotilta. Editetaan se pätkä tässä joskus kun keretään, ja se tulee sitten juutuuppiin nähtäväks. Huomenna on ehkä mun vuoro. Siit tulee un día de mi vida.

No en kai mä täs jaksa enempää sepittää, nyt taas nukkumaan välillä ja huomenna jatketaan Costa del Solin valloitusta. Ajellaan varmaan Malagaan skedeen Marinalle ja PLN:lle. On muuten hiukan erilaista kun on täällä auto käytössä, verrattuna siihen mitä se oli sillon viimeks kun piti aina kävellä joka paikkaan. Sillon käveltiin joka päivä tosi paljon ja se oli aina hirvee projekti lähteä jonnekki spotille. Nyt voidaan ajella just sinne minne halutaan, ainoona miinuksena tietty toi parkkeeraus, mutta kuitenkin, melko kätevää se on.

Illalla kävästiin vielä Marbellassa, kun jotkut meni sinne harrastamaan jotain ihme taistelulajia. Se on aika bling bling mesta. Ja siel on myös jotaa korruptiojuttuja ollu aikoinaan, ja viel nykyäänkin. Jotaa että isot herrat pimittää rahoja omiin taskuihis jne. Sairasta.

Tolla ledgellä kikkasin tollasen hyppyfiftarin siinä jossai välissä kun Marko haki jotaa isoa.

Marbellasta löyty ihan mäihällä aika dimanddine kinkkiledge.

Niin, mikä toi on. Eräästä vessasta toi löyty, oli pakko ottaa foto.

Mjalagas ollaan.

Ajeltii koko maanantaipäivä kahdesta eteenpäin, ja iltasella kympin aikoihin saavuttiin tutuille huudeille Fuengirolaan Malagan kainaloon.

Matkalla stopattiin Burger Kingissä, ja Markohan se läskinä otti tietty isoimman hampparin mitä löytyy, eli Tripla Whopperin. Se oli hyvin lihaisa. Kahden pihvin välissä yks pihvi, eikä mitää muuta. Vartti sen jälkeen Marko rupes vääntelehtimään pelkääjänpaikalla, ja pian oli pakko pysähtyy kun se jo puski ulos. Päihitti kuulemma Gigan 10-0. Terveisiä vaan Tuukalle, täällä odottaa uudet haasteet.

Näi hauskaa oli ajomatkal!

Leuat pois paikoiltaan että mahtuu suuhun.

Nähtii vahingos tollanen puuli autosta, ja olihan se pakko käydä tsekkaas. Mut se oliki rouheempi milt näytti. Ei pystyny mitää.

Tänää tiistaina oli sitten skeittipäivä. Lähettii Markon kanssa ajeleen ekana Benalmadenan parkkiin vähän tuntumaa ottamaan, ja siit jatkettiin Malagaan. Vihreet ditsit oli pahin pettymys vähään aikaan. Spotti oli rouhee ku mikä eikä siihen saanu mitää aikaseks. Tuuli ei yhtää auttanu asiaa. Ei kumpikaa saatu juurikaan mitään aikaseks, saatika nauhalle. Lähettii äkkiä pois, rantareileille. No niihin meni sit molemmat boordit tuttuun tapaan, ja vielä uskalsi koittaa nouslaidin kautta kruuksinkin. Ihan jees oli et sai et ees jotai päälle, kun oli niin rösselisti menny siihen asti.

No mentii sit siihen viereen Loc Nessin vesikäpeille, ja pyöräyteltii jotaa siin. No Marko lähti nollieflippii hakemaan, ja sehän tuli jo melekeen päälle, mut veteenhän se dekki sit tietty meni. No sit kuivattelun jälkeen uus yritys... ja kävi jotaan harvinaista. Markon trukin akseli katkes, ja rengas lensi jorpakkoon. "Eiköhän lähetä skeittikauppaa ettimään." "Joo, mää teen yhen keinosen ekana tosta käpistä."

No toka yritys tuli sitten päälle jotenkuten, mut rumat pannut siit vaan tuli. Ja kippas kappas, rädäri napsahti poikki! Se katkes niin väärästä kohdasta kuin mahollista. Ei oo varmaan koskaan katkennu siitä kohtaa. Ja viel flättikekkosessa.. ei tajua miten mahollista. Sen jälkeen sanoin että lähetään vaan sinne skedekauppaan.

Hyvä saldo yheltä spotilta.

