Tammikuussa Belgian tytöt lähti kotio ja tilalle muutti pari ranskalaista hemmoa. Ne on onneks tähän mennes ainakin ollu ihan kunnollisia kämppiksiä. Mun ennakkoluulot tais olla turhia, tai sit vaan sattu tosi hyvä mäihä. Sit mun vuokrakin tippu kympillä, kun sovittiin että me jätkät käytetään yhtä kylppäriä ja Edurnelle jää toinen kokonaan itelleen, ja hän maksaa sitte vähä enemmän. Sain jopa aikaseks ja tein meijän käyttämään vessaan siivouslistan. Jos se vaik lähtis toimimaankin vielä. No sit se vessan ennestään jo hankala ovi päätti hajota vielä lisää, ja nyt sitä hädin tuskin enää saa kiinni. Ne saranat on niin muljahtaneet ympäri ettei se taho enää toimia niinku oven kuuluis. Ja siit lähtee aina hirvee meteli kun sen runnoo kiinni sen oven.
Sit vaihdoin huonetta tossa kun tytöt muutti pois. Nyt mul on ehkä ihan vähän isompi huone, ja mikä parasta, kerrossänky. Vieraat mahtuu paremmin nukkumaan, kun sänkypaikkoja on peräti kaksi. Muutenkin tää on iha ok huone, vaik ei paljoo kyl eroo entisestä.
Sitten ikävät asiat. Edurne, siis tuo mun espanjalainen naispuolinen kämppikseni, on hankkinut jostain katuojasta tai muualta jonkun koiranpennun, joka nykyään sitten on täällä meillä. En oo koskaan pitänyt eläimistä, eikä tää tapaus muuta asiaa ollenkaan eri suuntaan, päinvastoin. Se piski kun on pentu, niin se ei tosiaan osaa tehdä tarpeitaan ainoastaan ulos... ei, vaan se tekee tarpeensa juuri silloin kun siltä tuntuu, ja juuri sinne missä silloin sattuu olemaan. Tässä tapauksessa siis meijän kämpän lattialle, useimmiten keittiöön, minne Edurne sen telkiää öiksi.
Sellasta. Ekoina päivinä erehdyin käveleen sukkasillaan keittiöön, no se oli varmasti sitten sukat pesuun samantien. Nyt pitää aina kulkee varoen, hyppiä lammikoitten ja ripulikasojen yli. Aamulla kun menee jääkaapille, niin siellä on aina lattialla erittäin haisevia yllätyksiä. Koit siin sit jotaa ruokaa tehä ja syyä.
No kun Edurne kysy että häiritteekö mua se koira, ni sanoin että häiritsee. Ni se sano että no ehkä se ei tuu aina olemaan hänellä. Voin vaan toivoa että se häipyis pian se koira. En pidä erityisemmin eläimistä, ja täl hetkellä vihaan koiria. Voisin heittää sen piskin ikkunasta pihalle tuntematta minkäänlaista sääliä tai mitään muutakaan. En tajuu miks joku haluu sellasta pitää.
2 kommenttia:
Make Make hyi sua... koirathan on parhaita ihmisten ystäviä!! Niin söpöjä ja lutusia.. kyl sä viel joskus tajuut niitten ihanuuden...(toivottavast) t:systeri :)
En tajua enkä haluakaan tajuta. Niin kauan on ok kun niistä ei aiheudu haittaa. Ja harvoin se niin on jos on eläin talossa.
Lähetä kommentti