Rasti ruutuun ja nosepressiä kehiin

Oon jo kertaalleen täällä ollessa yrittäny mennä laskemaan, huonolla menestyksellä. Sen jälkeen oon miettiny että kyl sitä pitäs päästä viel kokeilemaan täälläoloaikana miten laskeminen sujuu täällä etelässä.

No viime alkuviikosta mietittiin taas Tuomaksen kanssa että koska mennään laskemaan, ja heitettiin ilmaan että mentäs vaikka heti viikonloppuna. No se kuitenki unohtu, kunnes torstaina illalla ruvettiin tosissaan kelaamaan että miksei vaan lähettäs jonnekkin, kun kuitenkaan viikonloppuna ei tulis tehtyä mitään erikoista. No alko vaan olemaan vähän kiire, pitäs ottaa selvää mihin mentäs, varata kenties jonkinnäkönen kulkupeli, ja majoitustakin olis hyvä vähän etukäteen tsiikailla.

Alunperin mua kiinnosti Sierra Nevada, mutta siellä oli viikonloppuna jonkinsortin naisten maailmankapin skaba, ja olosuhteetkin näytti olevan kehnohkot sielläpäin, rinteistä kun olisi auki ehkä vain noin puolet. No pohjosessa on tosi paljon hiihtokeskuksia Pyreneillä. Meitä myös kiinnosti kääpiövaltio nimeltä Andorra, jossa on himoskompleksi nimeltä Grandvalira, Pyreneiden laajin hiihtokeskusalue. No tehtiin päätös että jos nyt vaan päästään matkaan, ni mennään sinne Andorraan.

Perjantaina aamulla en vielä tienny ollaanko me lähössä vai ei, mut autovaraus oli menny läpi, joten lähtö siitä tuli. Iltapäiväl kun tulin koulusta, pakkasin kamat äkkiä kasaan, ja lähettii samantien lentsikalle hakeen autoa.

Kesäkeli, ja jos vaikka laskemaan pääsis.

Saatii täl kertaa Foorti Focus neljäksi päiväksi hintaan 135e, sisältäen tankillisen bensaa ja ekstravakuutuksen mikä korvaa mm. myös renkaat ja lasit.

Automatka oli pitkä, koska me ei haluttu maksaa autopistasta Barcelonaan. Mentiin sitten pienempää normitietä aina Barcelonaan asti, ja siitä koitettiin löytää oikeeta reittiä sinne Andorraan päin. No ihan helpolla se ei löytyny, mut lopulta kuitenkin. Arveltiin etukäteen että sinne olis matkaa Valenciasta joku reilu 450km, mut mittariin kerty menomatkalla kuitenkin joku reilu kuussataa, hieman ylimäärästä siis.

Lähettiin joskus iltapäivällä viiden aikaan, ja yhen aikaan yöllä alettii lähestyä viimein Andorraa, ja alettiin ettiä yöpaikkaa. Löydettiin se yllättävän helposti, viimisestä kylästä ennen Andorraa, yhden tähden hotelli kohtuuhintaan, 25e yöstä per naama.

Kohti lumihuippuja.

Kohti Pyreneiden suurinta.

Näkymää Andorra La Vellasta.

Röökimainontaa, harvinaista.

Lauantaina oli aikanen herätys. Se on asia mikä ei normaalisti oo tapana onnistua täällä, ei kirveelläkään. Nyt ihme ja kumma oltiin ylhäällä jo puoli kasin aikoihin, ja suunnattiin kohti Andorran rajaa. Rajan ylitys ei ollut erikoinen. Ekalla kertaa kysyttiin passeja, minkä jälkeen niitä ei sitten kysyttykään enää.

Grandvaliran sektori nimeltä El Tarter löytyi helposti päätien varrelta. Mä vuokrasin kamat, ostettii liput, ja hypättii kondoolii. Olin niin innoissani että heikotti.

Wadappa.

Sitten uskomattomasta tuli viimein totta, ja laskettiin. Laskettiin aina niin kauan kun mestat oli auki. Aurinko paistoi, ja elämä hymyili. Välillä tosin lumisade keskeytti sessiot, sillä en omistanut laseja. Kun sitten laskettiin alas ettimään mulle laseja, niin aurinko alkoikin taas paistaa, eli kaikki meni tosi nappiin.

Päivän päätteksi paikat oli aika hyvin jumissa. Oon ennenkin todennut että lautailu oudokseltaan rasittaa outoja lihaksia, ja taas oli illalla niska ja kaula siinä kunnossa ettei jaksanut oikein päätä kannatella. Illalla käytii viel uudestaa Andorran keskustas, mut oltii sen verran myöhään, et kaikki kaupat meni just kiinni. Andorras on sairas shoppailukeskusta, minne moni menee pelkästään päivän reissulle shoppailemaan. Verottomana alueena suosittuja tuotteita on alkoholi, tupakka, parfyymit ja elektroniikka. Lisäksi tietenkin skimba- sekä lumilautailutuotteita myyviä liikkeitä on enemmän kuin tarpeeksi; melkein joka toinen liike on jonkin sortin talviurheiluvälinekauppa.

Toinen laskupäivä eli sunnuntai otettiin iisimmin. Heräiltiin vähän myöhemmin, ja rinteessä oltiin kahentoista aikoihin. Mentiin kokeilemaan toisia sektoreita, mm. Pas de la Casaa. Ilma oli huomattavasti huonompi mitä lauantaina, mutta satuttiinpa saamaan hissiliput halvalla tyypeiltä jotka lähti juuri sen takia pois rinteestä. Lasitkin oli pakko ostaa, sillä ilman niitä en olis tehny siel mäessä yhtään mitään. Laskupäivä ei lähtenyt käyntiin parhailla mahollisilla fiiliksillä, ja lisäksi ekan laskun jälkeen mun pohje sanoi ettei pysty enää laskemaan, niin paljon siihen koski edellisen päivän rasituksen jälkeen. Onneks se siitä kuitenkin vertyi vielä pelikuntoon.

Muutamien laskujen, jälkeen pidettiin paussia alhaalla, ja kelattiin että miten jatketaan. Oltiin jo melkeen luovuttamassa, mutta päätettiin silti vielä yrittää, ja se kyllä kannatti. Löydettiin pieni parkki, jota jäätii hetkeks hinkkailemaan. Se nostatti fiilikset kummasti, ja lumisadekin laantui. Siitä sitten vielä jatkettiin joillakin pitkillä laskuilla, ja päivä rupeskin oleen pulkassa. "Sepon ja Ismon offareitakin" tuli koluttua muutamaan otteeseen.

Nosepressiä.

Jotaa pientä kikkailua pressiin, ja rumat pannut.

Maanantaina käytiin vielä Andorrassa vähän shoppailemassa, ja sitten lähettii paluumatkalle kohti Valenciaa. Alkumatkasta oli uskomattomia maisemia, mutta joku on keksinyt ettei maisemia saa millään vangittua kameralle samanlaisina miltä ne livenä näyttää. Varsinkaan autosta ei oo mitään mahiksia saada mitään kuvia. Stopattiinkin sitten yhteen hienoon mestaan, josta kuva alla. Aurinko paistoi, ilma oli lämmin, oli tosi rauhallista, tuoksui jopa vähän metsä. Oi nättii.

Askel tuntemattomuuteen.

Matkalla törmättiin myös eräässä pienessä aavekylässä huvittavaan näkyyn jollasta ei ookaan ennen osunu kohalle, mahtoko olla myös viiminen kerta, voipi olla.

En oo ennen nähny.

Öraund the woorld

Laitoin tollasen kävijäkartan tohon sivun kylkeen. Siitä näkee mistä päin maailmaa ihmiset surffaa mun blogille. Toisen päivän jälkeen yllätyin, ku Suomen ja Espanjan lisäks siinä on täppiä aika mielenkiintosissa paikoissa. Tollane ois pitänykin laittaa heti alkuunsa, ties mihin mestoihin ois ilmestyny pallura vähän pidemmän ajan puitteissa.

Erilainen 2 euronen.

Tsykä

Ei menny ees kauaa et sain hankittua sen pyörän. Sellane lähemmäs puol vuotta. Nyt sit viimein mul on pyörä. Ja sekään ei oo ees mun, vaan se oli täällä kämpillä lojumassa käyttämättömänä. Nyt sain viimein korjattua etukumin, tai ostin kokonaan uuden sisäkumin, koska vika oli venttiilissä joka vuosi. Se oli ns. auton venttiili, jota ei voinu vaihtaa.

No sisäkumin sain Top Bici -nimisestä liikkeestä hintaan 3,80e, pumpun kinukkikaupasta neljällä eurolla, ja sitten piti vielä käydä ostamassa viila, kun totesin että uuden kumin venttiili ei mahtunukaan siitä vanteen reiästä. Onneks kiinalaiskaupasta saa ihan mitä vaan. Täällä oli yks lukko, ja ostin kinukista vielä pari lisää, täällä kun niitä pitää olla vähintään pari, jos haluaa että pyörästä on edes jotain jäljellä kun sen jättää parkkiin. Noin viiteentoista euron satsauksella sain ainakin toistaiseksi toimivan menopelin. Takajarrut ei kyl pelaa, mut ei sillä nii kovin kovaa pääsekään ettei pelkällä etujarrulla pärjäis. Jaloilla voi myös jarruttaa helposti.

Kyllä kannattikin panostaa sen verran. Oli niin siistiä rullailla koululle jossai kymmenes minuutis entisen 20-30 minuutin käppäilyn sijaan. Ainoo vaan että en luota hirveesti et toi pysyy kovin kauaa koossa toi pyörä, niin huonossa kuosissa se on. Mutta parempi se on kuin ei mitään.

Pahamaineisia kiinalaisia lukkoja. Noita paksuja on kaikilla, mut luin jonkun kokemuksista, että niihin ei kannattais luottaa, koska avaimet kuulemma toimii ristiin... vaikka on "High Security".

Siin se pyöränrotisko.

Las mandariinit

Las mandarinas.

Sanon sen kuvin

Vähäks aikaa on jääny toi kuvaaminen vähä syrjään. On mul se kamera yleensä mukana, mut ei vaan oo tullu mitää kuvattavaa, tai ei vaan oo ees yrittäny. No sitte yks kerta ku koulusta käppäilin himaa päin, ni aattelin, että nyt mä sitten kuvaan jotain, ihan sama mitä, vaik sitte risuja ja käpyjä. Vastaa ei kuitenkaa tullu käpyjä, mut tässä joitain otoksia mitä tuli räiskittyä. Enemmän tai vähemmän siistejä ne on mun mielestä.

Tolppei.

Koulu. Meen täst ohi aina ku lähen kotoota.

Zona peatonal.

Tää on ihan helmi.

Fotosoppi.

Penkki.

Mersu.

Vihree aita.

Valencian yks massiivisimmista kerrostaloista, mun mielest aika erikoinen arkkitehtuuriratkasu ja hyvin rumakin se on vielä.

Parkkeeraus.

Mulla kesti kauan ennenku tajusin että toi on ihan oikeesti toimiva tapa parkkeerata autot. Eli siis toiseen linjaan ku jätät autosi, niin renkaita ei todellakaan lukita käsijarrulla saatikka jättämällä vaihde silmään. Näin muut voivat työntää autosi pois tieltä, kun haluavat oman autonsa parkista pois. Esim. yöksi kun jätät autosi toiseen linjaan, niin aamulla se saattaa löytyä huomattavastikin eri paikasta mihin sen oot jättänyt, kun moni on työnnellyt sitä ees sun taas. Tässä kuvassa silmään pistää silti roskisten eteen parkkeeratut autot. Ne saattaa hyvinkin löytyä hinattuna varikolta seuraavana aamuna.

Kouluhommia

Koululla kävin taas ettimässä Economia Española y Regional -kurssia. Eilen meni niin hermot ku yritin taas kerran ettiä netistä sitä tietoa että missä toi kyseinen kurssi oikeen on. Ei millää löytyny. Moneen kertaan kelasin ja kelasin ja klikkailin aina vaa uudestaa ja uudestaa. Miten voi olla kaikki tehty noin vaikeeks. Ei tajua. No sitte ku sen viimein löysin, ni tulikin oikee onnistumisen tunne. Nyt ois taas askeleen lähempänä sitä, että oikeesti löytäs sinne luennolle oikeeseen aikaan oikeeseen paikkaan, vaikka olihan se vieläkin aika kaukana. Viel pitäs jaksaa herätä "aikasin", raahautuu yliopistolle, löytää se luokka, ja sitten vielä senkään jälkeen ei oo varmaa, että onnistuu. Näin lukukausien alussa kun on tapana että kun katot netistä että jonku kurssin pitäs alkaa tiettynä päivänä tietyssä paikassa, niin todennäkösesti siel ei oo siltikään ketään missään, eikä kukaan todellakaan tiedä mistään mitään, jos meet jostain kysymään.

Tänää pääsin sit mestoille, ja löysin loppujen lopuksi oikeen luokankin. Vähän myöhästyin, mut kuin ihmeen kaupalla siel oli oikee kurssi käynnissä. Niin ja tää luentoryhmä on enkuks. Vähän kyllä nihkeetä, kun mul on taas enkunkielisiä kursseja ihan liikaa. Ne vaan sattuu oleen sellasia sopivia, mitkä ehkä jopa saattas läpästäkin joskus. Täl hetkel on kolme enkuks ja kaks espanjaks mas espanjankurssi. Kattoo nyt tippuuko joku vielä matkan varrella pois.

Kysyin sit yhelt tyypilt siinä, et monesko luento tää ny on, ni se sano että toinen. Eli se kurssi oli alkanu tän viikon tiistaina, vaikka netin tietojen mukaan se ois pitäny olla alkanu jo siitä kaks viikkoa aiemmin. No onneks en ollu siel ettimässä vielä siihen aikaan. Parempi vaan odotella rauhassa ja mennä sitten joskus paikalle kun siellä ehkä jo joku on vaivautunut tulemaan pitään luentoja. Kurssin sisältö näytti mas o menos mielenkiintoselta. Sinänsä mielenkiintosta, et siin tosiaa käsitellää Espanjan talous- ynnä muita juttuja, ja vertaillaa niitä miten asiat on muissa maissa. Vaik ei mua ny ihan kauheesti toi taloushommatkaan sellai kiinnosta. Ei oikee tajua kaikkia juttuja, ku pohjalla on vaan tetapk, enkä oo koskaa seurannu itekseni mitää tollasia business-hommia.

Sit toiselle kurssille aukes tänää iltapäivällä harkkoihin ilmottautuminen, ja mä tietty nukuin pommiin. Ja toiseks, kun heräsin, koitin mennä sinne harkkailmottautumissivulle, ni eihän se toiminu. Arvelin että olin kopioinu sen osotteen väärin taululta, ja niinhän se olikin. Tovin googlailun jälkeen oikee sivu löyty, mut kuten arvata saattaa, peli oli jo menetetty. Sopivimmat ryhmät oli täynnä. No laitin itteni johonki jämäryhmään, mut eipä tuo kai haittaa, kun siellä voi käydä missä ryhmässä vaan jos on tilaa. Eka harkka tolla kurssilla käsittelee C-ohjelmoinnin alkeita. Luulis että siitä ainaki selviäis jotenkin, oonhan jo koodaillu C++:lla vähintään perusteet.

Nyt ois lukujärjestyksessä jopa jokaselle päivälle jotain. Kattoo nyt miten tää tästä kehittyy. Luulenpa vaan että kun kohta alkaa puskee rantakelejä niin koulussaistumismotivaatio ei välttämättä ainakaa nouse. Mut eipä täs oikeesti vieläkää mikää kovin tiukka aikataulu oo.

Huomenna kattomaan jos alkais espanjankurssi.

Sit parit hölmöhköt kuvat sielt sun täält.

Hölmön näkönen hamppari ruokapaikan valotaulussa.

Hölmö käännös kieltokyltissä.

Ei niin hölmö kadunnimi Malagassa.

