Asia joka ei ole suomalaisille alunperin tuttu on kerjäläiset. Kyseessä ei ole myöskään mikään helppo juttu. Nyt ihan viimepäivinä ollaan pohdiskeltu yhessä Senjan kanssa asiaa, ja se onki herättänyt mielenkiintosia näkökulmia.
Tähän asti oon suhtautunut todella välinpitämättömästi kerjäläisiin. Ne on lähinnä ärsyttänyt, ja joku saattaa vielä muistaa syksyltä tarinan kun kerjäävä mummo varasti multa hampurilaisen Burger Kingissä. Mutta nyt Senja on avannut mun mieltä sen verran, että suhtautumiseni on hieman jopa muuttunut.
Kelatkaa kuinka paljon meillä on rahaa. Me maksetaan joka kuukausi muutama satanen vuokraa, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Me syödään joka kuukausi vähintään parilla huntilla, varmaan enemmälläkin. Ku mä meen kauppaan, mun ei tarvi ikinä laskea että onko mulla varaa johonkin vai ei. Mä otan just kaiken mitä ikinä haluan. Tottakai katon hintoja ja ihan luonnollisestikin pyrin edulliseen ostoskoriin, mutta pointti on siinä että periaatteessa mä voin ostaa kaikkea sitä mitä vaan tekee mieli. Koskaan ei oo tarvinu mennä nälkäsenä nukkumaan sen takia ettei olis ruokaa, korkeintaan en oo kerenny käymään kaupassa hakemassa sitä.
"Pakollisten" menojen lisäks me ostetaan ja tehään paljon kaikkea kivaa, mikä usein maksaa, joskus vain vähän, joskus todella paljon. Ja silti me voidaan vaan edelleen jatkaa samaa rataa, ostaa kaupasta just sitä mikä vaikuttaa kivalta ja mitä sattuu tekemään mieli.
Kaiken tän jälkeen kadulla joku pyytää sulta euroa, ja sä et anna. Sä et anna koska sua ärsyttää likaiset haisevat ihmiset jotka kerjää rahaa. Sä kelaat että sä oot ite omas rahas ansainnu työllä, menis toikin töihin ja tienais ite omat rahas. Sä myös aattelet että ei se mitään auta vaikka antaisinkin, huomenna se on kuitenkin vielä tossa samassa paikassa kerjäämässä lisää. Et myöskään anna sen takia, koska luulet että se vaan menee ostamaan viinaa sillä rahalla.
Tänään oltiin biitsillä, ja siel oli sitten sellanen koditon nainen koiransa kanssa. Se oli sama muija jota näin syksyllä ja talvella useasti vanhan kämpän suunnalla, siellä se kerjäs Mercadonan edessä ja nukku pankkiautomaattikopissa koiriensa kanssa. Kello alko lähestyy jo seittemää, ja väki oli jo vähentynyt biitsiltä. Oltiin mekin sitten siinä lähtöä tekemässä, kun tää nainen tuli kyselemään että osataanko sitä espanjaa. No sitä osattiin, ja kävi ilmi että rahaahan se yllättäen halusi. Euroa pyyteli, kun pitäs ruokaa saada. Mitään ei ollut syönyt koko päivänä kuulemma. Vähän siinä sitten nihkeilin kuten aina ennenkin näissä tilanteissa. Jotenkin sitä on vaikea lähteä mitään myöntymään. Samat edellämainitsemani kieltäytymisen (teko)syyt ne vaan tulee mieleen.
Muistin sitten että mulla oli kylmäkassissa ylijääneet hedelmät joita ei jaksettu ite syödä. No tarjosin mieluummin sille niitä, ja kyllähän se kovin mielellään otti yhen banaanin ja omenan vastaan, mutta kyseli vielä etteikö sitä rahaa heruisi. Sanoin että ei nyt kyllä tipu.
Sitte se meni mutustelemaan niitä hedelmiä, tais antaa koiralleenkin palan ja musta oli ihan siistiä auttaa noin konkreettisesti antamalla ruokaa ennemmin kuin rahaa. Sitte alko kyllä vähän mietityttää että eikö mulla oikeasti ollut varaa antaa sille sitä euroa. Katoin lompakkoa ja siellä oli kasa epämääräsiä pikkuhiluja, yhteensä ehkä just joku reilu euro. Niillä hiluilla en juurikaan mitään tekisi, ja mitä menettäisin jos antaisin ne pois? Tää nainen oli myös pyytänyt hyvin kohteliaasti, ja oikein eritteli että mihin se raha olisi menossa: se sano oikeen jonku syötävän minkä se ostaisi, en kylläkään tajunnut mikä se oli. Niinpä huitelin vielä muijalle että tuuppahan tänne, mulla on sulle kourallinen rahaa.
Oikeesti, kuinka monta kertaa mun pitäs antaa kerjäläiselle euro kun se sitä pyytää, että se alkais vaikuttamaan mun omaan elämääni jotenkin? Kuinka moni kehtaa kerjätä vaikkei oikeasti olisikaan tarvetta? Ja jos nyt vippaat sen euron, niin kuinka helposti sen voit "säästää" takaisin omista mukavuuksistasi: jätät kupin kahvia juomatta tai jätskin syömättä.
Meillä on niin paljon makkaraa leivän päällä, että hyvä kun mahtuu leipä enää ees suuhun. Mä uskon että vähin mitä me voidaan tehä on antaa paljostamme kun joku sitä pyytää.
4 kommenttia:
Aamuinen kommenttini katosi varmaan Saksan yllä, tässä uusi:
Koskettava kuva !
Varmaan suomalaiselle sykähdyttävää ja aiheuttaa keskustelua omantunnon kanssa.
Eikö ole sosiaaliturvaa - ei kai riittävää ja kaikille kun on nukuttava ulkona ja alistuttava kerjäämiseen.
Hei. Aihe on semmoinen että pakko taas kommentoida täältä Parseloonan päästä. Olen kelaillut aika pitkälti samoja juttuja, sillä myös täällä kerjäläisiä on suomalaiseen silmään todella paljon (kuten varmasti tiedätkin) ja jonkun kerran olen jonkun lantin antanutkin. Ongelmalliselta tuntuu lähinnä se, että käsittääkseni ainakin täällä kerjääminen liittyy vähän kaikenlaiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen (kuten myös mm. kaikenlainen kaupustelu, laukut, dvd:t jne), joten mistä sitä sitten tietää, että pannoset menevät oikeaan tarpeeseen, eivätkä sellaisiin taskuihin, jotka haluavat hyötyä laittomien siirtolaisten ym. kurjuudesta. Lisäksi lastensa kanssa kerjäävät romanialaisnaiset tapaavat napata mukaansa vähän niille kuulumattomia tavaroita, mikä nyt vaan ärsyttää tällaista rehellisyyteen tottunutta suomalaista yhä.
Tää on kyllä niin hankala asia että pitänee väsätä asiasta oma merkintä eikä tukkia sun kommenttilootaa.
Helsingissäkin ihan kuukaudessa ilmestyi katukuvaan ihan oikeita kerjäläisiä, jotka vain istuivat kadun varressa muki kädessään. (Liekö Euroviisujen lieveilmiöitä?) Ennen oli vain näitä laitapuolen kulkijoita, jotka örisee, että heitä kuule euro...
Helsingin spurgut on siitä mukavia, että kun ne tulee pyytämään euroa, sen tietää, että se menee lyhentämättömänä diakoniatyöhön.
Itte olen usein ajatellut, että mun budjettiani euro ei kaada, mutta jonkun toisen se saattaa saada onnelliseksi.
Hienoa että herättää keskustelua.
Vaikeaa on tosiaan just tollasten kaiken feikkikerjäläisten ja muun takia. Yhtä oikeaa vastausta ei varmaan ole miten tulee toimia, jokainen omalla tavallaan minkä tuntee hyväksi, jos ylipäätään mitään tuntee.
Lähetä kommentti