Löyty sitte tosi siisti skedekauppa, mistä saatiin tarvitsemamme osat. Ja sit mentii Marinalle väsäämään. Siihen tuli sitte pällistelemään joku pulsu, joka alko enkuks heittään jotaan läppää. Sitte se kysy:
-Where are you from?
-From Finland
Ja siihen vastaus oli:
-Älä helevetti

Se pulsu oli aikamoinen mies. Joku eläkeläinen rekkakuski, joka oli tullu Espanjaan omatoimimatkailemaan. Se nukku kuulemma makuupussissa puistossa, ja ryyppäs joka päivä nelisen litraa viiniä. Kuulemma hänellä ei oo Suomessa mitään tekemistä, joten hän päätti lähtee reissaamaan. Mietti ekana menevänsä Hollantiin, mutta kun hänen pitää kuitenki saada ryypätäkin välillä eikä koko ajan polttaa pilveä, niin hän valitsi Espanjan.

Marinal väsäiltii pelivehkeitä kasaa.

Mut ei se pulsu turha jätkä ollu. Se autto Markoa saamaan katkenneen akselinpätkän pois rullasta minne se oli jumittunu. Sitte se kaiken jälkeen pyysi että oisko meillä heittää euroa kahviin, ja samantien myönsi että viiniinhän se tietenkin menisi eikä mihinkään kahviin. No Marko anto sille euron isosta avunannosta. Kyl suomalainen aina toista auttaa.

Työkaluna mun katkennu dekinpala, ja pulsun kynsisaksina käyttämät sivuleikkurit.

Bäk ty bäk

Bartseloonassa oli siistii. Markon Villen Annan ja Aintsin kämppä oli aikamoinen rottinkipieru, mutta hyvin se toimi. Käytii kattelee elämää Ramblalla ja sitten perjantaina skedeemässä. Ville ja Anna lähti lauantaina aamulla ruottin kautta takas Suomee kohti, ja me jatkettiin Markon ja Aintsin kanssa bussilla Valenciaan.

Taas muuttu suunnitelmat sellai, että huomenna lähetään kohti Malagaa. Edessä ois taas vaihteeks kymmenen päivän roadtrippi vuokra-autolla. Aintsilla on jotai tuttuja Fuengirolassa niin sielt pitäs löytyy jonkinlainen yöpaikka jokskin aikaa. Sitte katellaan Markon kanssa loppuviikon jälkeen minne päin suunnataa. Ehkä jopa Madridin seudun kautta takasin tänne ens viikon keskiviikoks. Sitte Marko jää viel viikoks tänne ennenku nappaa Ryhäairin Lontoon kautta takas Suomeen.

Sitte mun koulun olis jo määrä alkaa taas, joten kyl tää aika tässä aika siivillä menee. Roadtrippi on aina siistii, ja täl kertaa kun se on varmaan vähän enemmän skedepainotteinen, niin odotan innolla. Jälleen myös pitkästä aikaa mahollisuus olla hetki Suomessa, Fuengirolaan kun mennään. Ei muuta kun reissuhun taas.

Tässä maailman hauskin lelu.

Marko ja frontti pivotti feikkiin Barcen hämärtyvässä illassa.

Euroopan hienoin muna.

Me voy

Tänään on sitten Mercadotecnian tentti, johon en vieläkään oo hirveesti valmistautunut. Eihän sitä nyt ehi, kun on tärkeempääkin tekemistä, kuten päivittää blogia.

Sen jälkeen lähenkin näil näkymin käväseen Barcelonassa Salon poikia morottamassa. Sitten tullaan Markon kanssa tänne.

Belgian tytöt lähtee huomenna kotiin, ja uudet kämppikset on kuulemma kaks ranskalaista jätkää. En oo nähny niitä, mutta on kyllä pahat ennakkoluulot. En oo kuullu ranskalaisista keltään mitään hyvää, siis kämppiksinä. No toivotaan parasta. Niin ja mä saan vaihtaa huonetta. Vaihdan tohon mis on tollanen kerrossänky, et vieraitten majottaminen helpottuu ainakin hieman.

Eilen kävin noutamassa vihdoin ja viimein edellisen kämpän takuuvuokran. Tuli taas tosi helpottunut olo, ettei tarvi asua enää siellä. Huh.

Täs vielä kuva mun yhestä parhaimmasta joululahjasta. Oon saanu ton jo varmaan viis kertaa, ja ens vuonna on taas mun vuoro antaa toi Villelle! Se on sellanen juttu..

Gigaböhveli

Hesburger, Salo, Suomi Finland Finlandia, kesä 2006

Pakko viel dokumentoida tännekin mitä tapahtui tossa Suomen Salossa kun oltiin Hessun baarissa aterioimassa. Nälkä oli kova, joten piti kokeilla pistää hanttiin Gigalle joka oli juuri laskeutunut. Aterian alkuvaiheilla teräväkatseinen Tuukka kuitenkin maistoi ettei kaikki ollut ihan kohdillaan. Purilaistemme rasvapitoisuus oli niin alhainen, että jonkin oli pakko olla vialla. No tutkimusten jälkeen kävi ilmi, että niin paljon puhuttu pekonihan se oli mikä loisti poissaolollaan. Sitähän ei Tuukka helpolla sulattanut, henkilökunta sai heti kuulla tekemästään tuotantovirheestä, ja tylyn asiakaspalautteen pelossa leipoivat meille pikapikaa uudet Gigat, tällä kertaa pekonin kera. Kolmantena osapuolena mukana ollut Rane jäi tällä kertaa statistin rooliin, koska hänellä oli pekonisiivut heti alkuunsa kohdillaan.

Giga-ateria on oikeasti iso. Sen burgerin työstäminen kävisi vaikka peruskoulun päättötyöstä. Muutamalla haukulla sitä ei todellakaan kietaista huiviin, vaan kyseessä on pidempiaikainen pitkäjänteisyyttä vaativa projekti. Kaikki me saatiin se ateria kuitenkin alas, vaikka jalapenot puskivatkin välillä hikeä otsaan. No sittenhän oli jäljellä enää se toinen. Pitihän sitäkin nyt ainakin maistella, olis se tuhlausta heittää lähes kokonaista Gigaa roskiin. Siinä kun oltiin maisteltu puoleen väliin asti, niin alko tuleen absoluuttinen stoppipiste vastaan. Tukkakin jo luovutti ja läväytti sen majoneesia tursuavan purilaisen tarjottimelle luovutustappion merkiksi.

Siinä kuitenkin vielä nappasin muutaman haukun, joten kunnianhimoisen Tuukan oli pakko myös vielä jatkaa, kylhän hänen nyt aina on otettava se viiminen suupala! No yksi asia johti toiseen, ja pian oltiinkin niin pitkällä ettei hänellä ollut kertakaikkiaan muuta vaihtoehtoa kuin tuhota se Giga numero kaksi viimeistä suupalaa myöten. Ja siinä sitä sitten oltiin, jälleen yksi rasti ruutuun.

Jälkitunnelmat oli molemmilla hyvin limaiset. Heselimat puski kitalakeen, ja kehon rasvapitoisuus oli tuplaantunut. Kotiin mentyäni oli pakko ettiä Hesen sivuilta lisää tietoa tästä isosta kaverista. Hesen sivuilta löytyikin todella kätevä energialaskuri, jolla voi laskea minkätahansa aterian tai muun kombon energiamäärän, ja siitä tietysti näkee myös yksittäisten artikkelien kalorit. Listasin sitten Giga-aterian kahdella hampurilaisella, ja tulos oli enemmän kuin tyrmistyttävä!

Jo yksi Gigaburgeri pitää sisällään 5685Kj / 1356Kcal energiaa, sekä 93g rasvaa! Kelaa ottavas voipaketista sellanen sadan gramman siivu ja vetäseväs sen naamariin, ei tee ees pahaa. Tekeepäs. Ja sitten koko aterian energiamääräksi muodostui 13Mj / 1300Kcal! PAITSI kun muistin kuinka vastuullinen Tuukka oli ottaessaan juomaksi Cokis lightin! Näin ollen aterian energiamäärä tippuikin vaivaiseen 12,3Mj:een.

No eihän nämä energiamäärät mitään sano muille kuin naisille, joten piti vielä ottaa selvää, kuinka paljon se oikeasti sitten on. Löysin kätevän päivittäisen energiantarpeen laskurin, jolla jokainen voi laskea oman päivittäisen energiantarpeensa. Esimerkiksi itselleni sain energiantarpeen arvioksi n. 15Mj päivässä, mutta jos en liikkuisi lähes ollenkaan, se olisi vain noin 12Mj päivässä, eli yksi tällainen kahden Gigaböhvelin ateria riittäisi koko päiväksi!

Tässä hieman pohdittavaa ensi kerraksi kun menette Heseen syömään!

Giga ottaa helposti yliotteen taistelijasta väsytystekniikalla.

Mikä alkaa, loppuu

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että Suomenlomani päättyi ja on aika palata takaisin kotiin Espanjan Valenciaan jatkamaan yltiöahkeraa opiskelua, sekä muita oheistoimintoja siinä sivussa. Ei tunnu yhtään että olisin sinne menossa takaisin. En tiedä mistä johtuu, mutta ei tosiaan tunnu siltä. Kun tulin Suomeen, niin se ei tuntunut kovin oudolta, kuten odotinkin. Vois johtua siitä että oon jo kerran aiemmin kokenu kulttuurishokin palattuani Espanjasta, joten osasin jo sopeutumisen ja tiesin mitä odottaa.