Hispania

Rami kun se lähti tuossa jokin aika sitten niin sillä jäi käymättä tunteja tollasessa yksityisessä kielikolussa nimeltä Hispania. No hän sitten oli hyvin hyvämielinen ja myi mulle ylijääneet 50 tuntia, kun sellanenkin mahollisuus oli. Tänään olin sitten ekaa kertaa oppitunnilla.

Opetus tollasella oikeella kielikurssilla on ihan toisenlaista ku koulun kursseilla opiskelu. Tuolla kun on pienet ryhmät, max jotaa 10 ihmistä, ni se on paljon henkilökohtasempaa ja opettaja pystyy oikeesti keskittymään jokaseen henkilökohtasesti. Ihan jees oli, mukava mennä uudestaankin. Alan käymään ehkä noin kolme kertaa viikossa pari tuntia, ehkä enemmänkin, riippuu aikataulusta. Ainoo vaan et tonne ois pitäny mennä heti syksyllä, mut parempi se on nytkin ku millonkaan. Jos vaikka viel oppis jotenki tätä espanjan ihmeellistä kieltä.

Oi oi oi oi oi oi oii

Mikä ilon päivä! Näyttää siltä, että se koira on jossain! Ei ainakaan täällä enää. Toivottavasti pysyiskin poissa!

Kävin koulus kattomas yhellä luennolla, kurssi nimeltä Informatizacion Industrial. Se vaikutti jopa ihan ok kurssilta. Siinä käsiteltäis vähän sitä sun tätä tietotekniikan ja ohjelmoitavien systeemien välimaastosta, teollisuuden ja yritysten toiminnassa. Se jopa vois olla hieman kiinnostavaakin.

Tää on pankin sisäänkäynti. Ihme kapseli. Jotaa turvallisuusjuttuja vissiin, ettei ryöstäjät voi rynnätä suinpäin sisälle. Aika fiksua.

Bonanza

Tänää päätettii Tuomaksen kanssa että käydään tsekkaas joku ihme iso ostoskeskus jossain vähän kauempana keskustasta. Netistä löyty sitte tietoa kyseisestä Bonaire-nimisestä ostos- ja viihdekeskuksesta, joka sijaitsee lähellä lentokenttää. Sinne pääsee keltasella "MetroBus" -bussilla numero 160, joka lähtee bussiaseman läheltä, Nuevo Centron sekä Turian metropysäkin välittömästä läheisyydestä. Kyytiin voi myös hyppiä myöhemminkin, esim. Avenida del Cidiltä. Bussimatka otti melkeen kolme varttia, koska se kiertää Xirivellan ja Aldaian pueblojen kautta.

Bonairen sivut kertoivat että tää ostosparatiisi on levittäytynyt 100 futiskentän laajuiselle alueelle. Se käsittääkin sitten jo parkkipaikat ja kaikki, mutta on kyllä hyvin iso alue! Paikalle päästyämme joskus neljän aikaan, ensimmäinen homma oli että piti päästä syömään. Aamiaisen jäätyä välistä, ravintolaosion kakkoskerroksesta löytynyt seisova pöytä oli hyvä vaihtoehto. Ruoka oli vieläpä kiinalaista, joka on aina varmasti hyvää, missä ikinä sitten onkaan.

Pitkän syömissession jälkeen kierrettiin ympyränmuotoinen kauppakatu, ja todettiin että on se tosiaan iso paikka. Oikeen ostoskaupunki. Ja ihmisiäkin oli lauantaina lähtenyt aika paljon liikenteeseen. Shoppailemaan me ei oltu tultu, joten selvittiin aika helpolla, mutta jos sinne olis tosissaan tullut shoppausmeiningillä, niin aikaa olisi saanut kulumaan, ja paljon. No löytyi sitten PcCitystä jopa jotain ostettavaakin. Mestoilla on myös mm. keilarata ja pelihalli jossa voi plätkiä bilistä tai ilmakiekkoa, sekä tietysti leffateatteri, 18 salia.

Vaikka lähettiin ihan vaan kattomaan millanen mesta toi on, niin koko päivä siinä meni. Tosin myöhään me sinne vasta lähettiinkin. Kannattaa kyllä käydä tarkastamassa jos vaan mahollista, niin saa taas vähän mittakaavaa taas että mikä on iso ostoskeskus ja mikä ei.

Uudet kämppikset

Tammikuussa Belgian tytöt lähti kotio ja tilalle muutti pari ranskalaista hemmoa. Ne on onneks tähän mennes ainakin ollu ihan kunnollisia kämppiksiä. Mun ennakkoluulot tais olla turhia, tai sit vaan sattu tosi hyvä mäihä. Sit mun vuokrakin tippu kympillä, kun sovittiin että me jätkät käytetään yhtä kylppäriä ja Edurnelle jää toinen kokonaan itelleen, ja hän maksaa sitte vähä enemmän. Sain jopa aikaseks ja tein meijän käyttämään vessaan siivouslistan. Jos se vaik lähtis toimimaankin vielä. No sit se vessan ennestään jo hankala ovi päätti hajota vielä lisää, ja nyt sitä hädin tuskin enää saa kiinni. Ne saranat on niin muljahtaneet ympäri ettei se taho enää toimia niinku oven kuuluis. Ja siit lähtee aina hirvee meteli kun sen runnoo kiinni sen oven.

Sit vaihdoin huonetta tossa kun tytöt muutti pois. Nyt mul on ehkä ihan vähän isompi huone, ja mikä parasta, kerrossänky. Vieraat mahtuu paremmin nukkumaan, kun sänkypaikkoja on peräti kaksi. Muutenkin tää on iha ok huone, vaik ei paljoo kyl eroo entisestä.

Sitten ikävät asiat. Edurne, siis tuo mun espanjalainen naispuolinen kämppikseni, on hankkinut jostain katuojasta tai muualta jonkun koiranpennun, joka nykyään sitten on täällä meillä. En oo koskaan pitänyt eläimistä, eikä tää tapaus muuta asiaa ollenkaan eri suuntaan, päinvastoin. Se piski kun on pentu, niin se ei tosiaan osaa tehdä tarpeitaan ainoastaan ulos... ei, vaan se tekee tarpeensa juuri silloin kun siltä tuntuu, ja juuri sinne missä silloin sattuu olemaan. Tässä tapauksessa siis meijän kämpän lattialle, useimmiten keittiöön, minne Edurne sen telkiää öiksi.

Sellasta. Ekoina päivinä erehdyin käveleen sukkasillaan keittiöön, no se oli varmasti sitten sukat pesuun samantien. Nyt pitää aina kulkee varoen, hyppiä lammikoitten ja ripulikasojen yli. Aamulla kun menee jääkaapille, niin siellä on aina lattialla erittäin haisevia yllätyksiä. Koit siin sit jotaa ruokaa tehä ja syyä.

No kun Edurne kysy että häiritteekö mua se koira, ni sanoin että häiritsee. Ni se sano että no ehkä se ei tuu aina olemaan hänellä. Voin vaan toivoa että se häipyis pian se koira. En pidä erityisemmin eläimistä, ja täl hetkellä vihaan koiria. Voisin heittää sen piskin ikkunasta pihalle tuntematta minkäänlaista sääliä tai mitään muutakaan. En tajuu miks joku haluu sellasta pitää.

Voi kun ois jo keesää, huolet ois kaik pooissaa.

Ja niinhän se näköjään onkin! Huhhuh et arska lämmitti tänään lujaa!



Niin ja kävin koulullakin, kun piti olla EU-kurssin luento. No eihän siellä ketään näkynyt, mutta vahingossa menin vielä luokan ohi puol tuntia alkamisajankohdan jälkeen, ni joku proffa siel sitten oli just tullu mestoille. Ja se oli kuin olikin alottelemassa sitä kurssia mitä pitikin. No mutta paikalla ei ollut sitten mun lisäks muita kuin yks vaihtari, että aika heikko osanotto. Proffa sano sitten että eihän täs oo järkeä alottaa, katotaan ens viikolla uudestaan. Ja se oli sitten siinä. Toimii! Niinkuin aina ennenkin.

Fronttirokkilainit

Erittäin turhanpäivänen video Malagasta PLN:ltä. Se oli Markon idea.

