Ne vormulat

Kimi Kimi Kimi, Räikkösen Kimi.

Pääsuoran päässä jarrut hehku punasena.

Viime viikonloppu meni Barcelonassa Formuloiden parissa. Heti alkuun voinee kait todeta että penkin allehan se kisa meni, näin sinivalkoisesta näkökulmasta. No joo ajo se Kovalainen siellä sentään kisan loppuun asti, mutta jotenkin se sen touhu siellä Renaultin puikoissa ei oo sytyttäny mussa minkäänlaisia intohimoja, eikä se sitä nytkään sitten tehnyt. No parempi kait et se siel ajeli suomalaisena messissä kun et ei ois ajellu. Pääsi viel pisteille kauden parhaalla sijoituksellaan.

Edustin ylpeänä Suomea, niin kauan ku sitä kesti..

Mut mut, minkälainen kokemus se sitten oli?

No ensinnäkin tapahtu yks aika ärsyttävä juttu joka vähän myös osaltaa vesitti meijän kolmen (mä, Tuomas ja hänen serkkunsa Antti) kisaviikonloppua. Eikä niin vähänkään. Torstaina pojat oli käyny radalla varikkovierailulla, mä tulin sillon vasta Barcelonaan ni en ehtiny. No illalla hostellilla sitten Antti alko kaivelee taskujaan ja ihmettelemään että missäs se olikaan se hänen lippunsa. Siis juuri se paperinpala jolla päästään porteista sisälle rata-alueelle, josta hän oli pulittanut suolaset ~170 euroa. Juuri se paperinpala, jota ei todellakaan halua hukata. Etsiskelyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että lippu tosiaan oli hävinnyt! Mitä sitten tehtäisiin?! Hyvät neuvot olis ollu tarpeen, mutta eihän siinä mikään auttanut. Lipulla mennään sisään, ei millään muulla, ja kun lippua ei ole, ei pääse sisään. Se tarkoitti sitä että yhden meistä kisaviikonloppu katkesi jo ennen ensimmäistäkään ajopäivää...!

Noh, Tuomas oli todella lojaali ja päätti antaa oman lippunsa Antin käyttöön perjantaiksi sekä lauantaiksi, jolloin ajettiin harkat ja aika-ajot. Kisaan mentiin sitten me kahestaan Tuomaksen kanssa, ja Antti jäi kattelemaan kisaa töllöstä. Kaikenlaista sitä voikin sattua. Luulis et tollanen ei oo mahollista, mut näköjään on.

Harkoissa kierrettiin perjantaina rataa ympäri, kun sillon pääsi meijänkin lipuilla ihan mihin vaan halusi istumaan. Nähtiin sitten melkeen kaikki katsomopaikat mitä radalla on, pääkatsomo mukaanlukien. Pitää kyl sanoa, et läheskään kaikista niistä istumapaikoista en maksais sitä hintaa mitä niistä pyydetään, eli n. 200-400e koko kisaviikonlopulta. Ei ne näkymät kaikista ollu niinkään kummoset verrattuna meijän pelousepaikkoihin, eli nurtsipaikkoihin ilman penkkejä tai mitään.

Aika-ajoissa oli jo ihan ok tunnelma. Aina kun Alonso teki parhaan ajan, sitä ei voinut olla huomaamatta, yleisö piti siitä huolen. Formuloitten lisäks radalla ajeltiin täytteenä GP2 sarjaa sekä Porscheilla jotain skabaa. Niistä en sen enempää tiiä, mut kyl niitäkin siinä sivussa katteli. Kaikki ne ainakin kohtalaisen lujaa meni, ainakin pääsuoralla jossa nopeudet nousee ainakin Formuloilla helposti yli kolmensadan.