Nyt on hauska mennä takaisin Valenciaan, koska tietää mitä siellä on, ja voi oikeastaan aloittaa uuden reissun, kaiken niinkuin alusta. Ja nyt kun on katellut kulunutta syksyä taaksepäin, osaa sen perusteella varautua, että ottaa kaiken mahdollisen irti, vielä kun se on mahdollista. Vuosi on pitkä aika etukäteen ajateltuna, mutta taaksepäin katsottuna se on aina todella lyhyt. Pitää siis pitää huoli siitä ettei jää liian monta asiaa sellai että niitä harmittelee jälkeenpäin miksi ne jäi tekemättä. Uskon että tuleva kevät on antoisa. Olis se ollu tosi ankeeta tulla sieltä nyt jo kokonaan pois, takas tänne kuraseen Suomeen.

Tosiaan, sen jälkeen kun kävin Helsingissä, aloin nimittää Suomea kuraseks paikaks, ja sitä se mun mielestä onkin, näin syyskelien aikaan ainakin. Helsingis oli kiva käydä, nyt kun sen näkee niin eri silmin kuin ennen. Ennen se oli lähes mahdoton ottaa millään tavalla haltuun valtavan ihmismäärän takia, nyt se tuntui juuri ihmisten takia mukavammalta ja kotoisammalta kuin ennen. Siellä jopa tuntu että siellä olis mahollista viihtyä, ja tällä hetkellä ajatus asumisesta Helsingissä ei kuulosta niin mahdottomalta mitä se oli esim. pari vuotta sitten kun hain kouluun Tampereelle, vaan sen takia etten halunnu pääkaupunkiseudulle.

Torstaina on mercadotecnian tentti, ja kolmen viikon loman aikana en tehnyt koulun eteen yhtään mitään. Aikaa kyllä oli, mutta ei vaan huvittanut yhtään. Minkäs siinä sitte tekee. Ei yhtää mitää.

Pahan päivän varalle, jos oikein ikävä iskee..

Talvi on täällä!

Se tuli kuin pikkulapsena. Aamulla heräsin ja katoin pihalle, ja pöllähdin kun näinkin harmaan sutun sijasta valkeaksi kuorrutetun talvisen maiseman! Siin piti hetki oikeen miettiä että onko tää nyt totta vai ei. Mut kyl se nyt toistaseks näyttää ihan lunta olevan. Ainakin hetken aikaa voidaan leikkiä talvea. Ja kuin sattuman kaupalla satuin juuri eilen kuvaamaan tosta pihalta maisemaa, joten toistin toimenpiteen ja tuloksena kaks kuvaa joissa on pienehkö kontrasti. Päivä eroa, ja maisema aikalailla erilainen.

Aatoksein Suomesta

Nyt oon ollu parisen viikkoa Suomessa, joten pieniä ajatelmia mitä se on nostanut pintaan.

Ihan päällimmäinen ajatus on, että on se Suomi vaan hieno maa. Tämä kaikesta tästä vesisateesta ja ikimarraskuusta huolimatta. Toinen ajatus onkin sitten se, että hulluksihan täällä tulee kun aina vaan sataa vettä ja on pimeetä, lumesta ei oo tietoakaan! Viikko vielä ja sitten takasin sinne lämpimään. Ei oikeen jaksais enää tätä keliä..

Suomenlomallani oon kerenny tehä ihan kivasti kaikkea mitä halusinkin, poislukien laskuhommat. Ihan ekana sauna oli se juttu, ja mikäs sen parempi ajankohta saunotella kuin joulu. Sitten joulun jälkeen pääsin kuin pääsinkin kuittaamaan pahat muistot Valencian muovilevyiltä, jäähallissa kävin laittaas lätkien muutamaan otteeseen. Sitten innostuttiin meneen avantoon. En oo monesti ennen ollu, mutta nyt sinne oli kyllä päästävä! Ja kyllä se tekee niin hyvää, että suosittelen kaikille jotka ei oo vielä kokeillu. Myös skedeemään on päässy Turun hallilla, ja vielä menossa.

Salo on kyllä aika pieni ja hiljanen kylä, se on tullu todettua, mutta siihen on niin tottunut kun oon koko ikäni asunut täällä. Ja kun pohjimmiltaan asiat on kuitenkin niin hyvin. Kaikilla on ruokaa ja yösija, kenenkään ei tarvi tuolla sateessa yrittää elellä pihalla. Man, this is Finland.

Viel uus viteo Turun hallilta:

Turussa hallisessioimassa

Käytiin Turus vähä keitlautailemassa ja kameralle tarttu pari kikkaa.

Hyvää uutta vuotta 2007!