Formula 1

Unohdin melkeen että oltiin me kattomassa niitä Formuloitakin tossa viime viikolla.

Kun saavuttiin paikalle niin kateltiin että onkohan tuo rataa kiertävä Ferrari nyt sitten Kimi vai Massa. No sitten se samantien hyyty sinne radanvarteen, ja Kimihän se oli tietenkin. Sen jälkee punasia autoja edusti vaan Massa.

Niistä autoista lähti aivan käsittämätön saundi. Pääsuoralla kolmeasataa ajettaessa se oli sellanen kimeä ujellus, ja sitten moottorijarrutuksissa hirveet rätinät ja paukkeet. Eli kokemus oli kyllä melkoinen.

Jo pelkkä tieto siitä että lähes koko Formulasirkus oli mestoilla nostatti hirveet fiilarit, ja vaikka kyseessä olikin vaan testit, niin siel oli porukkaa tosi paljon kattomassa. Ja siel se Alonsokin kierteli rataa uudenkarheella McLarenillaan. Ilma oli mitä loistavin joittenkin sateisten päivien jälkeen.

Ei voi muuta sanoa kuin että odotan innolla toukokuuta ja Barcelonan GP:tä.
Kuvista kokosin tollasen kollaasin, missä näkyy Kimin kohtalo. Yläkulman kuvassa on Massa. Radalla Kimi.

Pieni pala Formulasirkusta.

El Sueño del Morfeo

Näin unta jossa nousin metroon. Metro muistutti sisustukseltaan hyvin pitkälti Valencian metroa. Olin metron viimeisessä vaunussa, jossa oli erillinen lasiseinillä eristetty alue, joka tosin oli todella paljon isompi mitä oikeasti metroon mahtuisi. Seuranani oli joku henkilö, muistaakseni naispuolinen. Olin juuri menemäiselläni erikoiselle alueelle istumaan, kun käytävää pitkin asteli pelottavan näköinen iso kaljupäinen mies ja eleillään osoitti ettei mulla olis mitään asiaa mennä siihen osastoon istumaan, vaan se oli ikäänkuin varattu tietyille tyypeille, joihin tämä punttisika kuului. Hänen perässään sinne asteli vielä joku naispuolinen henkilö, joka ilmeisesti kuului myös piireihin.

Tilanne oli koominen, purskahtelin nauruun ja pidättelin repeämistä, ja jatkoin normivaunuun istumaan, seuralaiseni seurasi perässä. Istahdin neljänistuttavaan väliin, ja huomasin kuinka tämä iso pelottava äijä oli ilmeisesti huomannut minun nauravan sille. Pelkäsin että se tulee ja tekee mulle pahaa. Suljin silmät ja nojasin taaksepäin.

Sauraavaksi tunsin iskun joka kohdistui koko kroppaani. Taju meni kankaalle, ainakin osittain. Säpsähtelin. Havahduin puoliksi hereille, ja tää äijähän se siinä sitten mua kuritti. Potkin vastaan. Tilanne ohi.

Katon peiliin. -Voi ei! Etuhammas lohjennut. Tää äijä saa vielä maksaa! En haluu hammaslääkäriin. Näytän hammasta muutamille tyypeille, kavereita. Yhtäkkiä purasen hampaat yhteen, ja siinä samassa lähes kaikki hampaat lähtee pitkän limasen juuren kera irti, ja pärskähdän niin että hampaita lentää lattialle. Tunnen suussani vain limaisia ikenenkrämmäleitä, ja koitan olla nielemättä ja tukehtumatta irtonaisiin hampaisiin joita mulla on suu täynnä. Se naispuolinen alkaa kerätä niitä hampaita lattialta ja laittaa ne lasiin.

Pyydän apua että joku soittaisi hammaslääkärille, kun en ite pysty, suu kun on täynnä hampaita, enkä pysty puhumaan. Se joku soittaa. Puhuu ja selittää tilanteen. Mä syljeskelen hampaita pitkine limaisine juurineen, sekä meinaan tukehtua niihin. Kaivan välillä sormin niitä kurkusta kun ne on siellä poikittain.

