Tuur d spaña - osa 1 - Norte

Noniin maanantaina palattiin sitten tourilta. Touri tehtiin siis vuokra-autolla pohjoiseen Espanjaan.

Reitiksi muotoutui tällänen lenkki.

Autoksi saatiin uudenkarhea Ford Fusion 1.4 TDI, jonka mittarissa oli vasta noin 13000km. Ja itse vuokra maksoi tosiaan viideltä päivältä vain ~110e. Tai oikeastaan vain ~80e, mutta lisähinnan ottivat kolmannesta kuskista 2e/päivä, sekä vapaaehtoisesta renkaiden ja lasien vakuutuksesta 20e. Siihen tietenkin vielä polttoaineet päälle, eli ensimmäinen tankillinen (43l) oli ostettava vuokrausfirmalta kalliiseen 50e hintaan. Diesel kun maksaa bensa-asemilla vähän vajaa 90 senttiä litra.

Ford Fusion valmiina lähtöön. Rami hyppäämässä puikkoihin.

No mutta kun saatiin auto alle niin ei muuta kuin lähettiin huristelemaan kohti pohjoista. Ensimmäinen etappimme oli Zaragoza, tarkoituksena moikata muita suomalaisia erasmuksia. No ajettiin kuitenkin heti ohi siitä tiestä mikä meijän piti ottaa Zaragozaan päin, mutta onneksi näin kävi, sillä vaihtoehtoiselta reitiltä mikä me sitten otettiin, löyty matkan varrelta paikka nimeltä Morella, joka oli todellakin näkemisen arvoinen. Se oli pieni kylä joka oli rakentunut kukkulalle linnakkeen ympärille. Kuva kertonee enemmän kuin neljä sanaa. Aivan mieletön paikka oli.

Morella.

Sikojahan siellä viedään. Ahtaalla ovat.

Illalla saavuttiin Zaragozaan, käytiin tsekkaan poikien kämppä siellä ja käytiin syömässä. Matkaa päästiin jatkamaan vasta puolenyön jälkeen, kun oltiin hiukan kateltu mestoja.

Ajeltiin siinä sitte yön yli, suuntana Santander. Matkantekoa hidasti aivan mieletön sumu. Näkyvyys oli välillä tosi nollissa, ja kun vielä jotain elukkavaaran merkkiä näky vähän väliä, niin ei siinä kovin lujaa eteenpäin päästy. Niin jotain peuran tapasia ne varmaan on, en tiiä kun ei tullu yhtään eteen. Ainoastaan yhteen jänikseen taisin osua.. se kun pomppi suoraan eteen, enkä viittiny sen takia ojaan ajaa. Etupyörien välistä se vielä taisi selvitä, mutta sitten tuntui vain pieni kopsahdus..

Aamulla kuuden aikoihin sitten alkoi tankki olla jo niin tyhjä ettei ollut varmuutta mihin asti sillä pääsisi, ja kun viimein löytyi automaatillinen bensa-asema mikä ei tietenkään toiminut, niin päätimme jäädä ootteleen siihen pihaan tunniksi että se aukeis. Otettiin torkut ja tankattiin ja jatkettiin matkaa.

Santanderiin päästiin aamupäivällä, auto parkkiin ja turistikiertueelle. Eipä siinä kaupungissa hirveästi mitään ihmeellistä nähtävää ollut, mutta ihan nätti paikka kyllä. Meri ja kaikki.

Santanderin rantakadulla.

Jatkettiin Bilbaoon. Siellä käytiin kuikuilemassa Guggenheimin museota ulkoapäin. Se kun on tollanen vähän erikoisemman olonen. Piti myös ajaa pätkä metrolla, koska meidän matkaopas, eli Lonely Planet -kirja, kertoi että Bilbaon metro on maailman modernein, tai ainakin oli vuonna 2005. Se on avattu vuonna 1997, ja olikin ihan ok, mutta ei mitenkään erikoinen. Onhan Valenciankin metro aika uusi. Avattu 1988, ja uusimmat linjat otettu käyttöön ihan vuosina 95-05. Ehkä se ei siksi tehnyt mitenkään suurta vaikutusta. Ja trami eli sporakin oli ihan moderni kyllä joo.

Guggenheimin museo Bilbaossa.

No siitä sitten jatkettiin San Sebastianiin. Sieltä etittiin hostelli, mikä kävi suht helposti kunhan vain ensin saatiin ittemme kartalle, ja auto parkkiin. Siinä meinaan vierähti hieman pidempi tovi. Vieraaseen kaupunkiin kun tulee pimeellä, eikä oo mitään hajua että missä on mitäkin, niin se ei ole kovin helppoa siellä sitten koittaa ajaa jonnekkin järkevään paikkaan minne ehkä haluttais mennä. Hostellin kanssa kävi kuitenkin lopulta hyvä mäihä. Toisesta mestasta mistä kysyttiin, saatiin huone kolmella sängyllä, omalla kylpyhuoneella, lämmityksellä sekä telkulla varustettuna, 25e/naama, ei paha. Se oli kuin hotelli.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähettiin katteleen Pyhää Seppoa, lähinnä kahta kukkulaa. Harmituksemme oli vain melkoinen kun ilma oli sumuinen ja sateinen... Juuri siellä missä olisi tarvittu sitä kirkasta ilmaa. Noilta kukkuloilta olis meinaan ollu hiukan nätit näkymät, mut eiku mää sadan.

No kierreltiin ja patikoitiin kukkuloille ja käytiin jopa akvaariossakin, missä oli sellanen lasitunneli. Siellä nähtiin hai. Ja sitten lopulta oli aika vaihtaa maisemaa. Kohti Pamplonaa.

Pamplonaan saavuttiin jo vissiin valosaan aikaan, ja löydettiin jälleen pienen sompailun jälkeen autolle parkkipaikka, ja ittemme kartalle. Sitten mentiin taas kysymään hostaalia, tai oikeastaan Pensioneja ne oli (pension = täysihoito). Elikkä sellasia yksityisiä hostelleja, mitkä muistuttaa enemmän tavallisia huoneistoja, joissa on vain sitten huoneet muutettu hostellihuoneiksi. Toinen Pensioni tärppäs taas, ekassa kun ei ollut ketään paikalla. Huone oli hieman matalampitasoinen kuin eka, mutta ihan kohtuullinen ja kohtuulliseen hintaan 18e/lärvi. Pamplonahan tunnetaan maailmankuulusta härkäjuoksustaan eli juhlasta nimeltä San Fermin joka järjestetään joka kesä. Vaikuttikin että kaupunki tai ainakin sen turismi elää pitkälti tuon kyseisen fiestan ympärillä. Turistikaupat ovat täynnä kaikenlaista mahdollista härkäjuoksumatkamuistomateriaalia. Käveltiin siinä sitten sitä reittiä millä ne härätkin juoksee. Mutta eipä tuossa 190 000 asukkaan pikkukaupungissa sitten hirveästi mitään ihmeellistä nähtävää ole. Ja vaikka oli lauantai-ilta, niin suhteellisen rauhallista kaupungilla oli. Sellaista pikkukaupungin menoa. Toki oli vanhan kaupungin pääkadulla kaikki kahvilabaariravintolat ihan täynnä ja kadullakin ihmisiä niin että joutui raivaamaan tietään eteenpäin, ja tietyt muutkin kadut oli kansoitettu ihan täyteen, mutta sitten viereiset kadut huusivat tyhjyyttään.

Pamplonan kaupunkipoliisi ajaa Smartilla!

Sitten oltiinkin jo niin pitkällä että herättiin sunnuntaiaamulla Pamplonassa hostellissa. Lähettiin liikenteeseen hyvissä ajoin vielä vähän pällistelemään kaupunkia. Lähettiin eka autolle viemään kamoja, mutta kun saavuttiin parkkipaikalle, niin odottikin se mistä oltiin vitsailtu ehkä jo ohimennen, meinaan eipä ollutkaan automme enää siellä minne me se edellisenä iltana jätettiin! Vähän loksahti suu auki... mitäs sitten tehdään? Missäs meijän Fuusioni on? No siinä oli tasan kaks vaihtoehtoa, joko sen on joku vienyt, tai sitten sen on joku toinen vienyt, eli hinausauto... ja vahvasti epäiltiin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Mentiin kysyyn paikalliselta korttelipoliisilta että mikä nyt neuvoksi, ja se naureskeli ja näytti kartalta missä on Pamplonan väärin pysäköityjen autojen varikko. No eikun sinne käveleen, toivoen että se sitten kanssa olis siellä, ja siellähän se tietysti oli, aitojen takana, lukkojen takana. Ainoa mikä enää pelotti oli summa joka meille annettaisiin maksettavaksi... ja summaksi muodostui lopulta 113e.. No eihän siinä mikään muukaan auttanu ku lyödä rahat tiskiin ja ottaa auto takasin... kyl se vähän kirpasi, mut minkäs teet. Niin, oli siinä parkkiksella jonkinnäkönen liikennemerkkikin koskien parkkeerausta, ja me mielestämme tulkittiin se niin, että se oli maksullinen vain arkisin ja lauantaisin päivisin. No se taisi kuitenkin olla joku varattu paikka, ja siitä syystä oli oikeen hinailtu vekeen meijän pirssi. No siitä oli hyvät fiilikset jatkaa matkaa, tuntui olevan vielä jopa ihan kunnossa meijän auto..

Oppi uuden tärkeän sanankin: Grua.

Siellähän se, aitojen takana.

Saatiin se lopulta sitten takasin, huh.

Ajeltiin sitten Pamplonasta Oliteen, joka on pieni 3400 asukkaan kylä Pamplonan eteläpuolella. Siellä on joku linna mitä mentiin kattomaan. Oli ihan mielenkiintonen, vaikka sen autenttisuus onkin kärsinyt kun sitä on restauroitu 1900-luvulla, mutta sen torneista näkymät oli ihan kivat yli kylän ja kauemmaskin.

Oliten linna.

Syksy linnan puutarhassa.

Oliten jälkeen lähettiin kohti Huescaa, joka on vajaan 50 000 asukkaan kaupunki Zaragozan pohjoispuolella. Siellä kateltiin kaupunkia autosta ajellen taas ympäriinsä yrittäen saada jonkinlaista kuvaa kaupungista. Päätettiin sitten myös että seuraava yö vietettäisiin autossa. Ei sitä nyt joka yö voi sängyssä nukkua, se on ihan yliarvostettua. Lopulta yöpaikaksi muodostui Lidlin parkkipaikka. Kello ei ees ollu paljoa kun me parkkeerattiin siihen, joten siinä sitten vietettiin aikaa mm. espanjaa opiskellen. Lopulta sitten saatiin hiukan nukuttuakin. Heräilin vähän väliä, ja huomasin kuinka joku vartiointiliikkeen auton tapainen tuli tarkastamaan mitä me oikeen ollaan. No se ajo vaan ohi. Toiseenkin kertaan tuli joku tarkastamaan tilanteen. Mutta sitten herättiinkin puoli neljän aikaan siihen että oikeet polliisit ajo viereen ja kyseli että mitä me oikeen tehään. No sanottiin vaan että nukutaan tässä näin, ja passin ja auton papereitten näkemisen jälkeen ne oli tyytyväisiä ja toivotti hyvää yötä. Siinä sitten jatkettiin unia, tai mä en kyllä saanu enää millään unta. Eikä poikien piereskely yhtään helpottanu tilannetta. No joku kolme tuntia siinä sitten hengailin ja sitten aamulla kuuden aikaan taas nukahdin muutamaksi tunniksi.

Ysiltä Rami sitten sanokin että lähetääs meneen katteleen vielä keskustaan, ja lähti ajaan keskustaan päin. No ajettiin sata metriä kun huomattiin että meijän autosta lähtee hirvee savupilvi. Pysättiin ja haisteltiin, niin ei se hirveesti savulta haissut, vaikutti pikemminkin vesihöyryltä, ja kohta se jo loppuikin, joten arvailimme että pakoputkessa vaan oli kosteutta joka höyrysi pihalle. Oltiinhan me käytetty jonkinverran tyhjäkäyntiä yön aikana, oli meinaan aika viileetä ulkona. No ei siinä sitten mitään, jatkettiin vaan ajamista, kun jälleen sadan metrin jälkeen Rami huikkas että hei, täällä palaa moottorin huoltovalo! No sitten ei enää ollukkaan kivaa. Ajettiin heti sivuun, ja ruvettiin miettiin että mitäs ihmettä me nyt ollaankaan oikeen tehty.. Haettiin aamupalaa marketista ja kelailtiin että minne aletaan soitteleen ja selvitteleen mitä tehään. Eihän sillä nyt viittis oikeen ajaa, jos kerran varotusvalo on päällä.. jos se siitä leviää, niin meijän vikahan se sitten on. No Rami alko soitteleen ensin autonvuokrausfirmaan, ja sitten heidän käskystä road asistanceen, ja eihän siitä mitään tullut. Kumpikin sanoi että soita sinne toiseen paikkaan. Ja vuokrafirma sanoi että voitte jättää auton ja ottaa junan, ja road asistance sanoi ettei niin voi tehdä niin kauan kuin autolla pystyy ajamaan! No sen jälkeen kun kumpaankin paikkaan oli tehty kaksi puhelua, ja ohje kuului että niin kauan kuin auto liikkuu niin sillä ajetaan, päätös oli selvä: eikun kaasu pohjaan ja menoksi!

Tämä valo toi paljon mutkia matkaan.

Nyt piti vaan sen verran muuttaa suunnitelmia, että ei sitä uskaltais enää hirveen pitkiä mutkia tehä. Vaikka matkaa olikin jäljellä vielä paljon, niin ei olis kivaa että auto leviäis jonnekin Pyreneille. Sinne kun oli jotain haaveita mennä katteleen, mutta tossa vaiheessa oli aikakin jo kortilla, eli järkevintä oli vaan lähteä kohti Valenciaa. Otettiin vielä yks välikohde, eli Loarren linnake, mikä on Huescan pohjoispuolella. Se on taas yksi linnake lisää. Ennen sitä poikettiin matkalla olleisiin pariin pikkukylään. Tunnelma oli kyllä jotain ihan toista mitä suurkaupungeissa...ensinnäkin, oli hiljaista. Hiljaisuuden rikkoi vain joskus koiran haukunta tai yksittäisen auton ääni. Kaduilla ei ollut ketään. Toisessa kylässä nähtiin vain muutama ihminen. Tosin asukkaita näissä kylissä oli tietojen mukaan muutama sata. Sitten kun nähtiin ihminen, niin se tervehti meitä.. tai morotti autosta jos se ajo ohi. Vaikka niissäkin kylissä varmasti käy haisiisonin aikaan paljon turisteja, niin tuntui että me saatiin silti mukava "kohtelu" siellä.

Rauhallinen pikkukylä kapeine katuineen.

No sit mentiin ite linnaa kattomaan. Näkymät oli tosi komeet jälleen kerran. Ja ulospäin se näytti ihan jännältä. Sisällä ei hirveesti ollu mitään erikoista. Jälleen mietittiin samaa mitä kaikissa linnoissa, että olis tosi siistiä nähdä miten siellä on oikeesti asuttu tai taisteltu, tai mitä lie ikinä tehtykään. Ja sama noissa kylissä aina mietittiin että mitä ihmettä niitten kylien asukkaat tekee työkseen? Ja miten ne elää ylipäätään? Miten ne viettää vapaa-aikaa, mitä nuoret tekee? Ei vaan voi käsittää.

Ford Fusion - because you're worth it.

Loarren lähistöltä maisemaa.

Loarren linna näkyy kuulemma Kingdom of Heaven -leffassa.

Sitten olikin jo aika painella takasin Valeciaan. Matkaa oli jokunen kolme neljäsataa kilsaa. Ja kuinka ollakaan, kun matkaa oli jäljellä enää muutama tunti, moottorin huoltovalo sammui! Eli se siitä, mitään ongelmaa ei koskaan ollutkaan. Trippimittariin kertyi reilu 1900 kilsaa, mutta ei ees vielä tuntunut että oltaisi ajettu paljoa. Palautettiin auto, ja matka päättyi. Taksi kotiin ja sänkyyn nukkumaan. Aah.

Seuraavaksi vuorossa tour de etelä.