Una habitacion de alquiler

Aikasemmin mainitsemien circunstancioiden johdosta mulle tuli siis ajankohtaiseksi asunnon vaihto. Lopullinen niitti vaihdolle tuli torstaina, ja kämpän haun aloitin heti perjantaina. Netissä loquovalencian sivuilla on aina aika hyvin ilmotuksia että etsitään kämppiksiä tai tarjotaan kämppiä vuokralle. No sieltä rupesin bongailemaan kiinnostavia ilmotuksia ja sitten kokeilin soitella. No aika nihkeeltä tuntu alku, joko ei vastattu tai sitten kämppä oli jo menny. No sitten sain jopa sovittua yhden näytön, mutta vasta sunnuntaiksi. Myöhemmin vasta muistinkin että sillonhan en välttämäti ees pääsis sitä kattomaan..no sitä piti miettiä vielä.

Tuolla loquon sivuilla on mahdollisuus myös jättää ilmoitus että etsii kämppää. No ajattelin että eipä siinä mitään ainakaan häviä jos sellasta kokeilee, vaikka loppupeleissä olin valmistautunut että ite se asuinpaikka pitää löytää, ei sitä kukaan sulle tuu tyrkyttämään. Nää asuntomarkkinat kun näyttää olevan koko ajan aika kiihkät täällä Valenciassa. Siis varsinkin hyvät asunnot (sijainti, kunto, hinta) menee tietty aina heti, yleensä samana päivänä kuin ilmoitus on jätetty nettiin tai kadulle. Katu on siis toinen paikka josta noita ilmotuksia voi etsiä. Lähes yhtä hyvin niitä siellä on kuin nettisivullakin, tosin vaatii vaan hieman enemmän, eli pitää lähteä kävelylenkille Blasco Ibañezille taikka muualle yliopistojen seuduille. Ja kadulla vallitsee viidakon laki, eli kuka ensimmäisenä näkee kiinnostavan ilmotuksen, usein repäsee numeron sijasta koko ilmotuksen itelleen, joten riippuu tuurista mitä löytyy. Varsinkin lukukausien aluissa katu on melkeinpä paras paikka etsiä ilmotuksia, sillä netti-ilmotuksen perässä jos menet, niin voit olla varma ettet ole ainoa..

No perjantaina iltapäivällä olin sitten jättänyt ilmotuksen jossa kerroin että oon erasmus-opiskelija Suomesta ja etin kämppää Politecnican lähettyviltä. No samana iltana luukkuun napsahti meili että kadulla Calle de los santos Justo y Pastor olis huone tarjolla kämpästä missä asuu tällä hetkellä kolme tyttöä, kaks belgiasta ja yks espanjalainen. No kerroin että kiinnostaa, ja sovittiin näyttö lauantaiksi. Lauantaina sitten menin katteleen kyseistä kämppää, ja näytti ihan hyvältä. Asunto oli aika iso ja tilaa oli paljon, keittiö näytti hyvältä (tosin edelliseen verrattuna se ei ole kovin paljoa vaadittu) ja huone joka oli tarjolla oli ihan siisti. Kerroin että oon tosi kiinnostunut, ja ne lupas samantien että voin muuttaa koska tahansa. Ainoo vaan että sunnuntaina olis tulossa vielä yks tyyppi kattomaan kämppää, joten siihen asti pitäs odottaa. No se oli sillä selvä sitten ja lähin meneen.

Asia meni kuitenkin taas vaikeemmaksi seuraavana päivänä, kun ei luvattua puhelinsoittoa kuulunut, niin pistin viestiä että koskas voin tulla. No vastaus olikin sitten että sori vaan, mutta yks tyyppi on viel tulossa maanantaina kattomaan, ja he päättää vasta sen jälkeen kenet he ottaa, eli mun pitää viel oottaa maanataihin ja sitten he ilmottaa. Jotenkin oli ollut sellanen kutina koko ajan, että ei tää voinut näin putkeen mennäkään, et joku täs on nyt vialla. Ja vasta tuli mieleen että olis pitänyt tietty suullisen lupauksen sijasta lyödä rahat tiskiin ja pyytää avaimet.. mutta se nyt meni. Mietein että noh, huomenna pitää alkaa soitteleen muita kämppiä taas, et puihin meni. Tää on tällasta kun vuokrasopimukset on suullisia, eli niitä ei toisinsanoen olekaan. Ja niin kauan kun sulla ei ole avaimia niin sulla ei tosiaan oo mitään.

Olin illalla vähän hermona ton kämpän suhteen kun ei taaskaan ollut mitään ja taas pitäs alottaa alusta. Eikä aikaakaan ollu liikaa. Mutta yritin unohtaa kaiken ja kuitenkin vielä venata huomista että saisi varmistuksen asiaan. No seuraavana aamuna puhelin piippas kaheltatoista ja viesti oli että "huone on sun, voit tulla koska haluat!". Qué bien! Huh! No mä pakkasin saman tien ja lähin viemää ekaa satsia kamoja. Sinne päästyäni siel oli vaan toinen niistä Belgialaisista paikalla, ja kun se avas mulle oven, ni se ihmetteli et "ai säkö oot muuttamassa tänne?". No aattelin jo että se viesti oli menny vahingossa mulle jokun toisen sijasta tai jotain! Ei voi olla.. no sitten varmistuksen jälkeen asia oli sittenkin ok. Hän ei vaan tiennyt asiasta vielä... noniin. Lopulta olen täällä uudella kämpällä, ja tunnen oloni jo nyt paljon paremmaksi, vaikka en nyt ihan oo vielä kotiutunutkaan. Mutta eiköhän tää tästä.

Taustoista sen verran, että näillä tytöillä oli ollut joku ranskalainen jätkä kämppiksenä, mutta se oli majottanu kämppään tai siis tonne olohuoneeseen niin paljon porukkaa että nää tytöt ei oikeen tykänny siitä ja potki sen lopulta pihalle. Siel oli ollu lattia täynnä porukkaa, jotka oli asunu täällä ja syöny näitten ruokia ym. mukavaa. Mutta keskusteltiin vieraista sen verran, että mun huoneessa jos on jonkun aikaa kavereita niin se on ok, edellyttäen tietenkin että käytös on asiallista.

Näin siis sain vihdoin vaihdettua kämppää, ja oon (ainakin vielä) tosi tyytyväinen. Katotaan miten tää lähtee tästä uusien kämppiksien kanssa.

Tältä näyttää mun uus huone. Saattaa näyttää karulta, mutta mun silmissä tää on aika luksusta. On jopa pöytä, mitä mulla ei ennen ollut! Ja kuvan ulkopuolelta kerrotaan: huoneessa on ihan oikea lämpöpatteri!

Ikkunasta avautuu hulppeat näkymät sisäpihalle. Saattaa olla vähän rauhallisempaa kuin edellisellä kämpällä, sieltä kun kuului joka päivä rakennustyömaan mekkalaa sekä liikenteen melua aamusta iltaan. Ainoo vaan että tääl on ihan tossa naapurissa koira joka haukkuu yksinään kotona. Ja se on kuulemma ollut jo ongelma pidempäänkin, ja asialle ollaan ehkä tekemässä jotain. Täl hetkel sen hiljentämiseen tarvii sohia mopilla sitä. Ihme kyllä se toimii, mutta tosin vain hetkeksi.