Näin unta jossa nousin metroon. Metro muistutti sisustukseltaan hyvin pitkälti Valencian metroa. Olin metron viimeisessä vaunussa, jossa oli erillinen lasiseinillä eristetty alue, joka tosin oli todella paljon isompi mitä oikeasti metroon mahtuisi. Seuranani oli joku henkilö, muistaakseni naispuolinen. Olin juuri menemäiselläni erikoiselle alueelle istumaan, kun käytävää pitkin asteli pelottavan näköinen iso kaljupäinen mies ja eleillään osoitti ettei mulla olis mitään asiaa mennä siihen osastoon istumaan, vaan se oli ikäänkuin varattu tietyille tyypeille, joihin tämä punttisika kuului. Hänen perässään sinne asteli vielä joku naispuolinen henkilö, joka ilmeisesti kuului myös piireihin.
Tilanne oli koominen, purskahtelin nauruun ja pidättelin repeämistä, ja jatkoin normivaunuun istumaan, seuralaiseni seurasi perässä. Istahdin neljänistuttavaan väliin, ja huomasin kuinka tämä iso pelottava äijä oli ilmeisesti huomannut minun nauravan sille. Pelkäsin että se tulee ja tekee mulle pahaa. Suljin silmät ja nojasin taaksepäin.
Sauraavaksi tunsin iskun joka kohdistui koko kroppaani. Taju meni kankaalle, ainakin osittain. Säpsähtelin. Havahduin puoliksi hereille, ja tää äijähän se siinä sitten mua kuritti. Potkin vastaan. Tilanne ohi.
Katon peiliin. -Voi ei! Etuhammas lohjennut. Tää äijä saa vielä maksaa! En haluu hammaslääkäriin. Näytän hammasta muutamille tyypeille, kavereita. Yhtäkkiä purasen hampaat yhteen, ja siinä samassa lähes kaikki hampaat lähtee pitkän limasen juuren kera irti, ja pärskähdän niin että hampaita lentää lattialle. Tunnen suussani vain limaisia ikenenkrämmäleitä, ja koitan olla nielemättä ja tukehtumatta irtonaisiin hampaisiin joita mulla on suu täynnä. Se naispuolinen alkaa kerätä niitä hampaita lattialta ja laittaa ne lasiin.
Pyydän apua että joku soittaisi hammaslääkärille, kun en ite pysty, suu kun on täynnä hampaita, enkä pysty puhumaan. Se joku soittaa. Puhuu ja selittää tilanteen. Mä syljeskelen hampaita pitkine limaisine juurineen, sekä meinaan tukehtua niihin. Kaivan välillä sormin niitä kurkusta kun ne on siellä poikittain.
Sitten heräsin oikeesti täältä kämpiltä, omasta sängystä. Mul oli suu aivan täynnä sylkeä, sellai et ois pystyny purskuttelemaan. Olin tosi pöllähtänyt, eli hämilläni, mutta loppupeleissä helpotus oli suuri.
Nään paljon unia, ja muistankin niitä aika paljon aina herätessäni. Joskus kirjotin jotaa ylöskin. Pitäs varmaa taas alkaa, tulee niin sairaita juttuja. Ekana yönä kun olin täällä hostellissa yötä, niin näin unta espanjaks, mut sen jälkeen en oo vissiin nähny, edes dubattuna. En yhtää ihmettelekään, nii pal täs on pelkkää suomea tullu puhuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti