Vieraita ja matkailua

Niina ja Ansku oli tosiaan käymässä. Olivat ensin Barcelonassa ja tulivat sitten tänne. Täällä oltiin reilu päivä, ja sitten lähettii katteleen lähiseutua autoilureissun muodossa. Lähettiin ajeleen sitten kohti Etelää, ilman mitään sen kummempia päämääriä. Ajettiin rantaa pitkin, ja stopattiin kun siltä tuntui. Lähtiessä ilma oli hieman sateisen olonen, ja tipautteli sillon tällön pisaroita, tosin tarpeeks lämmin kyl oli.

Hetken päästä sitten arska päätti alkaa paistaa, ja me stopattiin sitten heti ekaa kertaa biitsille pieneen kylään, joka näytti siltä että siellä on kesällä jonkinlaista turismia. Nyt siel näky parit svedut ja venakot eikä juuri muita meidän lisäksi. Aurinko paahto hetken tosi kuumana, mut sit se kuitenkin vetäyty pilvien taakse. Pilvienkin takaa se hohkas tosi kuumana ja tunsi oikeen miten se säteili iholle. Hetken pilvenoton jälkeen oli sitten aika jatkaa matkaa.

Ajettiin sitten kohti Deniaa, ja matkalla stopattiin Olivan kohalla. Tarkotus oli mennä ajaan kartingia, mut se jäi sittenkin vain minigolfin pelaamiseen. 15 eurolla ois päässy 8 minuutiks ajamaan, joten pitkän ja vaikean harkinnan jälkeen se jäi ensi kertaan. Minigolf oli kyllä sekin ihan hienoa, radat oli suhteellisen siistejä ja melkein kunnossa. Eräällä reiällä pallon eteen osui valtava heinäsirkka, toisella sarjakuvamaisen stereotyyppinen komea etana.

Reikä 16.

Etana näytti ne sarvensa.

Kun olin hakannut tytöt minigolfissa, jatkettiin kohti Deniaa. Deniasta oon kuullu ainoastaan että siellä pääsee surfaamaan. No surffista ei ollut kyllä tietoakaan, mutta muuten oli tosi mukava mesta. Kaupunki yllätti "suuruudellaan", ollen kuitenkin samalla viihtyisän rauhallinen. Biitsi löytyi, sekä ostoskatu kauppoineen. Joku linnake siellä myös oli, mutta olipahan kiinni, ei päästy. Biitsipiknikin ja shoppailukierroksen jälkeen alko päivä jo tulla päätökseensä, joten lähettiin viel ajamaan. Matkalla hyvin pian kuitenkin päätettiin että nyt ois aika ettiä majotus. Pysättiin heti ekaan hostelliin mikä tuli vastaan hyvin pian, ja otettiin sieltä viiminen vapaa huone kahden äijän nenän edestä. Hostellin pappa kirjotteli mun ajokortista joku reilu viis minuuttia tietoja ylös, ja lopputulos oli todellakin hilpeyttä herättävä:

Hostellin isäntä täytti lapun 11 kohdasta jopa 7 päin mäntyä. Hämmästyin kun sain tietää että synnyn vasta vuonna 2054 Salon poliisilaitoksella. Viimeinen monivalinta meni siksi väärin, että kun näin papan ruksineen kaikki kohdat, niin kysyin yllättyneenä että "Ai aamupala kuuluu hintaan?", vastaus oli että eipäs kuulu! Totuus taisi siis olla ettei se papparainen tajunnut mitä tuo monivalintaruksiminen edusti.

No tärkeintä ehdottomasti oli että saatiin katto pään päälle, ja sängyt allemme. Huone oli hintaisekseen ihan hyvä.

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena, ja siitä tulikin meidän biitsipäivä. Suunnattiin Benitachell-nimiseen kylään, sillä oon kuullut että siellä on sellaiset rantakalliot joista voi hyppiä mereen. Hyppimään en nyt välttämättä halunnut, mutta ainakin paikka olisi kiva nähdä. Löydettiin sitten ensin hieno vuorenhuippu hulppeine näkymineen, ja sen jälkeen ranta kallioineen. Hyppypaikasta ei ollut hajua, mutta luulen että ainakin tosi lähellä me oltiin. Ehkä sen kerkee vielä joku toinen kerta toteamaan. Ranta oli erilainen mihin on tottunut: hiekka ei todellakaan ollut hienoa, päinvastoin, isoa murkulakiveä koko ranta. Sellasta pyöreetä mukulaa. Oli todella hienoa vaihtelua perinteiseen, ja rantakalliot muodosti tosi siistin maiseman.

Rantavahti.

Posse.

Murkularanta.

Tein levytyssopimuksen.

Tyhmemmätkin/ranskalaisetkin tajuaa/luulis tajuavan.

Tää on ny sitä zona peligrosaa. Luolamainen juttu.

Piti sitä välillä vähän rentoutuakin.

Marketin nakkihylly oli täytetty turisteja silmällä pitäen.

Maistettiin inkivääriolut-limsaa ekaa kertaa. Eipä kovin kummosta. Eikä kovin paikallista.

Biitsiltä matka jatkui kohti Benidormia. Benidorm on varsinainen turistirysä, mutta ihan vielä ei rantakausi oo päässy alkamaan. Benidormissa on myös huvipuisto Terramitica sekä eläinpuisto Terra Natura tai jotain. Tultiin vähän liian myöhään, ja puistoihin jäi menemättä.

Keskusta käytiin kattelemassa, ja turistikrääsäähän siellä myytiin, ja kaikesta paistoi läpi se turismi mikä siellä on.

Benidorm.

Illan tullen lähettiin ajeleen kohti sisämaata, suuntana Alcoy. Muutamaan kertaan eestaas hinkattuamme löydettiin oikeelle tielle, ja päästiin maistamaan vuoristotien ihanuutta. Matkaa ei ollut kuin viitisenkymmentä kilsaa, mutta siihen meni reilusti aikaa, keskinopeuden ollessa jotain neljänkympin tienoilla. Pimeyskin laskeutui vielä puolessa matkassa mikä ei yhtään nopeuttanut kapealla serpentiinitiellä ajelemista. Loppuvaiheessa kaikki alkoi jo voimaan pahoin, ja lopulta laskeuduimme turvallisesti Alcoyhin.

Alcoy, Plaza España

Sitten alettiin ettiä hostellia, mikä ei ollutkaan ihan helppoa. Ajelukierros kaupungissa tuotti bongatuksi vain yhden ainoan hotellin eikä mitään muuta. Kysymällä saimme selvää että kaupungissa on sen lisäksi vielä yksi hostelli. No hostellin löydyttyä siellä ei ollutkaan tilaa meille, joten yöpymispolitiikka sai täysin uuden käänteen.

Ensin auton kurssi kääntyi kohti Alcoyn skeittiparkkia, joka oli mun toivomuslistalla. Parkki löytyi, ja vieläpä valaistuna, joten seuraavana oli vuorossa parkin rullajaiset. Yön pimeydessä tytöt söi iltapalaa, mä kruisailin puulia, ja ajauduttiin lopulta siihen tilanteeseen ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viettää yö autossa. Oli muuten ihan siisti parkki. Ihan uus betoni ei paljoa uuden kompleten alla rätissyt. Ainoa mikä pisti silmään oli maailman loivimmat nousut funboksissa. Ne oli niin loivat että oli ihan sama ku ois hypännyt flätiltä niihin ledgeihin.

Alcoyn betoni.

Puulijyrän paratiisi.

Siitä sitten kaks eessä ja yks takana yritettiin asettautua autoon. Kaikilla oli makuupussi messissä joten sen puolesta oli hyvä lähteä yrittämään. Omalla kohalla kuskinpaikka ei tällä kertaa tarjonnut kovin makeita unia, joten aikani ähellettyä ja kerran havahduttua jalka täysin tunnottomana siirryin pihalle. Siinä makoilin makuupussissa asvaltilla auton vieressä muutamia tunteja tähtiä katsellen. Montaa silmällistä ei tullut nukuttua, mutta muuten oleminen siinä oli paljon helpompaa kuin autossa. Lopulta halusin oikeasti yrittää nukkua, ja siirryin takaisin autoon. Siinä vaiheessa uni painoi jo sen verran, että lopulta saimme kaikki nukuttua aamusella hetken.

Sitten alkoikin aurinko häikiä ja kuumuus puskea autoon. Heräsin jälleen vasen jalka täysin tunnottomana, olo oli kuin halvaantuneella. Aikani sitä jalkaa läiskittyä pääsin kuin pääsinkin jaloilleni jälleen auton vierestä asvaltilta ylös johon vaivuin tuskissani kun veri palasi normaaliin kiertoon jalkaani.

Päivä oli jälleen biitsipäivän oloinen, ja pienen summittaisen ajon jälkeen päätimme lähteä takaisin rannikolle biitsi mielessä. Palasimme Gandían biitsille, ja Gandíakin pääsi yllättämään mut. Olin luullu että se ei oo niin iso paikka mitä se sitten olikin. Siel on hieno biitsi ja kaikki. Jos joku on sinne menossa opiskelemaan, niin voin sanoa että ihan hyvältä se näytti. Siellä siis sijaitsee yksi meidän yliopiston kampus.

Gandían biitsin jälkeen edessä oli enää paluu Valenciaan ja auton palautus lentsikalle. Nykyään menee metro suoraan mun kämpiltä lentokentälle, joten se matka menee kätevästi. Lopuksi vielä pieni kuva tänkertasesta autoilureitistä. Kilometrejä kertyi muistaakseni vain vajaat nelisensataa. Voin suositella kaikille autoilua Costa Blancalla, hienoa nähtävää kyllä löytyy, ja mun mielestä sellasta aika espanajalaisen näköstäkin vielä.

Ruta por Chile.