Sitten heräsin oikeesti täältä kämpiltä, omasta sängystä. Mul oli suu aivan täynnä sylkeä, sellai et ois pystyny purskuttelemaan. Olin tosi pöllähtänyt, eli hämilläni, mutta loppupeleissä helpotus oli suuri.

Nään paljon unia, ja muistankin niitä aika paljon aina herätessäni. Joskus kirjotin jotaa ylöskin. Pitäs varmaa taas alkaa, tulee niin sairaita juttuja. Ekana yönä kun olin täällä hostellissa yötä, niin näin unta espanjaks, mut sen jälkeen en oo vissiin nähny, edes dubattuna. En yhtää ihmettelekään, nii pal täs on pelkkää suomea tullu puhuttua.

Vaai et kouluun pitäs mennä

Marko pakkas kamas tänää aamusella ja lähti Ryanairilla samoamaan kohti kirpeenoloisia kelejä sinne pohjooseen. Nyt näyttää tosiaan että ne talvikelit ovat viimein sellaset kuin pitääkin siellä Suomessa. Katoin ennusteita, niin parhaimmillaan jonnekki Rovaniemelle ennusteltiin pohjalukemiksi -39 astetta! Se on jo aika vähän. Lämpötilaero Valencian päivälämpöihin on noin vaivaiset 55 astetta ja risat, aikamoista. Vähän harmi kun sillon joulun aikaan oli niin lässyt kelit kun olin Suomessa. Odotin et oisin saanu kokee hieman sitä arktisuutta, mut se tais jäädä ens talveen.

Ja taas kun saatoin Markoa kotimatkalle, niin iski hirvee Suomikaipuu. Sitä kelaa et on se vaan siisti mesta se Suomi, vaikkei siel mitään olekaan. Ja vaik siit ei oo pitkästi kun siellä olin, niin nyt jo nousee fiilarit kun miettii et pääsis Suomes käymää. No sitten lentokentällä iski myös sellanen fiilis että sitä pitää kyllä lähtee ihan just käymää taas jossai muualla. Joku uus maa ja uus kaupunki ois kiva käydä kattomassa. Pitää alkaa väsään jotaa reissua taas. Nyt kun on oppinu lähtemäänkin, ja on hyvät mahollisuudet, ni pitää sitä käyttää hyväks.

Koulu olis niinkun alkanu eilisestä lähtien, mutta viel ei oo paljoo hajua että mille kursseille sitä lähtis kattelemaan. Espanjankurssille menen, kun kerran sellaseen on mahollisuus. Taso ois jo nelonen, eli B2 (tasot ovat: A1,A2,B1,B2,C1,C2) mutta opettaja tulee vissiin olemaan sama kuin tossa syksyn kurssilla, eli en odota kovin paljoa siitä kurssista. Lisäks pitää varmaan mennä kattomaan se paljon puhuttu EU-kurssi, minkä melkeen jokanen entinen vaihtari on kertonu käyneensä täällä ollessaan. Miten voisin olla erilainen ja olla käymättä sitä? Sitten pitäs viel keksiä joitain muitakin kursseja ainakin näin aluksi, mistä vois sitten valita ne mitkä yrittäs vetää loppuun asti.

Tääl on tollasia hienoja taideteoksia. Aika siisti replica jenkkien Love-parkin monumentista. (Love-parkki on siis ennenkaikkea kuuluisa skeittispotti.)

Ja sama Love espanjaks.

Tää kuuluisa manuspotti on "pilattu", eli nyt siihen pysty itekin tekeen jotaan kun se käpi oli vedetty umpeen.

Taas lisää videoo

Täst onki tullu ihan videoblogi. Ja samaa rataa jatkuu. Editattii kaikist Malagareissun matskuista kiva pätkä. Myös Barcesta jotain matskua.

Haaveunia, sueños con la nieve

Ei tää liity mitenkää mihinkään, mutta täs on tällänen laskupläjäys viime talvelta. Jotaan säätöä mitä paris päiväs sai aikaseks tuol Sappeen ja Hervannan mäissä. Vähän tekis kyl mieli taas koittaa tuotakin lajia.

Nosebonk

Oltii skedees ja vedin nosebonkin. Marko nappas fotiton.