Sunnuntai oli sitten iso päivä, tai piti olla. Herättiin aamulla viideltä, otettiin eka juna Barcelonasta radalle, eli Montmelóhon joka lähti puol seiskalta. Juna oli Montmelón kylässä seiskalta, eli juuri sillon kun ovet radalle avautuivat. Kylästä kestää kävellä parikyt minsaa radalle, joten paikkoja päästiin varailemaan siinä puoli kaheksan aikaan aamusta. Kaikki suju hyvin, ja tuloksena oli ihan ok paikat, joista oli näkymä sekä pääsuoralle että takasuoralle, ja vielä skriinikin ihan nenän edessä. Neuvona voin sanoa Formulakisaan tai vastaavaan ilman istumapaikkaa menevälle, että kisapäivänä ei oo mahdollista herätä liian aikaisin, tai olla radalla liian aikaisin. Siellä pitää olla just niin aikasin kun vaan mahollista, jos oikeesti haluaa sen paikan jonka on aikasemmin bongannut radan parhaaksi paikaksi. Et ole meinaan ainoa joka herää aikaisin.

Aamu sarastaa, puoli kaheksan aikaan saatiin vielä suht iisisti hyvät paikat, vaikka porukkaa oli jo mestoilla jonkun verran.

Neljälläsadalla pääset toki tuonne katsomoon, ja sillon sun ei tarvi herätä aikaisin.

Me oltiin nuolen osoittamassa kohdassa. Siitä näki pääsuoralle, muttei sentään ekoihin kurveihin. Siitä pitää sitten maksaa enemmän jo. Jos rahasta ei oo kiinni, ni suositten jollekin katsomoita C ja L. Ite menisin C-katsomoon, sieltä näkee melkein eniten rataa kerralla mitä mistään.

Aamupäivä meni suht nopeesti järkyttävän kuumissa olosuhteissa auringon paahtaessa täpöjä. Kateltiin täyteluokkia ja mm. lentonäytöstä, ennenkuin ensin kuskit esiteltiin kuorma-auton lavalla, sen jälkeen ajoivat autonsa ruutuihin, ja viimein punasten valojen sammuessa lähtivät kisaamaan kuka on nopein. Kisa käytiin oikeestaan ekalla kierroksella, ekassa mutkassa. Alonso koitti ohittaa Massaa, mutta ajautu hiekalle ja tippu neljänneks. Kimi ajo kolmantena kymmenen kierrosta, ja sen jälkeen saatiin todeta skriiniltä että siellä se lipuu etanavauhtia varikolle. Se oli siinä sitten. Voi pojat.

Ei sitä rataa paljoa kerrallaan Barcelonan radalla nää.

Lakkimuodissa oli havaittavissa yhteneviä piirteitä.

Poismenossa on oikeestaan kaks vaihtoehtoa, lähtee ajoissa juosten pois alta, tai venata rauhassa, ja pitkään.

Jengiä radalla oli yli 140 000 henkeä, mikä oli radan uus ennätys. Me haluttiin yrittää nopeeta poistumista, ja oltiin kisan loppuessa jo matkalla kohti uloskäyntiä. Paluumatka sujui yllättävän hyvin, saatiin pian juna ja päästiin pois sieltä. Illalla piti viel mennä kattomaan sitä lätkän finaalia, mutta yllättäen ainoa tiedossa oleva paikka jossa näki lätkää, eli Nordisk bar parallelin lähellä, oli aivan täynnä jengiä, ja sinne ei tosiaan mahtunut sisään. Siinä sitten kolme nolla tilanteessa oli vähän huonot fiilikset lähteä takas kotia kohti. Mut aina ei voi voittaa, ei ees jääkiekon maailman mestaruutta. "Mä niin muistan sillon ysiviis..." Tohon pitäs mun mielestä pikkuhiljaa saada jotain muutosta. Ei me voida aina vaan muistella sitä yhtä ainoota mestaruutta jonka ruottalaiset meille päästi.. Voittaminen on suomalaiselle vissiin aika vaikea juttu..