Vaihdossa Espanjassa 2006

The End, El fin del cuento

2007-09-15T01:49:00.001+02:00

Vaikka tarina onkin jo päättynyt, innostuin päivittämään sivuni linkkejä. Omien juttujen lueskeleminen pienen tauon jälkeen toi paljon hyviä muistoja mieleen. Ja en voi kuin ihmetellä tätä tekstin määrää mitä oon kirjottanu. Näin jälkeenpäin kun kattelee, niin todellakin kannatti tehdä blogi. Niin siisti muisto se on koko menneestä vuodesta.

Matkakertomuksenkin sain viimeisteltyä koulua varten. Hassua miettiä, että parhaillaan Valenciassa ovat uudet vaihtarit vallanneet kaupungin, etsineet kämppiä, olleet ihan pihalla... ja hirveessä helteessä. Täällä sitä vaan kuunnellaan vesisadetta ja odotellaan kurakelejä. Näin se aika vaan kuluu. Valencia on mennyttä aikaa minun kohdallani, ja edessä uusia juttuja uusin haastein.

Vielä jos joku joskus uurastaa blogini parissa lukien vaikka koko tarinan läpi, niin olisi kiva kuulla joku kommentti. No mutta taas on aika vaieta, toistaiseksi.

Suomi

2007-08-25T00:56:00.001+02:00

Palasin kotiin ja edessä on paluu arkiaskareisiin.

3 fotos

2007-08-15T01:46:00.000+02:00

Panoramamama

2007-08-10T00:45:00.002+02:00

Donostia

Ayuntamiento

Fotoss

2007-08-07T20:04:00.000+02:00

Monte Urgull

Anoeta

2007-08-05T22:14:00.000+02:00

Fotografía

2007-08-02T01:21:00.001+02:00

Hohto.

The net, la red, verkossa.

Oksa.

Vesihana.

Katto.

Marjat.

Maisema.

Fotografía

2007-08-02T00:35:00.001+02:00

Capullo

Piikkioksa.

Calaveras de Estella

Kallo gordo.

Kuolema tykkää autoista.

C.A.C.

Lehtitaivas.

Puhutaan vaikka säästä

2007-07-02T21:00:00.000+02:00

On ilmoja pidellyt... Tosiaan viimeaikoina on ollut "ihan hyvät" kelit. Viimeiset kaks kuukautta ollu keskimäärin päivällä 25-30 astetta ja yöllä 20-25 astetta. Eli vois sanoa että tarkenee. Satanut ei oo juurikaan. En muista olisko ollut joku sadepäivä, yöllä on satanut ainakin kerran. Mutta oletus on se että joka päivä paistaa aurinko, ainakin jossain vaiheessa päivää.

Odotin että kesä tulisi olemaan todella tuskaisen kuuma, mutta itseasiassa sitä se ei vielä oo ollut. Yks sellanen ylikuuma päivä vasta on ollut, telkussa näytettiin ennätyslämpötiloja, ja jossain Valencian lähikylässä oli mitattu oikeasti yli 40 astetta. Silloin kun meni ulos niin kostea kuuma ilma oikein pöllähti päin naamaa. Muuten normaalit esim 28 asteen päivälämmöt ei oikein tunnu missään, monestakin syystä. Niitä ovat mm. ilman kosteus, joka ei mielestäni oo ollu kovin korkea. Tuuli, melkein aina tuulee mikä viilentää varsin tehokkaasti kovillakin helteillä, varsinkin biitsillä tuulee usein navakasti, eihän täällä muuten olis tota purjehduskisaakaan jollei täällä olis takuita tuulista. Mun kämppä on varsin viileä, koska sinne ei paista oikeastaan ollenkaan aurinko suoraan ikkunoista sisään, ja varsinkin mun huone joka on sisäpihalle päin jonne ei juurikaan aurinko yllä ollenkaan. Tosin ikkunat täällä on levällään 24/7, mutta suora auringonpaiste silti kuumentaisi vielä entisestään asunnnon ilmaa. Sitten tietenkin kesävarustus; viimeiseen kahteen kuukauteen en oo laittanu päälle mitään muuta kuin sortsit ja T-paidan ja släpärit jalkaan. Sukat ja kengät on käyny jalassa ainoastaan kun oon skeitannu. Ja tietenkin vaikuttaa toki tottumus lämpimään ilmaan. Saa nähdä miltä tuntuu Suomen ilma kun sinne menee. Vaikka on kesä, voi olla että tuntuu silti kylmältä, tai eihän sitä tiedä jos sattuu olemaan helteinen kostea tyyni päivä, niin voikin olla jopa tukalampaakin kuin täällä! Mene ja tiedä. Joo joo, menen ja tiedän.

Musta kuumuus on puskenut eniten hikeä iltaisin. En tiedä mistä johtuu, mutta vaikka lämpötila hiukan tietty laskee kun aurinko laskee, niin silti kun tuuli tyyntyy ja tulee pimeää, niin ilma tuntuu tosi lämpimältä. Öisinkään ei tarvi siis varustusta vaihtaa sortseista mihinkään muuhun. Mitä ei tule ikävä, on Valencian haisevat kadut. Illalla kun kävelee kadulla, niin jaloissa vilisee torakoita. Roskikset pursuaa kaduilla aina yli, ja näillä helteillä niistä lähtee ihan ok haju! Ei käy kateeksi dyykkaajia, joita on näkynyt todella runsaasti ainakin täällä mun kämpän seudulla. Ne tonkii sellasia "UFFin" vaatelaatikoitakin kaikenmaailman kepeillä, ja ottavat mukaan kaiken millä vähänkin voisi olla käyttö- tai myyntiarvoa.

Rannalla nähtiin toisenlaisia dyykkaajia, eli papparaisia haravoimassa metallinpaljastimien kanssa. Se on aika hassunhauskan näköstä touhua, varmaan aika tylsää vaan pidemmän päälle. Mutta kyllä ne sieltä kaikenlaista löytää, kolikoita ja muutakin romua mitä jengi jättää tai kadottaa rantahiekkaan. En silti uskois että sillä kovin isoille tuntipalkoille pääsee.

Paikallistelevision kuvausauto.

Tää ei liity mitenkään mihinkään, mutta kun näin kadulla jollain tollaset kengät, ni oli pakko ottaa salaa kuva, oli se niin hauskaa kun huomasin mikä on vialla.

Loppu häämöttää

2007-07-02T15:07:00.000+02:00

Kaikki loppuu, vaikka ei uskoisi. En oo kerenny hehkuttamaan täällä blogilla yhtään vielä, että nyt se loppuu. Parempi kait niin. Tosiasia on kuitenkin se, että huomenna jätän Valencian taakseni. Espanjaa en sentään vielä kokonaan. Suomeen paluuseen on siten vielä jonkin aikaa, mutta sekin jo häämöttää aika lähellä edessä.

Meinaan lyödä vielä jonkin blogientryn Valenciaa koskevista asioista, mutta sitten taitaa tämä blogi tulla valmiiksi. Tietenkin pitää yrittää vielä kirjoittaa Suomesta viimeiset hajatelmat, mutta tällä hetkellä tuntuu ettei Suomeen paluu ole mulle mikään iso juttu. Tottakai se on iso muutos, mutta onhan siellä oltu lähes koko tähänastinen elämä, joten eiköhän se ole aikalailla sitä samaa. Eikä Valencian jättäminen herätä mussa mitään kovin kummosia tunneryöppyjä, vaikka tänne onkin jo kotiutunut. Mä ajattelen niin että pääsenhän mä tänne aina uudestaan "ihan koska vaan". Yks mitä odotan kyllä kovin, on Suomen kesä. Lehmikselle uimaan ja saunaan... kuin siistii...!

Tänään heräsin aikasin tekemään viimisen tentin. Puol ysiltä oli siis ohjelmassa markkinoinnin veikkauskupongin täyttäminen. Kolkyt kysymystä kolkyt minuuttia, eli se tekee about minuutti per kysymys. Tällä kertaa ymmärsin kysymykset paljon paremmin kuin viimeksi, vaikka niissä käytettiinkin joitain tosi hienoja sanoja. Tentti ei ollut vaikea, mutta valmistautuminen kun ei ollut mikään maailman paras, niin enpä odota mitään liikoja. Hyvä jos menee läpi, mutta eipä se haittaa jos ei meniskään. Ei oo mitään menetettävää.

Nyt oon siivonnu huoneen ja pakannu lähes kaikki kamat, ja vaikuttaa ettei mitään isoa ongelmaa oo kamojen kanssa. Hyvä niin. Pitää vielä punnita ennen kuin lentsikkaan menee, että onko tosiaan näin.

Niin ja vielä pitää mainita se, että olen maikkarin Tallipäällikköpelissä kahden kisan jälkeen sijalla 29! Peliin on rekisteröitynyt joukkueita nelisen tuhatta! Oujee!

Blogi siis alkaa pikkuhiljaa vaikenemaan, mutta toki tulossa vielä jonkun verran tekstiä, ja veikkaan että kuviakin ihan mukava määrä vielä. Mun pitää kirjoittaa koululle vielä matkakertomuskin koko vuodesta, joten luulen että senkin löytää tulevaisuudessa sitten täältä. Kiitokset jo nyt kaikille lukijoille. Nyt jo olen saanut paljon positiivista palautetta, on kiva nähdä että blogi on viihdyttänyt monia. Toivotan esimerkiksi tuleville Valencian Erasmusopiskelijoille paljon onnea matkaan ja antoisaa vaihtovuotta. Ja entisille en voi muuta sanoa kuin "Ohi on!".

Huh huh taas

2007-06-30T14:20:00.001+02:00

Aurinko nousi. Sitten kirmasin uimaan.

Unirytmi oli jostain syystä aika sekasin, eilen nukuin vielä illalla, joten aavistelin ettei paljon yöllä tulisi unta saamaan. Ideoin että vois jättää yhen yön yöunet kokonaan väliin, jotta sais unirytmiin jonkunlaista tolkkua taas.

Eilen mentiin Caron kanssa illalla ensin Puertoon, ja siitä biitsille, ja kello oli jo paljon. Palattiin vielä mun kämpille muutamaks tunniks, ja lähettiin uudestaan viiden aikaan biitsille. Tavoitteena oli nähdä edes kerran täälläolon aikana auringonnousu biitsillä. Aurinko ei kuitenkaan jostain ihmeen syystä noussutkaan vielä kovin pian, vasta joskus seittemän aikaan. Sitten kirmasin uimaan.

Cool

Aurinko nousi, mutta alkoi lämmittämään vasta muutamaa tuntia myöhemmin. Nuokuttiin biitsillä aina kahteentoista asti. Oli ihan hieno kokemus kerrankin aamupiitsi iltapäiväpiitsin sijasta.

Puerton päärakennus valaistuna.

Aamuyöstä biitsillä sattui taas kerran jotain ihan sairasta. Taivas alko pikkuhiljaa valkenemaan, ja kaivoin tapani mukaan kameran esiin. Sitten istahdin puiselle kävelyalustalle ja asettelin kameran jalustalle ja nappailin pitkän valotuksen kuvia merelle päin. Caro oli jossain vesirajan tuntumassa fiilistelemässä. Yhtäkkiä havahdun kun joku äijä karjahtaa mun takana jossain vähän matkan päässä. Käännyn kattomaan, ja nään kuinka joku tyyppi kävelee musta poispäin. En aluksi edes tajunnut mitä oli tapahtunut..

Sitten huomaan että hei, miks mun reppu on tuolla kolmen neljän metrin päässä, kun olin jättänyt sen siihen mun viereen puualustalle...? Ja sitten vasta tajuan että tää äijä joka kävelee musta poispäin, on just yrittäny pölliä mun repun, mutta tuli keskeytetyksi toisen tuntemattoman äijän toimesta joka oli huutanut että hei älä pölli toisen reppua!

Mitä tapahtuu Valencian biitsillä kuuden aikaan aamulla!?!? Ihmisiä oli tosi harvakseltaan, en osannut kuvitellakaan mitään pahaa sanaakaan kun kuvailin yön pimeydessä ja mun reppu melkein pöllittiin kymmenen sentin päästä musta! Mitä jengiä! Ja kaikenlisäksi episodi päättyy siihen että tää jätkä joka oli huutanut, nousee ja puolustaa mua. Ja tää häiskä joka oli ryöstöä yrittänyt kääntyy vielä takasin ja pyytelee anteeks siltä ja multa, että "joo sori oon pahoillani kun yritin pölliä sitä." Ei oo todellista.. Ja sille äijälle se kommentoi että "en mä tienny että hän oli ulkomaalainen, sori vaan.." Mikä tekosyy!

Äijä joka pelasti mut oli kolumbialainen, oli vielä jonkin verran tuiterissa, ja tää ryöstäjä hänen mukaan oli argentiinalainen. Jollei lompakon katoamisen myötä hajonnut mun kuva niin turvallisesta Valenciasta, niin tämä tapaus saa mut varmaan jo vainoharhaseksi. Tästä lähtien jokainen vastaantulija on ryöstäjä, murhamies ja ihan mitä vaan. En oo varma, mutta väittäisin että America's Cup on osaltaan vaikuttanut ainakin vähän ladroneitten määrään, taskuvarkaathan menee aina sinne missä on iso tapahtuma ja paljon ihmisiä/turisteja. Tottakai tiesin että esim. Fallasten aikaan Valencia on täynnä taskuvarkaita, ja San Juanin iltana helposti viedään kamaa, mutta että ihan muutenkin näköjään sitä tapahtuu. Ja ne ovat todella röyhkeitä.
Itseasiassa Barcelonassahan näin joskus syksyllä biitsillä kun pikkulapset yrittivät varastaa turisteilta kamaa, ja kuulin vielä enemmän juttuja just reppuvarkaista jotka toimii keskellä kirkasta päivääkin täysin häikäilemättömästi.

Rekonstruktio ryöstötilanteesta! En todellakaan huomannut yhtään mitään! Mulla oli huppu päässä, mikä esti sivullenäkemisen, kamera oli maassa mitä tarkkailin keskittyneesti ja varkaat, niitä oli siis kaksi yhtensä, hiippailivat hiekkaa pitkin äänettömästi ja nappasivat repun kymmene sentin päästä musta. Repussa ei tällä kertaa ollut muuta kuin puhelin prepaid liittymällä, kympin seteli ja kotiavaimet, mutta helpottaa huomattavasti kun eivät lähteneet kävelemään.

Virastossa on virkoja

2007-06-26T01:14:00.001+02:00

En oo koskaan tykänny virastoissa asioimisesta, eikä siihen muutosta tuonut tämäkään päivä, kun lähdin yrittämään tekemään ilmoitusta kadonneesta lompakostani. Löysin netistä Policia Localin toimiston Avinguda del Cidillä, ja menin ekana sinne. Siellä oli löytötavaratoimisto, mutta ei siellä mitään ollu, ja käskivät menemään Policia Nacionaliin, joka oli siinä jossain suht lähettyvillä, mutta loppupeleissä ku löysin itteni sinne, niin oli se aika korvessa. Tai ei korvessa, mutta täysin vastakkaisella puolella kaupunkia kuin missä ite asun.

Aulassa istuskeli muutama poliisi päivystämässä jätskiä syöden. Kerroin asiani ja ne ohjas mut odottamaan jonnekin kämäseen odotushuoneeseen, jossa oli muutama muukin tyyppi venailemassa. Mua ennen oli siis kaks ihmistä, ja sain odottaa joku 45 minuuttia vuoroani. Sitten kun lopulta oli mun vuoro, niin siinä mun jutussa meni 5 minuuttia ja se oli sillä selvä. Mahto olla paljon ilmotettavaa niillä jotka oli mua ennen. Mikä siin voikin olla että aina kestää..

No sen jälkeen haahuilin läheiseen Gran Turia -ostoskeskukseen, ja käväsin siellä ihan oikeestaan sen takia, etten oo aikasemmin sitä kunnolla nähny. Mutta eipähän tuo sen kummempi ollut kuin muutkaan, samanlaisia ne kaikki on, eikä mua ees kiinnosta mitkään shoppingsentterit, kun en haluu todallakaan shopata yhtään mitään. Sitten laahustin vielä takasin lähimpään metroon ja ajelin himaan, ja koko tähän souviin meni joku yli kolme tuntia, vain että sain tehtyä sen ilmotuksen. Kyl voi olla hankalaa elämä.

Sitten tossa yks päivä Caro anto mulle "lahjaks" rubikin kuution jonka se oli ostanu kiinalaiskaupasta. Tää sen takia ku oon joskus puhunu siitä et tekis mieli omistaa sellanen kuutio ja harjotella tekemään se. No siinä olikin sitten vääntelemistä kerrakseen, ja eihän sitä voi kokeilemalla oppia, joten netistä hain yksityiskohtaset ohjeet. Tehtävän vaikeus yllätti, koska luulin että ohjeilla se menisi tosi helposti läpi, mutta eipäs mennykkään. Vääntelin ja kääntelin monta tuntia sitä kuutiota, ja tehtävää vaikeutti myös kuution huono laatu. Sivut ei tahtonu välillä kääntyä millään siihen suuntaan kun halusin, ja jumitti välillä tosi pahasti. Muutaman kerran jokunen palanen irtoskin, mutta sain ne vielä loksautettua takasin kiinni rikkomatta systeemiä. Välillä kesti kauan että edes tajusi mitä niissä ohjeissa oikeen sanotaan et pitäs tehä.

Lopulta olin jo tosi pitkällä. Oli melkeen kaikki sivut jo samaa väriä, enää puuttu viimeistely joittenki ihme kikkasiirtojen avulla, jotka ei sekota niitä jo valmiita sivuja. Mutta sitten yhessä vaiheessa kuutio taas jumitti, ja sen takia sekosin missä kohtaa olin menossa, ja koko pakka oli taas sekasin! Siinä vaiheessa meni niin hermo, että kiinalainen kuutio hajos tuhannen päreiks samantien, ja tehtävä jäi siihen paikkaan. Sen pituinen se rubikin kuutio.

Rompecabezas päättyi tällä kertaa näin.

San Juan

2007-06-24T18:46:00.001+02:00

Vähän erilainen jussi. "Meetkö tänään biitsille?" oli yleinen kysymys lauantaina. Kukaan meistä ulkkareista ei oikeen tiennyt että mitä siellä sitten tulee olemaan, mutta kuuleman mukaan se on espanjalainen juhannusperinne mennä rannalle, ja kaheltatoista yöllä hyppiä jotain aaltoja meressä.

No suunnattiin sitten sinne biitsille iltakymmenen aikoihin, ja kaikki mahdolliset kulkuvälineet oli aivan täynnä ihmisiä, kaikilla sama päämäärä, biitsi. Mentiin täpötäyteen tramviaan, ja hyvin pian sain todeta että ilta oli pilalla...

Saavuttuamme rannalle, noustiin tramista pois, ja parin askeleen jälkeen tunsin että nyt sitä puuttuu jotain... ja kuinka ollakaan, lompakkoa ei ollut enää taskussa, eikä missään muuallakaan. Se oli mennyttä se. En vaan vieläkään käsitä kuinka se on ollut mahdollista, mutta eipä se toisaalta kovin kummonen temppu ole napata. Ratikka oli aivan täynnä ihmisiä, ja välillä sen jarruttaessa tms. kaikki rynnii toistensa päälle, joten pieniä kosketuksia ei todellakaan rekisteröi siinä tilanteessa ollenkaan.

Olin 99% varma että se hävisi tramissa se lompakko, mutta tietenkin oli pieni mahdollisuus että se olisi jäänyt Caron kämpille mistä me lähettiin, tai tipahtanut siinä matkalla kun me otettiin pari juoksuaskeltakin jotta ehittäis tramiin. Joten asian varmistamiseksi lähettiin samantien takasin, mutta eipä sitä mistään löytynyt. Sitten vaan soittoa Suomeen että sulkekaapas mun Visa Electroni. Ajokortti meni, samoin muut vähät kortit mitä mulla oli messissä. Rahaa ei ollut hyvä jos yks euron kolikko, mutta eniten siinä harmitti tosiaan ne kortit.

No aina ei voi voittaa. Mentiin uudestaan sinne biitsille kattomaan mikä se meininki kaikesta huolimatta on, ja muuta ei voi sanoa kuin että ihmisiä oli paljon. Ja kun täällä ihmisiä on paljon, se myös tarkoittaa että niitä oli oikeasti paljon.

Jengi poltteli rantahiekalla nuotioita, ja Playa de Las Arenasin päässä oli konserttia. Meressä pomppi porukkaa ihan huolella, ja silmiä kirveli se savu mikä niistä nuotioista lähti. Hassua on että vaikka kyseessä oli kunnon ryyppybileet, niin siellä oli myös espanjalaiseen tapaan lapsiperheitä. Paras ehkä se, kun kaksi vanhempaa naista oli parin pienen pojan kanssa monien muiden yrittäjien tavoin kylmälaukkuineen myymässä kaljaa. Pitää sitä opettaa jo pienestä pitäen kuinka ansaita tilaisuuden tullen lisätuloja perheelle, eli ostat kaupasta kaljaa viidelläkymmenellä sentillä ja myyt euron tölkki humalaisille ääliöille.

Eipä siinä sitten kummempia, istuskeltiin Caron ja hänen veljensä kanssa rannalla, ja he halus välttämättä mennä hytkymään sen melusaasteen tahdissa mitä mitä deejiit lavaltakäsin laitto ilmaan huutaen koko ajan "Manos arribaa!". Eipä tuo touhu oo mua ennenkään innostanut, eikä se sitä tehnyt nytkään.

Lähettiin aikasin pois, ja näin unta mun lompakostani. Löydänköhän jonnekin polliisille tekemään jonkinsortin ilmotusta. Ja jos maailmankaikkeuskin syntyi tyhjästä ilman syytä, niin aina on olemassa myös mahdollisuus että se vielä löytyisi. Mutta en usko evoluutioon, eli mahikset lompsan löytymiseen tais huveta siinä samassa.

Eipä tässä paljoa näy, mutta nuotioita oli, ja jengiä.

Siel oli jonkin sortin konsäärt. Lavan sivusta.

Hidas netti on kuin nalkuttava vaimo.

2007-06-22T00:34:00.000+02:00

Suihkulähde Blasco Ibañezilla.

Internet on ihmeellinen asia. Joskus yhteys katkeaa, ja silloin harmittaa. Joskus yhteys katkeaa vähän useammin, ja silloin ottaa päähän. Joskus ei ole yhteyttä ollenkaan, ja silloin taas ärsyttää. Tätä se on ollut viimeiset kuukaudet kun on nettiin yrittänyt. Odotan kovin sitä että yhteys toimii aina, riippumatta ajasta, paikasta tai kaistan kuormasta.

Edellämainittu Benitachellin hyppykallio askarrutti mun mieltäni niin kovin, että laskeskelin videon perusteella kuinka korkea se hyppypaikka oikein sitten oikeasti onkaan. Löin videon editointiohjelmaan ja laskeskelin vapaan putoamisen aikoja, ja löin ajat kaavaan y=1/2*gt^2, joka antoi kuin antoikin tulokseksi sain tosiaan että matalampi kohta mistä videolla hypitään, on sen noin 10 metriä, riippuen vähän mistä kohtaa pomppaa. Mun oli vaan vaikea uskoa sitä kun se ei tuntunut musta niin korkealta. Aikasemmat kympin hypyt hyppytorneista on ollu kyllä paljon pelottavampia.

Lauantaina on noche de San Juan eli juhannus. Outoa olla ekaa kertaa poissa Suomesta jussina. Ja vielä oudompaa että nythän kesä kääntyy jo periaatteessa syksyksi. Päivät alkaa lyhenemään ja pimeys ottaa taas valtaa. Päivä täällä on joku neljä tuntia lyhyempi kuin Etelä-Suomessa.

Kovin paljoa mulla ei oo enää jäljellä Valenciaa. Mitään kovin suuria tunteita ei mahdollinen Suomeenpaluu vielä ole herättänyt. Onhan tätä jo nähty. Ja vaikka tässä vuoden aikana on opiskelumotivaatio latistunut aikalailla nolliin, niin kyllä välillä tulee sellasia fiiliksiä, että siistiä kun pääsee opiskelemaan oikeasti ja tosissaan sinne kotoisaan TUTtiin, jossa asioista ehkä tuleekin joskus jotain. Itelleni oon uhonnut että seuraavana opiskeluvuonna otan niin paljon kursseja ettei mitään järkeä, mutta kattoopa vaan kuinka se siitä sitten hiipuu taas omille normaaleille raiteilleen kun sinne pääsee..

Toasille soittelin jo kämppää Tampereelta. Syksyllähän tein asumisoikeuden siirron, joka "takaa" että kun palaan vaihdosta, saan vastaavanlaisen asunnon kuin mistä lähdinkin. Muistan elävästi viimekeväänä Toasin toimistossa kuponkia täyttäessä se virkailija sanoi: "Ilmottele sitten itestäs hyvissä ajoin, nää paperit kun on käsiseurannassa täällä mapissa, että jos et itestäs pidä mekkalaa, niin varmasti sun unohdetaan." Sitten soitan Toasin toimistoon ja kerron että mulla on tämmönen siirtojuttu, ja kämppää tarttisin elokuulle, niin vastauksena kuuluu mutinaa, että "hmm.. ei sitä sun paperias kyllä nyt ihan tähän hätään löydy... mutta katsotaas..." Lupailivat sitten olla sähköpostilla yhteydessä, mutta ei ole vielä kuulunut. Pitänee kohta taas huudella sinne että onko mut unohdettu.

Yks Euroopan rumimmista liikennevaloista.

Ladavideo

2007-06-15T20:49:00.000+02:00

Tässä videomatskua eiliseltä uimakeikalta. Yks autokuntamme autoista oli aivan mahtava Lada, jonka kuski oli aivan kaistapää. Uimahypyt on niitä ekoja hyppyjä matalammasta kohdasta.

SIIS MITÄÄ?!?!

2007-06-14T23:31:00.001+02:00

Ei oo todellista! Kattokaa tota kuvaa ja tehkää johtopäätökset siitä.. Aivan käsittämättömän sairasta!

Mentiin tonne Benitachelliin tänään oikeen kolmen auton komppanialla, 12 tyyppiä yhteensä. Ja heti ekana kiipeiltiin hyppymestoille luolan päälle, ja siel oli joku jätkä märkäpuvussa ja hyppäs jostain about viiden metrin kielekkeeltä. Onneks se oli siellä, koska olis muuten ollu nihkeetä lähtee hyppiin koehyppyjä että onko siinä syvää vai ei.

No siitä sitten pompittiin matalammalta spotilta joka oli ehkä jotain viidestä kymmeneen metriä korkeeta, riippuen vähän mistä kohtaa pomppas. Vesi oli tosi kirkasta, ja vaikka pohja näkyi, niin ei kuitenkaan pohjaan asti menny kun hyppäs. Vedestä ylöstuleminen oli ehkä se vaikein osuus, aallot hakkas aika hyvin rantalohkareisiin.

Sitten mentiin kattomaan korkeempi spotti, jossa luki ylhäällä että 19 metriä korkeutta! Ei tullu mieleenkään hypätä sieltä aluks, mutta aikamme fiilisteltyä pojat päätti hypätä kahestaan samaan aikaan. No sitte ne pienen puristelun jälkeen tosiaan hyppäs, ja samantien halusin mäkin sieltä alas tulla. Ja sitten tultiin! Fiilis oli jotain aivan sairasta. Tuuli puhalsi aika lujaa ylhäällä, mutta ei sentään ottanut mitenkään ilmalennon aikana kiinni. Adrenaliinia räjähti jonkun verran kun hyppäs melkein kahestakymmenestä metristä mereen... Koskaan en oo noin korkeelta paiskannu itteäni veteen ennen tätä päivää. Ei se ehkä tervettä hommaa oo, mutta sairaan siistiä! Pari videoklippiäkin tuli, pitää laittaa ne juuppiin vielä.

Matalampi spotti josta aloteltiin.

Antiarki

2007-06-13T22:32:00.000+02:00

Ne on palmuja ne.

Välipäiviä eletään. Päiväohjelmaa ei ole. Herätyskelloa ei tarvi edes miettiä, joka päivä paistaa aurinko. Siinä tän hetkinen tilanne, eli huonomminkin voisi asiat olla.

Rannalla on ihan hienoa jo. Aurinko on lämmin, ja Välimerikin on jo mukavan lämpöstä, ensimmäinen netistä löytämäni lähde väittää että se olisi 22-asteista. Tossa Valencian biitsillä tuulee melkeen aina, joten aurinkokin polttaa kavalasti, kun ei tunne kuumuutta. Ja hiekka on kuumaa. Se on polttavan kuumaa. Se polttaa. Sain rakon jalkaani kun yritettiin pallotella lentistä tulikuumalla hiekalla, vesirajassa sekin onnistui sitten palovammoitta.

Eilen illalla käytiin Caron kanssa kattomassa Little Miss Sunshine, jossain pienessä leffateatterissa, ja yllättäen se ei ollutkaan dubattu! Oli ihan kiva kattoa pitkästä aikaa elokuvaa, vieläpä englanniksi. En oo pitkään aikaan kattonu yhtään mitään.

Kiinalaiskaupasta löytyi sellanen TV-shop tyhjiöpussi, kiitos vaan Minnalle vinkistä! Meil sattuu oleen viel semitoimiva imurikin tuolla kaapissa, niin sillä saa imettyä vaatteet vakuumiin, niin menee ehkä paremmin reppuun. Tai oikeestaan haluisin jo lähettää vaatteita Suomeen etukäteen, kun aika täyttä on repussa jostain syystä näin vuoden jälkeen, enkä oo tarvinu enää moneen aikaan mun kaikkia huppareita ja farkkuja. Mut toisaalta, yhellä repulla mä tulin, joten kait se on mahollista lähteäkin samalla tavalla. Helpottais vaan elämää kummasti jos olis enää vaan ne kamat mitä oikeesti tarvii. En tykkää yhtään omistaa paljon tavaraa, näin reissussa siitä ei oo ku haittaa. Ihanteellista olis kun olis vaan yks reppu selässä missä olis kaikki kamat mitä tarvii. Arvostan liikkumisen vapautta!

Huomenna näillä näkymin olis reissu Benitachelliin taas kerran. Katsotaan päästäänkö sinne ja missä merkeissä.

iVaya carrera!

2007-06-12T00:20:00.000+02:00

Tänään saatiin vihdoin ja viimein valmiiksi tuotteensuunnittelukurssin harkkatyö. Kauan siinä vaan on kestänytkin. Sen eteen ollaan nähty ihan liikaa vaivaa, ja vielä ei oo ees varmaa meneeks se kurssi läpi. Se on niin väärin. Mutta mieli keveni kummasti kun kiikutti seitkytsivusen nivaskan sille opettajalle, siin on. Se ei oo lähellekään hyvä työ, mut ainoo tavote että saatas siitä hyväksytty. Katotaan kui käy.

Eilinen Formulakisa oli aikamoinen. Sellasta en muista nähneeni, hyvä jos koskaan. Ensinnäkin tietty se Kubican onnettomuus, se pisti kyllä haukkomaan henkeä. En olis yhtään ihmetelly vaikka olis kuollu se kaveri. Oli aika karua ettei kilpailua keskeytetty siin vaiheessa kun se retkotti siellä autossaan ehkä tajuttomana, kukaties kuolleena, mutta myöhemmin tosin kävi ilmi että ei olis tarvinutkaan. Hyvä niin. Youtubestakin on muuten näköjään poistettu melkeen kaikki videot siitä kolarista. No se ei kyl liity mitenkään tähän.

Sen jälkeen kun kuuli että ei kuollu kaveri, niin pysty taas seuraamaan kisaa kisana, ja niin tapahtumarikasta kisaa harvoin näkee. Pakka koko ajan täysin sekasin, kun radalle tulee turva-autoa jatkuvasti. Tollasia kisoja sais tulla jatkossakin. Ei mitään tylsää peräkkäin ajamista, vaan toimintaa ja ohituksia.

Mutta siihen tulokseen oon tullut että ei siitä Kimistä näytä olevan mihinkään. Tai johonkin, mutta ei voittamaan. McLarenit ne vie tällä hetkellä, se on fakta. Kimi saa joka kisan jälkeen parkua ettei ollut auto kohillaan. Katotaan jos saatas auto säätöihin ens kisaan. Ei aina voi sanoa noin, joskus tarttis tehä jotaa tulostakin. No ehkä ens vuonna, kun sääntöjä on muutettu siten että Ferrarikin pärjäisi taas. Sitähän ne tekee, kun ei pärjää niin sääntöjä pitää muuttaa.

Niin ja mikä hauskin tapaus oli, niin näinpä tietenkin tämän spektakulaarisen kisan jälkeen seuraavana yönä unta jossa vieraili niin Kimi kuin Alonsokin... haha. Itseasiassa ystävystyin Kimin kanssa, ja hengasin sen kaa. Siinä Kimi ajo kartingia ja selitti kisan jälkeen kun ei voittanu, että krapulassa oli ajellut. Taitaa tosielämässäkin olla niin. Jokuhan sitä sano että Kimi vaan ryyppää, ja siks ei pärjää. Voi olla.

RedBullilla on siisti hyväntekeväisyyskampanja, lahjottamalla kymmenen puntaa, saat naamasi heijän auton kylkeen Silverstonen kisaan! Facesforcharity.com

Tallipäällikkö

2007-06-09T18:33:00.000+02:00

Kohta alkaa Formuloitten aika-ajot. Niitä odotellessa voin vaikka hioa vielä tiimiäni maikkarin Tallipäällikkö-pelissä. Taitaa kiinnostaa noi Formulat vähän enemmänkin. Vaik ei niis ees oo mitään siistiä, mut silti vaan on. Niin ja Selänne voitti Stanley Cupin, se vasta siistiä on. Lätkä on aina lähellä sydäntä, vaikka lopetinkin sen jo kauan aikaa sitten. Oon kyllä tässä monen vuoden ajan, varmaan siitä asti kun sen lopetin joskus lukioaikana, nähnyt useasti unta että pelailen lätkää. On ollu tosi tiukkoja pelejä ja kaikenlaisia tilanteita mun unissa. Ja joka kerta kun herää, niin harmittaa ettei se ollukkaan totta. Useesti miettiny et joskus vielä pitäs päästä sitäkin oikeen pelaamaan, jotain höntsylätkää vaan. Ehkä sitten ens talvena jos ois vaikka ulkojäitä toisin kuin viimetalvena. Nyt vois kuitenkin keskittyä tähän penkkiurheiluun vaan, katotaa kuinka Alonso ottaa paalun ja Kimi rikkoo autonsa.

Kuvia

2007-06-09T18:15:00.000+02:00

Sitten parit Senjan ottamat kuvat. Laittelen ny tänne näit fotoi kun niit kerran on. Ihan kiva se on tännekin niitä arkistoida, kun se ei maksa mitään.

Benitatchellin vuorella meitsi ihmettelee.

Aamutuimaan rantsulla.

Patsaan nimi on Corazón de Jesús eli Jeesuksen Sydän.

Tässä suoritan Sierra Nevadassa paineen tasausta sukeltajan tyyliin. Kun tosiaan otti välillä korviin.

Viel se Nevadan huippu.

Rantasuihkuttelemassa.

Parit panoramat

2007-06-09T17:42:00.002+02:00

Muutama panoramafoto reissusta. Nämä kannattaa klikata isommaksi että ne näkee koko komeudessaan.

Ensin maailman hikisin urheilukenttä. Tuolla kun pelaa, niin hiki vaan valuu, ja tulee kauhea jano. Juoda ei voi, koska kentän lähellekään ei saa viedä juotavaa. En haluis pelata tuolla kentällä yhtään mitään.

Oli pysäyttävä maisema, vaikka se ei kuvassa näytäkkään miltään. Vuoristotie laskeutui Mazarron Puertoon.

Cuevas de Almanzora yleisnäkymää. Koko toi kallio oli porattu täyteen luolia.

Sierra Nevada autiona. Kuin aavekaupunki.

iTen cuidado!

2007-06-09T17:22:00.001+02:00

Koti on vaarallinen paikka. Tänään meinas käydä huonosti kun keittelin ihan normaaliin tapaan taas kerran pastaa aamupalaks. Pastat oli valmiita, ja otin kuumasta kattilasta kiinni jollain randomirätillä, mikä oli sellanen esiliina. Nostaessani kattilaa liedeltä sen esiliinan narut otti kiinni siihen kaasulieden ritilään, ja repäsi sen ritilän paikoiltaan. Siinä rytäkässä en tietenkään saanut pidettyä tasapainossa kattilaa, vaan siitä loiskahti oikeen mukavasti kiehuvaa vettä ympäriinsä. Vaikka tuli käsillekin, niin en sentään tipauttanut koko kattilaa, vaan sain sen sitten laskettua pöydälle. Vähän käsi palo, mutta onneks ei sen enempää. Näin siis seesteinen aamupastan keitto oli muuttua kivuliaaksi painajaiseksi.

Tukka lähti taas kerran. Ja Kit Kat on aivan sairaan hyvää suklaata. 1,85 / 5 kpl.

Etelän reissu

2007-06-07T22:41:00.001+02:00

Tän kertanen roadtrippi alko keskiviikkona 29.5. puoli kahentoista aikaan kun otettiin metro lentokentälle autoa hakemaan. Olin varannu Citroën Berlingo / similarin, ja tämä similar oli yllättäen Volkkari Caddy. Ensivaikutelma oli että auto on tosi iso, näin kahdelle hengelle. Ja ajotuntuma oli alkuunsa aika pakettiautomainen, tai traktoriksi mä sitä kutsuin. Kamat haettiin kämpiltä ja heitettiin heti alkuunsa takapenkit ympäri, näin meillä oli käytössä erittäin näppäräkokoinen asuntoauto.

WV Caddy.

Alkureitti muodostui yllättävän samanlaiseksi kuin mitä viimekerralla Niinan ja Anskun kanssa ajettiin. Ensin Valenciasta etelän kautta pihalle, siitä Culleran kautta Olivan kartingradalle, ja tällä kertaa meitsi muuten pääs ajamaan! Senjakin hyppäs rattiin ja molemmat kierrettiin rataa ihan innoissamme, formulahuumassa. Järjettömän Kallistahan se oli: 15 euroa joku vajaa kymmenen minuuttia, mutta niin se vaan menee, mikään ei oo ilmasta. Kyllähän se tottakai kirpasi maksaa, mutta olipa sitten vastinettakin rahalleen. Rata oli aika pitkä verrattuna esimerkiksi Turun sisähallin rataan, ja meininki hieman erilaista. Oli jopa pitkiä suoriakin. Autot kulki ihan ok, mutta silti jäi vähän sellanen maku, että mutkia radassa saisi olla enemmän kuin suoria, suorat on tylsiä, mutkissa tapahtuu.

Oliva Karting.

Lämpötila kohosi ylimmillään johonki 32 asteeseen. Ilmastointi oli luksusta.

Kartingin jälkeen suunnattiin vieläkin samaa reittiä mitä viimekerralla: Benitatchelliin, ylös vuorelle kattoon maisemia, ja sitten alas rannalle jossa viimekskin käytiin. Tykkäsin siitä rannasta niin paljon että halusin näyttää sen myös Senjalle, ja hienohan se edelleen oli.

Siel mä oon. Missä?

Illan tullen mentiin vielä ajelemaan lähistöllä olevaan Xabian kylään. Se oli pieni turistipaikka jonka rantakadun kuppiloiden terassit oli täynnä brittejä. Siellä oli samanlainen kivibiitsi mikä sillä toisella rannalla, ja se oli tosi siisti. Makoiltiin rannalla pimeydessä kattelemassa kuuta, ilma oli lämmin, ja jotkut paikalliset nuoret soitteli kitaraa ja lauleskeli. Aika laiffia tää elämä, ajattelin.

Xabia / Javea

Xabia otra vez.

Ekaks yöks päätettiin mennä sinne kalliorannan parkkikselle. Se olikin aika rauhallinen paikka, ja saatiin nukkua aamukasiin asti rauhassa. Heräiltiin tarkotuksella ajoissa, ja pulahdettiin auringon jo lämmittäessä virkistävälle aamu-uinnille mereen. Sen jälkeen hetki meni ihan vaan kalliolla istuskellessa auringon noustessa, ihmetellessä maailman ihmeellisyyttä.

Siel oli jätkiä kiipeilemässä. Teki hulluja suorituksia.

Päätettiin jatkaa matkaa, ajeltiin rantatietä Benidormin ohi Alicanteen. Alicantessa en ollut koskaan ennen käynyt, joten halusin mennä kattomaan. Tuomas kertoi että Alicantessa on jonkinlainen käymisenarvoinen linna, joten tämä Alicanten kuuluisin nähtävyys oli helppo valita käyntikohteeksi. Linna sijaitsee mäen päällä, ja sieltä avautui siistit näkymät joka suuntaan yli Alicanten. Todellakin kannattaa käydä, kiitos vinkistä Tuomas. Alicantessa linna riitti meille oikein mainiosti, joten suunnattiin kohti seuraavaa kohdetta joka oli La Manga.

La Manga on kartasta katottuna mielenkiintosen mallinen. Kapeelle tosi pitkälle niemelle on rakennettu valtava turistirysä, eli hotelleja, vuokra-asuntoja, lisää hotelleja jne. Sielläkään en oo koskaan ennen käynyt, joten halusin nähdä kyseisen paikan. Matkalla poikettiin kuitenkin Cabo de los Palosin majakan kautta, joka oli sekin Tuomaksen matkatoimiston suosittelema turistikohde. Ihan cuul majakka, mutta ei se yksinään ollut oikein mitään, vaan se ympäristö kaikkineen. Varsinkin viereinen kallionjyrkänne mereen kovan tuulen kera, siinä jälleen kerran pieni ihminen hiljeni luonnon edessä. Ei voinut kuin ihmetellä ja nojata betonitolppaan ettei tuuli heittäisi kalliolta alas mereen.

Pieni on ihminen luonnon äärellä.

Majakanvartija.

La Mangan niemen halusin ajaa ihan päätyihin asti. Senja kysy että miks sinne pitää mennä, ni mun vastaus oli että "Sitte voi kattoa Google earthista että tuolla ollaan oltu". Syy oli kelpasi paremmin kuin hyvin, joten sinne mentiin. Ihan niin pitkälle kuin pääsi. Sieltä löyty rauhallinen ranta, joka näytti siltä että siellä vois vaikka olla yötä. Leiri pystytettiin saman tien. Aurinko laski, ja pääsin kuvaamaan.

Lasku La Mangassa. Ihan siel niemen päässä.

Yö meni rauhassa, aamullakaan ei ollut liikennettä. Meidän lisäksi rannalla yöpyi myös toinen porukka oikein teltoilla, vaikka leiriytyminen olikin kiellettyä. Aamukahvit juotiin La Mangassa ja lähettiin ajeleen etelään kohti Cartagenaa. Cartagenan läpiajon jälkeen suunnattiin biitsille, mutta eksyttiinkin vielä eteenpäin, tosin oikeaan suuntaan, josta vastaan tuli pieni kaupunki nimeltä Mazarrón puerto. Stopattiin siestalle rannalle, aurinko paistoi ja merivesi oli lämmintä. Koin myös reissun kamalimman kohtauksen kun menin huljuttelemaan mereen... piti juuri kauhoa muutama veto eteenpäin, kun pienen pieni aalto yllätti mut suu auki, ja jollain ihmeellä nielasin suullisen merivettä ja vedin samaan aikaan sitä vielä henkeenkin. Laatta meinas sen jälkeen lentää, niin kamalalta se maistui, ja keuhkot yskin melkeen pihalle. Jos Hokkanen sanoi että hapokasta, niin toi oli kyllä aivan liian suolaista.

Liian hapokasta? Kokis laitista muodostui reissun virallinen juoma.

Matkal nähtii tällänen rösseliparkki. Ei ollu kovin hyvä..

Siestan jälkeen auton kohdalle ajeli pikkuteiden jälkeen Cuevas del Almanzora. Kartasta kattelin jo että joo seuraavaks tulee joku luolamesta (cueva=luola). Mut sitten kun oltiin kaupungin kohilla, niin bongasin heti sellasen talon, mikä oli rakennettu puoliks kallion sisään, se oli siis kuin luola. Mulla välähti heti yks kaukainen informaatio päähän jostain videolta jonka katoin ennen kun tulin Espanjaan.. siinä kerrottiin jostain Espanjalaisista jotka asuu luolissa, voisko tää olla nyt sit se mesta? Poikettiin kattomaan oisko siellä jotain nähtävää, ja tosiaan oli. Löydettiin just niitä luolakämppiä. Tosin ne mitä päästiin kattomaan läheltä ja sisältä oli vaan jotain vanhoja jäänteitä, mutta näkyi siellä jengiä jotka tosissaan vielä asui luolataloissa. Tosi hämärää ja aika erikoista. Mut ainakin kesäsin ne on viileitä ne luolat, se niis on fiksua.

Kallion sisään upotettu kämppä.

Vanhoja hylättyjä luolia.

Aika hassu oviaukko.

Luolien jälkeen ajettiin, syötiin, ja ajettiin vielä vähän. Mentiin Almeríaan, mutta se jäi täysin läpiajoksi kun ei siitä tullu vaan mitään. Otettiin Almeríasta rannikkotie kohti Malagaa ja päätettiin että jäädään yöksi johonkin rannikolle. Siitä voidaan sitten jatkaa seuraavana päivänä sisämaahan Granadaan. Motrilin kohdalle jäätiin, ja yöpaikaksi löytyi vähän syrjäisempi parkkis.

Yö sujui jälleen ongelmitta eikä vieläkään herätty keskeltä markkinoita tms. kyllä sekin vielä joskus tapahtuu, kaikki ajallaan. Päivä alkoi matkalla Granadaan. Motrilista ei ole pitkästi Granadaan, alle sata kilsaa. Matkalla oli kyllä erittäin hämärä tiejärjestely, sillä kaksikaistaisesta tiestä oli tehty kolmekaistainen pakottamalla Granadaan päin menevä liikenne keiloilla hyvin kapealle kaistalle aivan tien reunaan, näin vastaantulijoille jäi kahden kaistan tila. Ei siinä muuten mitään, mutta jos oltais haluttu tehä uukkari, niin todella pitkään ois saanu ajaa, sillä kaikki risteykset vasempaan oli tukittu hirveällä määrällä keiloja. Matkalla oli aika iso pato. Sitä kun on valettu, niin on mennyt aika paljon betonia.

Aika monta ämpärillistä petonii.

Granadassa ensimmäinen kohde oli Sierra Nevada. Tämä ehkä Espanjan kuuluisin laskettelukeskus piti käydä kattomassa, vaikka ite oonkin siellä jo kertaalleen käynyt. Itse laskukausi näytti olevan jo päättynyt jonkin aikaa sitten, vaikka olihan siellä huipulla vielä jonkun verran sitä itteään, eli lunta, mutta vuoristo on silti itsessään todellakin näkemisen arvoinen kesälläkin: kiemurteleva 30 kilometrin ylämäki joka nousee reiluun 2000 metriin merenpinnasta, maisemat, luonnon tuoksu jne. Noustessa ihmeteltiin kilpapyöräilijöiden määrää jotka sotkivat sitä loputtoman pitkää mäkeä ylös. Vaatii todellista asenetta lähteä sellaiseen touhuun vapaaehtoisesti. Tosin voi olla aika palkitsevaa sen jälkeen laskea sieltä alas se kolkytä kilsaa, siihen mäkin voisin lähteä messiin.

Sierra Nevadan kylä oli kauden loppumisen myötä hyvin autio ja hylätty. Lähes kaikki liikkeet olivat sulkeneet ovensa odottamaan ensi syksyä, ja mustista yksityisyrittäjistäkään enää vain pari sinnikkäintä oli myymässä parkkipaikalla Oakleyn arskoja viiteen euroon. Good price.

Oltais haluttu mennä kabiinilla huipulle, mutta eihän siellä enää mitkään hissit ollu pyöriny moneen aikaan. Kaikki oli pakattu kesäksi pois, niin vähän siellä ilmeisesti kauden ulkopuolella käy porukkaa.

Sierra nevadan kuuluisan muotonen toppi.

Vuorelta kun päästiin alas, niin ajateltiin mennä kattomaan Granadan se kuuluisin turistikohde, eli Alhambran linnoitus. Viimeksi kun tehtiin sama, niin linnoituksella oli niin kauhea turistiryysis, ettei päästy sitä kattomaan, mutta nyt kelasin että tulis sekin pakollinen kohde sitten nähtyä. Mutta vielä mitä. Siellä oli taas lappu luukulla, että "tämän päivän liput loppuunmyyty"! Ei se vaan voi olla niin siisti juttu etteikö sinne nyt pääsis...! Noh, jääpä jotain sitten vielä ensi kertaankin, jos sellainen joskus tulee.

La Alhambra.

Laskeuduttiin Granadan keskustaan kattelemaan vähän paikkoja. En tiennytkään että siellä on niin paljon kaikenlaisia kirkkoja sun muita historiallisia juttuja. Ja kaupunki oli täynnä turisteja, ja sen myötä turisteille suunnattuja palveluita ja "palveluita". Eli esimerkiksi sellaisia naisia joita näin syksyllä Sevillassa, jotka tarjoaa lahjaksi jotain onneatuovaa havunoksaa, sen jälkeen pyytävät puoliväkisin että annat käden jotta hän voi ennustaa sulle, ja sitten kinuavat euroa tästä "ennustuksesta". Samalla saattavat tietenkin hapuilla myös turistin muita omaisuuksia. Kaikki tämä turistihäly oli todella häiritsevää mun mielesta. Ei siellä voi rentoutua, vaan koko ajan on varuillaan että kuka yrittää pölliä ja mitä. Lähettiinkin melko pian pois vaan, ei siellä mitään meille ollu.

Otettiin motari Malagaan, ja matkalla söin 9 jäätelöä, Senjan kanssa on hyvä ostaa kaupasta sellanen monipaketti jätskejä, kun se ei kuitenkaan ikinä syö kuin yhen tai korkeintaan pari, ja mun pitää vetää loput.

Ajettiin suoraan Fuengirolaan, ja olohan oli jälleen kerran kuin kotiin olisi tullut. Tai ei kotiin, mutta hyvin hyvin tuttuun paikkaan. Nyt oli neljäs erillinen kerta Fuengirolassa kolmen vuoden sisään. Ja eka visiittihän oli parin kuukauden mittainen, joten aikalailla Funkun kadut ovat ehtineet tutuiksi tulla.

Pientä kaupunkitouria tehtiin, ja mihinkäs muualle ajauduttiinkaan kuin Suomiravintola Reflaan. Kahviteltiin siellä ja napattiin mukaan suomalaiset lehdet: Uusi Fuengirola, Espanjan Sanomat sekä OtaToma. Lauantai-illan pimetessä myös yöelämä pyöri jo täydellä teholla, ja sain kokea aika erilaisen Fuengirolan mitä oon koskaan ennemmin kokenut. Aina ennen oon ollut Funkussa talvikaudella, joten ihmismäärä ei ole ollut kovinkaan iso. Nyt kesäkuussa kesäkausi on jo aluillaan, ja se kyllä näkyy koko Costa del Solin alueella! Kaikki rannat ovat aivan piukassa aurinkotuoleja, ja päivisin tietysti myös turisteja. Kaikki kuppilat ja baarit myös aivan täynnä, ja jos hinnat eivät talvella vielä ole korkeat, niin nyt nekin on viimeistään viritetty äärimmilleen. En yhtään ihmettele jos moni täällä asuvista suomalaisista viettää kesää Suomessa. On se kuitenkin niin eri maailma, kuin tämä turistirysä.

Nukkumaan mentiin samalle paikalle jossa oltiin Tuomaksen kanssa viimeksikin, mitä sitä turhaan hyväksi todettua paikkaa vaihtamaan! Sunnuntai valkeni aurinkoisena, ja oli aika ottaa vain rennosti. Suurin osa päivästä meni rannalla maatessa, ja en tiedä mistä johtuu mutta kyllä se aurinko oli kuuma, ja se myös näkyy iholla.. En jaksa uskoa että tämä olisi niin paljon Valenciaa etelämpänä, että sillä olisi jotain vaikutusta auringon polttavuuteen, vaikka vaikuttaahan se pienikin muutos leveyspiireissä. Meri oli sentään vielä viileä, siellä pystyi virkistäytymään. Hiekka poltteli todella lujaa jalkojen alla, olo oli ihan kuin olisi ollut etelänlomalla..

Käytiin kattomassa Mijaksessa sijaitseva karting-rata, jonka paikallistin ensin google earthista. Mutta paikalle päästyämme ei rataa näkynytkään ihan heti, pelkkää kaatopaikkaa muistuttavaa gettoa. No tarkemmin katsottuna ison romutetun rakennuksen juurelta löytyi se rata. Se oli parhaat päivänsä nähnyt jo aikoja sitten, ja toiminta oli loppunut jo jonkin aikaa sitten. Pettymys oli suuri, mutta enköhän vielä pääse ajamaan sitä kartingia jossain muualla.

Tää oli jäljellä kartingista.

Lasku vuorille.

Sunnuntai-iltana käytiin kattomassa bilemesta nimeltä Plaza Mayor. Se on Malagan ulkopuolella oleva "ostoskaupunki", jossa on lähinnä ruokapaikkoja, joitain liikkeitä, pelihalli sekä leffateatteri. Eli se on samaan tyyliin Valencian Bonairen kanssa, ja onhan noita muitakin. Sellanen viihdekeskus. Tulipahan nähtyä, kun sillon 2005 kuljettiin siitä junalla usein ohi ja mietittiin että onkohan se siisti mesta. Taas on maailmassa yksi paikka vähemmän jossa en ole käynyt.

Plaza Mayorissa oli aika haitek vessa.

Illaksi eikun vieläkin samaan paikkaan nukkumaan, nyt tosin löydettiin vielä vähän privaatimpi paikka ihan vierestä. Autossa asuminen on käynyt tosi vaivattomasti tähän asti. Helppoa kun on aina kaikki kamat mukana mutta ei tarvi kantaa mitään. Yöpaikka kulkee kanssa koko ajan messissä. Nyt kesällä on helpompaa kun rannalla pääsee suihkuun. Vessassa pääsee käymään aina kahviloissa ym. Katotaan meneekö koko reissu ilman yhtään hostelliyötä.

Rantasuihku El Varaderossa.

Elämää autossa.

Maanantaina Senjan piti alotella hieman kämpänhakuhommia. Haettiin hänelle ekana puhelinliittymä ja sitten käytiin muutamassa suomalaisessa asunnonvälityksessä. Liittymäksi valittiin Vodafonen prepaid, koska sillä voi telkkarimainoksen mukaan puhua kuin Fernando Alonso. Toisessa asuntovälityksessä hänelle lupailtiin jo samantien huonetta jostain. Mitään ei kuitenkaan kuulunut vaikka sanoivat että soittelevat.

Seuraava juttu oli mennä locutorioon printtailemaan kämpänhakuilmoituksia. No kuinka ollakaan kun Senja teippas ekan lapun katutolppaan, ni heti ohi kulkevat kolme jäbää pysähty kattomaan ilmotusta ja pällisteli pitkään paikalla. Sitte ne vielä palas uudestaan ihmettelemään sitä, niin Senja meni juttelemaan niille. Ne oli suomalaisia, ja kävi ilmi että heillä oli mahdollisesti tarjota joksikin aikaa huonetta! Jäbät hyppäs meijän autoon ja mentiin kattomaan kämppää. Se oli pieni kaksio, ihan ok, mutta vielä oli hieman epävarmaa että oisko sinne mahollista päästä vai ei, jäbä kun oli hieman epävarma reissusuunnitelmistaan. Mutta ihan hyvä alku ekalla ilmotuksella.

Myöhemmin illalla kuitenkin jäbä soitteli ja sanoi että joo huone ois sitten saatavilla, eikun sinne vaan. Eli se oli sitten siinä. Aika jees tulos näillä näkymin.

Illalla ei ollut muutakaan tekemistä, niin lähettiin ajelemaan Fuengirolasta hieman sisämaahan päin, kohti Coínin kylää, ja vielä siitä eteenäin. Tunnelma rauhoittui huomattavasti rannikon turistivilinästä, ja luonto oli jälleen upeaa. Jäätiin sinne sitten yöksi, suunnitelmissa mennä seuraavana päivän Malagassa käymään.

Päivä valkeni Volkswagen Caddyssa aurinkoisena jälleen kerran. Heräiltyämme lähettiin ajeleen Malagaa kohti, päädyttiin Torremolinokseen biitsille uimaan ja suihkuun. Ei viittinyt ihan heti lähteä Malagaan, koska ilma oli liian kuuma vielä skedeemiseen, ja skeittikaupan aukioloistakaan ei ollut tietoa. Joten biitsillä makaamisekshan se meni. Syötiin piknikkiä rannalla ja makoiltiin muuten vaan. Aurinko poltti jälleen todella kuuman tuntuisesti, ihan mielellään oli rasvaamassa itteänsä koko ajan.

Arska jättää jälkensä.

Iltapäivällä päätettiin viimein lähteä sinne Malagaan. Jätettiin auto Plaza Mayorille parkkiin, ja otettiin juna siitä keskustaan. Näin oli paljon kätevämpää, vältettiin Malagan keskustan ruuhkat sekä parkkimaksuihin olis varmaan menny enemmän kuin parin euron junamatkoihin. Kaikin puolin kätevämpää. Japanista löysin Alain dekin katkenneen tilalle, joka sai trukit alleen Marinalla. Marinalle valui pikkuhiljaa jo jengiä skedeemään, ja sessiot lähti siitä sitten käyntiin. Pitkästä aikaa oli tosi nättiä skedee. Viihdyttiin iltaan asti, ja olikin parhaat skedesessiot sitten tosi pitkään aikaan. Illalla ysin jälkeen käytiin vielä kattomassa PLN, jossa oli kanssa jo aika paljon jengiä, jonka jälkeen otettiin juna takasin autolle ja ajeltiin Fugeen.

Marinalla uutta lankkua alle.

Se Senjan mahollisen kämpän jätkä soitteli jossain vaiheessa päivällä että hän on nyt päättänyt lähteä reissuun, että kämppään vois nyt sitte mennä. No me mentiin illalla sinne. Paikalla oli sen kämppis, ja päästiin sisään. Oi oi, ei tarvinu nukkua autossa, mitä luksusta!

Keskiviikkona ei oikeen ollu mitään erikoista ohjelmassa. Aateltiin mennä skedeen, mut kuumuuden takia se piti jättää iltaan. Käytiin Thelman pullapuodissa ja vedin aamupalaks lihiksen kahella nakilla ja jälkkäriks pari riisipiirakkaa munavoilla, ja aiai kun oli hyvää! Ajeltiin sitten ihan muuten vaan hiukan Fungesta etelään, ja löydettiin vähä syrjäsempi ihan jees biitsi, jossa makoiltiin jonkin aikaa. Takasin Fugeen tullessa bongattiin hirvee surffispotti, mentiin kattomaan ja jengi veti siel ihan kympillä. Siinä kohassa heitti tosi hyvänkokosta aaltoa, ja pysty ihan kunnolla surffaamaan. Ois ollu ihan nättiä päästä itekin kokeilemaan..

Joku ihmeen buddhatemppeli vuorella lähellä Benaalia.

Illalla mentiin Benaalin betonille kattelemaan mikä meininki. Siel oli muutamia bmxäilijöitä ja ei oikeen aluks tuntunut että siellä mitään sais aikaseks. Sitten kun siitä lämpes ja ilta viileni, niin johan tuli taas kunnon sessiot. Mukavaa oli skedee taas, kaikenlaista sai viel aikasekskin.

Bäkki creili.

Kuuma oli, skedeen pysty vasta illalla.

Ja vielä videomateriaalia Benaalin betonilta. Illan viimeinen kikka.

Illalla piti mennä vielä Samin pizzeriaan, mutta ei ihan ehitty kun se meni yheltätoista kiinni, joten piti turvautua pyörivään lihaan taas kerran. Se on kyllä aina shwarma ratkaisu.

Torstaina oli aika herätä aikasin ja lähtee ajamaan kohti Valenciaa. Edessä oli 650 kilometrin ajo, yksin. Melkein koko matka on motaria eli autovíaa, eli matkanteko sujui melko joutuisasti. Valitsin kahden stopin taktiikan, eka stintti oli vähän lyhyempi ja keskistintti oli melko pitkä. Tankkasin eka Granadassa ja tokan kerran Alcoyssa. Ennen jälkimmäista varikkopysähdystä bensavalo paloi aika pitkän aikaa, ja jännitys tiivistyi kun huoltista ei vaan tullut vastaan.

Matka sujui ihan ok, neljä kokista piti kuskin hereillä koko matkan, ja vaikka matkaan sattui pieni ajovirhekin, niin matkan kokonaisajaksi muodostui minuutilleen tasan 7 tuntia. Alicanten kohilla vedin vähän pitkäks kun en tajunnut kääntyä Alcoyhin päin vaan vetelin aina Valencian autopistalle asti. No maksamaanhan en aikonut, eikä pieni rantatie kiinnostanut ollenkaan siinä ruuhkassa, niin vedin uukkarin ja palasin vähän matkaa niin että pääsin Alcoyn liittymälle. Tähän tuhrautui ainakin joku parikyt minuuttia.

Näistä voikin jo päätellä, että Espanjan autovíalla liikenne kulkee aika vauhdilla, keskinopeus kun oli melkein 100 km/h. Matka oli rankka, loppumatkasta ei ollu mielessä mikään muu kuin että tulis ny jo se Valencia. Sit se viimein tuli, ja heitin kamat kotiin ja lähin palauttaa autoa lentsikalle. Vihdoin ja viimein oon kotona ja voin mennä nukkumaan omaan sänkyyn. ...tosin huomenna on tentti johon en oo kovin paljon liikaa valmistautunut..

Uutinen

2007-06-02T22:41:00.000+02:00

Uutinen

Etelä kutsuu

2007-05-29T23:47:00.001+02:00

Suuntana Fuengirola, Fuge, Funkku

Huomenna keskiviikkona lähetään Senjan kanssa ajelemaan kohti etelää. Tavoitteena Suomen siirtokunta Fuengirola, josta Senja haaveilee löytävänsä väliaikaisen oleskelupaikan. Matkaan ollaan varauduttu yöpymiskelpoisella autolla ja kiireettömällä aikatalulla. Eli toisinsanoen etelänlomalle ollaan lähössä. Tosin mulla on edessä reissun jälkeen tentti, johon ehkä pitäisi jotenkin valmistautuakin.

Tänään kävin tekemässä espanjankurssin tentin, joka meni ihan niinkuin pitikin. Aika helppo oli, vaikka ei varmasti kaikki mennytkään oikein. Kurssi oli nelostaso eli B2. Tentti koostui monivalinnoista sekä lyhyestä luentun ymmärtämisestä ja ainekirjoituksesta. Aikaa sen tekemiseen meni reilu tunti. Kurssi menee saletisti läpi, koska oon ollu paljon paikalla sekä pitänyt vielä ihan ok esitelmänkin, joka on osa arvostelua. Tentin painoarvo on jotain puolet tai vähemmänkin, sanoi opettaja, eli eipä ole ressiä tuon kurssin suhteen.

Nyt olisi sitten jo kaksi kurssia suoritettua kevätpuolella. Kolmas on tuotteen suunnittelukurssi, jonka harkkatyötä ollaan tehty viimeaikoina melko paljon. Kyseinen työ on ihan älyttömän työläs verrattuna kreditteihin mitä kurssista saa. EU-kurssi oli 4,5 kreditin arvoinen, ja luentoja oli kaksi tuntia viikossa, joista puolet peruttiin. Tunneilla tehtiin pari pientä harkkaa, ja niiden lisäksi ei ollut muuta kuin kurssin päättötyö parityönä. Tenttiä ei ollut. Suunnitteluprosessikurssi taasen on vain 4 kreditin kurssi, luentoja sama määrä 2h/vko, mutta pakollinen harkkatyö on ollut todella työläs. Siihen vielä päälle tentti. Pare ois päästä läpi, ettei oo turhaan oltu yömyöhään koululla vääntämässä sitä harkkatyötä.

Syksyn markkinoinnin kurssista on vielä uusintakoe, se kun ei mennyt jostain syystä läpi. Yks risti kaks ei osunut kohilleen viimekerralla. Vähän harmitti kun huomas kokeessa että monilla vaihtareilla oli sanakirjat messissä ja ite koitti arvailla että mitäköhän jotku sanat mahto tarkottaa.. katotaan osuisko uusinnassa parempi veikkausrivi.

Zumo de naranja

2007-05-29T23:27:00.001+02:00

Kateltiin ohimennen läheisen hedelmävihanneskaupan tarjouksia, ja pisti oikeen silmään että voiko appelsiineja saada eurolla kolme kiloa? Niin se vaan oli, ja muovikassillinen appelsiineja lähti mukaan vaivaisella eurolla, eli puol ilmatteeks. Innostuin joku aika sitten puristelemaan mehua tuoreista appelsiineista, joten se sai jatkoa.

Ja siinä se sitten on. Jääkylmä, takuulla tuore zumo de naranja. Maistuu!

"Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille"

2007-05-29T00:40:00.000+02:00

Asia joka ei ole suomalaisille alunperin tuttu on kerjäläiset. Kyseessä ei ole myöskään mikään helppo juttu. Nyt ihan viimepäivinä ollaan pohdiskeltu yhessä Senjan kanssa asiaa, ja se onki herättänyt mielenkiintosia näkökulmia.

Tähän asti oon suhtautunut todella välinpitämättömästi kerjäläisiin. Ne on lähinnä ärsyttänyt, ja joku saattaa vielä muistaa syksyltä tarinan kun kerjäävä mummo varasti multa hampurilaisen Burger Kingissä. Mutta nyt Senja on avannut mun mieltä sen verran, että suhtautumiseni on hieman jopa muuttunut.

Kelatkaa kuinka paljon meillä on rahaa. Me maksetaan joka kuukausi muutama satanen vuokraa, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Me syödään joka kuukausi vähintään parilla huntilla, varmaan enemmälläkin. Ku mä meen kauppaan, mun ei tarvi ikinä laskea että onko mulla varaa johonkin vai ei. Mä otan just kaiken mitä ikinä haluan. Tottakai katon hintoja ja ihan luonnollisestikin pyrin edulliseen ostoskoriin, mutta pointti on siinä että periaatteessa mä voin ostaa kaikkea sitä mitä vaan tekee mieli. Koskaan ei oo tarvinu mennä nälkäsenä nukkumaan sen takia ettei olis ruokaa, korkeintaan en oo kerenny käymään kaupassa hakemassa sitä.

"Pakollisten" menojen lisäks me ostetaan ja tehään paljon kaikkea kivaa, mikä usein maksaa, joskus vain vähän, joskus todella paljon. Ja silti me voidaan vaan edelleen jatkaa samaa rataa, ostaa kaupasta just sitä mikä vaikuttaa kivalta ja mitä sattuu tekemään mieli.

Kaiken tän jälkeen kadulla joku pyytää sulta euroa, ja sä et anna. Sä et anna koska sua ärsyttää likaiset haisevat ihmiset jotka kerjää rahaa. Sä kelaat että sä oot ite omas rahas ansainnu työllä, menis toikin töihin ja tienais ite omat rahas. Sä myös aattelet että ei se mitään auta vaikka antaisinkin, huomenna se on kuitenkin vielä tossa samassa paikassa kerjäämässä lisää. Et myöskään anna sen takia, koska luulet että se vaan menee ostamaan viinaa sillä rahalla.

Tänään oltiin biitsillä, ja siel oli sitten sellanen koditon nainen koiransa kanssa. Se oli sama muija jota näin syksyllä ja talvella useasti vanhan kämpän suunnalla, siellä se kerjäs Mercadonan edessä ja nukku pankkiautomaattikopissa koiriensa kanssa. Kello alko lähestyy jo seittemää, ja väki oli jo vähentynyt biitsiltä. Oltiin mekin sitten siinä lähtöä tekemässä, kun tää nainen tuli kyselemään että osataanko sitä espanjaa. No sitä osattiin, ja kävi ilmi että rahaahan se yllättäen halusi. Euroa pyyteli, kun pitäs ruokaa saada. Mitään ei ollut syönyt koko päivänä kuulemma. Vähän siinä sitten nihkeilin kuten aina ennenkin näissä tilanteissa. Jotenkin sitä on vaikea lähteä mitään myöntymään. Samat edellämainitsemani kieltäytymisen (teko)syyt ne vaan tulee mieleen.

Muistin sitten että mulla oli kylmäkassissa ylijääneet hedelmät joita ei jaksettu ite syödä. No tarjosin mieluummin sille niitä, ja kyllähän se kovin mielellään otti yhen banaanin ja omenan vastaan, mutta kyseli vielä etteikö sitä rahaa heruisi. Sanoin että ei nyt kyllä tipu.

Sitte se meni mutustelemaan niitä hedelmiä, tais antaa koiralleenkin palan ja musta oli ihan siistiä auttaa noin konkreettisesti antamalla ruokaa ennemmin kuin rahaa. Sitte alko kyllä vähän mietityttää että eikö mulla oikeasti ollut varaa antaa sille sitä euroa. Katoin lompakkoa ja siellä oli kasa epämääräsiä pikkuhiluja, yhteensä ehkä just joku reilu euro. Niillä hiluilla en juurikaan mitään tekisi, ja mitä menettäisin jos antaisin ne pois? Tää nainen oli myös pyytänyt hyvin kohteliaasti, ja oikein eritteli että mihin se raha olisi menossa: se sano oikeen jonku syötävän minkä se ostaisi, en kylläkään tajunnut mikä se oli. Niinpä huitelin vielä muijalle että tuuppahan tänne, mulla on sulle kourallinen rahaa.

Oikeesti, kuinka monta kertaa mun pitäs antaa kerjäläiselle euro kun se sitä pyytää, että se alkais vaikuttamaan mun omaan elämääni jotenkin? Kuinka moni kehtaa kerjätä vaikkei oikeasti olisikaan tarvetta? Ja jos nyt vippaat sen euron, niin kuinka helposti sen voit "säästää" takaisin omista mukavuuksistasi: jätät kupin kahvia juomatta tai jätskin syömättä.

Meillä on niin paljon makkaraa leivän päällä, että hyvä kun mahtuu leipä enää ees suuhun. Mä uskon että vähin mitä me voidaan tehä on antaa paljostamme kun joku sitä pyytää.

Restaurante chino buffet libre

2007-05-25T23:23:00.001+02:00

Pakko laittaa ravintolaesittely yhdestä todella mainiosta kiinalaisesta ravintolasta jossa on tullut käytyä jo useampaan otteeseen. Kyseessä on aasialainen seisova pöytä -ravitola joka sijaitsee Calle del Poeta Artolan ja Calle del Serpisin kulmassa, lähellä Blasco Ibañesia.

Tänään mentiin taas cenailemaan sinne Senjan kanssa, ja edelleen oli erittäin maittavaa ruokaa tarjolla kuten ennenkin. Ruokavalikoima on todella monipuolinen aina salaateista lihoihin ja kanoihin. Erikoisuutena tässä ravintolassa on tarjolla myös sushia, joten sushin ystäville paikka on enemmän kuin täydellinen. Tarjolla myös kaikenlaista jälkiruokaa jotka sisältyy ruokailuun, sitäkin saa vetää niin paljon kuin pystyy.

Buffetin hinta vaihtelee ajan mukaan. Viikonloppuhinta oli 8,50/buffet, joka taisi olla myös viikolla iltahinta. Aamupäivisin hieman edullisempaa. Ainoa miinus on että juomat ei kuulu hintaan. Koko setistä selviää siis kympillä, mikä on varsin yleinen päivän menun hinta paikassa kuin paikassa.

Ei kai siinä muuta. Lähistöllä on myös muita kiinalaisia seisovan pöydän ravintoloita, mutta tämä on kokemukseni mukaan ehdottomasti paras.

Muutenkin kiinalaisesta ruoasta olen/ollaan useasti sanottu, että se on yksi parhaista ruuista mitä Espanjasta saa! Asiasta voi toki olla montaa mieltä, riippuu keltä kysyy.

Sapuska lapioitiin suihimme tietty (a)asiaankuuluvilla välineillä.

Taivas lyö tulta

2007-05-24T03:19:00.000+02:00

Iski tässä yöllä aikamoinen ukonilma. Pauketta ja välähtelyä oli sen verran että piti oikeen mennä kattomaan olkkarin ikkunasta, kun ei uni ollu vielä tehnyt tulojaan. Ja sitten piti tietenkin koittaa onko mahollista kuvata salamoita. Ajattelin ainakin etukäteen että vaikeeta se voi olla, ja niinhän se olikin. Kun en löytäny ees mun pientä tripodijalustaa tähän hätään, ni aika vaikeeta oli.

Seikat jotka tekee siitä niin vaikeeta ovat tietty ensinnäkin ajotus, et sä tiiä etukäteen koska se lyö, ja sitte ku se lyö, ni on jo liian myöhäistä. Ne kun on niin salamannopeita! Toiseksi, suuntaus. Sitä et myöskään tiiä että minne se salama ny sitte lyö. Ja olikos sellanen sanontakin olemassa, että salama ei lyö koskaan kahta kertaa samaan paikkaan..? No ihan sama oliko vai ei, vaikeeta se silti on.

Päädyinkin sitten ampumaan kuuden sekunnin sarjatulta taivaalle, ja tuloksena kolmisensataa mustaa kuvaa, joiden joukossa kuitenkin pari joista näkyy jopa jotaan! Kokeilin vielä sekunnin valotuksella sarjatulta, mutta eipä oikein osunut hyvin. Jotain pieniä haituvia vaan sain taltioitua, ehkä se pidempi valotus on vaan parempi. Ja jalusta tietty ehdoton. Noh, täsä nää nyt sit on mitä sain aikaseks. Kuvaa ite paremmin.

P=UI

Formulat Formulat, ei mulla muuta

2007-05-22T20:42:00.000+02:00

No vielä niistä Valencian mahdollisista tulevista Formulakisoista. Tässä linkki josta löytyy ratasuunnitelma. Aika tylsältä radalta näyttää vielä tossa suunnitelmassa, mutta virallinen tavoite on "rakentaa urbaani rata jollaista ei ole koskaan ennen nähnty Formuloiden historiassa", joten eiköhän ne laita sen sitten viimisen päälle kun se oikeasti toteutetaan.

Patrulla Aguila otra vez.

Sekalaisia fotoja

2007-05-20T00:37:00.001+02:00

Ferrarin pilttuu kiinnostaa.

Pääsuora.

Skriinin tausta.

Uskollisia Formulafaneja.

Se tosiaan on stopattu.

America's cup hiekkalaatikollakin.

Siitä lähtee maikkarillekin kuvaa.

Leijat Malva-Rosan yllä.

Lihansyöjäkasvi.

IVAM

2007-05-20T00:08:00.001+02:00

Instituto Valenciano de Arte Moderno

Senja tuli tänne kyläilemään, ja turisteiltiin perjantaina oikeen ajan kanssa. Käytiin sit tsekkaa Valencian modernin taiteen museo IVAM. Se oli sellanen Kiasman tapanen iso kolhoosi jossa olevista taideteoksista osa pisti vaan nauramaan että "mikä tää luulee olevansa?" Oli siel tosi siistejä juttujakin, mm. interaktiivinen videoteos, joka toimi niin, että kun heiluit siinä skriinin eessä, niin se kohta missä ite olit, oli pysäytettynä, muuten video rullas koko ajan. Pop-taidenäyttelyssä oli muutama ihan jees juttu. Kokonaisuudessaan tosi paljon oli tavaraa eikä kaikkeen jaksanut kunnolla paneutua edes.

Päästiin ilmatteeks sisään kun oli joku erikoinen päivä, mut normaalistikaan se ei montaa euroa maksa. Kannattaa kyl käydä vilkasemassa jos täälläpäin turisteilee.

Ne vormulat

2007-05-16T01:16:00.000+02:00

Kimi Kimi Kimi, Räikkösen Kimi.

Pääsuoran päässä jarrut hehku punasena.

Viime viikonloppu meni Barcelonassa Formuloiden parissa. Heti alkuun voinee kait todeta että penkin allehan se kisa meni, näin sinivalkoisesta näkökulmasta. No joo ajo se Kovalainen siellä sentään kisan loppuun asti, mutta jotenkin se sen touhu siellä Renaultin puikoissa ei oo sytyttäny mussa minkäänlaisia intohimoja, eikä se sitä nytkään sitten tehnyt. No parempi kait et se siel ajeli suomalaisena messissä kun et ei ois ajellu. Pääsi viel pisteille kauden parhaalla sijoituksellaan.

Edustin ylpeänä Suomea, niin kauan ku sitä kesti..

Mut mut, minkälainen kokemus se sitten oli?

No ensinnäkin tapahtu yks aika ärsyttävä juttu joka vähän myös osaltaa vesitti meijän kolmen (mä, Tuomas ja hänen serkkunsa Antti) kisaviikonloppua. Eikä niin vähänkään. Torstaina pojat oli käyny radalla varikkovierailulla, mä tulin sillon vasta Barcelonaan ni en ehtiny. No illalla hostellilla sitten Antti alko kaivelee taskujaan ja ihmettelemään että missäs se olikaan se hänen lippunsa. Siis juuri se paperinpala jolla päästään porteista sisälle rata-alueelle, josta hän oli pulittanut suolaset ~170 euroa. Juuri se paperinpala, jota ei todellakaan halua hukata. Etsiskelyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että lippu tosiaan oli hävinnyt! Mitä sitten tehtäisiin?! Hyvät neuvot olis ollu tarpeen, mutta eihän siinä mikään auttanut. Lipulla mennään sisään, ei millään muulla, ja kun lippua ei ole, ei pääse sisään. Se tarkoitti sitä että yhden meistä kisaviikonloppu katkesi jo ennen ensimmäistäkään ajopäivää...!

Noh, Tuomas oli todella lojaali ja päätti antaa oman lippunsa Antin käyttöön perjantaiksi sekä lauantaiksi, jolloin ajettiin harkat ja aika-ajot. Kisaan mentiin sitten me kahestaan Tuomaksen kanssa, ja Antti jäi kattelemaan kisaa töllöstä. Kaikenlaista sitä voikin sattua. Luulis et tollanen ei oo mahollista, mut näköjään on.

Harkoissa kierrettiin perjantaina rataa ympäri, kun sillon pääsi meijänkin lipuilla ihan mihin vaan halusi istumaan. Nähtiin sitten melkeen kaikki katsomopaikat mitä radalla on, pääkatsomo mukaanlukien. Pitää kyl sanoa, et läheskään kaikista niistä istumapaikoista en maksais sitä hintaa mitä niistä pyydetään, eli n. 200-400e koko kisaviikonlopulta. Ei ne näkymät kaikista ollu niinkään kummoset verrattuna meijän pelousepaikkoihin, eli nurtsipaikkoihin ilman penkkejä tai mitään.

Aika-ajoissa oli jo ihan ok tunnelma. Aina kun Alonso teki parhaan ajan, sitä ei voinut olla huomaamatta, yleisö piti siitä huolen. Formuloitten lisäks radalla ajeltiin täytteenä GP2 sarjaa sekä Porscheilla jotain skabaa. Niistä en sen enempää tiiä, mut kyl niitäkin siinä sivussa katteli. Kaikki ne ainakin kohtalaisen lujaa meni, ainakin pääsuoralla jossa nopeudet nousee ainakin Formuloilla helposti yli kolmensadan.

Sunnuntai oli sitten iso päivä, tai piti olla. Herättiin aamulla viideltä, otettiin eka juna Barcelonasta radalle, eli Montmelóhon joka lähti puol seiskalta. Juna oli Montmelón kylässä seiskalta, eli juuri sillon kun ovet radalle avautuivat. Kylästä kestää kävellä parikyt minsaa radalle, joten paikkoja päästiin varailemaan siinä puoli kaheksan aikaan aamusta. Kaikki suju hyvin, ja tuloksena oli ihan ok paikat, joista oli näkymä sekä pääsuoralle että takasuoralle, ja vielä skriinikin ihan nenän edessä. Neuvona voin sanoa Formulakisaan tai vastaavaan ilman istumapaikkaa menevälle, että kisapäivänä ei oo mahdollista herätä liian aikaisin, tai olla radalla liian aikaisin. Siellä pitää olla just niin aikasin kun vaan mahollista, jos oikeesti haluaa sen paikan jonka on aikasemmin bongannut radan parhaaksi paikaksi. Et ole meinaan ainoa joka herää aikaisin.

Aamu sarastaa, puoli kaheksan aikaan saatiin vielä suht iisisti hyvät paikat, vaikka porukkaa oli jo mestoilla jonkun verran.

Neljälläsadalla pääset toki tuonne katsomoon, ja sillon sun ei tarvi herätä aikaisin.

Me oltiin nuolen osoittamassa kohdassa. Siitä näki pääsuoralle, muttei sentään ekoihin kurveihin. Siitä pitää sitten maksaa enemmän jo. Jos rahasta ei oo kiinni, ni suositten jollekin katsomoita C ja L. Ite menisin C-katsomoon, sieltä näkee melkein eniten rataa kerralla mitä mistään.

Aamupäivä meni suht nopeesti järkyttävän kuumissa olosuhteissa auringon paahtaessa täpöjä. Kateltiin täyteluokkia ja mm. lentonäytöstä, ennenkuin ensin kuskit esiteltiin kuorma-auton lavalla, sen jälkeen ajoivat autonsa ruutuihin, ja viimein punasten valojen sammuessa lähtivät kisaamaan kuka on nopein. Kisa käytiin oikeestaan ekalla kierroksella, ekassa mutkassa. Alonso koitti ohittaa Massaa, mutta ajautu hiekalle ja tippu neljänneks. Kimi ajo kolmantena kymmenen kierrosta, ja sen jälkeen saatiin todeta skriiniltä että siellä se lipuu etanavauhtia varikolle. Se oli siinä sitten. Voi pojat.

Ei sitä rataa paljoa kerrallaan Barcelonan radalla nää.

Lakkimuodissa oli havaittavissa yhteneviä piirteitä.

Poismenossa on oikeestaan kaks vaihtoehtoa, lähtee ajoissa juosten pois alta, tai venata rauhassa, ja pitkään.

Jengiä radalla oli yli 140 000 henkeä, mikä oli radan uus ennätys. Me haluttiin yrittää nopeeta poistumista, ja oltiin kisan loppuessa jo matkalla kohti uloskäyntiä. Paluumatka sujui yllättävän hyvin, saatiin pian juna ja päästiin pois sieltä. Illalla piti viel mennä kattomaan sitä lätkän finaalia, mutta yllättäen ainoa tiedossa oleva paikka jossa näki lätkää, eli Nordisk bar parallelin lähellä, oli aivan täynnä jengiä, ja sinne ei tosiaan mahtunut sisään. Siinä sitten kolme nolla tilanteessa oli vähän huonot fiilikset lähteä takas kotia kohti. Mut aina ei voi voittaa, ei ees jääkiekon maailman mestaruutta. "Mä niin muistan sillon ysiviis..." Tohon pitäs mun mielestä pikkuhiljaa saada jotain muutosta. Ei me voida aina vaan muistella sitä yhtä ainoota mestaruutta jonka ruottalaiset meille päästi.. Voittaminen on suomalaiselle vissiin aika vaikea juttu..

Hockey jään päällä - Hockey sobre hielo

2007-05-11T09:19:00.000+02:00

Johan on kun Suomi tempasi ittensä lätkässä välieriin! Harmi kun ei oo nähny yhtään ottelua, ku ylen nettitelkusta ei näy suomen ulkopuolelle mitään.

Ja Valencian katukisa näyttäs nyt toteutuvan. Melkeen pitäs ens vuonna sitä tulla oikeen kattomaan...

Nyt oon hostellissa Barcelonassa. Venaan et pojat herää ja sitte lähetää kattoon vähä mitä siel radal tapahtuu. Jotaan reenejä pitäs tänää olla ohjelmassa.

Gran Premio de España Telefónica

2007-05-10T11:17:00.000+02:00

Tänää lähen viimein sinne Barcelonaan Formulakisoihin. Lento lähtee kolmen tunnin päästä. Oli suhteellisen halpa siivu, 35 euroa suuntaan. Sellasta junan hintaluokkaa. Kokonaisuudessaan matka-aika on tietty suunnilleen sama, ei ainakaan yhtään nopeempi, mut on se aina kiva lennähtääkin.

Pakkasin Suomen lipun seinältä mukaan, voi fanittaa Kimiä voittoon. Kisoista on ehkä tulossa aika rankat, sillä tiedossa on ainakin kisapäivänä hyvin aikainen herätys. Montmelón radalle pitää Barcen keskustasta mennä lähijunalla, ja luultavasti ne junat ei oo ihan tyhjiä... joku muukin sinne kuulemma on menossa autokisaa kattelemaan. Saa nähä kuin käy. Ja myös se, että miten monta tuntia menee sitten sunnuntaina että päästään radalta pois. Valencian MotoGP:n muistaen se ei oo kovin helppoa. Meil meni useampi tunti sillon junaan pääsyä ootellessa.

Ja luin uutisista, että Valenciaan ollaan puuhaamassa Formulakisaa jo ens vuodeks. Ja mikä oudointa, vieläpä katuratakisaa. En oikeen käsitä et miks sen pitäs olla katuratakisa, kun tääl on toi aika hyvät puitteet antava moottoriratakin. Mut tottakai katurata ois paljon paljon siistimpi, joten ehkäpä vastasin jo itelleni.

Nyt lähen. Kattokaa telkusta jos meitä suomiurpoja näkyy lehtereillä kun Kimi vie GP:n nimiinsä.

Ferrari tammikuussa Valenciassa.

America es cup

2007-05-07T01:30:00.000+02:00

Pueno pues, käytiin Circuit de Valencialla kattomas tollasia autoja mitkä ajo siellä rundia radalla. LeMans-seriessiä siel oli, ja muitakin.

Sitten kävin taas tuolla puertossa kattoos sitä hirveen hienoo purjehdusta:

Hirveen kokosia mohkuloita.

Me encantan las kukkitos.

Tääl ainaki yritetää lajitella. Oikeen hyvä. Muy bien.

Sininen on azul.

Arto Saari

2007-05-04T14:52:00.000+02:00

Suomalaisen aikaansaannos amerikkalaisissa Kiinassa valmistetuissa jalkineissa espanjalaisella biitsillä.

Panoramaa

2007-05-03T01:14:00.005+02:00

Vieraita ja matkailua

2007-05-02T21:11:00.000+02:00

Niina ja Ansku oli tosiaan käymässä. Olivat ensin Barcelonassa ja tulivat sitten tänne. Täällä oltiin reilu päivä, ja sitten lähettii katteleen lähiseutua autoilureissun muodossa. Lähettiin ajeleen sitten kohti Etelää, ilman mitään sen kummempia päämääriä. Ajettiin rantaa pitkin, ja stopattiin kun siltä tuntui. Lähtiessä ilma oli hieman sateisen olonen, ja tipautteli sillon tällön pisaroita, tosin tarpeeks lämmin kyl oli.

Hetken päästä sitten arska päätti alkaa paistaa, ja me stopattiin sitten heti ekaa kertaa biitsille pieneen kylään, joka näytti siltä että siellä on kesällä jonkinlaista turismia. Nyt siel näky parit svedut ja venakot eikä juuri muita meidän lisäksi. Aurinko paahto hetken tosi kuumana, mut sit se kuitenkin vetäyty pilvien taakse. Pilvienkin takaa se hohkas tosi kuumana ja tunsi oikeen miten se säteili iholle. Hetken pilvenoton jälkeen oli sitten aika jatkaa matkaa.

Ajettiin sitten kohti Deniaa, ja matkalla stopattiin Olivan kohalla. Tarkotus oli mennä ajaan kartingia, mut se jäi sittenkin vain minigolfin pelaamiseen. 15 eurolla ois päässy 8 minuutiks ajamaan, joten pitkän ja vaikean harkinnan jälkeen se jäi ensi kertaan. Minigolf oli kyllä sekin ihan hienoa, radat oli suhteellisen siistejä ja melkein kunnossa. Eräällä reiällä pallon eteen osui valtava heinäsirkka, toisella sarjakuvamaisen stereotyyppinen komea etana.

Reikä 16.

Etana näytti ne sarvensa.

Kun olin hakannut tytöt minigolfissa, jatkettiin kohti Deniaa. Deniasta oon kuullu ainoastaan että siellä pääsee surfaamaan. No surffista ei ollut kyllä tietoakaan, mutta muuten oli tosi mukava mesta. Kaupunki yllätti "suuruudellaan", ollen kuitenkin samalla viihtyisän rauhallinen. Biitsi löytyi, sekä ostoskatu kauppoineen. Joku linnake siellä myös oli, mutta olipahan kiinni, ei päästy. Biitsipiknikin ja shoppailukierroksen jälkeen alko päivä jo tulla päätökseensä, joten lähettiin viel ajamaan. Matkalla hyvin pian kuitenkin päätettiin että nyt ois aika ettiä majotus. Pysättiin heti ekaan hostelliin mikä tuli vastaan hyvin pian, ja otettiin sieltä viiminen vapaa huone kahden äijän nenän edestä. Hostellin pappa kirjotteli mun ajokortista joku reilu viis minuuttia tietoja ylös, ja lopputulos oli todellakin hilpeyttä herättävä:

Hostellin isäntä täytti lapun 11 kohdasta jopa 7 päin mäntyä. Hämmästyin kun sain tietää että synnyn vasta vuonna 2054 Salon poliisilaitoksella. Viimeinen monivalinta meni siksi väärin, että kun näin papan ruksineen kaikki kohdat, niin kysyin yllättyneenä että "Ai aamupala kuuluu hintaan?", vastaus oli että eipäs kuulu! Totuus taisi siis olla ettei se papparainen tajunnut mitä tuo monivalintaruksiminen edusti.

No tärkeintä ehdottomasti oli että saatiin katto pään päälle, ja sängyt allemme. Huone oli hintaisekseen ihan hyvä.

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena, ja siitä tulikin meidän biitsipäivä. Suunnattiin Benitachell-nimiseen kylään, sillä oon kuullut että siellä on sellaiset rantakalliot joista voi hyppiä mereen. Hyppimään en nyt välttämättä halunnut, mutta ainakin paikka olisi kiva nähdä. Löydettiin sitten ensin hieno vuorenhuippu hulppeine näkymineen, ja sen jälkeen ranta kallioineen. Hyppypaikasta ei ollut hajua, mutta luulen että ainakin tosi lähellä me oltiin. Ehkä sen kerkee vielä joku toinen kerta toteamaan. Ranta oli erilainen mihin on tottunut: hiekka ei todellakaan ollut hienoa, päinvastoin, isoa murkulakiveä koko ranta. Sellasta pyöreetä mukulaa. Oli todella hienoa vaihtelua perinteiseen, ja rantakalliot muodosti tosi siistin maiseman.

Rantavahti.

Posse.

Murkularanta.

Tein levytyssopimuksen.

Tyhmemmätkin/ranskalaisetkin tajuaa/luulis tajuavan.

Tää on ny sitä zona peligrosaa. Luolamainen juttu.

Piti sitä välillä vähän rentoutuakin.

Marketin nakkihylly oli täytetty turisteja silmällä pitäen.

Maistettiin inkivääriolut-limsaa ekaa kertaa. Eipä kovin kummosta. Eikä kovin paikallista.

Biitsiltä matka jatkui kohti Benidormia. Benidorm on varsinainen turistirysä, mutta ihan vielä ei rantakausi oo päässy alkamaan. Benidormissa on myös huvipuisto Terramitica sekä eläinpuisto Terra Natura tai jotain. Tultiin vähän liian myöhään, ja puistoihin jäi menemättä.

Keskusta käytiin kattelemassa, ja turistikrääsäähän siellä myytiin, ja kaikesta paistoi läpi se turismi mikä siellä on.

Benidorm.

Illan tullen lähettiin ajeleen kohti sisämaata, suuntana Alcoy. Muutamaan kertaan eestaas hinkattuamme löydettiin oikeelle tielle, ja päästiin maistamaan vuoristotien ihanuutta. Matkaa ei ollut kuin viitisenkymmentä kilsaa, mutta siihen meni reilusti aikaa, keskinopeuden ollessa jotain neljänkympin tienoilla. Pimeyskin laskeutui vielä puolessa matkassa mikä ei yhtään nopeuttanut kapealla serpentiinitiellä ajelemista. Loppuvaiheessa kaikki alkoi jo voimaan pahoin, ja lopulta laskeuduimme turvallisesti Alcoyhin.

Alcoy, Plaza España

Sitten alettiin ettiä hostellia, mikä ei ollutkaan ihan helppoa. Ajelukierros kaupungissa tuotti bongatuksi vain yhden ainoan hotellin eikä mitään muuta. Kysymällä saimme selvää että kaupungissa on sen lisäksi vielä yksi hostelli. No hostellin löydyttyä siellä ei ollutkaan tilaa meille, joten yöpymispolitiikka sai täysin uuden käänteen.

Ensin auton kurssi kääntyi kohti Alcoyn skeittiparkkia, joka oli mun toivomuslistalla. Parkki löytyi, ja vieläpä valaistuna, joten seuraavana oli vuorossa parkin rullajaiset. Yön pimeydessä tytöt söi iltapalaa, mä kruisailin puulia, ja ajauduttiin lopulta siihen tilanteeseen ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viettää yö autossa. Oli muuten ihan siisti parkki. Ihan uus betoni ei paljoa uuden kompleten alla rätissyt. Ainoa mikä pisti silmään oli maailman loivimmat nousut funboksissa. Ne oli niin loivat että oli ihan sama ku ois hypännyt flätiltä niihin ledgeihin.

Alcoyn betoni.

Puulijyrän paratiisi.

Siitä sitten kaks eessä ja yks takana yritettiin asettautua autoon. Kaikilla oli makuupussi messissä joten sen puolesta oli hyvä lähteä yrittämään. Omalla kohalla kuskinpaikka ei tällä kertaa tarjonnut kovin makeita unia, joten aikani ähellettyä ja kerran havahduttua jalka täysin tunnottomana siirryin pihalle. Siinä makoilin makuupussissa asvaltilla auton vieressä muutamia tunteja tähtiä katsellen. Montaa silmällistä ei tullut nukuttua, mutta muuten oleminen siinä oli paljon helpompaa kuin autossa. Lopulta halusin oikeasti yrittää nukkua, ja siirryin takaisin autoon. Siinä vaiheessa uni painoi jo sen verran, että lopulta saimme kaikki nukuttua aamusella hetken.

Sitten alkoikin aurinko häikiä ja kuumuus puskea autoon. Heräsin jälleen vasen jalka täysin tunnottomana, olo oli kuin halvaantuneella. Aikani sitä jalkaa läiskittyä pääsin kuin pääsinkin jaloilleni jälleen auton vierestä asvaltilta ylös johon vaivuin tuskissani kun veri palasi normaaliin kiertoon jalkaani.

Päivä oli jälleen biitsipäivän oloinen, ja pienen summittaisen ajon jälkeen päätimme lähteä takaisin rannikolle biitsi mielessä. Palasimme Gandían biitsille, ja Gandíakin pääsi yllättämään mut. Olin luullu että se ei oo niin iso paikka mitä se sitten olikin. Siel on hieno biitsi ja kaikki. Jos joku on sinne menossa opiskelemaan, niin voin sanoa että ihan hyvältä se näytti. Siellä siis sijaitsee yksi meidän yliopiston kampus.

Gandían biitsin jälkeen edessä oli enää paluu Valenciaan ja auton palautus lentsikalle. Nykyään menee metro suoraan mun kämpiltä lentokentälle, joten se matka menee kätevästi. Lopuksi vielä pieni kuva tänkertasesta autoilureitistä. Kilometrejä kertyi muistaakseni vain vajaat nelisensataa. Voin suositella kaikille autoilua Costa Blancalla, hienoa nähtävää kyllä löytyy, ja mun mielestä sellasta aika espanajalaisen näköstäkin vielä.

Ruta por Chile.

Pelipaikalla

2007-04-25T18:45:00.000+02:00

Sky diver.

Oli livenä ihan hieno maisema, mut eipä sitä saanu kameralle.

...with the broken board, back to back. Nyt sitä ollaan sitten takasin kotona, sen jälkeen ku kävin visiitillä kotona. Espanjaan oli nyt ihan kiva lähteä harmaasta vesisateesta. Kun se kone nousee pilvien yläpuolelle missä paistaa aina aurinko, tulee aina parempi mieli. Sit viel kun ländättii Barceen, hyvä keli jatkui. Koneesta ku tuli pihalle ni ei paljoa takkia taikka pitkää paitaa tarvinu päälle laittaa. Nappasin sit Barcesta junan Valenciaan ja saavuin myöhään yöllä himaan taksin heittäessä mut kotiovelle. Matka-aika oli tällä kertaa lähemmäs 15 tuntia siitä kun kotiovesta lähti. Tosin menin eka Helsinkiin morottaan Kallea, joka myi mulle uudet trukit ja laakerssit. Rullat ja dekin kävin hakemas eilen, ja uus kompliitti oli siinä sitten kokonaisuudessaan. Kasailin Plaza de la Virgenillä kompleten kasaan ja kun lähin siitä sitten ottaan ekoja hatseja uudesta setistä, niin huh huh. Ensinnäkin se muutos mikä oli Salon sinne-parkin rouheelta asvaltilta jumittavien laakereitten ja vanhojen renkaitten kanssa maailman smuuteimmalle marmoriflätille uusien laakereitten ja renkaitten kanssa... se oli kuin ois leijunut pari senttiä flätin yläpuolella. Ei siin ollu mitää järkee. Ja sitten uuden kompleten myötä täydellinen muutos skedetuntumaan. Lähinnä uudet trukit toi hirveet vaikeudet mukanaan. Oli ihan sellanen ekan vuoden olo. Ei siinä saanu mitää muuta tehtyä ku jotai shovitteja flätillä. Tyhmännäkösenä sitten kruisin ees taas yrittäen säätää trukit jotenki järkevälle kireydelle ja totutellen tuntumaan, ihanku ei ois koskaan ennen skeitin päällä ollu.

Keskustas tapasin sitte muitaki skedeejiä ja tutustuin muutamiin paikallisiin ja yhteen Belgialaiseen jäbään. Ilta meni hyvin skedetessä lähinnä Virgenin täydellistä flättiä. Ilmastonvaihdos suomen melkeen pakkasesta tänne oli aika karu: puol kahentoista aikaan ku lähin rullaan himaan, mittarit näytti vielä yli kahtakymmentä astetta lämpöä. Tänään onkin taas pilvisempää jo, ja on lupaillu taas sateita loppuviikoks, mut tänää meen viel yrittää iltasessioita.

Uutta pelivälinettä.

Valokuva

2007-04-19T19:19:00.000+02:00

Suomimaisema kotipihalta.

Siikret spot

2007-04-19T19:14:00.000+02:00

Tollanen tuli tehtyä.

Missä mä oon

2007-04-17T23:12:00.000+02:00

Tänne ei oo tullu pitkään aikaan kirjotettua yhtään mitään. Mistäs semmonen. Mulla katkes meinaa ajatus tän blogin kanssa. Tarina ikäänkuin taukosi. Kelan vaihto.

Kelaa lähin vaihtamaan niinkin eksoottiseen mestaan kuin Suomen Salo. Ajatus Suomeen lähdöstä tuli yhtäkkiä päähän, ja sitten vielä pääsin toteuttamaankin sen. Mikäs sen siistimpää. Nyt oon täällä Suomessa lomailemassa, ja musta tää näyttää tosi siistiltä mestalta. Paremmalta mitä joulun aikoihin, kun mistään vuodenajasta ei ollut mitään tietoa. Nyt on paistanut arska, on päässy skedeen ja muuta. Ja ennenkaikkea on tosi valoisaa. Se piristää mieltä kummasti. Päivä on jo niin pitkä, että iltaan asti voi olla ulkona. Haha.

Eilen ja tänään tuli tehtyä eräs projekti. Mun ikioma vanha miniramppi tuli tiensä päähän ja sai purkutuomion. Joku seittemän kaheksan vuotta sitten sitä rakennettiin muistaakseni viikon verran kolmen hengen voimin, ja nyt se meni matalaksi hyvin nopeesti, kahen päivän aikana. Miljoonan naulan pitelemien puiden irroittaminen oli kyllä hetkittäin hyvin työlästä, mutta lopputulos on se, ettei miniä enää ole olemassa. Oli kyllä hyvä mini, ja sillä on ollut tosi iso vaikutus mun skedeykseen. Sieltä ne nykyään niin monesti nähdyt bluntit ynnä muut koparitemput on peräsin. Sinä kesänä kun se valmistui, sitä skedettiin tosi ahkeraan. Muistan et ekat kaks viikkoa skedettiin joka ikinen päivä sitä miniä niin paljon kuin vaan kesätöiltä kerkes, ja sen jälkeen kun meni parkkiin, niin tuntu oudolta rullata asvalttiflättiä, jalat kun meni vielä kaarevan vanerin mukaan. Se oli siihen aikaan Salon seudun ainoa mini, ja monet kävi sitä kokeilemassa. Vaikka rakennustekniikka olikin täysin ei mistään kotoisin, niin uskomattoman onnistunut kokonaisuus se oli. Myös talviaikaan ministä oli uskomattomasti iloa, sitä kun skedettiin joskus talvellakin kun tuuli oli putsannut sen lumesta.

Porakone ja vasara, niillä lähetään.

Hyllyn poiston jälkeen viel vähän viilistelyä viiblellä.

Lapset rakkaat, kun rakennatte minin, älkää missään nimessä tehkö tukirakenteita näin! Eihän tossa oo minkään sortin päätä eikä häntää. Paksut levyt oli meijän pelastus.

Lapset lapset, kun rakennatte miniä, jokaiseen liitokseen ei tarvi laittaa puolta kiloa nauloja.

Trukkilavat oli tukeva perusta.

Ne tosin ehti vuosien saatossa puolittain maatua.

Mitään ei jäänyt.

Tein vielä miniin viimeisen bluntti feikkiin, tempun joka on todellakin peräisin tuolta miniltä. Ilman hyllyä. Se jäi sitten viimeiseksi tempuksi mitä tolla minillä ikinä tehtiin.

Espanjaan pitäs vielä palata kääntymään, ja sitten onkin jo kesä. Sitten pitää uudestaan miettiä mitä tekee. Onko Espanjassa kuinka pitkään, vai tuleeko Suomeen kenties metsästämään jotain duunia loppukesälle. Saa nähä. Nyt on kuitenkin sellanen olo, että Valencia alkaa olla aika nähty. Tuntuu ettei siellä enää tuu niinkään paljon uusia juttuja eteen. Ehkä rupeen jo mielessäni irrottelemaan itteäni sieltä tänne Suomeen takasin. No katotaan kuin asiat on ku sinne taas pääsee takasin, ja jos vaikka se Espanja sais sellaset espanjakelitkin vielä, niin asiat saattas saada uusia aspekteja. Mutta tämähän on sipeaalinen. Pietrolle terveisiä.

Hui hai hauki

2007-04-12T09:49:00.000+02:00

L'oceanograficissa on mahollista saada iso kala verkkoon.

5 metriä.

Pääsiäishuput.

Puerto America's cup oli aika siistiksi laitettu.

Veneilykisan palkinto, vähänku Stanley Cuppi.

Parkour-suoritus!

2007-04-11T15:17:00.000+02:00

Matin temppuiluja Valenciassa.

Mitä näit ny o

2007-04-08T17:01:00.000+02:00

Viikko alkaa oleen lopuillaan, huomenna turisteilu päättyy tonne tiedemuseoon. Kuvat kertoo jotain, minä en. Pitää löytää kirjoittamisen ilo jostain niin saa dokumentoitua tännekin taas jotain. Tiistaina sitten lähtö jonnekin.

Matti pääs hyppiin voltteja rannalle.

Duchito.

Gatito pesulla.

Lehtito.

Kukkito.

Vacaciones con familia

2007-04-05T01:06:00.000+02:00

Jes. Iskä ja Matti tuli kylään, ja nyt tää viikko turisteillaan tosissaan, ja pääsen mäkin viimein ehkä näkemään Artes & Cienciasin sun muut oikeen sisältäpäin jne. Käyty ollaan jo kaupunkikierroksella, sekä kirkontorniin kiivettiin katteleen Valencian kattoja. Sää on näyttänyt hyvääkin puoltaan mutta vettäkin on ripsinyt, onneks ei kovin rankasti.

Tiistaihin asti perhelomaa. Sen jälkeen loma jatkuu... jossain ihan muualla.

NY, TX, MA, NC, SC, ND, SD...

2007-03-29T18:49:00.000+02:00

Yllätyin suuresti kun sain tänään sähköpostin Nokialta. Vielä enemmän pöllähdin kun luin sen. Siinä kun sanottiin, että "Olet sopinut kesätyöstä Nokiassa x:n kanssa, onnittelut kesätyöpaikan johdosta!" Ei muuten mitään, mutta kun en ole ollut missään yhteydessä kehenkään tuon asian tiimoilta, en ole edes minkäänlaista hakemusta lähettänyt kyseiseen firmaan!

Vastasin postiin että en oo kyllä kehenkään ollut yhteydessä, mutta tulkitsen tämän työtarjouksena viimekesän työpanoksen johdosta. Tilanteeni vain on niin hankala, etten pääse Suomeen aloittamaan sitä duunia niin aikasin ku pitäis, koska täällä lukukausi jatkuu pitkälle kesään. Ja niinhän se sitten meni, että vaikka muuten voisin jopa päästäkin sinne töihin, niin ei oo mitään asiaa sinne enää keskellä kesää mennä alottelemaan hommia. Kiva kuitenkin että vielä muistavat mutkin, vaikka sitten vahingossa. Luulen että vuoden päästä soittelen taas sinne ja kyselen pääsiskö kesätöihin työnjohtajaks, muistatteko kun mä olin siellä sillon kaks vuotta sitten, ja piiskasin ne duunarit tekeen hyvää tulosta teille..

Tää viikko on muuten mennyt kyllä ihan hukkaan. Nyt alkaa viimein olla sairaus kukistettu, ja voi taas alkaa harkita kotoa lähtemistäkin jonnekin, mutta nää kelit ei kyllä innosta juurikaan mihinkään. Jotain kuvaa mun tän viikon noulaiffista antaa ehkä se, että viimeyönä joskus kolmen neljän aikaan kun ei uni vielä tullut, niin opettelin Yhdysvaltojen osavaltioiden nimiä ulkoa! Itseasiassa se on aika mielenkiintosta, ja väitän että on turhempiakin tietoja kuin noitten osaaminen, ja vieläpä kartalle paikantaminen, sitäkin nimittäin harjoittelin. Yhtenä turhempana voin mainita esimerkiksi piin sadan ensimmäisen desimaalin osaamista, vaikka enää muistan niitä varmaan enää 50 jos sitäkään. Mut jos joskus on tylsää, ja vaikkei oliskaan, ni suosittelen Lintukodon osavaltiotestin kokeilua! Se yllättää, kuinka hankala niitä osavaltioita onkaan tietää/muistaa. Ekoilla kerroilla pääsin johonki kymmeneen ehkä, en muista tarkalleen, mut nyt voin rehvastella ja väittää että pääsen vähintään 45:n, ellen jopa lähelle 50:tä. Kartta helpottaa muistamista todella paljon, ja tavoitteenani onkin osata sijoittaa ne kaikki blankolle kartalle. Referenssinä tohon osavaltiotietämykseen voin kertoa, että kysyin yheltä jenkiltä joka on samalla espanjankurssilla mun kanssa, että muistaako se ne kaikki, ja sehän rupes niitä paperille kirjottamaan... no ei ollut helppoa sillekään. Se muisti pitkän mietinnän jälkeen vajaat neljäkymmentä.

Kun osavaltiot ovat jo liian helppoja, niin sen jälkeen voit opetella niiden pääkaupungit. Siihenkin löytyy testi Lintukodosta integroituna osavaltiovisan kanssa. Kun osaat ne kaikki etu- ja takaperin niin hihkaise, tarjoan sulle jätskin.

Mas fotos de Barca

2007-03-28T20:57:00.000+02:00

Arvostan tageja suuresti, tälläisiä erityisen paljon.

Spotti oli kiinni.

Kalle pivotti feikkiin.

Kalle bäkki teili.

Pojat Fondolla.

Tuukka bäkki pivotti ja yritti kolosshuvittia ulos, mut eipä tuo menny.

Julle ja kierremanu

2007-03-28T04:25:00.001+02:00

Julle teki manuaalin ku se kävi tääl, ja mä kuvasin sekkarin.

Sikkinä ollaan

2007-03-27T17:08:00.000+02:00

Meni sunnuntaikin sängyn pohjalla maaten. Kaks päivää oon nyt ollut täysin kuollut. Aamulla jopa luulin että nyt on asiat pahasti, kun vessareissulla meinas alkaa laatattaa oikeen huolella, mutta kun pääsin takasin sänkyyn, asiat palautu taas normaaleiksi. Lepäilemällä tää tästä menee. Ehkä jo ihan pikkusen parempi olo. Niistellä saa silti jatkuvasti mintuntuoksuisiin nenäliinoihin. Eka paketillinen oli jotain aloe veraa sisältäviä nenäliinoja, nekin oli ihan kivoja. Mut noita minttunessuja kun haistelee niin aukee kyllä röörit. Apteekistakin kävin täydentämässä särkylääkevaraston, ja tuli myös ostettua ihan tyhjänpäiväsiä kurkkupastilleja. Ne on jotain desinfiointitabletteja, mutta aika turhilta ne vaikutti.

Taas kun kaverit lähti Suomeen takasin, ni tuli hirvee välikuolema. Ennenkin kun kylässä olleet on lähteny, ni oon seuraavan päivän tai pari vaan maannu kotona tekemättä mitään. Nyt kun vielä tulin kipeeks, ni välikuolema oli jälleen väistämätön. No jos tästä vielä joskus selviäis kouluun tai vaikka Hispaniaankin kun vähän tervehtyy.

Silmät melkeen vuotaa kun niistelen tolla minttunessulla, niin voimakas minttuaromi siitä lähtee!

Nyt kun on hirveet bileet vihdoin ohi, niin onkin seuraavaksi sitten pääsiäinen. Tiedossa taas varmasti aika paljon niitä ihme pääsiäiskulkueita sun muita juttuja. Ainakin Malagassa jokunen vuosi sitten niitä nähtiin, ja oli aika massiivinen ja tärkeä juhla tää pääsiäinen täällä katolissa maassa. Lomaa tosiaan koulusta parisen viikkoa, siinä ois mahis vaikka tehä joku reissu, vaikka fakta on se, että matkakassa alkaa pikkuhiljaa olemaan aikalailla tyhjä kaiken tän jälkeen mitä tääl on reissaillu. Noh, rahaa saa pankista, ja se on vaan rahaa.

Nyt se sitten alko. Ulkona sataa. Sadetta on luvattu muutamaks päiväks ainakin. Ei tällänen oo mistään kotosin. Pari vuotta sitten ku oltii Malagas, ni pääsiäisviikolla oli ekat rantakelit, ja sillon poltin itteni totaalisesti. Siitä sen ainakin muistan. Seuraavat päivät olikin sitten yhtä tuskaa, kun ei pystyny käveleen niillä palaneilla polvitaipeilla. Ja selkää poltteli öisin aika mukavasti. Eipä tarvi näillä sateilla ainakaan palaa biitsillä. Suomestakin kaikki fiilistelee että siellä on viistoista lämmintä ja aurinko paistaa, pitää varmaa lähtee Suomeen sadetta karkuun.

Kelasin et kuin kauheeta olis jos mun läppäri pöllittäis. Ei mua haittais siinä mikää muu ku se että mun kaikki kuvat ja videot menis. Mul on koneella mun Espanjanreissun tähänastiset kuvat, reilu seittemäntuhatta kappaletta, plus kaapatut videot, skedejuttuja ihan mieletön määrä. Kuvat mul on tosin koneella ja lisäks toisella ulkosella kovolla, mut kuljetan niitä samassa laukussa, eli siinä menis samalla molemmat.. Sitten kuvat ennen tätä reissuakin, kolmisen tuhatta tsipaletta, on koneella, mut ne mulla on kyllä kotona Suomessa tallessa. Samoin reissukuvat ajalta ennen joulua. Mut silti menetystä tulis aivan varmasti liikaa. Kaiken lisäks hirvee yleinen säätö mikä siitä seurais, sitä en jaksais. Vaik mul on kone itessään vakuutettu, ni silti ois se tietty parempi ettei sitä pöllittäis, säästyis niin paljolta. Oon kyl kelaillu et tarttis varmaan poltella jotaa varmareita, mut ei vaan oo saanu aikaseks. Niitä kun on niin kauhee määrä mitä pitäs polttaa. Tavotteena muuten on saada ainakin kymmenentuhannen kuvan raja rikki ennen reissun loppua. Se varmaan tuleekin helposti, luulisin. Hassua et niitä kuvia tosiaan on niin älyttömästi. Kun musta niissä ei ees oo mitään kovin erikoista. Mut niitä vaan pitää ottaa paljon, ni joku on mahdollisesti sitten hyväkin. Ja kuvaaminen kun ei maksa mitään, ni parempi ottaa liikaa kuin olla ottamatta. Siitä tulikin mieleen yks helmi otos minkä räpsäsin kun oltiin Fallasten aikaan kiertelemässä kaupunkia, elikkä tämä:

Pieni rottaparka on jäänyt auton alle!

Aika menee niin nopeeta

2007-03-25T01:10:00.000+01:00

Takana nyt Fallasit ja viikko Barcelonassa. En oo kerenny päivitellä blogia hetkeen.

Fallasten loppupläjäytykset meni rauhallisissa merkeissä. Kiertelin Caron kanssa tosi paljon kattelemassa eri Falloja ja yleistä menoa pitkin poikin kaupunkia. Cremá meni osittain vähän penkin alle. Ensin kateltiin yks pikkufallan poltto. Sitten Ayuntamienton pikkufallan poltto. Sen jälkeen oli ohjelmassa kaikkien muitten fallojen poltto paitsi Ayuntamienton. No valittiin sitten just se falla, minkä poltto oli yli tunnin myöhässä, joten ei keretty enää näkemään sitä Ayuntamienton fallan polttoa joka oli koko bileitten päätöstapahtuma. No ne niistä sitten, isot patsaat oli hetkessä vain tuhkakasoja. Pauke vaimenee, tai ainakin harvenee, Las Fallas 2007 on historiaa.

Tosi turvallisen olosta. On on.

Sin män muutama miljoona.

Tiistaina lähin aamulla dösällä Barcelonaan. Pojat oli ollu jo muutaman päivän sessioimassa Barcelonan kuuluisilla spoteilla, ja tiistaina munkin jalat oli jo siinä kunnossa että

kykenin yhtymään kyseisiin sessioihin. Barcessa skedeeminen on aina siistiä. Se on niin oma maailmansa. Ei sellasta vaan voi olla. Vanhat spotit on edelleen uskomattomia, ja uusia tulee koko ajan, miksei sama toimi Salossa?

Talvinen Plaza Catalunya. Iha rehellinen turistiotos. Eiku paisto kivasti arska illalla.

Kalle manuttelee Molinsil.

Mun matkamuisto-ollie Molinsilla.

Molinsin kurbi on melkosen pyöree jo. Jokunen graindi on taidettu siihen vuosien saatossa hypätä.

Päästiin sitten vetään perinteisten Parallelin, Molinsin ja Fondon lisäks myös aika paljon sellasia uudempia spotteja missä ei olla ennen oltukaan. Kaljaliuskat oli tosi jees, ja taas näkee leffoja uusin silmin kun näki niitä spotteja ite livenä. Paras fiilis jäi kyllä keinosesta Fondon rapuista, ja muutenkin kaikki sai aika paljon materiaalia nauhalle. Lauantaiaamu tuli aivan silmänräpäyksessä, ja silloin jo olikin kamat kasassa ja session's over. Pojat Suomeen ja meikäläinen bäkkiin Valenciaan. Kukaan ei ollut oikeen tyytyväinen tilanteeseen, mutta mulla oli siltikin varmaan kaikista helpointa.

Otin bussin himaan, ja tunsin itteni todella kipeäksi. Kurkkukipu oli jo orastanut edellisinä öinä, ja viimeinen yö oli kaikkea muuta kuin mukava. Epätavallisen kylmä ilma oli tietenkin vilustuttanut mut, eikä kolea kämppä yhtään auttanut asiaa. Tää päivä menikin sitten vaan kotona maaten. Kaupassakäyntikin oli aika uuvuttavaa. Huomenna onneksi vielä lepopäivä, vaikka olis kyl yks koulujuttu mikä pitäs olla jo tehtynä ja lähetettynäkin opettajalle. No mut mä meen espanjalaisen sanonnan mukaan: Älä tee tänään, jos voit tehä sen huomenna. Tos on ainoo huono puoli et sillä ei oikeen pääse velvotteista eroon, sillä voi ainoastaan pitkittää tuskaa.

Nyt pitää lepäillä ja parantua pian. Odotan myös kesäkelien lopullista läpimurtoa, joka ei sitten tapahtunutkaan tossa pari viikkoa sitten kun jo oli niin lämmintä. Nyt on jopa luvattu tänne sadetta, mikä on toteutuessaan sinänsä jo aika harvinaista. Pääsiäinen on myös tulossa, ja sen myötä kahden viikon loma. Ensi viikko on sentään normaalisti koulua, pitää kattoa kuinka monelta kurssilta oon jo tipahtanut kärryiltä viikon poissaolon jälkeen. Lyönpä nyt sitten jotaa fotojakin.

Kalle teki vaik mitä manuaaleja.

Jollain on menny ilmeisesti hermot ainaiseen kolinaan ja on tarttunut betonilaikkaan. Tohon ledgeen on sitten muuten tehty bluntti.

Toi auto painaa kilon.

Matkamuistoboordi.

Ja Kalle kuittas rösseleistä vauhdeista huolimati kauniin feeblen. Tohon spotille tuli myös Gailea Momolu samaan aikaan meijän kanssa. Pyöritteli hetken svits fronttislaidia, ei menny, ja lähti meneen. Rajuu.

Julle.

El monopatin = keitlauta.

Tää oli hyvä läppä. Otin Valenciasta viimisen ison pommin mukaan mikä jäi Fallaseilta, ja kokeiltiin sen tuhovoimaa Tuukan kengän sisällä. No eipä siitä paljoa jäljelle jäänyt!

Nit de foc

2007-03-19T19:19:00.000+01:00

Eilisillan parikytminuuttisen rakjettishown päätös.

Tätä on Las Fallas

2007-03-19T05:18:00.000+01:00

Kulkueita mistä ei tajuu yhtää mitää.

Ihmisiä kadulla niin ettei pysty liikkuun.

Ihmisiä metrossa.

Ihmisiä metrotunneleissa.

Jättimäisiä Falloja

Hulppeita jouluvaloja.

Raketteja, paukkuja, ja vielä vähän lisää raketteja.

Aikamoinen ränttätänttä

2007-03-17T18:02:00.000+01:00

Tää viikko on ollu aikamoista menoa. Las Fallas on jotain mitä ei oo helppoa kuvailla sanoin.

Torstaina oli ensimmäinen jättimäinen ilotulitus, ja se tosiaan oli jotain aivan käsittämätöntä. Turian alue oli aivan piukassa ihmisiä. Se kesti jotain vartin verran, ja se oli kyl sellasta mitä ei vaan nää Suomessa. Kamerallekin se otettiin, mut eihän ne siinä miltään näytä.

Ilotulituksen jälkeen jäätiin palloilemaan ympäriinsä, kuten miljoona muutakin ihmistä. Suunnattiin Torres de Serranoille, ja siel oli jengiä ihan hulluna ja musaakin. Kaikista hulluinta oli paikallisten ilotulitteiden käsittely. Ne pisti siellä väkijoukossa ihan surutta kaikkia mahollisia pommeja, ja me pompittiin siel pitkin seiniä.

Sit suunnattiin el Carmeniin, jossa oli kanssa meno kohdillaan. Kadut täynnä ihmisiä. Siitä jatkettiin kiertelyä, ja vastaan tulikin stage jossa deejii pisti pyörimään. No pojathan hullantui niistä reiveistä, ja siinä oltiin jonkin aikaa. Silmiin pisti se, että tuntu kuin me kolme oltas oltu melkeen ainoot ei espanjalaiset mestoilla. Olin kyllä luullu että tähän aikaan näkyis paljon enemmän ulkolaista turistiakin.

Yö meni sitten siinä kaupungilla pyöriessä, ja alettiin kyllä ettiä kyytiä kotiin jo ajoissa, mutta eihän me mitää taksia saatu, kun jokunen muukin niitä harvoja oli haluamassa. No päästiin sitte aamun ekalla metrolla himaan, eli ajoissa oltiin kotona näin espanjan rytmiin verrattuna.

Perjantai oli taas tulossa samanlaiset bileet, mutta täl kertaa oli suunnitelmissa mennä ajoissa lepäileen, pojat kun oli lähössä aamulla seiskalta dösällä Barceen. Kateltiin hetki kulkuetta mikä meni Ayuntamientolla, ja siitä taas lähettii kierteleen vanhaa kaupunkia. Kateltiin vähän Falloja, ja taas löyty konserttia jostain pikkuplazalta. Jälleen oli jätti-ilotulitus yhden aikaan, mutta me ei oikeen ehitty kunnon näkymille. Oltiin aika kaukana, ja näkyhän se sinnekin ihan jees, mutta ei se tehny läheskään samanlaista vaikutusta mitä se edellinen, lähempää nähtynä. Noita on viel ainakin pari, joten pitää yrittää mennä sellai mahollisimman lähelle katteleen joku kerta.

Pommien paukuttelu alkaa vähitellen jo käydä hermoille. Ne pääsee välillä kadulla kävellessä säpsäyttämään. Pieniin on jo tottunut, mutta isot, lähes kipurajaan yltävän pamauksen tuottavat pläjäykset laittaa aina välillä säpsäämään. Pariin kertaan on osunut kadulla tosi lähelle niin, ettei oo kerenny suojaamaan kuuloa, ja kyl se vähän ottaa kyl hermon päälle. Ihmettelen miten paikallisilla on edes jotain jäljellä kuuloaistista. Tänään aamulla kun olin käyny heittään pojat bussiasemalle seiskaks, pääsin himaan ja nukkumaan joskus kasin ysin aikaan, niin vieläkin paukku ulkona koko ajan. Niin tiheeseen että vaikka olin kuolemanväsynyt, niin se häiritsi mun nukahtamista. Ja mun huone on sentään sisäpihalle päin, et ei sielt kuulunu ku kaukaista pauketta jostain, mut se jotenki kaiku talon rakenteista kun laitoin korvan kiinni tyynyyn. Nyt iltapäivällä on taas hieman rauhallisempaa, toisin kuin eilen, kun tossa kämppien ihan lähellä oli kaks sellasta samantapasta mascletaa mitä keskustassa on joka päivä kahelta, mut vaan vähän pienemmässä mittakaavassa.

Huh huh, pari päivää viel, ja sitte pääsee Barcelonaan rauhottumaan. Vieläkin on muuten jalat aivan soosina, kun oltiin hyppimässä torstaina grandes tresejä, eli isoja kolmen portaan rappuja. Hakkasin nollie flippiä niin kauan ku jaksoin, eikä ees menny. Jullen flipille propsit. Pojat on jo Barcessa, Julle sieltä soitteli päivällä, että he on löytäny vuokra-asunnolle, mutta ei he pääse sisään sinne. Ovipuhelimesta oli joku vastannu, kälättäny jotain espanjaks, mut ei avannu ovea. No mä sitte soitin sille tyypille, ja se ihmetteli että "Jaa ootatteko alhaalla, tulkaa ny ihmeessä ylös vaan." No sit se sano että joo hän tulee alas, ja kait ne pojat pääsi sinne, kun ei mitään kuulunu enää sen jälkeen. Kallekin tuli Barceen, nättiä, näkyy Barces!

Muutamia kuvia noista Falla-patsaista. Ne on niinkö paperimassaa tai jotaan sellasta, ja ne taiteilijat duunaa niitä ympäri vuoden. Ne on törkeen isoja, kerrostalon korkusia, ja niitä on ympäri kaupunkia; katuja on suljettu sen takia että noita on joka puolella. Noi on maksanu aivan käsittämättömiä määriä, ja tosiaan lopuks noi sitten poltetaan, fiksu ratkasu.

Ayuntamienton Falla.

Falla lähel Av. del Puertoa.

Keskusta yöllä joskus kahen aikaan.

Joku turismifalla.

Sama takaa.

Skedee ja muuta

2007-03-15T12:51:00.000+01:00

Ollaa käyty poikien kans joka päivä rullailemas, ja nautiskeltu hyvistä keleistä. Läväytän tähä ny jotain kuvia, ku en jaksa kirjotella mittää. Mascletas ollaa oltu korvia tuhoomassa ja arvostelemassa pyroteknikoita. Kebabbei on uponnu muutamia, sillon ku ei Burger Kingin safkat oo maistunu. Tänää on taas päivän ohjelmana syömään, mascletaan, syömään, skedeen, syömään, skedekauppaan dekkiostoksille, syömään, skedeen, iltailotulituksia kattoon, jne.

Ja tänää kävin taas toteemassa etsiin kv-toimiston toimivuuden. Piti allekirjottaa joku paperi mis on kaikki kurssivalinnat, mut tietty siitä sitten puuttu yks kurssi mikä on adelta. No sit ne soitteli sinne adeen, mutta ne oli jo lähteny fallas-lomille, joten ne ei voinu tehä asialle mitään. Eli uusiks meni, joskus parin viikon päästä pitää mennä selvitteleen asioita uusiks.

Tikarimeininkii pyriksellä.

Falloja ollaa raksailtu koko viikko, tänää ne valmistuu ja on loppukekkereitten avajaiset.

Mascletan aikaa keskustas on joku muukin aina.

Julle feikkififti.

Suomiurpot Espanjassa

2007-03-12T13:21:00.000+01:00

Tuukka ja Julle laskeutuivat lauantai-iltana tänne Valenciaan. Heti lauantaina oli illalla Fallaksiin liittyvä kulkue ja illan päätti jonkinlainen pieni ilotulitus keskustassa. Se pommitus oli tosiaan sellanen että se laitto suomiurpot hiljaseks!

Pojat on tääl tän viikon, ja lauantaina he suuntaa Barcelonaan. Mä meen varmaan sinne vasta perästä, tiistaina ehkä, koska Las Fallasten päätös on maanantaina. Ny ku oon täällä ollu ja tuun oleen koko vuoden, niin jotenkin tuntuu et en voi missata Fallasten päätöstä.

Suomiurpot.

Sitten oltiin kattomassa päivämascletaa, ja taas meni reilusti yli kipurajan kyllä ne papatit. Ollaan just lähössä kattomaan tän päivän spektaakkelia. Eilen räjäytettiin kyllä pankki kun käveltiin kotia päin skedeemästä. Nähtii yks sellanen pieni kioski mis myytii tosiaa niitä paukkuja, ja me suomiurpothan mentiin tietty ostamaan niitä! Myyjä kyseli että mitä me halutaa, ja sit se myi meille muutaman paketin "keskikokosia" ja "pieniä" pommeja. No ne oli kyl aika jytyjä kyl ne pienetkin, varsinkin ku ne kaikuu tääl kaupunkiympäristössä aika lujaa. Kadulla ku kävelee, ni saa säpsähdellä koko ajan ku kakarat paukuttelee. Tuukka varsinki oli ihan säpsänä. "Keskikokoset" olikin sit aivan käsittämättömiä läjäyksiä, ja hauskaa oli niitten kans pelleillessä. Tosin vähän piti varoa ettei sormet lähe lentoon.

Otin paukuttelun mun kameralla nauhalle, ja näkee siit ny ehkä jotain. Pitkään se kestää ja paljon menee rahaa ilmaan, ja desibelit oli varsinkin loppupläjäyksessä hyvin korkealla.

Foto del día

2007-03-08T00:29:00.000+01:00

Päivän kuvana seesteistä vesimaisemaa.

Puoli vuotta on pitkä/lyhyt aika

2007-03-06T21:54:00.000+01:00

Tänään tuli puoli vuotta täyteen siitä kun lähdin Espanjaan. Näin jälkeenpäin katsoen se aika on tietenkin mennyt nopeesti, mutta toisaalta, on siihen aikaan mahtunut tosi paljon asioitakin. Pitkän matkan oon talsinu syyskuun viidennestä tähän päivään, monen mutkan, ylä- ja alamäen kautta oon tähän pisteeseen missä nyt oon.

Positiivisista asioista tulee ensimmäisenä mieleen se, ettei mulla oo ollut kovin montaa kertaa sellasta oloa, että haluan lähteä täältä takasin Suomeen samantien. Toisinsanoen koti-ikävää ei oo ihan hirveesti ollu. Tietenkin alkuvaiheessa iski pakollinen sopeutumisikävä, ja silloin tällöin ollut jonkinlaisia fiilistelyikäviä ja sitten ihan pelkkiä ikäväikäviäkin. Mutta yleisesti ottaen kotiin ei sen suurempaa kaipuuta ole. Oikeestaan aika surullista että täältä joutuu joskus lähtemään kokonaan pois. Niin ettei enää "ikinä" pääse takaisin. En ookaan aikasemmin ajatellu tota noin, mutta nyt ajattelen, kun juna on kääntynyt kotia kohti, ja päiviä alkaa olemaan enemmän takana mitä edessä.

En nyt sen suurempaa muisteloa osaa tähän kirjotella. Ehkä ei pidäkään sellasta tehä. Ne voi jättää sitten myöhempään, vielähän ei kaikki ole ohi, päinvastoin, odotan että paljon on vielä edessä.

Vielä ennen ja jälkeen kuvat, tähän asti. Mikään ei oo muuttunut.

Eka päivä, lentokoneessa matkalla tuntemattomaan.

Puoli vuotta sen jälkeen, voi vain haikailla kotimaastaan.

Vielä kuva Andorran seudulta, hotellihuoneemme partsilta. Huomasin vasta nyt, että taisin saada kuvaan vahingossa ufon. Mikä muukaan toi ny olis. Klikkaappa suuremmaksi ja kato ite.

Biitsikauden avajaiset

2007-03-04T20:59:00.000+01:00

Tänään, sunnuntaina maaliskuun 4. päivä oli biitsikauden viralliset avajaiset. Playa oli ihan täynnä porukkaa, ja aurinko todella hohkasi lämpöä. Lisäksi tyyni sää teki ilmasta täydellisen. Päivän ylimmäksi lämpötilaksi weather.com raportoi 27 astetta. Biitsivolleytä pallotellen tuli korkattua rantakausi aidosti käyntiin. Meressäkin oli ihan mahdollista käydä, tosin kylmäähän se vielä on. Ite kävin vaan vähän kostuttelemassa, uimakamoja kun ei ollut messissä.

Myös Fallasit jatkuu niissä merkeissä, että kaikki kakarat paukuttelee kiinalaisia kaduilla. Paukuttelua jatkuu aamusta iltaan, ja tulee olemaan sitä enää seuraavat kaks viikkoa. Mysteeri on vielä se, mistä niitä paukkuja saa ostaa. En oo nähny niitä missään myynnissä, vaikka niitä on ihan kaikilla. Pienetkin lapset paukuttelee omin päin, meneeköhän täällä paljon silmiä. Jos Suomessa sattuu yhdessä illassa vuoden aikana jo monta tapaturmaa ja tulipaloa, niin pakkohan täälläkin niitä sattua.
Kaduille asennetaan myös paljon valoja, mitkä lyödään varmaan sitten joskus kunnon juhlien aikaan päälle. Myös lippusiimat Valencian lippujen kera koristavat katuja. Ihmismäärä tuntuu yhtäkkiä tuplaantuneen, ja lisää on varmasti vielä tulossa, ja paljon.

Mascleta napolitana

2007-03-04T00:49:00.000+01:00

Ranskanperunakämppiksillä on pari kaveria kylässä ranskanmaalta, ja ei siinä mitään, ei mua sellai haittaa, ku kuitenkin omiakin kavereita on ollu ja tulee vielä kylään. Mut tänä aamulla meinas vähän revetä kun heräsin ovisummeriin. Tai siis eihän se enää aamu ollu, mutta kuitenkin heräsin siihen. Ja sit kun ei ketään tuntunut olevan ainakaan tajuissaan, niin mun piti nousta avaan ovi, ja siel oli toinen niistä kavereista. En tiiä oliko se tulossa baarista vai jostain muualta. No kello oli jotain 11 jo aamupäivällä, mut kuitenkin hajotti nousta tollasen takia. En varmasti nouse enää kertaakaan jatkossa. Hoitakoot avaimet mukaansa.

Sitten myöhemmin päivällä, meen olkkariin, ni toinen niistä kavereista istuskelee sohvalla ja vetelee röökiä. Ei siin mitään, niin kuvottavaa ku se onkin, on tääl ennenki joskus joku polttanut sisällä, mutta kun kyseessä oli vierailija joka oli talossa toista päivää, niin otti se hiukan pannuun. Ei ees viitiny olkkarin ovea sulkea vaan ihan reteesti veteli sohvalla röökiä. Sitte viel vähän myöhemmin ne piti hirveetä mekkalaa, en tiä miks mua ärsytti se, mut jotenkin vaan ärsytti. Jos suomalaiset on vierailijoina jonkun toisen asunnossa, niin ei ne vaan tee tollasia asioita.

Onneks ne on vaan viikon tääl, ja lähtee just ennen sitä kun Julle ja Tuukka pamahtaa pelipaikalle.

Tänää oli keskustan peruspommituksen lisäks illalla rannalla toinen mascleta, mascleta napolitana. Siel oli väkeä ku Salon iltatorilla, ja ite pommitus oli aikalailla älytön. Koitin kuvata videolle koko homman, katoin että kaheksan minuuttii oli tilaa kortilla, no eihän se riittäny mihinkään. Se kesti jonkun vajaan vartin, ja koostui suurimmaks osaks pelkistä pamauksista. Kuudelta oli viel valosaakin, eli se pointti noissa mascletoissa on ainoastaan kovat pamaukset. Ne ampu tosiaan vartin verran thunderking-tyyppisiä jytkeitä ilmaan, ja niistä ei lähe mikää pieni ääni. Telkusta kun katoin ekan keskustan mascletan, ni siinä näky desibelimittari mikä näytti koko ajan yli sataa. Ja noi tänpäiväset rannan pommit vaikutti olevan vielä niistäkin hieman kovempia papatteja. Ne kyl pisti korvat lujille. Mun espanjanopettajakin sitä sano, että kaikki Valencialaiset on ihan kuuroja, kun pienestä pitäen altistuu ties minkälaiselle paukkeelle harva se päivä ilotulitusten muodossa. Onhan noi papatit siistejä, vielä ku niistä lähtee hirveitä paineaaltoja mitkä tuntee koko kropassa, mutta siltikin perinteiset visuaaliseen efektiin perustuvat on kyl mun suosikkeja. Niitäkin on onneks vielä tulossa, ilmeisesti suht koht runsaasti vielä.

Tänään oli myös kuunpimennys. Näin kuun tummuvan tossa kun äsken tulin kotiin. Se meni jotenki vissiin purppuranpunaseks tai jotain. Tai harmaalta se kyllä näytti, mut uutisissa ne puhu jotaa sellasta. Kokonaan se ei menny pois näkyvistä, meni vaan varjoon.

Niin ja vielä yks juttu. Tarkkailin taas tota klusterikarttaa, ja siinä on aika jännissä maissa spotteja. Nyt vaadinkin, että jos joku lukee tätä muualta kuin Suomesta tai Espanjasta, niin on pakko jättää kommentti ja kertoa mitä tekee siinä kyseisessä maassa josta tälle blogille eksyy!

Paseo Maritimo mascletaa odotellessa.

Kesä + Koulu = Mahdoton yhtälö

2007-03-01T17:25:00.000+01:00

Fiilistelyä Andorran reissulta.

Tääl on todellakin jo aivan kesä. Maaliskuu alkoi, ja aurinko paistaa aivan hulluna. Ollu sellasia päiviä mitä Suomessa ei kesälläkään ihan joka päivä oo. Aika mukavaa on, paitsi että opiskelusta ei kyllä tuu mitään tällasilla keleillä. Tänäänki menin kouluun kun piti olla harkat, mutta kun ei ollu hajuakaan missä se luokka on missä ne pitäis olla, niin enhän tietenkään löytänyt sinne. Sitte aattelin että meen tekeen EU-kurssin tehtävää mikä pitäs huomiseks tehä, mut eihän se ohjelma auennu mitä oisin tarvinu siihen et oisin nähny ne nettisivut mitä pitäs tutkia.. No meni sitten auringonotoksi. No sit mun piti kans mennä Hispaniaan, mut enhän mä sinnekään sitte päässy. Ei saanu aikaseks et ois kerenny. No kait sinne viel kerkee.

Ja tänää alko viimeistään bileet nimeltä Las Fallas. Tästä päivästä alkaen on keskustassa joka päivä hirvee pommitus kahelta päivällä. Tänää en huomannu mennä sinne paikanpäälle, kateltiin vaan telkusta millasta siel oli. Huomenna tai viimeistään viikonloppuna pitää kyl mennä kattoon. Kadulla kuulee myös kun kakarat pommittelee papatteja sun muita kiinalaisia. Aamusin pitäs olla joka päivä joskus kasilta hirvee papattimekkala, kun ihmiset kulkee kaduilla ja pommittelee sellasia koiranpommeja. Se on niinkun aamuherätys eli despertá muistaakseni nimeltään. En oo vaan kuullu aamusin mitään, ehkä sitä ei täällä päin kaupunkia niin paljoo oo.

Tällasta täällä. Mites Suomi? Räntää kuulemma? Ei siinäkää kai mitää vikaa... vai onko?

Rasti ruutuun ja nosepressiä kehiin

2007-02-27T18:29:00.000+01:00

Oon jo kertaalleen täällä ollessa yrittäny mennä laskemaan, huonolla menestyksellä. Sen jälkeen oon miettiny että kyl sitä pitäs päästä viel kokeilemaan täälläoloaikana miten laskeminen sujuu täällä etelässä.

No viime alkuviikosta mietittiin taas Tuomaksen kanssa että koska mennään laskemaan, ja heitettiin ilmaan että mentäs vaikka heti viikonloppuna. No se kuitenki unohtu, kunnes torstaina illalla ruvettiin tosissaan kelaamaan että miksei vaan lähettäs jonnekkin, kun kuitenkaan viikonloppuna ei tulis tehtyä mitään erikoista. No alko vaan olemaan vähän kiire, pitäs ottaa selvää mihin mentäs, varata kenties jonkinnäkönen kulkupeli, ja majoitustakin olis hyvä vähän etukäteen tsiikailla.

Alunperin mua kiinnosti Sierra Nevada, mutta siellä oli viikonloppuna jonkinsortin naisten maailmankapin skaba, ja olosuhteetkin näytti olevan kehnohkot sielläpäin, rinteistä kun olisi auki ehkä vain noin puolet. No pohjosessa on tosi paljon hiihtokeskuksia Pyreneillä. Meitä myös kiinnosti kääpiövaltio nimeltä Andorra, jossa on himoskompleksi nimeltä Grandvalira, Pyreneiden laajin hiihtokeskusalue. No tehtiin päätös että jos nyt vaan päästään matkaan, ni mennään sinne Andorraan.

Perjantaina aamulla en vielä tienny ollaanko me lähössä vai ei, mut autovaraus oli menny läpi, joten lähtö siitä tuli. Iltapäiväl kun tulin koulusta, pakkasin kamat äkkiä kasaan, ja lähettii samantien lentsikalle hakeen autoa.

Kesäkeli, ja jos vaikka laskemaan pääsis.

Saatii täl kertaa Foorti Focus neljäksi päiväksi hintaan 135e, sisältäen tankillisen bensaa ja ekstravakuutuksen mikä korvaa mm. myös renkaat ja lasit.

Automatka oli pitkä, koska me ei haluttu maksaa autopistasta Barcelonaan. Mentiin sitten pienempää normitietä aina Barcelonaan asti, ja siitä koitettiin löytää oikeeta reittiä sinne Andorraan päin. No ihan helpolla se ei löytyny, mut lopulta kuitenkin. Arveltiin etukäteen että sinne olis matkaa Valenciasta joku reilu 450km, mut mittariin kerty menomatkalla kuitenkin joku reilu kuussataa, hieman ylimäärästä siis.

Lähettiin joskus iltapäivällä viiden aikaan, ja yhen aikaan yöllä alettii lähestyä viimein Andorraa, ja alettiin ettiä yöpaikkaa. Löydettiin se yllättävän helposti, viimisestä kylästä ennen Andorraa, yhden tähden hotelli kohtuuhintaan, 25e yöstä per naama.

Kohti lumihuippuja.

Kohti Pyreneiden suurinta.

Näkymää Andorra La Vellasta.

Röökimainontaa, harvinaista.

Lauantaina oli aikanen herätys. Se on asia mikä ei normaalisti oo tapana onnistua täällä, ei kirveelläkään. Nyt ihme ja kumma oltiin ylhäällä jo puoli kasin aikoihin, ja suunnattiin kohti Andorran rajaa. Rajan ylitys ei ollut erikoinen. Ekalla kertaa kysyttiin passeja, minkä jälkeen niitä ei sitten kysyttykään enää.

Grandvaliran sektori nimeltä El Tarter löytyi helposti päätien varrelta. Mä vuokrasin kamat, ostettii liput, ja hypättii kondoolii. Olin niin innoissani että heikotti.

Wadappa.

Sitten uskomattomasta tuli viimein totta, ja laskettiin. Laskettiin aina niin kauan kun mestat oli auki. Aurinko paistoi, ja elämä hymyili. Välillä tosin lumisade keskeytti sessiot, sillä en omistanut laseja. Kun sitten laskettiin alas ettimään mulle laseja, niin aurinko alkoikin taas paistaa, eli kaikki meni tosi nappiin.

Päivän päätteksi paikat oli aika hyvin jumissa. Oon ennenkin todennut että lautailu oudokseltaan rasittaa outoja lihaksia, ja taas oli illalla niska ja kaula siinä kunnossa ettei jaksanut oikein päätä kannatella. Illalla käytii viel uudestaa Andorran keskustas, mut oltii sen verran myöhään, et kaikki kaupat meni just kiinni. Andorras on sairas shoppailukeskusta, minne moni menee pelkästään päivän reissulle shoppailemaan. Verottomana alueena suosittuja tuotteita on alkoholi, tupakka, parfyymit ja elektroniikka. Lisäksi tietenkin skimba- sekä lumilautailutuotteita myyviä liikkeitä on enemmän kuin tarpeeksi; melkein joka toinen liike on jonkin sortin talviurheiluvälinekauppa.

Toinen laskupäivä eli sunnuntai otettiin iisimmin. Heräiltiin vähän myöhemmin, ja rinteessä oltiin kahentoista aikoihin. Mentiin kokeilemaan toisia sektoreita, mm. Pas de la Casaa. Ilma oli huomattavasti huonompi mitä lauantaina, mutta satuttiinpa saamaan hissiliput halvalla tyypeiltä jotka lähti juuri sen takia pois rinteestä. Lasitkin oli pakko ostaa, sillä ilman niitä en olis tehny siel mäessä yhtään mitään. Laskupäivä ei lähtenyt käyntiin parhailla mahollisilla fiiliksillä, ja lisäksi ekan laskun jälkeen mun pohje sanoi ettei pysty enää laskemaan, niin paljon siihen koski edellisen päivän rasituksen jälkeen. Onneks se siitä kuitenkin vertyi vielä pelikuntoon.

Muutamien laskujen, jälkeen pidettiin paussia alhaalla, ja kelattiin että miten jatketaan. Oltiin jo melkeen luovuttamassa, mutta päätettiin silti vielä yrittää, ja se kyllä kannatti. Löydettiin pieni parkki, jota jäätii hetkeks hinkkailemaan. Se nostatti fiilikset kummasti, ja lumisadekin laantui. Siitä sitten vielä jatkettiin joillakin pitkillä laskuilla, ja päivä rupeskin oleen pulkassa. "Sepon ja Ismon offareitakin" tuli koluttua muutamaan otteeseen.

Nosepressiä.

Jotaa pientä kikkailua pressiin, ja rumat pannut.

Maanantaina käytiin vielä Andorrassa vähän shoppailemassa, ja sitten lähettii paluumatkalle kohti Valenciaa. Alkumatkasta oli uskomattomia maisemia, mutta joku on keksinyt ettei maisemia saa millään vangittua kameralle samanlaisina miltä ne livenä näyttää. Varsinkaan autosta ei oo mitään mahiksia saada mitään kuvia. Stopattiinkin sitten yhteen hienoon mestaan, josta kuva alla. Aurinko paistoi, ilma oli lämmin, oli tosi rauhallista, tuoksui jopa vähän metsä. Oi nättii.

Askel tuntemattomuuteen.

Matkalla törmättiin myös eräässä pienessä aavekylässä huvittavaan näkyyn jollasta ei ookaan ennen osunu kohalle, mahtoko olla myös viiminen kerta, voipi olla.

En oo ennen nähny.

Öraund the woorld

2007-02-22T12:43:00.000+01:00

Laitoin tollasen kävijäkartan tohon sivun kylkeen. Siitä näkee mistä päin maailmaa ihmiset surffaa mun blogille. Toisen päivän jälkeen yllätyin, ku Suomen ja Espanjan lisäks siinä on täppiä aika mielenkiintosissa paikoissa. Tollane ois pitänykin laittaa heti alkuunsa, ties mihin mestoihin ois ilmestyny pallura vähän pidemmän ajan puitteissa.

Erilainen 2 euronen.

Tsykä

2007-02-21T19:52:00.000+01:00

Ei menny ees kauaa et sain hankittua sen pyörän. Sellane lähemmäs puol vuotta. Nyt sit viimein mul on pyörä. Ja sekään ei oo ees mun, vaan se oli täällä kämpillä lojumassa käyttämättömänä. Nyt sain viimein korjattua etukumin, tai ostin kokonaan uuden sisäkumin, koska vika oli venttiilissä joka vuosi. Se oli ns. auton venttiili, jota ei voinu vaihtaa.

No sisäkumin sain Top Bici -nimisestä liikkeestä hintaan 3,80e, pumpun kinukkikaupasta neljällä eurolla, ja sitten piti vielä käydä ostamassa viila, kun totesin että uuden kumin venttiili ei mahtunukaan siitä vanteen reiästä. Onneks kiinalaiskaupasta saa ihan mitä vaan. Täällä oli yks lukko, ja ostin kinukista vielä pari lisää, täällä kun niitä pitää olla vähintään pari, jos haluaa että pyörästä on edes jotain jäljellä kun sen jättää parkkiin. Noin viiteentoista euron satsauksella sain ainakin toistaiseksi toimivan menopelin. Takajarrut ei kyl pelaa, mut ei sillä nii kovin kovaa pääsekään ettei pelkällä etujarrulla pärjäis. Jaloilla voi myös jarruttaa helposti.

Kyllä kannattikin panostaa sen verran. Oli niin siistiä rullailla koululle jossai kymmenes minuutis entisen 20-30 minuutin käppäilyn sijaan. Ainoo vaan että en luota hirveesti et toi pysyy kovin kauaa koossa toi pyörä, niin huonossa kuosissa se on. Mutta parempi se on kuin ei mitään.

Pahamaineisia kiinalaisia lukkoja. Noita paksuja on kaikilla, mut luin jonkun kokemuksista, että niihin ei kannattais luottaa, koska avaimet kuulemma toimii ristiin... vaikka on "High Security".

Siin se pyöränrotisko.

Las mandariinit

2007-02-20T00:48:00.000+01:00

Las mandarinas.

Sanon sen kuvin

2007-02-18T01:30:00.000+01:00

Vähäks aikaa on jääny toi kuvaaminen vähä syrjään. On mul se kamera yleensä mukana, mut ei vaan oo tullu mitää kuvattavaa, tai ei vaan oo ees yrittäny. No sitte yks kerta ku koulusta käppäilin himaa päin, ni aattelin, että nyt mä sitten kuvaan jotain, ihan sama mitä, vaik sitte risuja ja käpyjä. Vastaa ei kuitenkaa tullu käpyjä, mut tässä joitain otoksia mitä tuli räiskittyä. Enemmän tai vähemmän siistejä ne on mun mielestä.

Tolppei.

Koulu. Meen täst ohi aina ku lähen kotoota.

Zona peatonal.

Tää on ihan helmi.

Fotosoppi.

Penkki.

Mersu.

Vihree aita.

Valencian yks massiivisimmista kerrostaloista, mun mielest aika erikoinen arkkitehtuuriratkasu ja hyvin rumakin se on vielä.

Parkkeeraus.

Mulla kesti kauan ennenku tajusin että toi on ihan oikeesti toimiva tapa parkkeerata autot. Eli siis toiseen linjaan ku jätät autosi, niin renkaita ei todellakaan lukita käsijarrulla saatikka jättämällä vaihde silmään. Näin muut voivat työntää autosi pois tieltä, kun haluavat oman autonsa parkista pois. Esim. yöksi kun jätät autosi toiseen linjaan, niin aamulla se saattaa löytyä huomattavastikin eri paikasta mihin sen oot jättänyt, kun moni on työnnellyt sitä ees sun taas. Tässä kuvassa silmään pistää silti roskisten eteen parkkeeratut autot. Ne saattaa hyvinkin löytyä hinattuna varikolta seuraavana aamuna.

Kouluhommia

2007-02-15T01:54:00.000+01:00

Koululla kävin taas ettimässä Economia Española y Regional -kurssia. Eilen meni niin hermot ku yritin taas kerran ettiä netistä sitä tietoa että missä toi kyseinen kurssi oikeen on. Ei millää löytyny. Moneen kertaan kelasin ja kelasin ja klikkailin aina vaa uudestaa ja uudestaa. Miten voi olla kaikki tehty noin vaikeeks. Ei tajua. No sitte ku sen viimein löysin, ni tulikin oikee onnistumisen tunne. Nyt ois taas askeleen lähempänä sitä, että oikeesti löytäs sinne luennolle oikeeseen aikaan oikeeseen paikkaan, vaikka olihan se vieläkin aika kaukana. Viel pitäs jaksaa herätä "aikasin", raahautuu yliopistolle, löytää se luokka, ja sitten vielä senkään jälkeen ei oo varmaa, että onnistuu. Näin lukukausien alussa kun on tapana että kun katot netistä että jonku kurssin pitäs alkaa tiettynä päivänä tietyssä paikassa, niin todennäkösesti siel ei oo siltikään ketään missään, eikä kukaan todellakaan tiedä mistään mitään, jos meet jostain kysymään.

Tänää pääsin sit mestoille, ja löysin loppujen lopuksi oikeen luokankin. Vähän myöhästyin, mut kuin ihmeen kaupalla siel oli oikee kurssi käynnissä. Niin ja tää luentoryhmä on enkuks. Vähän kyllä nihkeetä, kun mul on taas enkunkielisiä kursseja ihan liikaa. Ne vaan sattuu oleen sellasia sopivia, mitkä ehkä jopa saattas läpästäkin joskus. Täl hetkel on kolme enkuks ja kaks espanjaks mas espanjankurssi. Kattoo nyt tippuuko joku vielä matkan varrella pois.

Kysyin sit yhelt tyypilt siinä, et monesko luento tää ny on, ni se sano että toinen. Eli se kurssi oli alkanu tän viikon tiistaina, vaikka netin tietojen mukaan se ois pitäny olla alkanu jo siitä kaks viikkoa aiemmin. No onneks en ollu siel ettimässä vielä siihen aikaan. Parempi vaan odotella rauhassa ja mennä sitten joskus paikalle kun siellä ehkä jo joku on vaivautunut tulemaan pitään luentoja. Kurssin sisältö näytti mas o menos mielenkiintoselta. Sinänsä mielenkiintosta, et siin tosiaa käsitellää Espanjan talous- ynnä muita juttuja, ja vertaillaa niitä miten asiat on muissa maissa. Vaik ei mua ny ihan kauheesti toi taloushommatkaan sellai kiinnosta. Ei oikee tajua kaikkia juttuja, ku pohjalla on vaan tetapk, enkä oo koskaa seurannu itekseni mitää tollasia business-hommia.

Sit toiselle kurssille aukes tänää iltapäivällä harkkoihin ilmottautuminen, ja mä tietty nukuin pommiin. Ja toiseks, kun heräsin, koitin mennä sinne harkkailmottautumissivulle, ni eihän se toiminu. Arvelin että olin kopioinu sen osotteen väärin taululta, ja niinhän se olikin. Tovin googlailun jälkeen oikee sivu löyty, mut kuten arvata saattaa, peli oli jo menetetty. Sopivimmat ryhmät oli täynnä. No laitin itteni johonki jämäryhmään, mut eipä tuo kai haittaa, kun siellä voi käydä missä ryhmässä vaan jos on tilaa. Eka harkka tolla kurssilla käsittelee C-ohjelmoinnin alkeita. Luulis että siitä ainaki selviäis jotenkin, oonhan jo koodaillu C++:lla vähintään perusteet.

Nyt ois lukujärjestyksessä jopa jokaselle päivälle jotain. Kattoo nyt miten tää tästä kehittyy. Luulenpa vaan että kun kohta alkaa puskee rantakelejä niin koulussaistumismotivaatio ei välttämättä ainakaa nouse. Mut eipä täs oikeesti vieläkää mikää kovin tiukka aikataulu oo.

Huomenna kattomaan jos alkais espanjankurssi.

Sit parit hölmöhköt kuvat sielt sun täält.

Hölmön näkönen hamppari ruokapaikan valotaulussa.

Hölmö käännös kieltokyltissä.

Ei niin hölmö kadunnimi Malagassa.

Hispania

2007-02-13T21:42:00.000+01:00

Rami kun se lähti tuossa jokin aika sitten niin sillä jäi käymättä tunteja tollasessa yksityisessä kielikolussa nimeltä Hispania. No hän sitten oli hyvin hyvämielinen ja myi mulle ylijääneet 50 tuntia, kun sellanenkin mahollisuus oli. Tänään olin sitten ekaa kertaa oppitunnilla.

Opetus tollasella oikeella kielikurssilla on ihan toisenlaista ku koulun kursseilla opiskelu. Tuolla kun on pienet ryhmät, max jotaa 10 ihmistä, ni se on paljon henkilökohtasempaa ja opettaja pystyy oikeesti keskittymään jokaseen henkilökohtasesti. Ihan jees oli, mukava mennä uudestaankin. Alan käymään ehkä noin kolme kertaa viikossa pari tuntia, ehkä enemmänkin, riippuu aikataulusta. Ainoo vaan et tonne ois pitäny mennä heti syksyllä, mut parempi se on nytkin ku millonkaan. Jos vaikka viel oppis jotenki tätä espanjan ihmeellistä kieltä.

Oi oi oi oi oi oi oii

2007-02-12T23:19:00.000+01:00

Mikä ilon päivä! Näyttää siltä, että se koira on jossain! Ei ainakaan täällä enää. Toivottavasti pysyiskin poissa!

Kävin koulus kattomas yhellä luennolla, kurssi nimeltä Informatizacion Industrial. Se vaikutti jopa ihan ok kurssilta. Siinä käsiteltäis vähän sitä sun tätä tietotekniikan ja ohjelmoitavien systeemien välimaastosta, teollisuuden ja yritysten toiminnassa. Se jopa vois olla hieman kiinnostavaakin.

Tää on pankin sisäänkäynti. Ihme kapseli. Jotaa turvallisuusjuttuja vissiin, ettei ryöstäjät voi rynnätä suinpäin sisälle. Aika fiksua.

Bonanza

2007-02-11T01:14:00.000+01:00

Tänää päätettii Tuomaksen kanssa että käydään tsekkaas joku ihme iso ostoskeskus jossain vähän kauempana keskustasta. Netistä löyty sitte tietoa kyseisestä Bonaire-nimisestä ostos- ja viihdekeskuksesta, joka sijaitsee lähellä lentokenttää. Sinne pääsee keltasella "MetroBus" -bussilla numero 160, joka lähtee bussiaseman läheltä, Nuevo Centron sekä Turian metropysäkin välittömästä läheisyydestä. Kyytiin voi myös hyppiä myöhemminkin, esim. Avenida del Cidiltä. Bussimatka otti melkeen kolme varttia, koska se kiertää Xirivellan ja Aldaian pueblojen kautta.

Bonairen sivut kertoivat että tää ostosparatiisi on levittäytynyt 100 futiskentän laajuiselle alueelle. Se käsittääkin sitten jo parkkipaikat ja kaikki, mutta on kyllä hyvin iso alue! Paikalle päästyämme joskus neljän aikaan, ensimmäinen homma oli että piti päästä syömään. Aamiaisen jäätyä välistä, ravintolaosion kakkoskerroksesta löytynyt seisova pöytä oli hyvä vaihtoehto. Ruoka oli vieläpä kiinalaista, joka on aina varmasti hyvää, missä ikinä sitten onkaan.

Pitkän syömissession jälkeen kierrettiin ympyränmuotoinen kauppakatu, ja todettiin että on se tosiaan iso paikka. Oikeen ostoskaupunki. Ja ihmisiäkin oli lauantaina lähtenyt aika paljon liikenteeseen. Shoppailemaan me ei oltu tultu, joten selvittiin aika helpolla, mutta jos sinne olis tosissaan tullut shoppausmeiningillä, niin aikaa olisi saanut kulumaan, ja paljon. No löytyi sitten PcCitystä jopa jotain ostettavaakin. Mestoilla on myös mm. keilarata ja pelihalli jossa voi plätkiä bilistä tai ilmakiekkoa, sekä tietysti leffateatteri, 18 salia.

Vaikka lähettiin ihan vaan kattomaan millanen mesta toi on, niin koko päivä siinä meni. Tosin myöhään me sinne vasta lähettiinkin. Kannattaa kyllä käydä tarkastamassa jos vaan mahollista, niin saa taas vähän mittakaavaa taas että mikä on iso ostoskeskus ja mikä ei.

Uudet kämppikset

2007-02-11T00:16:00.000+01:00

Tammikuussa Belgian tytöt lähti kotio ja tilalle muutti pari ranskalaista hemmoa. Ne on onneks tähän mennes ainakin ollu ihan kunnollisia kämppiksiä. Mun ennakkoluulot tais olla turhia, tai sit vaan sattu tosi hyvä mäihä. Sit mun vuokrakin tippu kympillä, kun sovittiin että me jätkät käytetään yhtä kylppäriä ja Edurnelle jää toinen kokonaan itelleen, ja hän maksaa sitte vähä enemmän. Sain jopa aikaseks ja tein meijän käyttämään vessaan siivouslistan. Jos se vaik lähtis toimimaankin vielä. No sit se vessan ennestään jo hankala ovi päätti hajota vielä lisää, ja nyt sitä hädin tuskin enää saa kiinni. Ne saranat on niin muljahtaneet ympäri ettei se taho enää toimia niinku oven kuuluis. Ja siit lähtee aina hirvee meteli kun sen runnoo kiinni sen oven.

Sit vaihdoin huonetta tossa kun tytöt muutti pois. Nyt mul on ehkä ihan vähän isompi huone, ja mikä parasta, kerrossänky. Vieraat mahtuu paremmin nukkumaan, kun sänkypaikkoja on peräti kaksi. Muutenkin tää on iha ok huone, vaik ei paljoo kyl eroo entisestä.

Sitten ikävät asiat. Edurne, siis tuo mun espanjalainen naispuolinen kämppikseni, on hankkinut jostain katuojasta tai muualta jonkun koiranpennun, joka nykyään sitten on täällä meillä. En oo koskaan pitänyt eläimistä, eikä tää tapaus muuta asiaa ollenkaan eri suuntaan, päinvastoin. Se piski kun on pentu, niin se ei tosiaan osaa tehdä tarpeitaan ainoastaan ulos... ei, vaan se tekee tarpeensa juuri silloin kun siltä tuntuu, ja juuri sinne missä silloin sattuu olemaan. Tässä tapauksessa siis meijän kämpän lattialle, useimmiten keittiöön, minne Edurne sen telkiää öiksi.

Sellasta. Ekoina päivinä erehdyin käveleen sukkasillaan keittiöön, no se oli varmasti sitten sukat pesuun samantien. Nyt pitää aina kulkee varoen, hyppiä lammikoitten ja ripulikasojen yli. Aamulla kun menee jääkaapille, niin siellä on aina lattialla erittäin haisevia yllätyksiä. Koit siin sit jotaa ruokaa tehä ja syyä.

No kun Edurne kysy että häiritteekö mua se koira, ni sanoin että häiritsee. Ni se sano että no ehkä se ei tuu aina olemaan hänellä. Voin vaan toivoa että se häipyis pian se koira. En pidä erityisemmin eläimistä, ja täl hetkellä vihaan koiria. Voisin heittää sen piskin ikkunasta pihalle tuntematta minkäänlaista sääliä tai mitään muutakaan. En tajuu miks joku haluu sellasta pitää.

Voi kun ois jo keesää, huolet ois kaik pooissaa.

2007-02-09T17:13:00.000+01:00

Ja niinhän se näköjään onkin! Huhhuh et arska lämmitti tänään lujaa!

Niin ja kävin koulullakin, kun piti olla EU-kurssin luento. No eihän siellä ketään näkynyt, mutta vahingossa menin vielä luokan ohi puol tuntia alkamisajankohdan jälkeen, ni joku proffa siel sitten oli just tullu mestoille. Ja se oli kuin olikin alottelemassa sitä kurssia mitä pitikin. No mutta paikalla ei ollut sitten mun lisäks muita kuin yks vaihtari, että aika heikko osanotto. Proffa sano sitten että eihän täs oo järkeä alottaa, katotaan ens viikolla uudestaan. Ja se oli sitten siinä. Toimii! Niinkuin aina ennenkin.

Fronttirokkilainit

2007-02-08T19:27:00.000+01:00

Erittäin turhanpäivänen video Malagasta PLN:ltä. Se oli Markon idea.

Formula 1

2007-02-08T03:13:00.000+01:00

Unohdin melkeen että oltiin me kattomassa niitä Formuloitakin tossa viime viikolla.

Kun saavuttiin paikalle niin kateltiin että onkohan tuo rataa kiertävä Ferrari nyt sitten Kimi vai Massa. No sitten se samantien hyyty sinne radanvarteen, ja Kimihän se oli tietenkin. Sen jälkee punasia autoja edusti vaan Massa.

Niistä autoista lähti aivan käsittämätön saundi. Pääsuoralla kolmeasataa ajettaessa se oli sellanen kimeä ujellus, ja sitten moottorijarrutuksissa hirveet rätinät ja paukkeet. Eli kokemus oli kyllä melkoinen.

Jo pelkkä tieto siitä että lähes koko Formulasirkus oli mestoilla nostatti hirveet fiilarit, ja vaikka kyseessä olikin vaan testit, niin siel oli porukkaa tosi paljon kattomassa. Ja siel se Alonsokin kierteli rataa uudenkarheella McLarenillaan. Ilma oli mitä loistavin joittenkin sateisten päivien jälkeen.

Ei voi muuta sanoa kuin että odotan innolla toukokuuta ja Barcelonan GP:tä.
Kuvista kokosin tollasen kollaasin, missä näkyy Kimin kohtalo. Yläkulman kuvassa on Massa. Radalla Kimi.

Pieni pala Formulasirkusta.

El Sueño del Morfeo

2007-02-08T02:11:00.000+01:00

Näin unta jossa nousin metroon. Metro muistutti sisustukseltaan hyvin pitkälti Valencian metroa. Olin metron viimeisessä vaunussa, jossa oli erillinen lasiseinillä eristetty alue, joka tosin oli todella paljon isompi mitä oikeasti metroon mahtuisi. Seuranani oli joku henkilö, muistaakseni naispuolinen. Olin juuri menemäiselläni erikoiselle alueelle istumaan, kun käytävää pitkin asteli pelottavan näköinen iso kaljupäinen mies ja eleillään osoitti ettei mulla olis mitään asiaa mennä siihen osastoon istumaan, vaan se oli ikäänkuin varattu tietyille tyypeille, joihin tämä punttisika kuului. Hänen perässään sinne asteli vielä joku naispuolinen henkilö, joka ilmeisesti kuului myös piireihin.

Tilanne oli koominen, purskahtelin nauruun ja pidättelin repeämistä, ja jatkoin normivaunuun istumaan, seuralaiseni seurasi perässä. Istahdin neljänistuttavaan väliin, ja huomasin kuinka tämä iso pelottava äijä oli ilmeisesti huomannut minun nauravan sille. Pelkäsin että se tulee ja tekee mulle pahaa. Suljin silmät ja nojasin taaksepäin.

Sauraavaksi tunsin iskun joka kohdistui koko kroppaani. Taju meni kankaalle, ainakin osittain. Säpsähtelin. Havahduin puoliksi hereille, ja tää äijähän se siinä sitten mua kuritti. Potkin vastaan. Tilanne ohi.

Katon peiliin. -Voi ei! Etuhammas lohjennut. Tää äijä saa vielä maksaa! En haluu hammaslääkäriin. Näytän hammasta muutamille tyypeille, kavereita. Yhtäkkiä purasen hampaat yhteen, ja siinä samassa lähes kaikki hampaat lähtee pitkän limasen juuren kera irti, ja pärskähdän niin että hampaita lentää lattialle. Tunnen suussani vain limaisia ikenenkrämmäleitä, ja koitan olla nielemättä ja tukehtumatta irtonaisiin hampaisiin joita mulla on suu täynnä. Se naispuolinen alkaa kerätä niitä hampaita lattialta ja laittaa ne lasiin.

Pyydän apua että joku soittaisi hammaslääkärille, kun en ite pysty, suu kun on täynnä hampaita, enkä pysty puhumaan. Se joku soittaa. Puhuu ja selittää tilanteen. Mä syljeskelen hampaita pitkine limaisine juurineen, sekä meinaan tukehtua niihin. Kaivan välillä sormin niitä kurkusta kun ne on siellä poikittain.

Sitten heräsin oikeesti täältä kämpiltä, omasta sängystä. Mul oli suu aivan täynnä sylkeä, sellai et ois pystyny purskuttelemaan. Olin tosi pöllähtänyt, eli hämilläni, mutta loppupeleissä helpotus oli suuri.

Nään paljon unia, ja muistankin niitä aika paljon aina herätessäni. Joskus kirjotin jotaa ylöskin. Pitäs varmaa taas alkaa, tulee niin sairaita juttuja. Ekana yönä kun olin täällä hostellissa yötä, niin näin unta espanjaks, mut sen jälkeen en oo vissiin nähny, edes dubattuna. En yhtää ihmettelekään, nii pal täs on pelkkää suomea tullu puhuttua.

Vaai et kouluun pitäs mennä

2007-02-07T11:22:00.000+01:00

Marko pakkas kamas tänää aamusella ja lähti Ryanairilla samoamaan kohti kirpeenoloisia kelejä sinne pohjooseen. Nyt näyttää tosiaan että ne talvikelit ovat viimein sellaset kuin pitääkin siellä Suomessa. Katoin ennusteita, niin parhaimmillaan jonnekki Rovaniemelle ennusteltiin pohjalukemiksi -39 astetta! Se on jo aika vähän. Lämpötilaero Valencian päivälämpöihin on noin vaivaiset 55 astetta ja risat, aikamoista. Vähän harmi kun sillon joulun aikaan oli niin lässyt kelit kun olin Suomessa. Odotin et oisin saanu kokee hieman sitä arktisuutta, mut se tais jäädä ens talveen.

Ja taas kun saatoin Markoa kotimatkalle, niin iski hirvee Suomikaipuu. Sitä kelaa et on se vaan siisti mesta se Suomi, vaikkei siel mitään olekaan. Ja vaik siit ei oo pitkästi kun siellä olin, niin nyt jo nousee fiilarit kun miettii et pääsis Suomes käymää. No sitten lentokentällä iski myös sellanen fiilis että sitä pitää kyllä lähtee ihan just käymää taas jossai muualla. Joku uus maa ja uus kaupunki ois kiva käydä kattomassa. Pitää alkaa väsään jotaa reissua taas. Nyt kun on oppinu lähtemäänkin, ja on hyvät mahollisuudet, ni pitää sitä käyttää hyväks.

Koulu olis niinkun alkanu eilisestä lähtien, mutta viel ei oo paljoo hajua että mille kursseille sitä lähtis kattelemaan. Espanjankurssille menen, kun kerran sellaseen on mahollisuus. Taso ois jo nelonen, eli B2 (tasot ovat: A1,A2,B1,B2,C1,C2) mutta opettaja tulee vissiin olemaan sama kuin tossa syksyn kurssilla, eli en odota kovin paljoa siitä kurssista. Lisäks pitää varmaan mennä kattomaan se paljon puhuttu EU-kurssi, minkä melkeen jokanen entinen vaihtari on kertonu käyneensä täällä ollessaan. Miten voisin olla erilainen ja olla käymättä sitä? Sitten pitäs viel keksiä joitain muitakin kursseja ainakin näin aluksi, mistä vois sitten valita ne mitkä yrittäs vetää loppuun asti.

Tääl on tollasia hienoja taideteoksia. Aika siisti replica jenkkien Love-parkin monumentista. (Love-parkki on siis ennenkaikkea kuuluisa skeittispotti.)

Ja sama Love espanjaks.

Tää kuuluisa manuspotti on "pilattu", eli nyt siihen pysty itekin tekeen jotaan kun se käpi oli vedetty umpeen.

Taas lisää videoo

2007-02-05T00:12:00.000+01:00

Täst onki tullu ihan videoblogi. Ja samaa rataa jatkuu. Editattii kaikist Malagareissun matskuista kiva pätkä. Myös Barcesta jotain matskua.

Haaveunia, sueños con la nieve

2007-02-04T02:57:00.000+01:00

Ei tää liity mitenkää mihinkään, mutta täs on tällänen laskupläjäys viime talvelta. Jotaan säätöä mitä paris päiväs sai aikaseks tuol Sappeen ja Hervannan mäissä. Vähän tekis kyl mieli taas koittaa tuotakin lajia.

Nosebonk

2007-02-02T20:12:00.000+01:00

Oltii skedees ja vedin nosebonkin. Marko nappas fotiton.

Se video

2007-01-31T19:11:00.000+01:00

Täsä tää ny sit on tää skeittipäivä Getafessa. Musa on kova espanjahitti joka soi taas radiossa useamman kerran kun ajeltiin. Ihan kauhee.

Madrid - Getafe

2007-01-31T03:11:00.000+01:00

Saavuttii Madridin gettoon Getafeen sateisissa merkeissä maanantaina. Etittiin netistä katottujen ohjeitten mukaan se skedeparkki sieltä, ja kovin ois tehny mieli rullaamaan, mutta oli liian kosteeta. Sit päätettii että jätetää auto sinne, ja otetaa metro Madridin keskustaan ja ollaan siel yötä. Ja se tehtiin.

Madridista ei oo oikeen mitään sanottavaa. On se iso. Ja se on iso. Nyt on talvi, joten ei Retiron parkissa viihtyny ku kääntymässä käydä vaan. Sauhua sielt olis saanu kyl. Huan Karloksen kämppä oli iso, jos se nyt ees siel Palacio Realissa ikinä hengaa, emmätiä. Sit napattiin randomilla "hostelli" suht edullisesti ihan keskustasta. Se oli kämänen huone parisängyllä, mutta kyl se kelpas ihan hyvin.

Sitten tänään (eilen) tiistaina mentii metrolla takas Getafeen ja keli oli kuin olikin ennusteista huolimatta suotuisa, ja skedettiin koko päivä. Parkki oli paras betoniparkki missä oon rullannu. Aika uus, raksattu vissiin 2004.

Tälläne parkki, dimanddine.

Sit lähettii illan tullessa kotia kohti, ja täällä ollaan. Väsyttää. Meen nukkuun. Tein just videon juutuuppiin skeittipäivästä. Aika paljon painottu mun juttuihin, Marko ei jostaa syystä saanu oikee mitää aikaseks. Kivaa oli. Video tulee iha just.

Joku jossai.

Reaali palatsi.

Nopein sai leipäpalan Retiron puistossa.

Markon day in the life, dimanddist

2007-01-29T02:37:00.000+01:00

Kuvattii Fugessa yks päivä Markon elämää, ja tällänen siit tuli, dimanddinen päivä.

Malaga Toledo

2007-01-29T01:52:00.000+01:00

Ny ollaan Toledossa Hostellissa, lähettiin sittenkin Madridin suuntaan, mutta päivä suunniteltua myöhemmin. Syynä tähän oli sensaatio nimeltä lumisade Espanjassa. Tääl tuli aika reilusti lunta monessa osissa Espanjaa, monet tiet oli tukkeessa tossa loppuviikosta, joten ei me viititty ottaa turhia riskejä. Sunnuntaina oltii sitte menossa Malagaan skedeen, mut päähänpistona sitten päätettiinkin että lähetääs ajaan sinne Madridiin vaan. No sitten aateltiin että lähellä Madridia on sellanen siti ku Toledo, ni ajettii sit sinne yöks.

Tää on aika siistinnäkönen mesta, hirvee historiapläjäys. Ja sen tiiän et jossain tääl pitäs olla joku vanha akvedukti. Katotaa huomisen keli, ja sitte päätetää jatketaanko suoraan Madridin seudulle skedeen vai jäädääks viel ihmetteleen tänne hetkeks. Tääl ei tosiaan oo yhtään lunta, mutta tossa matkalla Granadan kohilla ja sitten tossa hieman ennen tätä Toledoa oli tien varsilla ja pelloilla oikeen kunnolla lunta. Oli hullua ajaa kesärenkailla lumivallien välissä. Tiet oli tosin täysin kuivia, tai korkeintaan hieman märkiä kun lumien sulamisvedet valu, mitään pakkasia kun ei ole, vaan plussaa. Lumi ei ollut yhtään uskottavaa. Se ei vaan sovi tänne maisemaan. Eihän tääl voi olla olla lunta.

Telkkarista tuli uutisissa hirveet hehkutukset miten lunta on tullu ties missä ties kuinka paljon, ja sielt tuli kaikenmaailman suoria reportaaseja jostaan lumen keskeltä. Bazan kaupungissa, Etelä-Espanjassa lähellä Granadaa oli satanu metri lunta, ja sielt tuli suoraa lähetystä missä joku reportteri kikkaili siel lumihangessa ja haastatteli ihmisiä. No sitten se kameramies kuvaili vähän ympäriinsä, ja näky miten lapset leikki lumisotaa ym.. No sit siin oli joku vanhahko parru ihan tohkeissaan esittelemässä kun se käveli polviaan myöten lumessa, ja se maa vietti vähän alaspäin siinä. No sitte se veti hirveet ryhät ja kieri siin hangessa miten sattuu, suorassa tv-lähetyksessä, ja meil oli hauskaa. Sit jotai pikkutyttöä haastateltiin kun se hypisteli ihmeissään lunta. Se ihmetteli et onpas se lumi kovaa, hän oli luullu et se ois pehmeempää. Ja kylmääkin se kuulemma oli. Hauska havainto myös kuinka espanjalaiset kävelee lumisateessa sateenvarjojen kanssa, en muista et oisin nähny vastaavaa Suomessa. Edes räntäsateessa harvoin? Korjatkaa jos muistan väärin.

Me jatketaa reissua viel keskiviikkoon asti, ja sit palataa todennäköisesti aurinkoiseen Valenciaan. Yheksän Formulatallia ajaa ti, ke ja to testejä Valencian radalla, joten torstaina varmaan mennään moikkaan Kimiä ja Heikkiä sinne! Molempien pitäs ajella siel sillon, Kimi nousee ekaa kertaa Ferrarin tän vuoden autoon.

PLN:llä oltiin tosiaan skedees, ja Marko teki enemmän tai vähemmän aidon bluntin kurbiin. Saatii me jopa jotai lainejakin kuvailtua.

Näit espanjalaisia sähköasennuksia on aina siisti ihmetellä, ja toihan toimi ihan normaalisti, eli ei vaadi toimenpiteitä.

Un día de mi vida

2007-01-25T02:23:00.000+01:00

Tänää kuvattii Markon dei in the laiffi. Siit tuli tosi mielenkiintonen. Lähettii skeittaa eka tänne Fugeen ja sitten kävästiin viel tuolla Penaalin tienoilla. Aikasekssaaminen oli melko vähäistä, mut hauskaa oli kun Marko yritti kaikkensa että sais ees yhden tempun nauhalle joltain spotilta. Editetaan se pätkä tässä joskus kun keretään, ja se tulee sitten juutuuppiin nähtäväks. Huomenna on ehkä mun vuoro. Siit tulee un día de mi vida.

No en kai mä täs jaksa enempää sepittää, nyt taas nukkumaan välillä ja huomenna jatketaan Costa del Solin valloitusta. Ajellaan varmaan Malagaan skedeen Marinalle ja PLN:lle. On muuten hiukan erilaista kun on täällä auto käytössä, verrattuna siihen mitä se oli sillon viimeks kun piti aina kävellä joka paikkaan. Sillon käveltiin joka päivä tosi paljon ja se oli aina hirvee projekti lähteä jonnekki spotille. Nyt voidaan ajella just sinne minne halutaan, ainoona miinuksena tietty toi parkkeeraus, mutta kuitenkin, melko kätevää se on.

Illalla kävästiin vielä Marbellassa, kun jotkut meni sinne harrastamaan jotain ihme taistelulajia. Se on aika bling bling mesta. Ja siel on myös jotaa korruptiojuttuja ollu aikoinaan, ja viel nykyäänkin. Jotaa että isot herrat pimittää rahoja omiin taskuihis jne. Sairasta.

Tolla ledgellä kikkasin tollasen hyppyfiftarin siinä jossai välissä kun Marko haki jotaa isoa.

Marbellasta löyty ihan mäihällä aika dimanddine kinkkiledge.

Niin, mikä toi on. Eräästä vessasta toi löyty, oli pakko ottaa foto.

Mjalagas ollaan.

2007-01-23T20:59:00.000+01:00

Ajeltii koko maanantaipäivä kahdesta eteenpäin, ja iltasella kympin aikoihin saavuttiin tutuille huudeille Fuengirolaan Malagan kainaloon.

Matkalla stopattiin Burger Kingissä, ja Markohan se läskinä otti tietty isoimman hampparin mitä löytyy, eli Tripla Whopperin. Se oli hyvin lihaisa. Kahden pihvin välissä yks pihvi, eikä mitää muuta. Vartti sen jälkeen Marko rupes vääntelehtimään pelkääjänpaikalla, ja pian oli pakko pysähtyy kun se jo puski ulos. Päihitti kuulemma Gigan 10-0. Terveisiä vaan Tuukalle, täällä odottaa uudet haasteet.

Näi hauskaa oli ajomatkal!

Leuat pois paikoiltaan että mahtuu suuhun.

Nähtii vahingos tollanen puuli autosta, ja olihan se pakko käydä tsekkaas. Mut se oliki rouheempi milt näytti. Ei pystyny mitää.

Tänää tiistaina oli sitten skeittipäivä. Lähettii Markon kanssa ajeleen ekana Benalmadenan parkkiin vähän tuntumaa ottamaan, ja siit jatkettiin Malagaan. Vihreet ditsit oli pahin pettymys vähään aikaan. Spotti oli rouhee ku mikä eikä siihen saanu mitää aikaseks. Tuuli ei yhtää auttanu asiaa. Ei kumpikaa saatu juurikaan mitään aikaseks, saatika nauhalle. Lähettii äkkiä pois, rantareileille. No niihin meni sit molemmat boordit tuttuun tapaan, ja vielä uskalsi koittaa nouslaidin kautta kruuksinkin. Ihan jees oli et sai et ees jotai päälle, kun oli niin rösselisti menny siihen asti.

No mentii sit siihen viereen Loc Nessin vesikäpeille, ja pyöräyteltii jotaa siin. No Marko lähti nollieflippii hakemaan, ja sehän tuli jo melekeen päälle, mut veteenhän se dekki sit tietty meni. No sit kuivattelun jälkeen uus yritys... ja kävi jotaan harvinaista. Markon trukin akseli katkes, ja rengas lensi jorpakkoon. "Eiköhän lähetä skeittikauppaa ettimään." "Joo, mää teen yhen keinosen ekana tosta käpistä."

No toka yritys tuli sitten päälle jotenkuten, mut rumat pannut siit vaan tuli. Ja kippas kappas, rädäri napsahti poikki! Se katkes niin väärästä kohdasta kuin mahollista. Ei oo varmaan koskaan katkennu siitä kohtaa. Ja viel flättikekkosessa.. ei tajua miten mahollista. Sen jälkeen sanoin että lähetään vaan sinne skedekauppaan.

Hyvä saldo yheltä spotilta.

Löyty sitte tosi siisti skedekauppa, mistä saatiin tarvitsemamme osat. Ja sit mentii Marinalle väsäämään. Siihen tuli sitte pällistelemään joku pulsu, joka alko enkuks heittään jotaan läppää. Sitte se kysy:
-Where are you from?
-From Finland
Ja siihen vastaus oli:
-Älä helevetti

Se pulsu oli aikamoinen mies. Joku eläkeläinen rekkakuski, joka oli tullu Espanjaan omatoimimatkailemaan. Se nukku kuulemma makuupussissa puistossa, ja ryyppäs joka päivä nelisen litraa viiniä. Kuulemma hänellä ei oo Suomessa mitään tekemistä, joten hän päätti lähtee reissaamaan. Mietti ekana menevänsä Hollantiin, mutta kun hänen pitää kuitenki saada ryypätäkin välillä eikä koko ajan polttaa pilveä, niin hän valitsi Espanjan.

Marinal väsäiltii pelivehkeitä kasaa.

Mut ei se pulsu turha jätkä ollu. Se autto Markoa saamaan katkenneen akselinpätkän pois rullasta minne se oli jumittunu. Sitte se kaiken jälkeen pyysi että oisko meillä heittää euroa kahviin, ja samantien myönsi että viiniinhän se tietenkin menisi eikä mihinkään kahviin. No Marko anto sille euron isosta avunannosta. Kyl suomalainen aina toista auttaa.

Työkaluna mun katkennu dekinpala, ja pulsun kynsisaksina käyttämät sivuleikkurit.

Bäk ty bäk

2007-01-21T21:08:00.000+01:00

Bartseloonassa oli siistii. Markon Villen Annan ja Aintsin kämppä oli aikamoinen rottinkipieru, mutta hyvin se toimi. Käytii kattelee elämää Ramblalla ja sitten perjantaina skedeemässä. Ville ja Anna lähti lauantaina aamulla ruottin kautta takas Suomee kohti, ja me jatkettiin Markon ja Aintsin kanssa bussilla Valenciaan.

Taas muuttu suunnitelmat sellai, että huomenna lähetään kohti Malagaa. Edessä ois taas vaihteeks kymmenen päivän roadtrippi vuokra-autolla. Aintsilla on jotai tuttuja Fuengirolassa niin sielt pitäs löytyy jonkinlainen yöpaikka jokskin aikaa. Sitte katellaan Markon kanssa loppuviikon jälkeen minne päin suunnataa. Ehkä jopa Madridin seudun kautta takasin tänne ens viikon keskiviikoks. Sitte Marko jää viel viikoks tänne ennenku nappaa Ryhäairin Lontoon kautta takas Suomeen.

Sitte mun koulun olis jo määrä alkaa taas, joten kyl tää aika tässä aika siivillä menee. Roadtrippi on aina siistii, ja täl kertaa kun se on varmaan vähän enemmän skedepainotteinen, niin odotan innolla. Jälleen myös pitkästä aikaa mahollisuus olla hetki Suomessa, Fuengirolaan kun mennään. Ei muuta kun reissuhun taas.

Tässä maailman hauskin lelu.

Marko ja frontti pivotti feikkiin Barcen hämärtyvässä illassa.

Euroopan hienoin muna.

Me voy

2007-01-18T12:58:00.000+01:00

Tänään on sitten Mercadotecnian tentti, johon en vieläkään oo hirveesti valmistautunut. Eihän sitä nyt ehi, kun on tärkeempääkin tekemistä, kuten päivittää blogia.

Sen jälkeen lähenkin näil näkymin käväseen Barcelonassa Salon poikia morottamassa. Sitten tullaan Markon kanssa tänne.

Belgian tytöt lähtee huomenna kotiin, ja uudet kämppikset on kuulemma kaks ranskalaista jätkää. En oo nähny niitä, mutta on kyllä pahat ennakkoluulot. En oo kuullu ranskalaisista keltään mitään hyvää, siis kämppiksinä. No toivotaan parasta. Niin ja mä saan vaihtaa huonetta. Vaihdan tohon mis on tollanen kerrossänky, et vieraitten majottaminen helpottuu ainakin hieman.

Eilen kävin noutamassa vihdoin ja viimein edellisen kämpän takuuvuokran. Tuli taas tosi helpottunut olo, ettei tarvi asua enää siellä. Huh.

Täs vielä kuva mun yhestä parhaimmasta joululahjasta. Oon saanu ton jo varmaan viis kertaa, ja ens vuonna on taas mun vuoro antaa toi Villelle! Se on sellanen juttu..

Gigaböhveli

2007-01-18T12:05:00.000+01:00

Hesburger, Salo, Suomi Finland Finlandia, kesä 2006

Pakko viel dokumentoida tännekin mitä tapahtui tossa Suomen Salossa kun oltiin Hessun baarissa aterioimassa. Nälkä oli kova, joten piti kokeilla pistää hanttiin Gigalle joka oli juuri laskeutunut. Aterian alkuvaiheilla teräväkatseinen Tuukka kuitenkin maistoi ettei kaikki ollut ihan kohdillaan. Purilaistemme rasvapitoisuus oli niin alhainen, että jonkin oli pakko olla vialla. No tutkimusten jälkeen kävi ilmi, että niin paljon puhuttu pekonihan se oli mikä loisti poissaolollaan. Sitähän ei Tuukka helpolla sulattanut, henkilökunta sai heti kuulla tekemästään tuotantovirheestä, ja tylyn asiakaspalautteen pelossa leipoivat meille pikapikaa uudet Gigat, tällä kertaa pekonin kera. Kolmantena osapuolena mukana ollut Rane jäi tällä kertaa statistin rooliin, koska hänellä oli pekonisiivut heti alkuunsa kohdillaan.

Giga-ateria on oikeasti iso. Sen burgerin työstäminen kävisi vaikka peruskoulun päättötyöstä. Muutamalla haukulla sitä ei todellakaan kietaista huiviin, vaan kyseessä on pidempiaikainen pitkäjänteisyyttä vaativa projekti. Kaikki me saatiin se ateria kuitenkin alas, vaikka jalapenot puskivatkin välillä hikeä otsaan. No sittenhän oli jäljellä enää se toinen. Pitihän sitäkin nyt ainakin maistella, olis se tuhlausta heittää lähes kokonaista Gigaa roskiin. Siinä kun oltiin maisteltu puoleen väliin asti, niin alko tuleen absoluuttinen stoppipiste vastaan. Tukkakin jo luovutti ja läväytti sen majoneesia tursuavan purilaisen tarjottimelle luovutustappion merkiksi.

Siinä kuitenkin vielä nappasin muutaman haukun, joten kunnianhimoisen Tuukan oli pakko myös vielä jatkaa, kylhän hänen nyt aina on otettava se viiminen suupala! No yksi asia johti toiseen, ja pian oltiinkin niin pitkällä ettei hänellä ollut kertakaikkiaan muuta vaihtoehtoa kuin tuhota se Giga numero kaksi viimeistä suupalaa myöten. Ja siinä sitä sitten oltiin, jälleen yksi rasti ruutuun.

Jälkitunnelmat oli molemmilla hyvin limaiset. Heselimat puski kitalakeen, ja kehon rasvapitoisuus oli tuplaantunut. Kotiin mentyäni oli pakko ettiä Hesen sivuilta lisää tietoa tästä isosta kaverista. Hesen sivuilta löytyikin todella kätevä energialaskuri, jolla voi laskea minkätahansa aterian tai muun kombon energiamäärän, ja siitä tietysti näkee myös yksittäisten artikkelien kalorit. Listasin sitten Giga-aterian kahdella hampurilaisella, ja tulos oli enemmän kuin tyrmistyttävä!

Jo yksi Gigaburgeri pitää sisällään 5685Kj / 1356Kcal energiaa, sekä 93g rasvaa! Kelaa ottavas voipaketista sellanen sadan gramman siivu ja vetäseväs sen naamariin, ei tee ees pahaa. Tekeepäs. Ja sitten koko aterian energiamääräksi muodostui 13Mj / 1300Kcal! PAITSI kun muistin kuinka vastuullinen Tuukka oli ottaessaan juomaksi Cokis lightin! Näin ollen aterian energiamäärä tippuikin vaivaiseen 12,3Mj:een.

No eihän nämä energiamäärät mitään sano muille kuin naisille, joten piti vielä ottaa selvää, kuinka paljon se oikeasti sitten on. Löysin kätevän päivittäisen energiantarpeen laskurin, jolla jokainen voi laskea oman päivittäisen energiantarpeensa. Esimerkiksi itselleni sain energiantarpeen arvioksi n. 15Mj päivässä, mutta jos en liikkuisi lähes ollenkaan, se olisi vain noin 12Mj päivässä, eli yksi tällainen kahden Gigaböhvelin ateria riittäisi koko päiväksi!

Tässä hieman pohdittavaa ensi kerraksi kun menette Heseen syömään!

Giga ottaa helposti yliotteen taistelijasta väsytystekniikalla.

Mikä alkaa, loppuu

2007-01-17T00:28:00.000+01:00

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että Suomenlomani päättyi ja on aika palata takaisin kotiin Espanjan Valenciaan jatkamaan yltiöahkeraa opiskelua, sekä muita oheistoimintoja siinä sivussa. Ei tunnu yhtään että olisin sinne menossa takaisin. En tiedä mistä johtuu, mutta ei tosiaan tunnu siltä. Kun tulin Suomeen, niin se ei tuntunut kovin oudolta, kuten odotinkin. Vois johtua siitä että oon jo kerran aiemmin kokenu kulttuurishokin palattuani Espanjasta, joten osasin jo sopeutumisen ja tiesin mitä odottaa.

Nyt on hauska mennä takaisin Valenciaan, koska tietää mitä siellä on, ja voi oikeastaan aloittaa uuden reissun, kaiken niinkuin alusta. Ja nyt kun on katellut kulunutta syksyä taaksepäin, osaa sen perusteella varautua, että ottaa kaiken mahdollisen irti, vielä kun se on mahdollista. Vuosi on pitkä aika etukäteen ajateltuna, mutta taaksepäin katsottuna se on aina todella lyhyt. Pitää siis pitää huoli siitä ettei jää liian monta asiaa sellai että niitä harmittelee jälkeenpäin miksi ne jäi tekemättä. Uskon että tuleva kevät on antoisa. Olis se ollu tosi ankeeta tulla sieltä nyt jo kokonaan pois, takas tänne kuraseen Suomeen.

Tosiaan, sen jälkeen kun kävin Helsingissä, aloin nimittää Suomea kuraseks paikaks, ja sitä se mun mielestä onkin, näin syyskelien aikaan ainakin. Helsingis oli kiva käydä, nyt kun sen näkee niin eri silmin kuin ennen. Ennen se oli lähes mahdoton ottaa millään tavalla haltuun valtavan ihmismäärän takia, nyt se tuntui juuri ihmisten takia mukavammalta ja kotoisammalta kuin ennen. Siellä jopa tuntu että siellä olis mahollista viihtyä, ja tällä hetkellä ajatus asumisesta Helsingissä ei kuulosta niin mahdottomalta mitä se oli esim. pari vuotta sitten kun hain kouluun Tampereelle, vaan sen takia etten halunnu pääkaupunkiseudulle.

Torstaina on mercadotecnian tentti, ja kolmen viikon loman aikana en tehnyt koulun eteen yhtään mitään. Aikaa kyllä oli, mutta ei vaan huvittanut yhtään. Minkäs siinä sitte tekee. Ei yhtää mitää.

Pahan päivän varalle, jos oikein ikävä iskee..

Talvi on täällä!

2007-01-11T13:46:00.001+01:00

Se tuli kuin pikkulapsena. Aamulla heräsin ja katoin pihalle, ja pöllähdin kun näinkin harmaan sutun sijasta valkeaksi kuorrutetun talvisen maiseman! Siin piti hetki oikeen miettiä että onko tää nyt totta vai ei. Mut kyl se nyt toistaseks näyttää ihan lunta olevan. Ainakin hetken aikaa voidaan leikkiä talvea. Ja kuin sattuman kaupalla satuin juuri eilen kuvaamaan tosta pihalta maisemaa, joten toistin toimenpiteen ja tuloksena kaks kuvaa joissa on pienehkö kontrasti. Päivä eroa, ja maisema aikalailla erilainen.

Aatoksein Suomesta

2007-01-08T16:02:00.000+01:00

Nyt oon ollu parisen viikkoa Suomessa, joten pieniä ajatelmia mitä se on nostanut pintaan.

Ihan päällimmäinen ajatus on, että on se Suomi vaan hieno maa. Tämä kaikesta tästä vesisateesta ja ikimarraskuusta huolimatta. Toinen ajatus onkin sitten se, että hulluksihan täällä tulee kun aina vaan sataa vettä ja on pimeetä, lumesta ei oo tietoakaan! Viikko vielä ja sitten takasin sinne lämpimään. Ei oikeen jaksais enää tätä keliä..

Suomenlomallani oon kerenny tehä ihan kivasti kaikkea mitä halusinkin, poislukien laskuhommat. Ihan ekana sauna oli se juttu, ja mikäs sen parempi ajankohta saunotella kuin joulu. Sitten joulun jälkeen pääsin kuin pääsinkin kuittaamaan pahat muistot Valencian muovilevyiltä, jäähallissa kävin laittaas lätkien muutamaan otteeseen. Sitten innostuttiin meneen avantoon. En oo monesti ennen ollu, mutta nyt sinne oli kyllä päästävä! Ja kyllä se tekee niin hyvää, että suosittelen kaikille jotka ei oo vielä kokeillu. Myös skedeemään on päässy Turun hallilla, ja vielä menossa.

Salo on kyllä aika pieni ja hiljanen kylä, se on tullu todettua, mutta siihen on niin tottunut kun oon koko ikäni asunut täällä. Ja kun pohjimmiltaan asiat on kuitenkin niin hyvin. Kaikilla on ruokaa ja yösija, kenenkään ei tarvi tuolla sateessa yrittää elellä pihalla. Man, this is Finland.

Viel uus viteo Turun hallilta:

Turussa hallisessioimassa

2007-01-05T13:51:00.000+01:00

Käytiin Turus vähä keitlautailemassa ja kameralle tarttu pari kikkaa.

Hyvää uutta vuotta 2007!

2007-01-01T03:07:00.000+01:00

Suomeen!

2006-12-22T09:15:00.000+01:00

Koitti sitten tämä päivä että saan lähteä kotia kohti. Tänään Barcelonaan, huomenna Suomeen. Kiva mennä kotiin, mutta onneksi saan vielä tulla myös takasin! Joululoma on pitkä, takaisin lennän vasta tammikuun 16. päivä. On tosi siistiä lähteä, kun tietää että kohta näkee oman rakkaan Suomen.

Toivotan kaikille erittäin kivaa joulua, ja vielä uudet vuodetkin siihen päälle!
Feliz Navidad & Bon Nadal!

Sylje verta

2006-12-20T23:06:00.000+01:00

Selailin arkistoja, ja löysin koneelta videoklippejä härkätaistelusta lokakuulta. Ei mikään kovin erikoinen video, mut onhan nyt kumminkin.

Itaaliaa!

2006-12-19T16:22:00.000+01:00

Frutti di mare! Caffe Latte, Piccolo, Tutti, Ciao Bella!

Siinä melkeen kaikki italia mitä osaan, ja millä pärjäs jo ihan hyvin. Italiahan on ihan helppoa, sanoo vaan jotain pizzannimiä peräkkäin, ja se on siinä. Eimut oikeesti se muistuttaa tosi paljon espanjaa ja vaikka osaan vain vähän espanjaa, niin silti italiasta ymmärsi jo tosi paljon. Ja kaikki siellä puhu englantia ihan toiseen malliin mitä täällä. Ne on tajunnu että se on oikeasti se kieli mitä tarvii pärjätäkseen tässä kansainvälisessä maailmassa.

Italianreissu tosiaan oli ja meni. Tuli nähtyä Pisa ja Firenze.

Yhteenvetona vois sanoa että eipä juuri eroa huomannut Espanjaan. Ei oikeestaan ees tajunnut että tosiaan oltiin eri maassa. Mitä nyt kieli vaan vähän erilaista, mutta kun täälläkin on noita heimokieliä jos jonkunlaisia, ja tosta kun tosiaan sai jotain irtikin, niin ei se ollut mikään iso muuri. No tietty sitten noi nähtävyyskohteet oli se mistä ehkä saatto päätellä että Italiassa ollaan.

Torre di Pisa, The Leaning Tower.

Pisan kalteva torni oli todellakin näkemisen arvonen. Se vaan on niin hämärä kun se on niin vino. Sitä voi vaan pällistellä ja ihmetellä aina vaan uudestaan ja uudestaan. Ja joka kerta kun sitä kääntyy kattomaan, ni se vaan on niin hämärä juttu että se on niin vino. Ja hassua siinä on se, että kun sitä raksattiin aikoinaan, ni se alko jo rakennusvaiheessa kallistua, mutta sitten päätettiin vaan rakentaa toista puolta vähän korkeemmaksi, että se niinkö näyttäs sitten suoralta. Fiksu ratkasu. Ja nyt se onkin niin että juuresta tornin eri sivujen korkeusero on isompi mitä se on tornin huipulla. Tornin toiselle puolelle on myös laitettu hirveet vastapainot estämään enempi kallistuminen, ja siihen on upotettu ihan mieletön määrä rahaa kaikenkaikkiaan, restaurointiin ym.

Jollai oli varmaa vatupassi väärinpäin.

No arvatenkin sinne tornin huipulle kiipeeminen ei ollut ilmaista huvia.. ei vaan siitä tosiaan joutu pulittaan suolaset 15 euroa! No mutta niinhän se on, että kun turisti lentää Italiaan ja Pisaan toisesta maasta kattomaan sitä tornia, niin ei se jätä sinne kiipeemättä sen takia että se maksaa 15 euroa.. ja todistimme tämän itsekin. Vistat oli ihan kivat, vaikkei mikään unelmailma ollutkaan, mutta ei se kyllä mitenkään vastannut sitä 15 euron hintaa. Mutta onpahan sielläkin nyt sitten käyty. Tornin vieressä oli myös joku kirkko, mistä löyty kyllä vaikuttavia yksityiskohtia. Aina ollaan mietitty noitten kirrkojen kohalla et miten ihmeessä ihmeessä ne on voitu rakentaa joskus vuonna nakki. Niitä on nakerrettu joku sata tai kaksataa vuotta yleensä yhtä puljua. Kelaa ny, joku duunari on viettäny elämänsä samalla kirrkotyömaalla, jääny eläkkeelle ja kuollu pois, ja sen jälkeen kyseinen kirkko on ollu puolessa välissä valmistumista... ei näitä juttuja vaan käsitä.

Kalliit maisemat Pisan tornista.

Yhen yön jälkeen Pisassa junailtiin vitosella Firenzeen joka on 80 kilsan päässä. Siellä meil oli kaheks seuraavaks yöks hostelli. Firenze olikin sitten oikeen rysien rysä. Monenlaisia rysiä ollaan jo nähty, mut luulen et Firenze pomppas siinä kategoriassa kyl listan kärkeen. Sitä turismia mikä siellä on, on vaikee kuvailla millään. Nyt oli melkolailla low-seasoni, ja nytkin se lähti vähän käsistä se touhu. En välttämättä haluis kokea samaa high-seasonin aikaan.

Ku saavuttiin Firenzeen, oli ihan sellanen fiilis ku olis Moskovaan tullu. Junat oli musta rumia.

Näkemistä Firenzessä on enemmän kuin monessa maassa on yhteensä, mutta loppupeleissä me ei oikeestaan nähty paljoa mitään. Jos tykkää museoista niin Firenzessä riittäisi niitä varmaan moneksi viikoksi. Vaikka Uffizin museo on kuulemma ihan must-juttu, niin yhteenkään museoon ei entrattu. Lähinnä nähtiin vain ripaus siitä kaameasta turistirysän ilmapiiristä mikä siellä vallitsee, ja tietenkin kaikki se mitä on siinä keskustassa ihan kävellen nähtävissä. Eli varmaan kuuluisin juttu siellä on se David-patsas. Siellä se jökötti joo torilla ja kaikki oli kamerat ojossa ja salamat vaan vilkku. Sitten siel on niitä patsaita muitakin aika paljon, ja ne on aivan uskomattomia. Ei niitä voi ku vaan ihmetellä, et miten ihmeessä joku on voinu sellaset veistää, ja lisäks tietty et miks kaikki patsaitten henkilöt on munasillaan, kuten David itekin.

Mää ja melkosen kuuluisa Daavidi (tosin kopio) ilkosillaan.

Michelangelon puistosta tähyiltiin öistä viretseä.

Meni vähän yli, kun kirkossa oli tälläsiä automaatteja mistä sai eurolla sytytettyä valot! (Että näkisi hienot katto- ym. maalaukset..)

Italian yhdistäminen Pizzaan ei todellakaan oo mikään perätön juttu, meinaa siellä pizzan kotimaassa tosiaan syödään mielettömästi sitä itteään. Mekin tietenkin asiaankuuluen syötiin koko matkan ajan pelkkää pitsaa, yhtä mäkkärikeikkaa ja yhtä kebab-iltapalaa lukuunottamatta. Oli taas pakko alentua kertaalleen kultaisten kaarien alle, kun meni hermot ruokaa ettiessä. Alkuun meillä meni vielä hyvin, kun Pisassa löyty helposti pizzapaikat joissa ne paisto pizzat oikeissa uuneissa, missä palo oikea liekkikin. Niitä oli runsaasti joka nurkalla. Firenzessäkin pizzapaikkoja oli todella runsaasti, mutta ongelmana oli se, että ne oli kaikki liian hienoja ja/tai kalliita paikkoja meille. Hintataso olikin melko korkea monissa paikoissa, mutta semihalvalla me syötiin joka kerta pizzat ja juomat noin kympillä per nuppi. Pari ekaa pizzaa Pisassa oli aivan loistavia, vaikka niiden maku lähtikin valtavasta rasvan ja SUOLAN määrästä. Sitä suolaa oli tosiaan enemmän kuin laki sallii. Se ei enää voi olla terveellistä. Pettymys oli suuri kun sama taso ei jatkunutkaan loppuun asti. Ei oo kivaa maksaa pienestä pahasta pitsasta kymppiä, kun on tottunut että Suomessa se on vitosen pitsa kuin pitsa, ja on paljon parempaa. Luulis et pitsan kotimaassa ei tarttis tällasia pettymyksiä kokea, mut viel mitä.

Oi kuinka joulunen pizzapaikka.

Hah, hah.

Hienosti piirretty katuun.

Ryanairin lennot oli loppupeleissä ihan ok, mutta kaikenlaista säätöä oli aika runsaasti. Sekä meno että paluulento oli reilun tunnin myöhässä, ja odottelu ei ollut mitään kovin riemukasta. Hintaansa nähden (47e menopaluu) matkat oli kyllä ihan laadukkaita. Ja maanantaina lentokentältä pois pääseminen kesti ihan tolkuttoman kauan. Kaupungissa oli niin kauhee ruuhka, et vartin bussimatka kesti yli kolme varttia.

No viimein pääs sitten kotio taas hetkeks, ennenku perjantaina lähetää porukalla Barcelonaan ja siitä jatketaan lauantaina Suomeen! Tänää oli espanjan tentti, mikä oli ihan lapsellisen helppo. Yks osio oli vaikeempi missä piti subjunktiivia käyttää, mutta se oli vaan 15 pistettä 70:stä. Että ongelmia ei pitäs tulla ainakaan sen kurssin läpipääsyssä. Tosi typerää kyllä että tentti oli monivalintatentti...kielen koe, eikä ollu mitään luetunymmärtämistä saatikka tekstintuottotehtävää...pelkkiä monivalintoja tai yhden sanan täydentämisiä. Kun ei me olla edes koko kurssin aikana kirjotettu yhtäkään tekstiä. Ja muitakin kotitehtäviä tuli aina ihan lapsellisen vähän, tosi turhauttavaa olla tollasella kurssilla mis ei pidä tehä mitään. Tottakai sitä pitäs itekseen tehä ja opiskella, mutta ei se oo niin helppoa yrittää itsekseen jotain, jos ei oo "pakko", ja ilman palautetta oppiminenkin on hankalampaa.

Myös Organizational Behavior ja High Tech Marketing näyttäs että olis menossa läpi. Välikokeita oli kolme, ja kävikin ilmi että niistä piti saada keskiarvoksi vitonen tai parempi (asteikko 0-10). Olin luullu että joka kokeesta pitäis saada vitonen tai parempi. No parempi näin. Jos saisin vielä Mercadotecnian läpi, niin tilanne opintojen osalta olisi jo parempi kuin hyvä, mutta en mee kuitenkaan niin pitkälle vielä. Se tentti on sitten tammikuussa. Katotaa kuin käy.

Johan sitä oltiinkin

2006-12-15T11:17:00.000+01:00

Noniin, juuri kun sain taltioitua edellisen reissun, niin uutta pukkaa. Lähden meinaa tänään viikonlopuksi Italiaan! Ryanairilla oli kohtuuedullisia lentoja, joten ostettii Tuomaksen kans menopaluut Pisaan, kuluineen kaikkineen 47 eurolla. Reissu kestää neljä päivää, ja Pisan lisäksi yritetään käydä Firenzessä. Katotaa maanantaina millasta juttua sieltä tulee.

Niin ja eilen kävin testaamassa Valencian luisteluradan! Se on siis sellanen muovinen tekojäärata, eli sellasta muovilevyä mitä Bämikin laitto joskus kämppääs Viva la Bamissa. Ja luistimet mitä siellä vuokrattiin oli samanlaisia sinisiä muovihokkareita mitä tossa yhessä kuvassa Malagan luisteluradalta.

Kun mentiin Carolinen kanssa paikalle, niin naureskelin taas niitä muutamia paikallisia jotka käveli siellä laitaa pitkin.. odotin kovin että pääsisin näyttämään miten sitä oikeesti luistellaan..! Mutta pettymys oli niin kova ku pääsin sinne "jäälle"! Se oli ihan hirveetä! Ei se toiminu niinku alkuunkaan! Siellä ei yksinkertasesti pystyny luistelemaan! Jokanen on varmaan joskus luistellu, ja joskus jopa tylsillä luistimilla, ja tietää että se on vähän ärsyttävää jos terät on tylsät.. mutta toi oli jotain vielä paljon kamalampaa! Parhaiten voisin ehkä kuvailla sitä niin, että kuvittele ottaavasi hokkareista terien metallinen osa kokonaan pois, niin että siihen jää vain se muovi, ja mene sitten jäälle ja koita luistella. Ne terät oli meinaa niin tylsät, että siinä muovilla en päässy edes eteenpäin, potkut suti täysin tyhjää, ilman minkäänlaista pitoa, ja oli vaikeuksia pysyä pystyssä... tunsin itteni niin alistetuksi niissä olosuhteissa... !!!

Ja periaatteessa se muovilevy kyllä toimii ja siinä pystyy luisteleen, sen todisti muutama tyyppi joilla oli omat luistimet. Ne kyllä luisteli ihan oikeasti siinä, ja kaikki oli ihan ihmeissään. Sain räpeltämisestä tarpeekseni hyvin äkkiä ja lopetin homman suosiolla, vaikka olinkin maksanut siitä huvista viis euroa. Mun piti saada päteä, mut tulikin nöyryytys..

Enää en ihmettele yhtään miksei kukaan osaa luistella täällä, eikä kukaan ikinä tuu oppimaankaan, ainakaan muovilla. Jätkät joilla oli omat luistimet, sano että täälläkin on ollu oikeen oikea jääkenttä joskus, mutta se on suljettu. Siellä ne oli jopa pelannut lätkääkin. Olis vähän kyl siistiä pelaa lätkää Espanjassa. Kyl nyt osaa antaa isosti enemmän arvoa sille että Suomessa on niitä ulkojäitä vaikka muille jakaa (paitsi ei nyt), jäähalleista puhumattakaan.

Harmittaa ettei ollut kameraa mukana, olis saanu niin makeen videon kun kaikki skidit otti "luistelukisan" kaukalon päädystä päätyyn..voi elämä sitä menoa. Se oli sitä että ne käveli tai juoksi niillä luistimilla... ei paljon liukua ollut havaittavissa.

Nyt odotan jopa sitä että pääsen joskus hamassa tulevaisuudessa kunnolla luistelemaan ja höntyilemään lätkää.

Touri pakettiin

2006-12-14T23:43:00.000+01:00

Tänkertanen reitti. Iso kokonaiskilometrimäärä (2800km) johtuu kaupunki- ynnä muista piuhoista joita vedettiin aika runsaasti. Suoriltaan toi reitti tekis ehkä reilun kaks tuhatta.

La 9.12.

Lauantaipäivä oli taas ihan pakko aloittaa Thelman pullapuodista, vielä kun oli mahollista saada riisipiirakoita munavoilla. Kaffela oli täynnä taas suomalaisia, lähinnä eläkeläisiä. Riisipiirakat, korvapuustit, reissumiehet ynnä muut herkut teki kauppansa aikamoisella vauhdilla. Välillä joku teki tilauksia joulusapuskoista: Rosollia, porkkana-, peruna- ja lanttulaatikkoa... Ei sieltä mielellään poies lähteny, mut muutaman piirakkasatsin jälkeen piti taas tehä tilaa muille ja astua ulos takaisin Espanjaan.

Sitten oli aika jättää viimein Funkku. Lähettiin Benalmadenaan. Halusin et käydää tsekkaa Puerto Marina, huvivenesatama kon kävelykuja ym. Oli kyl ihan siistiä. Kannattaa käydä sitä kautta jos pyörii Benaalissa. Sielt nähtii taas kondoolihissi joka menee viereisen vuoren huipulle. Samainen joka viime kerralla nähtiin lähes päivittäin junasta, ja aina sanottiin: "Tonne pitää mennä!". Mutta ei taidettu sitten koskaan mennä... ei edes takastulomatkalla.. No mepäs oltiinkin paljon aikaansaavempia, ja päätettiin samantien että mehän muuten mennään! Ja sitten me mentiin. Ja sitä ei tarvinu katua. 800m korkea vuori avas tosi makeet näkymät yli Costa del Solin. Kabiinimatka oli melko pitkä, ja eestaas piti maksaa 12e. Mut kyl se hinta-laatusuhteellaan jopa voitti ehkä Gibraltarinkin, vaikkei siel apinoita ollukaan.

Puerto Marinassa ei köyhät soutele.

Tuttu Benaali-kyltti, illalla hienompi valaistuna.

Teleférico.

Tuomaskin hiljentyy näitten päräyttävien maisemien äärellä.

Mä kuvaamassa edellistä kuvaa.

Edelleen päräyttävää, Riku Rantalaa ja kumppaneita sujuvasti lainaten.

Kaapeliauto viel kertaalleen.

Penaalin vuorilta jatkettiin Malagaan. Sitten koitti yks reissun kivoimmista ohjelmista, meinaan skedesessiot! Kun kerran olin ottanu skeitinkin mukaan ihan vaan varoiks, ni nyt oli aika vaihtaa kengät ja pöksyt ja mennä testaamaan niitä kuuluisia rantareilejä. No paiskoin niihin sitten ihan vaan molemmat boordit, ja se riitti, en lähteny mitää siin repimään enempää. Sattumalta just samaan aikaan spotille tuli myös joukko ruottalaisia rullaajia. Yhen niistä muistan nähneeni myös viime kerralla Malagassa. Juttelin sitten oisko se ollu Peterin kanssa, joka on opiskelemassa Malagassa, ja hän kerto että Malagan seudulla on tällä hetkellä ainakin Pirkka ja Sami (Miettinen kai). Ja että Hene on armeijassa ja siks ei pääse tuleen tänne. Ja Veksusta ei tiä onko se tulossa. Ja Henelle lähetti myös terveisiä, että jos nyt vaikka joku sattuu lukemaan kuka Heneä näkee niin voi välittää terveiset perille. Hajoo vaan aamuihis Hene, missä ikinä sitten ootkaan! Ja Ville kans!

Perusboodi.

Ja viel toiselta puolelta sama. Svedut taustalla.

Tuomaskin pääsi siinä sitten skeittauksen makuun parkkiksella, ja yllätti kyllä mut otteillaan. Siitä meinas jopa tulla jotain.

Viel sen verran piti poiketa Malagan keskustassa, että syötäs jotaan. Malagas oli tosi siistit jouluvalot, hienommat mitä oon missään Suomessa nähny. Suomes ne on aika kälysiä verrattuna näihin mitä tääl on. Ja sitten Plaza de la Marinalla oli luistelurata! Ja se oli oikeen oikeata jäätä. Se oli aika hauskaa kateltavaa kun paikalliset skidit "luisteli". Suurin osa könys laitaa pitkin, ja loput käveli sitten ilman tukea siinä keskemmällä. Luistelukin on asia mitä en ainakaan ite osaa ajatella et se olis mitenkään erikoista, mut täälläpäin ei turhan paljon jääkenttiä oo, joten jos joku osaa luistella ni se on iso ihme.

Lätkäkaukalo Marinalla.

Oli sen verran huvittava näky et oli pakko kuvata.. huomatkaa "luistimet", sekä tietty tän jäbän varustus. Vuokraluistimiahen ne tietty oli, eihän kukaan täällä omista luistimia.

Kävelykatu Malagan keskustassa oli täynnä ihmisiä, ja illan hämärtyessä sinne alko myös asettua tosi paljon katutaiteilijoita. Oli kaikennäköstä vääntäjää, perus patsastyypeistä aina esiintyviin taiteiloihin ja playback-inkkareihin asti. Oli kyl niin siistiä kun ihmiset oli liikenteessä, ja oli paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Se mikä valenciasta juuri puuttuu on tällainen pääkatu, ja se on suuri pena, eli harmi. Siellä oli mukava vaan kävellä ja ihmetellä.

Malava centro.

Vielä Malagassakin kohdattiin Funkku-syndroomaa, eli kun mentiin ravintolaan syömään, niin ainoot muut asiakkaat ketkä sinne tuli, oli suomalaisia. Tätä ei niin kovin usein tapahdu muualla kuin Aurinkorannikolla. No Valenciassakin se on kyllä mahdollista, mut on kyl isommat kertoimet.

Sit me illan jo tultua lähettii ajeleen kohti Almeríaa. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina olis jo päätettävä koko reissukin. Illaks päästii sit Almeríaan, ja kurvailtiin keskustassa. Keskusta näytti aluks ihan ok:lta, mut sit eksyttiin niin kamalaan gettoon, et maku suussa muuttui. Siellä raunioiden keskellä joku vielä asuikin, toinen lämmitteli nuotiolla, toiset jossain trukkilavoista ja pellistä kyhätyssä majassa. Niin muuttui vaan glorious Costa del Sol karuun Almeríaan.

Edessä oli reissun viiminen yö, ja autossahan se tietenkin oltiin, kaks yötä putkeen hostellissa oli jo liian bling blingiä. Vaikka takana oli jo monen yöpaikan metsästys, niin tällä kertaa sen löytyminen tuntui olevan kaikista vaikeinta. Uni puski silmiin eikä yhtään enää kiinnostanut ajaa ympäri ties mitä alueita. Lopulta oltiin jossain 8km keskustasta, ja päädyttiin kääntyyn takasin keskustaan. Sitä paikkaa ei vaan simppelisti löytyny, kuulostaa se kuinka halpolta tahansa, mut meille se ei jostain syystä sitä ollu. No lopulta kuitenkin asetuttiin sivukadun päähän kukkulan huipulle, ja päästii nukkuun. Nyt oli vaan pakko repiä espanjan sanomista muutama sivu ja tummentaa niillä tienpuoleiset ikkunat, muuten olis viereen ajamalla voinu pällistellä meitä.

Su 10.12.

Vikan päivän ohjelma oli kotiin ajaminen, kuitenkin sitä ennen haluttiin käydä "Minihollywoodissa", josta matkaoppaamme kertoi. Se sijaitsee parikymmentä kilsaa Almeríasta pohjoseen, missä maisema on todella karua vuoristoa, ja hieman muistuttaa Arizonan aavikkomaisemia. Siitä syystä siellä on 60 ja 70-luvulla kuvattu useita länkkäreitä, myös oikeen isoja Clint Eastwoodin ja muitten kuuluisien leffoja. Leffatehtailu on jättänyt jälkeensä muutamia "Villin Lännen" kylälavasteita. Ja isoin niistä on nimenny ittensä Minihollywoodiksi.

Päätettiin sitte entrata siihen isoimpaan, mutta hinnat mitä piti maksaa sai meijät kyl heittän kärrynpyörää. Vaikka arvattiin että teemapuisto ei missään nimessä olisi sen hinnan väärti, niin piti se silti nähdä, kun kerran siellä oltiin. Sitä kun ei koskaan tiedä koska tulee seuraava mahdollisuus.

Vaild vaild vest.

Puistossa oli sitten pieni länkkärikylä sheriffin officeineen, hirsipuineen ja saluunoineen. Lisäksi samaan puistoon kuului eläintarha, miks ihmeessä?! Eihän se liity mitenkään aiheeseen. Se oli vielä paljon laajempi ja ehkä jopa melkein mielenkiintosempi kuin itse villin lännen jutut.

Otus, joka oli ehkä vähän mökkihöperö.

Meikä ottaa lunkisti, vaik on sheriffi perässä.

Puiston paras anti oli kuitenkin ravintola, jossa oli seisova pöytä kaikkine herkkuineen. Siellä meninkin sitten hetki kun yritettii ottaa takasin sitä kallista sisäänpääsymaksua.

Lopulta oltiin siinä tilanteessa, että piti oikeasti lähteä kotia kohti, kohti Valenciaa. Aika, jota reissun alussa tuntui olevan reilusti liikaakin, olikin yhtäkkiä mennyt, ja kun motari oli vielä tukkeessa, alkoi jopa tuleen pieni hoppu. Auton palautus oli yhteentoista mennessä illalla, ja matkalla vuokrafirmasta vielä soitettiin että ne sulkeekin jo kymmeneltä. No mut sen jälkeen palautus piti vaan tehä lentokentän parkkikselle. Auto piti palauttaa tankki tyhjänä, ja aika kuivaks se oli menossakin. Oli vaan hankala arvioida miten piti tankata, kun ei ollut tarkkaa tietoa kulutuksesta sekä paljonko matkaa oli jäljellä. No bensavalo sytty sitten joku kolkyt kilsaa ennen Valenciaa, eihän siin vaihees enää voinu tankille mennä. Loppumatka ajeltiin sitten jännityksessä että kuinka käy. Tasan kympiltä oltiin vuokrafirman pihassa, mutta se oli jo niin pimeenä kuin vain voi olla, tietenkin. No sitten vaan jatkettiin lentsikalle, ja ilman ongelmia saatiin auto parkkiin ja avaimet tiputettiin vuokrafirman autoon, jossa oli ikkuna raollaan. Tosi hyvä systeemi joo..

Sitten vaan jonotettiin taksi himaan. Takana oli kymmenen päivää, 6 yötä autossa ja 2800 kilometriä mittarissa. Tuli nähtyä tosi paljon erilaisia kaupunkeja ja maisemia, ja koettua taas kaikenlaista uutta. Suosittelen ehdottomasti auton vuokraamista tällaisiin reissuihin, oli porukkaa sitten enemmän tai vähemmän. Autolla on kätevintä liikkua, reitin ja kohteet voi valita itse, ja helpompi pysähdellä kun siltä tuntuu. Kaupungeissa se ei tietenkään ole mitään herkkua, mutta siihenkin tottuu, ja ainakin parkkihalleista löytyy yleensä parkkipaikka.

Oon tosi tyytyväinen että oon saanu nähä paljon Espanjaa, mutta paljon on tietty vielä näkemättäkin. Ainakin vasen ylämummo pitäs vielä käydä kattomassa, eli La Coruñan seutu Luoteis-Espanjassa. Ja Madridikin jää keväälle, kun en oo sielläkään vielä saanu käytyä.

Hyvin valaistu linnake jossain päin Espanjaa. Stopattiin ainoastaan valokuvan takia.

Vihdoin oon saanu referoitua roudtripin jotenkuten kokonaan. Vaikka paljon jäi vielä dokumentoimattakin. Unohdin esimerkiksi sen, kun mentiin johonki punttikselle vaan sen takia että päästäs suihkuun. Maksettiin kertamaksu, käveltiin läpi hienhajuisen kuntosalin pukkariin, suihkuteltiin, ja käveltiin ulos. Bodarit katto ihmeissään, mutta minkäs teet kun on pakko vaan päästä suihkuun, keinolla millä hyvänsä. Se on kun elää autossa näin talviaikaan.

Autoilu Espanjassa on erilaista mitä ajattelin etukäteen. Ennakkoluulin että kaupungeissa olisi lähes mahdotonta ajaa, mutta se luonnistuu kuitenkin jotenkuten, tosin tiettyjen kohteiden saavuttaminen sekä parkkipaikan löytäminen voi olla aika työlästä. Ja matka-ajoon liittyen ollaan nähty kuinka mahtava on Espanjan tieverkosto. Suomen motariverkosto on tosi säälittävä verrattuna Espanjan vastaavaan. Täällä moottoriteitä on todella paljon ja koko ajan rakennetaan lisää. Motareista Autovíat on ilmasia, sitten on myös maksullisia Autopistoja, jotka pystyy kyllä lähes aina kiertämään ajamalla vastaavaa vanhaa tietä. Tällä reissulla maksettiin kaks kertaa muutama euro, ja nekin olis voitu välttää jos olis vaan ollu vähän skarpimpana. Teiden kunto on yleisesti hyvä, ei oo sellasia nastojen kuluttamia uria eikä routavaurioita mitä Suomen teillä.

Maasto Espanjassa on hyvin vaihtelevaa, ja motareillakin ajaminen on yleensä paljon mielenkiintosempaa mihin on Suomessa tottunu. Korvat paukkuu vähän väliä korkeuserojen takia, ja monennäköstä maisemaa on tarjolla. Ajovalojen käyttö on hieman poikkeavaa totutusta 24/7 valopakosta. Tunneleissa valot pitäisi aina sytyttää, mutta tunnelin jälkeen tulee liikennemerkki joka kehoittaa harkitsemaan uudemman kerran että onko valot tarpeen vai ei, riippuen tietenkin vuorokaudenajasta ja säätilasta. Aika tyhmä systeemi mun mielestä, ajovalot kun ilmaisee keskellä kirkkainta päivääkin niin selkeästi että auto on liikkeessä. Sitten motareilla täällä on sellanen fiksu tapa, että jos autojonon vauhti hidastuu radikaalisti tai pysähtyy, niin takaatulevia varoitetaan siitä hätävilkuilla. Siten signaali kulkee taaksepäin autosta toiseen takaatuleville. Osaa nää sentään jotain tehä fiksusti.

Noniin, eiköhän tää oo jo täsä.

Vieläkin jatkuu touri

2006-12-13T21:48:00.000+01:00

Nyt on jo 8/10.

Ke 6.12. - Suomen itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivään havahduttiin jälleen auton takaata, ja aurinkohan se tietenkin paistoi! Eihän Espanjassa ees koskaan sada, paitsi joskus. No ei siinä sit muuta ku uudestaan rajan yli Britteihin ja heti suoraan vaan taksikyytiä kattelemaan. Ja samantien päästiin matkaan, kahden eläkeläisen kanssa. Maisemat oli mahtavat ja päivä täydellinen. Nähtiin joku mukamas aito tippukiviluola, ja sitte tietty apinat. Ei mitään valittamista, mutta siltikin jäi loppupeleissä sellanen maku suuhun että turistia viedään jälleen. Sama fiilis oli jo silloin kun ekan kerran kävin Gibraltarilla, hirvee rysähän se on. Turistin rahat yritetää viedä keinolla millä hyvänsä. Sellasen vinkin antaisin niille jotka joskus menee Gibraltarille, että ottakaa vaan se cable car sinne ylös, jos se vaan suinkin on toiminnassa. Pääsee ehkä vähän halvemmalla, ja näkee kaiken olennaisen, maisemat ja apinat.

Pari apinaa.

Briteissä oltiin tosiaan.

Gibraltarilta sitten oli suuntana jo Costa del Sol. Ajeltii rannikkoa pitkin ensin Estepona, sitten Marbella, sitten seuraavana olikin vuorossa Fuengirola. Funkku olikin sitten ihan kuin kotiin olisi tullut, kahdesta syystä. Ensinnäkin se, että oon viettäny siellä vajaat kaks kuukautta muutama vuosi sitten. Toiseks tietty se suomalaisuus mikä siellä on. Suomalaisuus oli hassunhauskaa jo viimekerralla, mutta nyt se oli jotain ihan toista! Viimeksi tunsi kaikesta huolimatta olevansa Espanjassa, mutta nyt... se oli kaikkea muuta kuin Espanjaa! Kaikki oli joko englanniksi tai sitten jopa suomeksi! Nyt kun on asunut melko espanjalaisessa kaupungissa hetken, niin se oli kuin eri maassa olis ollu. Sitten piti heti mennä kattomaan vanhaa kämppää missä viimeksi asusteltiin, sekä kaikkia suomimestoja: kahvila Sininen koti, Thelman pullapuoti, Avenida de Finlandia... ja lopulta päädyttiin suomibaari Reflaan. Oliko outoa... telkkarista tuli linnan juhlat! Ja baari oli täynnä suomalaisia, koska siellä oli alkamassa itsenäisyyspäivän illallinen. Baarin työntekijät kaikki suomalaisia, kaikki puhui suomea..!

Tyypillistä Fuengirolaa. Avenida Finlandialla.

Siinä kun kahvikupposen äärellä kattoi itsenäisyyspäivän traditioita teeveestä, niin tuli kyllä sellanen olo, että on se Suomi vaan hieno maa, ja on se vaan niin siistiä olla suomalainen! No lueskeltiin siinä iltalehteä, ja Tuomas pääsi jopa maistamaan aitoa Porin karhua. Olo oli niin kotoisa, ettei sieltä edes tehnyt mieli lähteä pois, ulos kylmään Espanjaan. Suomessa oli niin hyvä olla.

Iha jees hiekkalinna Funkun rannalla.

No piti sitä sitten lähteä, ja vaihteeks oli edessä yö autossa. Ajeltiin Mijakseenkin kattelee maisemia ja sieltä jostain löyty jälleen täydellinen yöpaikkakin. Niin ja jossain välissä käytiin myös härkäkukkulalla ihmettelemäs yöllisiä maisemia. Ja ajeltiin me jossain välis Benaaliinkin asti kattelemaan mestoja. Tutun näköstä oli kyllä. Mikään ei ollu juurikaan muuttunu sitten viimenäkemän, paitsi meijän ex-kämppien silloinen rakennustyömaa oli saatettu päätökseen. Siinä oli nyt sitten vieressä futiskenttä! Luulin kyl et ne oikeesti jotain siihen rakentais, oli siin sellaset kuopat sillon, mut kai vaan joku maanalanen juttu siihen tuli, ja pinnalle sitten futiskenttä.

Maisemii Mijaksesta alas.

To 7.12.

Aamu alkoi täydellisesti, kun käytiin Thelman pullapuodissa vetään karjalanpiirakoita munavoilla! Aiettä oli muuten hyviä.

Päätettiin että perjantaina mentäis sittenkin Sierra Nevadaan, joten piti koittaa ettiä jotain mahollista vaatetta millä vois laskea. Kun puuttui vähän toi talvivarustus ihan hanskoista lähtien. No jotaan sitte löydettiinkin, tosin ei kovin edullisia. Sitten alko etsimisprojekti, kun meijän piti tavata eräitä toisia suomalaisia jotka asustelevat Fuengirolan lähistöllä. No siinä se ilta sitten menikin etsiessä oikeaa paikkaa. Ja seikkaillessa Mijaksen kylässä tuli ajettua sellasiin mestoihin ettei paremmasta väliä. Ensin ajoin niin kapeesta kadunkohdasta että piti peilit kääntää että auto mahtu siitä. Sen jälkeen tulikin yllättäen jyrkkä lyhyt alamäki jonka jälkeen 180 asteen käännös, jonka suorittamiseen tilaa oli todella niukasti.. noh siinä keikuttiin välillä kahellakin renkaalla, niin jyrkkä se mäki siinä kurvin kohallakin oli, ja lopulta selvittiin kolhimatta autoa. Sen jälkeen kadut jotka ennen tuntu kapeilta, olikin oikein mukavan leveitä.

Illalla me päädyttiin sellaseen ratkasuun, että otettiin hostelli Funkusta kaheks yöks, ja käytäs seuraavana päivänä Sierra Nevadassa ja palattais Funkkuun vielä yöks. Tämä siksi että tapaamamme Katrina lähtisi myös mukaan Nevadaan. No hostelli olikin sitten aika hauska, se oli meinaan yllättäen suomalaisomistuksessa. Kaikki oli sujuvasti suomeksi, ja huoneen telkusta näkyi jälleen Suomi-TV. Sitä oli jälleen kuin Suomessa olisi ollut.

Pe 8.12.

Lähettii aamulla aikasin Sierra Nevadaan. Ja ei se turha reissu ollutkaan...eiku olipas! Siellä meinaa sato vettä kaatamalla! Ihmeteltiin ala-asemalla sijaitsevassa kylässä monen muun tavoin aikamme, ja lopulta saimme tarpeeksemme sateesta ja koleasta ilmasta. Rinteitä ei taidettu loppupeleissä ees avata ollenkaan. Siinä sitten oltiin vähän suu auki, että kuis tässä näin kävi.. Vuorelta kun tultiin alaspäin, niin sitten kyllä heti alko aurinko paistaa, ja ilma oli oikeen kiva. Mutta ne rinteet on niin korkeella, et siel sää saattaa olla ihan toista. No käytii sit kattoo Granadan toisella pääkohteella, Alhambran linnotussysteemillä, mutta siel oli niin paljon porukkaa, et kaikki parkkikset oli täynnä, joten ei me sinnekään sitte jääty. Loppupeleissä päivä meni siihen että käytiin Granadassa syömässä.. no yritys oli ainakin hyvä. Pitää mennä sinne Nevadaan joku kerta tosiaan sellai et siel on kaikki mäet auki kunnolla. Nyt siel olis vissiin ollu suurin osa mäistä jotain vihreitä ja sinisiä, et ei se välttämät mitää kivaa ois ollu, ainakaa vesisateessa.

Tarina jatkuu vielä, menee kyllä vähän överiks tää selostaminen jo, mutta elän siinä toivossa että näistä on sitten jälkeenpäin mulle vielä iloa kun muistelen reissuani, ties miten pitkän ajan päästä vielä..

Mää mielipuuhassani eli fotitoja räpsimässä, Granadas.